Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Yhden käden ruokaa – nopea chorizopasta

chorizopasta

En tiennyt, että lapset voivat syntyä teini-ikäisenä. Mutta sellainen meillä nyt asuu. Notkuu valveilla aamuyöhön. Ei sentään vielä roiku internetissä, pakota rajoittamaan ruutuaikaa tai mangu yökylään. Mutta äiti on kuitenkin vähän väsynyt.

Jos tarjolla olisi ruokia, joiden kyljessä lukee valmistuu itsestään, söisin sellaisia. Joudun tyytymään seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Siksi meillä pääsevät liedelle juuri nyt vain helpot ja nopeat ruokalajit – kuten laiskan köksän supernopea chorizopasta. Vaikka se ei valmistu yhdellä kädellä, syödä sen kyllä voi yksikätisesti. Iso plussa siitä.

vinkki

 

Pasta taipuu myös maukkaaksi kasvisversioksi. Laita pannulle ensin hiukan öljyä ja ohjetta reilummin chilihiutaleita. Kuullota hetki, jotta öljy saa makua. Valmista muutoin ohjeen mukaan. Käytä reilusti yrttejä tai rucolaa.

 

Nopea chorizopasta

kahdelle

200 g pastaa

1 kpl (noin 100 g) tuorechorizo (tai muu tuoremakkara maun mukaan)
hyppysellinen chilihiutaleita
250 g kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
tuoretta lehtipersiljaa tai rucolaa
parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan suureen kattilaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä.

2. Valmista sillä aikaa kastike. Poista chorizosta kuori ja hienonna se pieneksi muruksi. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna valkosipuli.

3. Kuumenna paistinpannu, lisää chorizomuru ja chilihiutaleet. Paista murua muutama minuutti, lisää valkosipuli ja tomaatit, paista vielä muutama minuutti, jotta tomaatit pehmenevät hiukan. Mausta mustapippurilla ja suolalla, kaada pannulle keitetty pasta, kääntele kastike pastan joukkoon ja sekoita joukkoon reilusti tuoretta lehtipersiljaa tai kourallinen rucolaa.

4. Nosta pasta lautasille ja raasta päälle parmesania.

Kivisen tien verran valmiimpi – kasvimaan uudet kiveykset

Yhteistyössä Rudus
Olen vihdoin ottanut lapion käteen ja alkanut hommiin puutarhani suhteen. Ihan kauhea on nyt kasvimaan verran kivempi.

louhikivet kasvimaallaAloitin pihan kohennuksen kasvimaasta – ajatus perennapenkistä hengästyttää vielä liikaa. Viime kesänä rakensin istutuslaatikot ja vahasin ne mustiksi (jos päätät tehdä saman, muista käyttää myrkytöntä, kasvilaatikoihin tarkoitettua vahaa ja huomioi, että mustassa näkyy ihan kaikki lika), loppukesästä rakensin palstalle polut. Tiukka talvi tuhosi kasvit. Polkuihin se ei päässyt käsiksi, päädyin nimittäin tekemään ne kivestä.

Pihaan saa uppoamaan kasoittain rahaa – pieneenkin. En halunnut lappaa rahaa sivupihalla muurin takana sijaitsevaan kasvimaahan, mutta halusin kuitenkin kauniin ja viimeistellyn palstan, joka sopii kaupunkiympäristöön (eikä saa sitä ikkunastaan katsovaa naapuria epätoivon partaalle). Siis hyvännäköistä, helppohoitoista, kohtuuhintaista ja sellaista, jonka pystyn tekemään itse. Ei kiveyksiä, joiden rakentaminen vaatii ammattilaisapua tai katetta, jonka huoltaminen olisi omien ja naapureiden hedelmäpuiden keskellä aikamoinen savotta ja vaatisi muutoinkin kohentamista joka vuosi.

Päädyin valitsemaan Ruduksen Louhikivet, valetut betonikivet. Ne jäljittelevät luonnonkiven ulkonäköä, mutta ovat luonnonkiveä edullisempia ja helpompia työstää myös tällaiselle maallikolle – niiden asentamiseen en tarvinnut omaa hauista vahvempaa konevoimaa.

