Vuoden 2014 aikana blogiin on syntynyt pyöreästi 120 postausta ja melkein yhtä monta uutta reseptiä. Aloin selata kuukausia taaksepäin ja totesin miehelle: “Kylläpä meillä tänä vuonna on syöty hyvin”.
Blogiin päätyvät vain parhaat ruoat, joita meillä kokataan. Kehittelen reseptejä, kunnes ne toimivat omaan makuuni. Osa toimii kerralla, osa vaatii useamman kierroksen, osa ei päädy blogiin koskaan. Lisäksi meillä syödään niitä samoja siskonmakkarasoppia ja makaronilaatikoita kuin muissakin kodeissa. Sadan reseptin joukkoon mahtuu silti monenlaisia, osasta syntyy meille kestosuosikkeja, osa hyvistäkin jää kertakokkauksiksi. Maailmassa on niin paljon uutta kokattavaa.
Halusin vielä kerran pysähtyä vuoden kokkausten äärelle ja nostaa kunkin kuukauden suosikkireseptini.
Tammikuu
Viime vuoden lopussa muutimme nukkumalähiöön ja aloimme kotoilla, vaikka niin ei oltu suunniteltukaan. Hyvien ravintoloiden ääreen oli hiukan aiempaa pidempi matka ja se pakotti omavaraiseksi vaikkapa kunnon pizzan suhteen.
Tammikuussa julkenin väittää, että saatan tehdä tämän nukkumalähiön parasta pizzaa. Yrityksen, erehdyksen sekä raaka-aine- ja välinekokeilujen kautta pääsin ainakin todella lähelle erinomaista pizzapohjaa. Sellaista, joka ei kaipaa päälle muuta kuin hyvää tomaattikastiketta, buffalomozzarellaa ja basilikaa. Sen salat on koottu kattavasti tammikuussa julkaistuun postaukseen. Edelleen muistan sen liikutuksen hetken, kun reunoihin alkoi uunissa muodostua ilmataskuja, kuten kunnon pizzaan kuuluukin. Vuoden jälkeenkin olen samaa mieltä, noilla ohjeilla syntyy oikein hyvää pizzaa.
Saku Tuomiselta on ilmestymässä Italia-trilogian kolmas osa, joka keskittyy pizzaan. Odotan ainakin kovasti vinkkejä, kuinka synnyttää napolilaistyyppistä pizzaa. Luulenpa, että pizzan pariin palataan tänäkin vuonna.
Helmikuu
Hyvä ruoka kuuluu meillä myös arkeen. Blogissa on paljon ihan tavallista arkiruokaa, jonka ainekset löytyvät lähikaupasta, koska se varmistaa, että mekin syömme arjessa hyvää ja vaihtelevaa ruokaa. Helmikuun osalta valinta ei ole ollenkaan helppo. Silloin syntyi useampiakin arjen helppoja ruokasuosikkeja. Kokkasin ensimmäistä kertaa mm. vähän erilaista avokadopastaa, johon olin hiukan koukussa kevään ajan.
Lopullinen valinta on kuitenkin helppo. On mahdotonta ohittaa kana-linssikeittoa, josta on tullut yksi suosikkikeitoistani. Harissalla maustettu keitto on muhevan mausteinen ja täyttävä, mutta samalla sopivan kevyt ja terveellinen. En pysty laskemaan, kuinka monta kertaa olen sen helmikuun jälkeen keittänyt. Siitä tuli kerralla yksi vakioarkiruoistamme. Se kuuluu listalle myös sen takia, että linssit ovat löytäneet tien keittiöömme tänä vuonna. Käytän nykyisin varsinkin vihreitä linssejä todella paljon.
Maaliskuu
Hävikistä herkuksi -tempauksen piti olla meidän bloggaajien kuukauden mittainen kampanja toukokuussa 2012 ruokahävikin pienentämiseksi. Sormenheristämisen sijaan halusimme näyttää positiivista esimerkkiä siitä, miten helppoa hävikkiuhan alla olevista raaka-aineista on synnyttää hyvää ruokaa. Kuukauden kampanjasta muodostui pysyvä ajattelumalli ja hävikkiruokareseptejä tulee edelleen tasaiseen tahtiin tempauksen Facebook-sivulle.
En tiedä, kuinka paljon tempaus on vaikuttanut lukijoihimme, mutta omaan toimintaani se on vaikuttanut valtavasti. Minusta on tullut huomattavasti suunnitelmallisempi kokki ja ruokahävikkimme on pienentynyt merkittävästi. Ruoka on liian arvokasta roskiin heitettäväksi. Siksi valitsin maaliskuun suosikikseni yhden maukkaan hävikkiruoan – appelsiini-kardemummaleipävanukkaan. Pari päivää vanha patonki saa siinä uuden elämän, herkullisen sellaisen.
