Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Adventtikalenterin neljäs luukku – Fudge

Tällä kertaa luukusta avautuu pehmeää fudgea jouluntienoon makeannälkään. Ilahduttaa varmasti makeanystävää myös ruokalahjana. Ja juuri sopivan yksinkertaisena se ei lisää liikaa stressiä, vaikka ruokalahjat olisivat jääneet viime tippaan. 

kardemummafudge

Olen yleensä onneton karkkitehtailija. Olen alkanut epäillä, että kotitekoinen marmeladi on urbaani legenda. Sen verran hyllyvää tavaraa olen itse saanut aikaiseksi. Uskomukseni on tosin alkanut horjua kaikkien ystävien – ja ennenkaikkea heidän lastensa – marmeladikuvien jälkeen. Näyttävät pysyvän kasassa, eikä niitä ole poimittu Finlandia-rasiasta. Ehkä se on sittenkin mahdollista, mutta jääköön ensi jouluun.

Nämä helpot kardemummasta joulun makua saavat fudget ovat sen sijaan pomminvarmoja myös tällaiselle tavallista epäonnisemmalle karkkimaakarille. Lämpötilojen seuraaminen vaatii tarkkuutta ja kattilan ääressä pitää päivystää sekoittamassa, mutta muuten ei helposti mene pieleen.

Pakastekuivattua granaattiomenaa löysin Punnitse ja säästä -liikkeestä, vaniljasuolaa Hella & Herkusta. Granaattiomenan voit jättää kokonaan pois tai korvata sen vaikkapa kuivatuilla marjoilla, hyvin makuihin sopii esimerkiksi mustikka tai vadelma. Granaattiomena on kuivattuna aika kovaa, pehmeämpi vaihtoehto on vadelma, jossa myös maku säilyy hienosti kuivaamisesta huolimatta. Jos sinulla ei ole vaniljasuolaa, ripottele pinnalle muutama suolahippunen.

Periaatteessa fudgea voi valmistaa myös ilman digitaalista paistolämpömittaria. Oikean lämpötilan pystyy testaamaan tiputtamalla palan kiehuvaa toffeeta vesilasiin, jossa on kylmää vettä. Riittävän kauan kiehuneesta seoksesta pystyy sen jälkeen pyörittämään pehmeän pallon. Suosittelen kuitenkin ohittamaan tämän ohjeen ilman digitaalista lämpömittaria. Tosin se ei ole turha kapistus muutenkaan, vaan yksi niistä keittiövälineistä, joista en luopuisi mistään hinnasta.

Reseptin pohja on alunperin Dansukkerin sivulta, olen muokannut sitä parin kierroksen perusteella. Intiaanisokeri syventää karamellin makua, mutta voit käyttää myös esimerkiksi ruokosokeria tai fariinisokeria sen sijaan. Vain mielikuvitus on rajana fudgen maustamisessa, kokeile vaikkapa limen yhdistämistä lakritsiin, inkivääriä yhdessä sitruunan kanssa tai rosmariinia ripauksella suolaa. Ja kuka voisi vastustaa pistaasia?

Kardemummafudge

noin 20 pienehköä palasta
2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1/2 tl kardemummaa
lusikankärjellinen vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljauutetta)
vajaa 1 1/2 dl (200 g) glukoosisiirappia
2 rkl intiaanisokeria (tai tummaa ruokosokeria)
2 1/2 dl (225 g) sokeria
1/2 dl vettä
1 1/2 dl tomusokeria
reilu 1 rkl vettä

Pinnalle pakastekuivattua granaattiomenaa tai vadelmaa, vaniljasuolaa (tai suolakiteitä)
Tarvittavat erikoisvälineet digitaalinen lämpömittari 

1. Vuoraa noin 13*20-senttinen vuoka leivinpaperilla. Sen kokoiseen vuokaan fudgeista tulee noin sentin paksuisia palasia. Voit valita siis myös pienemmän vuoan, jos haluat paksuja kuutioita.

2. Sekoita kerman joukkoon suola, kardemumma ja vaniljajauhe.

3. Sekoita paksupohjaisessa kattilassa glukoosisiirappi, intiaanisokeri, sokeri ja vesi. Kiehauta kiehuvaksi ja kiehuta kovalla lämmöllä tasaisesti sekoittaen, kunnes seos on kuumentunut 124-asteiseksi.