Näin asennat Louhikivet

louhikivet kasvimaa

Louhikivet ovat levyissä, joista pystyy suoraan ilman leikkaamista rakentamaan joko 40, 60 tai 80 senttiä leveitä polkuja (ja tietenkin kaikki noiden mittojen kerrannaiset). Kun suunnittelin kasvimaan, mitoitin viljelylaatikoiden väliin jäävät polut sopimaan kottikärryjen ja Louhikivien mittoihin. Muutamat kohdat, joissa se ei ollut mahdollista, on ollut helppo rakentaa irrottamalla levyistä yksittäisiä “kiviä” ja asettelemalla ne haluttuun muotoon. Työkalutkin ovat olleet yksinkertaiset: Mittanauha, narua, laudanpätkä, kastelukannu, lapio, kottikärryt ja harja.

Kaivoin kivien alta maa-ainesta pois noin parinkymmenen sentin syvyydeltä. Narujen ja keppien avulla on helppo varmistaa, että linja pysyy kaivaessa kohdallaan ja polut suorina. Kuopan pohjalle levitin suojakankaan, jotta selviän vähemmillä rikkaruohoilla. Tiedän monta hauskempaakin pihatyötä kuin rikkakasvien kitkemisen.

Korvasin poistetun maa-aineksen asennushiekalla (hienolla kivisoralla). Tarvittava hiekkakerros riippuu vähän alla olevasta maa-aineksesta, mutta myös käytöstä ja pinta-alasta. Muutamakin sentti lisää syvyyttä lisää huomattavasti pohjatöihin tarvittavien materiaalien määrää. Kaivoin ensin paljon laskettua syvyyttä syvemmältä ja sen vuoksi jouduin tilamaan lisää hiekkaa ja työt keskeytyivät turhaan.

Kapeat kasvimaan polut, joilla ei kävele mitään minua painavampaa, voi rakentaa huomattavasti kevyemmillä pohjatöillä kuin koko pihan kattavat kiveykset, joilla ajetaan autolla. Isoihin kivitöihin ammattilaisen apu on tarpeen.

Tasoitin hiekan laudanpätkän avulla ja tiivistin sen. Edes tiivistämiseen ei tarvittu konevoimaa. Kastelukannu, kumisaappaat ja oma paino riittivät – kerrankin raskauskiloista oli jotain hyötyä. Märkä hiekka painuu tiiviimmäksi. Siksi kastelin sitä samalla, kun tiivistin sitä.

Betonikivet läpäisevät vettä, mutta silti kaadot kannattaa katsoa huolella, etteivät vede valu taloon päin. Oma kasvimaani ei ole ihan talon vieressä ja sadat litrat hiekkaa todennäköisesti tekivät vähän saviselle pihallemme vain hyvää veden virtausten kannalta. Silti laitoin kaadot niin, että vesi kulkee poispäin talosta.

Asettelin kivet tiivistetyn hiekan päälle. Älkää kertoko ammattilaisille, mutta yksittäisten kivien irrottaminen levystä oli tehokkainta tehdä pudottamalla laatta maahan. Kivet irtoilivat toisistaan saumojen kohdalla, mutta itse kivet kestivät kovempaakin tiputtelua ehjinä ja ne pystyi asettelemaan yksitellen tiukkoihin paikkoihin. Pääosin pystyin kuitenkin rakentamaan polut kokonaisista laatoista, jolloin työ on nopeaa ja edistyy vikkelästi.

Saumasin kivet samalla pienirakeisella hiekalla, jota käytin asennushiekkana. Levittelin hiekkaa lapiolla ja käsien avulla laattojen päälle. Lopuksi harjasin hiekan tasaisesti saumoihin ja ylimääräisen hiekan pois kivien päältä katuharjalla ja kastelin saumat. Ne myös tiivistyvät aikaa myöten, Suomen kesä kyllä kastelee. Vaikka rikkakasveista en välitäkään, sammaleen toivottaisin tervetulleeksi saumoihin.

Asiantuntijan ohjeet pihakivien ja -laatoitusten tekemiseen voit lukea Ruduksen sivuilta Kiviasentajan käsikirjasta.