Huhtikuu
En ole mikään hifistelijä keittiössä. Oion surutta ja olen oppinut, että eniten iloa saan kokkaamisesta, kun pysyn resepteissä, joissa ei turhia piperrellä. Einekset ja puolivalmisteet jätän kuitenkin pääosin kauppaan ja valitsen hyviä raaka-aineita. Hyvä ei välttämättä tarkoita kallista. Ei siis juuri koskaan sisäfileitä tai hummeria, mutta aina tuoreita ja hyvälaatuisia raaka-aineita sesonkeja kunnioittaen. Porkkanat porkkanoina ei pakasteesta, kananmunat luomuna, kala tiskin tuoreinta ja kestävistä kalakannoista, liha mieluiten eettisemmin tuotettuna. Vaikka hyvä ei välttämättä tarkoita kallista, halvin ei useinkaan ole paras. Valitsen vähän paremman tomaattisäilykkeen ja ostan aina kunnon pastaa. Ne maksavat hiukan enemmän, mutta maku on moninkertaisesti parempi.
Huhtikuun nacholautanen on hyvä esimerkki siitä, että itse tekeminen maksaa kyllä vaivan takaisin. Kotitekoinen salsa, guacamole, juustokastike ja nachot tekevät annoksesta juhlaruokaa puolivalmisteisiin verrattuna. Sen verran oikaisen, että käytän valmiita masa harina -tortilloja, koska kotona niitä ei saa tarpeeksi ohuiksi nachoja varten.
Toukokuu
Iloitako uuden satokauden käynnistymisestä vai nostaako esille joku Lähi-idän keittiön resepti? Kaikista keittiöistä se on ollut vahvimmin pinnalla tänä kesänä meidän ruokalistallamme. Kallistun kuitenkin nokkosen puoleen, sitä kiskoin puutarhasta nelinkontin, enkä turhaan. Suomalainen versio grillatusta zataar-leivästä oli huikean hyvää, samalla käynnisteltiin grillaussesonkia.
Kesäkuu
Kesäkuussa keittiö siirtyi ulos. Uusi grilli, ensimmäinen oma piha ja kaikki uuden sadon raaka-aineet. Oma suosikkini oli grillattu varhaiskaali caesarkastikkeella, sitä söin niin kauan kuin sesonkia riitti. Mutta jos talouden toiselta osapuolelta kysytään, kesäkuussa syntyi yksi koko vuoden parhaita reseptejä. Miehen mukaan sille pitäisi keksiä myyvempi nimi, koska sen nerokkuus ei ilmene reseptistä. Tiedä häntä, mutta inkiväärioluesta ja chipotlesta tuli niin hyvä BBQ-soosi, että sitä keiteltiin pitkin kesää moneen otteeseen.
Heinäkuu
Kesäkuussa alkaa tulla uusia perunoita ja ensimmäisiä viitteitä uudesta sadosta, mutta heinäkuussa se pärähtää kunnolla kauppoihin ja lautaselle. Raaka-aineita on sesongissa niin paljon, että hyvin syöminen on helppoa. Kylmän alkukesän jälkeen tulivat helteet ja myös mieli alkoi kääntyä kesään. Heinäkuussa blogissa julkaistiin monia reseptejä, joita tein moneen otteeseen kesän mittaan: Mustikka-kookosvohvelit, vihertävä perunasalaatti, sitruunalimonadi ja monet grillisuosikit.
Usein kehittelen reseptejä itse, mutta monet erinomaisista ovat lainatavaraa. Niin myös heinäkuun suosikkiresepti. Yksi kotimaisista suosikkiblogeistani Jokihaka kokkaa julkaisi reseptin, jossa yhdistettiin halloumi uuden sadon paistettuihin perunoihin. Tuunasin sitä yhden valkosipulin kynnen verran ja kokkasin ainakin viisille eri ruokavieraille. Se pääsee ihan varmasti lautaselle myös ensi kesänä.
Elokuu
Tänä kesänä viljely jäi ruukkupuutarhaan ja suurin osa sadosta poimittiin toreilta ja kaupasta. En siis tuskaillut ylisuuren kesäkurpitsasatoni kanssa, mutta monet muut taisivat tuskailla. Ehkä se oli kesäkurpitsasta tehdyn pizza biancan suosion salaisuus. Se on noussut yhdeksi blogin suosituimmista resepteistä. Se syntyi puolivahingossa jääkaapin jämistä ja hurmasi myös minut. Yksinkertaista, mutta täynnä makua. Löysin ensimmäistä kertaa pizza biancan, aiemmin olin saanut aikaan vain aika kuivia versioita.