4. Vatkaa joukkoon kermaseos ja keitä toffeetä koko ajan sekoittaen, kunnes se on taas 124-asteista. Nosta kattila levyltä.

5. Anna jäähtyä 90-asteiseksi, sekoittele välillä. Sekoita sillä välin tomusokerista ja vedestä tasainen tahna. Laita tomusokeri astiaan, sekoita joukkoon ensin ruokalusikallinen vettä ja lisää sitä sitten tarvittaessa tippa kerrallaan tarvittaessa, kunnes saat tomusokeri-vesiseoksesta tahnamaista.

6. Varmista, että seos on alle 90-asteista ennenkuin sekoitat tomusokeritahnan toffeen joukkoon, jotta lopputuloksesta tulee pehmeä fudge. Sekoita tomusokeritahna toffeen joukkoon voimakkaasti vatkaten.

7. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, ripottele pinnalle kuivattua granaattiomenaa ja vaniljasuolaa. Painele niitä hiukan, jotta ne tarttuvat fudgen pintaan.

8. Anna jähmettyä useampi tunti tai kunnes fudge on jähmettynyt. Leikkaa se haluamasi kokoisiksi paloiksi.

9. Säilytä fudge ilmatiiviissä rasiassa mielellään kylmässä.

*****

Creamy fudge which gets its Christmassy twist from cardamom and pomegranate is a great food present even at the last minute since as simple to make it does not add too much fuzz to your final run-up to Chrismas. It can only go wrong if you are not precise with the temperatures. So even though it is possible to experiment if the mixture has been cooked enough also without a digital thermometer, I would advise you to pass the recipe if you do not own one. If you decide to give it a try anyway the mixture is ready when it forms a soft ball when dropped to a glass of cold water.

Kasvisruokaa joulupöytään – Punajuuripyörykät soijasta

Pehmeä sisus ja rapea kuori. Paljon, paljon punajuurta. Falafeleista innoituksensa saaneet punajuuripyörykät täydentävät meillä tänä vuonna joulupöydän alkupalapöytää.  

punajuuripullat

Otin soijahaasteen vastaan, koska halusin laajentaa omaa kasvisruokarepertuaarini ja kokeilla, voisiko tällainen soijaskeptikko oppia pitämään siitä. Teen suhteellisen paljon kasvisruokaa. Koska olen sekasyöjä, proteiinia lisääviin lihankorvikkeisiin ei ole tarvinnut turvautua. Syksyn mittaan olen päässyt ennakkoluuloistani ja onnistunut kokkaamaan monta hyvää ateriaa. Punajuurimakaronilaatikkoa arkeen, kasviskaalikääryleitävihreää currya, mustapaputacoja illanistujaisiin.

Eniten mietin, voisiko meidän sekasyöjien joulupöydässä oikeasti olla soijaa. Kasvisruoalle tuli kuitenkin tavallista suurempi tarve joulupöydässämme kuin arvasinkaan. Pöytään istuu jossain vaiheessa pyhiä yksi, jonka osalta raaka kala on tänä vuonna kielletty, joten alkupalapöytä alkoi kaivata täydennystä. Kalanrakastajien perheessä se tahtoo olla melko kalaisa.

Jo valmiiksi kypsät soijapapuhiutaleet sopivat syötäväksi esimerkiksi jogurtin päällä sellaisenaan, mutta sain ajatuksen liottaa niistä kikherneiden tapaan kasvispullien pohjan. Testailin liottamista ja keittämistä syksyn mittaan. Muutamassa tunnissa soijapapuhiutaleet pehmenevät riittävän pehmeäksi, jotta niistä saa ajettua massan. Voit hyvin liottaa niitä myös kylmässä vedessä yön yli.

Jouluiseksi versioksi soijapapupullat taipuivat punajuuresta. Toisin kuin falafeleissa, joissa rakenne syntyy kikherneistä ja maku yrteistä, näissä pääosaa näyttelee yön yli uunissa paahdettu punajuuri, minkä vuoksi myös rakenne on erilainen. Sisältä todella pehmeä, pinnalta rapsakka, kun maltat uppopaistaa pullia riittävän kauan, maussa on tuhdisti punajuurta.