Vinkit pihakivien asentamiseen:

louhikivet polku

Suunnittele mahdollisimman ajoissa. Koska valitsin kivet ennen kuin pihalle oli tehty minkäänlaisia penkkejä tai laitettu kasvilaatikoita, pystyin huomioimaan suunnitelmassa kivilaattojen leveyden. Se nopeutti työtä valtavasti. Varmistin myös, että pääsen jokaiselle viljelylaatikolle kottikärryillä.

Metreillä on väliä – jokaisella. Mitä lähemmäs lopullista sijoituspaikkaa saat tilattua painavat kivet ja hiekat, sitä nopeammin työ etenee. Me jouduimme kärräämään kivet, uuden ja poistetun maa-aineksen kärryllinen kerrallaan ja se oli työn ylivoimaisesti hitain ja raskain osuus. Tiesi tehneensä.

Muutama sata litraa ei ole mitään. Maallikolle suursäkkien vetoisuudet tuntuvat valtavilta, mutta tässä hommassa jokunen sata litraa ei ole mitään. Tilasin juuri yli 2500 litraa hiekkaa ja multaa pihallemme, eikä se tunnu muuna kuin lihaskipuna. Kärrääminen on vielä vähän vaiheessa, mutta kaikki tulee menemään, eikä riitäkään. Anna ammattilaisten laskea sinulle menekki. Menekin laskemista varten kannattaa iskeä lapio ensimmäisen kerran maahan ja kurkata, kuinka syvälle joudut kaivamaan. Kymmenen senttiä lisää syvyyttä, vaikuttaa tuntuvasti menekkiin aika pienelläkin alueella.

Kaikki pois – ja se maksaa. Mieti myös, miten pääset eroon poiskaivetusta maa-aineksesta. Sen kärrääminen kaatopaikalle on kallista puuhaa ja sinun pitää huomioida se hyvissä ajoin, jotta ehdit tilata esimerkiksi suursäkit maa-ainekselle.

Ihan ilmaista kiveyksen tekeminen ei koskaan ole. En ole laskenut hintaa sentilleen, mutta kaikkine kivineen ja pohjahiekkoineen  projektiin on uponnut jokunen satanen. Se on aika paljon viljelypalstan poluista, vaikka polkua on yhteensä reilu 16 neliötä. Olin kuitenkin valmis maksamaan pitkäikäisestä ja helppohoitoisesta ratkaisusta.

Kiveysten jälkeen sormet syyhyävät vielä kohentamaan ja istuttamaan. Lahjoin miehen rakentamaan vielä yhden istutuslaatikon. Olisi tuossa yhdet ristiäiset järjestettävinä, mutta sormet syyhyävät istuttamaan karhunlaukkaa ja vadelmaa. Nyt kun kasvimaalle menee mielikseen.

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Ruduksen kanssa.

Valitut palat – Viisi vinkkiä onnistuneisiin kakkuihin ja parhaat kakut kesän juhliin

Juuri nyt puolta valtakuntaa kakuttaa. Kokosin postaukseen vinkit onnistuneisiin kakkuihin ja sesongin herkullisimmat kakut. En ole intohimoinen kakunleipoja, enkä omista palettiveistä (pitkä, kapea lasta) kummempia apuvälineitä. Nämä kakut ovatkin ihan kenen tahansa toteutettavissa. Blogeissa on meneillään #kakkukiertue, postauksen lopusta löydät linkit kymmeniin herkullisiin kakkuihin blogosfäärissä.
parhaat-kakut

Maku edellä

Jos aika on kortilla, käytä se makuun täydellisen koristelun sijaan. Tuoreet marjat tai itse keitetty hillo ovat valmishilloa maukkaampi vaihtoehto – aina. Painovoiman lakeja uhmaava drip cake voi aiheuttaa taidokkaan ulkonäkönsä ansiosta ihastuneen huokauksen vieraiden keskuudessa, mutta herkullinen kakku syödään viimeiseen palaan – jos joku vain kehtaa ottaa sen ihan vihonviimeisen viipaleen. Tyhjä lautanen on paljon huokauksia suurempi kiitos leipojalle.