Itselleni elokuun merkittävin resepti taisi olla kuitenkin yksinkertainen soppa. Lapsuudesta asti vaivannut syvä hernekeittoinho helpottui tuorehernekeiton verran. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle kohti kaikkiruokaisuutta. Sienet ovat vielä tosin esteenä matkalla sinne.
Syyskuu
Kun katson taaksepäin kaikkia kolmea vuotta, jotka olen blogia pitänyt, yksi parhaista asioista on ollut oppiminen. Ihan joka saralla. Olen paljon parempi ruoanlaittaja kuin aloittaessani – ennenkaikkea monipuolisempi. Varsinkin aasialaiset maut ovat olleet asia, jota olen oppinut kokkaamaan myös kotona ja myös oma maku on laajentunut. En ole varsinaisesti ollut nirso koskaan, mutta nykyään saan makunautintoja aiempaa laajemmasta makupaletista.
Myöskään drinkkien tekeminen ei ole ominta alaani. Valitsin syyskuun suosikiksi kuitenkin Gaijinin Herushinki-drinkin. Ihan vain muistutukseksi, että mitä enemmän kokeilee uutta, sitä enemmän oppii.
Lokakuu
Olen aina kirjoittanut blogissa reseptien lisäksi myös ruokakulttuuria sivuavista asioista. Lokakuussa kirjoitin ravintolakritiikistä ja sen oikeutuksesta, kun useammankin ravintoloitsijan suulla maallikoiden mielipide tyrmättiin arvottomana. Aiheesta kehkeytyi kiinnostava keskustelu, joka minulle oli yksi blogivuoden kiinnostavimpia omassa blogissani.
Lokakuussa lautasella lisääntyivät mausteet vastauksena syksyn koleuteen. Suosikkeja on kaksi – arjen pelastava mahdottoman helppo ja nopea harissalohi ja oma ikiaikainen voimaruokasuosikkini vihreä curry.
Marraskuu
Joskus kun maistaa omaa keitostaan, yllättyy itsekin, miten on saanut jotain niin hyvää aikaiseksi. Juuri sellainen ateria oli marraskuun suosikkini lämmittävä chililihapata. Tein sitä ensimmäistä kertaa serkusten vuosittaisiin pikkujouluihin ja siitä se lähti kiertämään suvussa. Chilistä saattoi tulla kestosuosikki, miehen toiveesta se muhii taas huomenna uuden vuoden vieraille.
Paras palaute blogista on, kun kuulee jonkun onnistuneen omalla reseptillä. Serkkujen Facebook-kuvat lihapadoista lämmittivät mieltä, samoin lämmittävät myös kaikki blogiin tulleet kommentit toimivasta reseptistä.
Joulukuu
En ole joululeipoja luojan armosta. Äidin tähtipullat ovat yleensä riittäneet vallan mainiosti ja saatan ennen joulua napsaista pari piparia, mutta sen enempää makeaa en kaipaa. Tai en kaivannut. Vaikka jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna viime tippaan – kuusi koristeltiin aattoiltana ja jätän kertomatta tarinan hopeiden kiillotuksesta, mutta silti ehdin leipoa neljä taatelikakkua. Jaoin niitä parhaani mukaan eteenpäin, mutta silti merkittävä osa päätyi omaan suuhuni. Olen tullut niin keski-ikäiseksi, että joulun uusi suosikkini on kuivakakku.
Hyvä ruokavuosi takana, kiitos sinulle, että olet ollut mukana. Toivottavasti olet viihtynyt blogin parissa ja ehkä löytänyt sieltä pari ideaa tai reseptiä myös omaan ruokapöytääsi. Mitä enemmän kokkaan, sitä enemmän palaan perusasioiden äärelle. Hyvä ja maukas ruoka ei vaadi avaruustieteilijän taitoja. Ammattilaiskeittiöt ovat erikseen, erinomaista kotiruokaa pystyy kokkaamaan jokainen. Todisteeksi keräsin tähänkin koosteeseen pääosin aika helposti valmistettavia herkkuja.
Lainaan tähän loppuun viisaat sanat Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalta:
“Minun oli tehtävä se mikä lasten kanssa on muistettava, vaikka se lapsi olisi neljänkymmenen ja viiden. Hoidettava verensokeri kuntoon, koska muuten alkavat itkut, potkut ja pukemisen vastustamiset.”
Siinäpä se tiivistetysti, ruoan tehtävä. Sen enempää hössötystä ei tarvita.