Pullien valmistaminen on hiukan pidempi projekti, suurin osa ajasta tosin ei ole aktiivista kokkausta eli tämä ei lipsahda joulustressin puolelle. Ensin punajuuret paahdetaan yön yli pehmeäksi, sen jälkeen ne ajetaan massaksi yhdessä soijapapuhiutaleiden kanssa ja lopuksi pullat uppopaistetaan. Jos paistat kinkun matalassa lämpötilassa, punajuuret sopivat paahtumaan sen rinnalla.

Tarjoan nämä alkuruokapöydässä vuohenjuustokastikkeen, mutta ensimmäisen erän söimme arjen pääruokana. Vuohenjuustosta saat kastikkeen ohentamalla pehmeää vuohenjuustoa esimerkiksi kermalla.

Punajuuripyörykät

10 pyörykkää

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl soijapapuhiutaleita
3 keskikokoista punajuurta
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 suurehko oksa tuoretta rosmariinia
nippu tuoretta timjamia
1 rkl balsamicoa
noin 2 rkl vehnäjauhoja

lisäksi karkeaa merisuolaa vuoan pohjalle, rypsiöljyä uppopaistamiseen

1. Kuumenna uuni 100 asteeseen (jos paistat kinkun vielä matalammassa lämpötilassa, menevät punajuuret siinä samalla).

2. Pese punajuuret huolellisesti, ripottele vuoan pohjalle ohut kerros merisuolaa, nosta punajuuret suolakerroksen päälle ja paahda uunissa yön yli. Liota soijapapuhiutaleita kylmässä vedessä vähintään kolme tuntia – voit liottaa myös niitä yön yli.

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia huolella vähintään viitisen minuuttia, jotta se saa hyvää makeutta. Lisää loppuvaiheessa pannulle valkosipuli.

4. Kuori punajuuret, pilko ne muutamaan osaan. Aja punajuuret, kuullotettu sipuli sekä soijapapuhiutaleet hienoksi rouheeksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimen myllyllä.

5. Sekoita massaan mausteet ja vehnäjauho. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Massassa on kaikki vehnäjauhoja lukuunottamatta käytännössä kypsää eli voit maistaa sitä oikein hyvin.

6. Kuumenna öljy 170-180 asteeseen. Paista pullat muutaman pullan erissä. Määrä riippuu siitä, kuinka suurta kattilaa käytät. Olennaista on, että öljy pysyy koko ajan riittävän kuumana. Anna paistua niin kauan, että pullat saavat väriä ja kuoresta tulee rapsakka.

7. Tarjoa vuohenjuustokastikkeen tai moussen kanssa.

 

*****

In a need to have more veggie alternatives on our Christmas menu I came up with beetroot veggie balls inspired by falafels. I used soya flakes instead of chick peas just to keep the the veggie ball together while deep-frying yet the main ingredient is one of my favorite ingredients of the festive season namely the beetroot. In our Christmas table the delicious beetroot balls will be served with chèvre mousse or sauce.  

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä. Lokakuussa syntyi lämmittävää voimaruokaa eli vihreää currya soijapaloilla. Marraskuussa kaikille sopiva illanistujaisruoka eli mustapaputacot.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Poiminnat vuoden kirjasadosta – lahja-ideoita erilaisille kotikokeille

Tämän vuoden kirjasatoa on kertynyt ruuhkaksi asti. Erityisesti joulumyyntiin uusia kirjoja on tullut niin paljon, että innokkainkaan harrastaja tuskin on pysynyt koko tarjonnan perässä. Tätä tosiasiaa uhmaten poimin tarjonnasta joukon omia suosikkejani erilaisille kokeille ja muutaman myös puutarhasta intoutuneille.

keittokirjasatoa

Hyvä keittokirja on paljon enemmän kuin kokoelma reseptejä. Pelkästään reseptejä etsivälle verkko tarjoaa loputtoman valikoiman. Parhaimmillaan kirja on paljon enemmän, sitä lukee kuin tarinaa. Kirjan äärellä haluan oivaltaa ja innostua – eikä välittömästi heräävä nälkä ole ainakaan huono merkki.

Kun pysähdyin vuoden tarjonnan äärelle, huomasin ilokseni yhden asian: Kotimainen keittokirjatarjonta ei enää häviä kuusi-nolla ulkomaisille vastineilleen. Toki englanniksi valikoima on huikean paljon suurempi, mutta kotimaisesta hyllystä löytyy roppakaupalla kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia kirjoja.