Kakun suhteen voit suosiolla poistaa turhan itsekritiikin. Kotikutoinen on oikein hyvä. Jos ostat kakun mieluummin valmiina, osta se kunnon konditoriasta kaupan tiskin sijaan.

Maku alkaa raaka-aineista. Kun pohjassa on niitä vain muutama, pidä huoli, että ne ovat tuoreita. Jauhojen parasta ennen -päiväyksellä on väliä, eikä vanha leivinjauhe välttämättä nosta taikinaa ollenkaan. Käytä huoneenlämpöisiä raaka-aineita, anna voin pehmentyä kunnolla ennen vatkaamisen aloittamista. Kuutioiminen, muutama sekunti mikrossa tai hierominen lämpimillä käsillä nopeuttaa voin pehmenemistä, jos nostat sen jääkaapista turhan viimetipassa. Kananmunat muodostavat ainoan poikkeuksen, tuoreet eivät vatkaudu yhtä hyvin kuin vähän vanhemmat.

Ohje ei ole vain ohjeellinen

Leipominen on pilkuntarkkaa hommaa. Seuraa siis ohjetta prikulleen eikä sinnepäin. Leipominen on kemiaa, kaikella on merkitystä lopputuloksen kannalta. Ei siis kannata vetää mutkia suoraksi tai mitata kukkuramittoja.

Taikina tarvitsee aluksi raivokasta vispaamista, sitten hellät otteet. Kunnolla vatkattu vaahto on kakun pohja, joka pitää sen kuohkeana, laiskan vatkaajan kakku lässähtää. Kananmunien ja sokerin kohdalla 10 minuutin vatkaus ei ole liioittelua, voi-sokerivaahto vatkataan aivan vaaleankeltaiseksi ja kuohkeaksi. Vaivalla vatkattua vaahtoa ei kannata pilata kovalla käsittelyllä: Jauhot ja loput aineet nostellaan kakun joukkoon helläkätisesti – ja siivilöinti, se ei ole turha vaiva.

Pysy mukavuusalueella

Jos vatkaat menemään kylmänviileästi, olipa ohje uusi tai tuttu, kokeile toki uutta juhliin. Kokeilujen kautta olen kuitenkin todennut, että luottoresepti on verenpaineen kannalta parempi vaihtoehto. Leipomisessa on aina sen verran epävarmuustekijöitä, reseptin toimivuuden arpominen lisää niitä ihan turhaan. Uuden reseptin osalta etukäteen tehtävä pieni koekakku voi laskea stressitekijöitä.

Turhan paljon ei kuitenkaan kannata ottaa paineita. Kunhan maku on kunnossa, pikkuisen lässähtänyt kakku ei pilaa yksiäkään juhlia. Pienet kauneusvirheet on helppo tilkitä kermavaahdolla ja peittää koristeilla. Onneksi niissä enemmän on enemmän. Kasa marjoja päälle, eikä kukaan huomaa pikkuvirheitä.

Tee kakku riittävän aikaisin

Kakku ei saa uida nesteessä, mutta sen pitää olla sopivasti kostea. Täytä kakku edellisenä päivänä tai viimeistään useita tunteja ennen juhlia, niin maut ennättävät tekeytyä.

Poikkeus sääntöön ovat kaikki marenkipohjaiset kakut. Kosteus on rapean pahin vihollinen, pavlova ja brita täytetään vasta juuri ennen tarjoilua. Myös mutakakku kannattaa leipoa samana päivänä, jotta sisus on täydellisen valuva.

Vedä överit – enemmän on enemmän

Syötkö mieluummin sokerikuorrutetta vai tuoreita mansikoita? Siinäpä vastaus kysymykseesi, millä koristella kakku. pahvistennäköisten sokerikuorrutekakkujen sijaan trendi on kohti luonnollisia raaka-aineita, harkittua huolettomuutta. Unohda valkosuklaapionit (epäonnistunutta kokeiluani voit todistaa Instagramissa) ja muut liian vaikeat viritykset.