Moni erinomaisista kotimaisista uutuuksista jäi pois tästäkin pinosta, niitä on nimittäin hyllyllinen. Halusin kuitenkin esitellä erityyppisiä kirjoja lahja-ideoiksi erilaisille kotikokeille tai muuten ruoasta innostuneelle, ei siis vain kaltaiselleni hiukan hurahtaneelle. Joukossa myös muutama englanniksi. Linkit kirjojen yhteydessä mahdollisiin aiempiin ja kattavampiin kuvauksiin kirjoista.

lahjapaketti

Joulufiilistelyyn

Voiko joululahjaksi antaa joulukirjan, eikös sesonki tavallaan ole siinä vaiheessa ohi? Tämän voi. Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirja on minulle enemmän talvi- kuin joulukirja, vaikka moni sen herkuista meillä joulunpyhinä pöytään pääseekin. Laura Riihelän kauniit kuvat yhdistettynä voimaparin toimivaan reseptiikkaan takaavat aika lyömättömän lopputuloksen. Sitrushedelmiä olen tosin kuivatellut viikon verran kirjan ohjeen mukaan ja saanut aikaan lähinnä käymistuoksuja. Lupaan yrittää uudestaan, sain tekijöiltä ohjeistusta ja aloitan uuden yrityksen leikkaamalla ohuenohuita siivuja.

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, Laura Riihelä: Hyvää Joulua

Matalan kynnyksen kirja kotikokeille

Useampikin muista yhteyksistä tuttu kasvo on kerännyt tänä vuonna omat luottoreseptinsä kansien väliin. Näiden ei-ruoan-ammattilaisten tekemien kirjojen hyvä puoli on se, että reseptiikka on yksinkertaista, eikä resepteissä kikkailla turhia. Sama pätee myös ilmiselvästi ruoalle sydämensä menettäneen Vappu Pimiän kirjaan.

Paljon kokkaavalle se ei tarjoa hirveästi uutta, mutta muiden kuin ahkeriempien ruokaharrastajien kotikeittiössä siitä on varmasti paljon iloa. Matalan kynnyksen keittokirja, jolla onnistuu helposti, koska perustaidoilla selviää kirjan jokaisesta annoksesta. Testaamissani ruoissa on ollut makua ja ne toimivat mutkattomasti myös arjessa.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja (Cozy Publishing)

Kotimaisia makuja suosivalle

Pitkään suunniteltu keittokirja, Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot, on tekijöidensä mukaan ikuisuusprojekti. Lopputuloksen kannalta se on saattanut olla eduksi. Ravintolan suosituimmat sapakset, kasvis-, liha- ja kalaruoat sekä liemien kaltaiset perusreseptit yksiin kansiin kokoava kirja on nimittäin huolellista työtä. Toimiva taitto, Riitta Souranderin kauniin pelkistetyt kuvat, mielenkiintoiset tekstit ja liuta hyödyllisiä vinkkejä siroteltuna reseptien joukkoon.

Lähiruoan ystävälle sopiva Juuren keittokirja vaatii kokkaajalta omistautumista ja vaivannäköä, mutta juuri siksi vähän vannoutuneempi ruokaharrastaja arvostaa sitä. Kirjasta löytyvät ravintola Juuren kymmenen vuoden mittaisen historian aikana syntyneet uudet klassikot ja se tarjoaa kotoisia makuja kekseliäästi. Juuren maksalaatikkoresepti on kiehtonut minua kirjan ilmestymisestä saakka – onko siitä yleensä ostoskärryyn poimimani klassikkolaatikon voittajaksi?

Björs, Ahokas, Nykänen, Koskelo, Wist – Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot (WSOY)

Aasia-faneille

Pidemmän kaavan mukaan kokataan myös Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin-ravintolan nimikkokeittokirjassa, mutta ilmansuunta kallistuu itään. Aasialaista keittiötä suosivalle ruokaharrastajalle tämä on nappivalinta. Joukossa on myös helpompia reseptejä, mutta omimmillaan kirja on sellaisen harrastajan keittiössä, joka on valmis käyttämään aikaa köökissä. Varsinkin jälkiruuissa komponenttien määärä huimaa heikompaa. Plussaa ohjeista Gaijinin hyviin drinkkeihin (katso vaikkapa Herushinki). Kurkista lahjansaajan keittiökaappiin – jos sieltä löytyy miriniä, misotahnaa, seesamiöljyä ja osterikastiketta on tämä todennäköisesti oikea kirja. Lue aiempi postaus kirjasta.

Tomi Björck & Matti Wikberg: Gaijin – modernia aasialaista (Readme.fi) 

Sokerileipurille

Elina Jyväksen alter egon Eleonoora von Smöörin Baking Instict on vähän vinksahtanut, yltäkylläinen ja sokeria tihkuva kirja makean ystävälle. Tarjolla vain makeaa, makeampaa tai makeinta. Ruokatoimittajan ammattitaidolla toteutetun kirjan resepteihin voi luottaa poikkeuksetta. Tarkasti konseptoitu kirja, joka rakentaa sivuillaan aatelisen yltäkylläisen maailman. Sopii leipureille, joille leivonnan ilo syntyy ennemminkin voin ja sokerin vatkaamisesta täydellisen kuohkeaksi, kuin autenttisen jalkapallon ja nappulakengän muotoilemisesta kakun pinnalle. Paljon ylistystä saanut kirja on kehunsa ansainnut, ehdottomasti vuoden kärkikaartia.

Elina Jyväs: Baking Instinct (Tammi)

Porkkanapenkin kuokkijalle ja kukkaloistoa vaalivalle

Jos katsoo puutarhaani, ei suositukseni puutarhurin raamatuksi ole kovin uskottava. Kirjan mukana ei tullut ahkeruutta, mutta jokseenkin kaikki muu Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjasta löytyy. Sieltä olen kaivannut puutarhan leikkauskalenterin ja sen ohjeiden perusteella sommitellut samaan penkkiin sopivat lajikkeet.

Lähes samoilta tekijöiltä (voisiko muuten sopivampia nimiä puutarhakirjojen perusteella sattuakaan – Kasvi on toki omaa luokkaansa) ilmestynyt Onnellisen puutarhurin kesäkukat -kirja on auttanut puutarhan suunnittelussa, ehkä ensi vuonna tartun sitten myös toimeen.

Ensimmäinen sopii hyötyviljelijälle, jälkimmäinen kukkaloistoa halajavalle. Koulutettu multasormiystäväni totesi jokaisen puutarhurin tarvitsevan pari perusopusta inspiraatioksi ja opiksi. Nämä ovat oman kirjahyllyni tukipilarit.

Vireaho, Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi (WSOY)
Vireaho, Oksanen, Tammikari: Onnellisen puutarhurin kesäkukat (WSOY)

Kesänlapselle tai henkiselle hankolaiselle

Saattaa olla julmaa laittaa lahjansaaja kestämään talven pimeydessä Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku -kirjan sivuilta pursuavaa valoa, myös raaka-aineita pitää jaksaa odottaa alkukesään saakka. Yksi vuoden kekseliäimmistä keittokirjoista on kuitenkin oiva lahja paljon kokkaavalle kesänystävälle tai henkiselle hankolaiselle. Joukossa myös helppoja reseptejä, mutta pieni harrastuneisuus auttaa nauttimaan ruokatrendien etunenässä olevasta kirjasta enemmän.

Kira Åkerström-Kekkonen: Auringon maku (Readme)

Ravintolakulttuurista kiinnostuneelle tai nostalgikolle

Johanna Catani on koonnut suomalaisen ravintolahistorian kieltojen ja säännöstelyn ajasta viime vuosina tapahtuneeseen murrokseen yksien kansien väliin. Parissa vuosikymmenessä on päästy pitkälle siitä, kun alan voimanainen Ragni Rissanen osti Ranskasta torilta vuoden tarpeet timjamia ja kuivatti sen Rivolin keittiössä. Kotimaisen tuotannon suojeleminen piti rajat tiiviisti kiinni ja rajoitti raaka-aineiden saatavuutta. Kotimaassa kärsittiiin raaka-ainepulasta, ruotsinlaivoilla nautittiin herkuista, joista rajojen sisäpuolella saatiin EU-jäsenyyteen asti vain haaveilla. Muutamassa vuosikymmenessä rajat ovat avautuneet ulkomaiselle tuonnille ja ravintoloiden määrään on tullut yksi nolla lisää: lukumäärä on kasvanut 800 ravintolasta 8000:een.