Modernit kakut kurottavat kohti taivaita. Yhden ison kakun sijaan leivo kaksi pientä pohjaa ja pinoa ne päällekkäin. Jos sinulla ei ole kahta vuokaa, valmista taikina kahdessa osassa – kakkutaikina ei odota uuniin pääsemistä lässähtämättä.

Koristelussa vedetään nuukailematta reippaasti överiksi. Hyödynnä syötäviä kukkia, marjoja ja yrttejä. Luonto on hoitanut niiden kauneuden puolestasi. Varmista, että kukka on syötäväksi kasvatettu tai poimi luonnosta vaikkapa keto-orvokkeja. Etelä-Suomessa syreenit vetävät viimeisiään, mutta muualla ne ovat vielä kauneimmillaan. Tätä alkukesän trendikukkaa näkyy koristelussa paljon. Orvokit voi sirotella kakun päälle sellaisenaan, muutoin kokonaisten kukkien varsi kannattaa ennen kakkuun upottamista suojata foliolla. Lisää kakun pinnalle rapeita elementtejä: Rouhi pistaaseja tai murenna marenkia. Tai vedä överisti makeaksi – ja suolaiseksi. Yhdistä kinuskia ja suolapähkinöitä tai popcorneja tai käy karkkihyllyn kautta.

Blogin 10 parasta kakkua kevään ja kesän juhliin

Pavlova

Yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä on luottokamaa ja sitäpaitsi kätevä: Pohjan voi paistaa päiviä etukäteen, se säilyy moitteettomina kuivassa paikassa. Marenkiunelma pääsee meillä reilun viikon päästä ristiäispöytään koristeltuna reilulla keolla kesän ensimmäisiä mansikoita ja muutamalla valkoisella orvokilla.

Täydellinen marenki
Pavlovan voi tehdä myös ruusuisena. Bongasin jo ensimmäisiä kukkivia kurtturuusuja, ruusun terälehdillä koristeltuna ja ruusuvedellä maustettuna tämä on kesän juhlapöydän varma hitti.
ruusuinen pavlova

Mansikka-raparperibrita

Anopin juhlapöytään kuuluu erottamattomasti britakakku, se katoaa aina viimeiseen palaseen. Oma alkukesän suosikkini valmistetaan mansikoista ja raparperista.

Mansikka-raparperibrita

Mansikkakakku

Aina toimiva klassikko.

mansikkakakku suolaajahunajaa

Gluteeniton karamelli-sitruunakakku

Mantelijauheen ansiosta kakku on todella kostea ja mehevä. Huoleton koristelu syntyy nopeasti ja näyttää kesäisen raikkalta.

Karamelli-sitruunakakku

Mustikka-kardemummakakku

Mustikkapiirakan makuja kakussa.

mustikkakakku-web

Mustikka-jogurttikakku

Rentojen kesäjuhlien helppo nakki.

pala mustikkakakkua

Lemon posset -piirakka

Raikkaan piirakan puoliympyrään tehty koristelu on helpoista helpoin. Toimii yhtä hyvin myös monissa kakuissa ja syntyy minuuteissa.

lemon posset -piirakka

Sitruunainen juustokakku

Juustokakkujen kompastuskivi on liian suuri määrä liivatetta. Kakusta tulee liian tiivis ja liivate maistuu läpi. Parhaat kakut kuuluvat prosenttijengiin – prosentti liivatetta nesteen määrästä. Tarkemmat ohjeet löydät sitruunaisen juustokakun ohjeesta.

Sitruunajuustokakku

Manteli-suklaakakku

Kuka voisi ohittaa suklaata – varsinkaan kun sitä on kakussa yli puoli kiloa.

mantelisuklaamoussekakku

Ranskalainen suklaakakku

Nopea kakku, jonka ehostan ristiäispöytään juhlakuntoon violeteillä orvokeilla ja mustikoilla tai karhunvatukoilla.

Suklaakakku

#kakkukiertue myös seuraavissa blogeissa, joista löytyy kustakin kooste blogin parhaista kesäkakuista. Yhteensä kymmeniä herkullisia kakkuja:
Meanwhile in Longfield
Kaikki äitini reseptit
Liemessä
Syötävän hyvä (raakakakkuja)
Hannan soppa
Tasty Travelissimo