Alkon monopoli ulottui vähittäiskaupan lisäksi myös tukkukauppaan. #viskistä ei olisi syntynyt gatea. Lähes kaikki oli nimittäin yksiselitteisesti kielletty ja alkoholitarkastajien valta voittamaton. Eikä nyt puhuta kieltolain ajoista vain 90-luvusta. Suomalaiselle ravintolakulttuurille on tapahtunut parissa vuosikymmenessä valtava harppaus vapauden suuntaan, vaikka se ei kieltojen ja rajoitusten maassa aina siltä tunnukaan.

Ajoittaisesta yksityiskohtiin juuttumisesta huolimatta kirja on kiinnostava katsaus viimeisten vuosikymmenien suomalaiseen ravintolakulttuuriin. Ravintolapäivien ja kunnianhimoisten ravintoloitsijoiden aikana on hyvä katsoa taaksepäin ja katsoa, miten tähän on tultu. 60-luvusta nykyaikaan kulkeva kirja on silmiä avaava aikamatka myös meille nuoremmille.

Johanna Catani: Syömään vai drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria (Otava)

Frankofiilille

Teoriassa tämä on keittokirja, mutta huvittelen lukemalla sitä kuin romaania. David Lebovitz kuvaa keveällä otteella pariisilaista elämänmenoa, pariisilaisten hiukan epäjohdonmukaista rakkautta ruokaan. En ole vielä ehtinyt kokkaamaan kirjasta reseptin reseptiä, mutta sen sijaan se viihdyttää minua iltalukemisena. Lebovitzin kirjojen myyntiä kiihdyttää suosittu blogi. Kirja on englanniksi.

David Lebovitz: My Paris Kitchen (Ten Speed Press)

Lautasen kasvisvallankumoukseen

Plenty more -kirjan sivuilla vallitsee kasvissyöjän paratiisi, mutta kirja koukuttaa myös lihansyöjän maukkailla ja omintakeisilla kasvisresepteillä. Tämän kirjan avulla lisää kasvisten osuutta ruokavaliosta niin herkullisesti, että lihaa ei huomaa edes kaivata lautaselle – tai ainakin sen annoskokoa voi pienentää. Kirjan isoin miinus on sen asteen ankea ulkonäkö.

Tällainen laiska reseptienlukija haluaa hurmioitua kuvista, mutta Plenty More ei tarjoa sitä oikotietä. Sen aarteet paljastuvat vasta tarkemmalla tutkimisella. Ennakkoluulottomat reseptit saavat minut antamaan anteeksi kuvien puutteen ja melko huonot kuvat – tosin aika pitkin hampain. Anna kylkeen pussi sumakkia, tämän kirjan resepteistä ei aina lähikaupan valikoimalla selviä.

Yotam Ottolenghi: Plenty More (Ebury Press)

Ronskin ruoan ystävälle

Hoikka ja siro nainen on synnyttänyt täydellisen mättökeittokirjan, jota syö myös silmillään. Ronskia ja helposti kokattavaa ruokaa. Ajassa kiinni olevan kirjan pihisti omaan keittiöönsä kirjahyllystäni lainaan samantien myös sisareni. Helposti lähestyttävä, tuhtia alusta alkaen valmistettua “pikaruokaa” tarjoileva kirja ilahduttaa taatusti montaa myös miespuolista kokkia tai aloittelevaa ruoanlaittajaa. Joulun alla ilmestynyt toinen painos todistaa, että kirja on löytänyt jo moneen kotiin.

Jenni Häyrinen: Katukeittiö – parempaa roskaruokaa (Readme)

Avuksi kohti täydellisen rapeakuorista leipää

Kaupungin parhaat leivät kauniissa kääreissä. Skandinaavisen eleettömään kirjaan on koottu mm. Patisserie Teemun ja Markuksen suosikkileivät ja ihanan voiset pullat. Hapanleipien leivonnan salat auki meille, joilla jauhopeukalo on vasta siirtymässä pois keskeltä kämmentä. Monipuolinen kattaus ilahduttaa kuitenkin varmasti myös perehtyneempää leivänleipojaa. Tämän vuoden kärkikolmikossa oleva kirja on varastanut sydämeni, se on kulunut ja tulee kulumaan käytössä.

Teemu Aura, Markus Hurskainen, Pia Sievinen, Anton Sucksdorff: Teemun ja Markuksen leipäkirja (Teos)

Mitä listastani puuttuu? Mitkä kirjat ovat innostaneet ja inspiroineet sinua tänä vuonna?

 

Osa kirjoista on saatu kustantajilta.