Syysminestrone
Sesonkien parhaat maut ja raaka-aineiden hyödyntäminen viimeiseen palaan. Italialaisen keittiön kulmakivet näkyvät myös minestronessa, jonka Saku Tuominen nimeää pastan ja pizzan veroiseksi klassikoksi.
Minestronen resepti vaihtelee paitsi kylittäin myös sesongittain. Syksyiseen soppaani poimin kaupasta läjän syyssuosikkejani kattilaan: Lehtikaalia, fenkolia ja vihreitä papuja. Reseptiä voi vaihdella loputtomasti, mutta makupohjaksi kannattaa kuullottaa soffrito sipulista, valkosipulista, porkkanasta ja selleristä. Tällä kertaa laitoin mukaan myös muutaman siivun pekonia, mutta usein soppa keitetään meillä kasvisversiona. Syksy saa kaipaamaan tymäkkää tomaattipohjaa, alkukesän versioista suosikkini on laitakokin kirkaspohjainen minestrone, jossa kattilaan laitetaan mm. uusia perunoita ja herneitä.
Tämä keitto pohjautuu pitkälti Saku Tuomisen Basta!-kirjan tomaattiseen minestronekeittoon, mutta mopo lähti komeasti käsistä. Seurauksena oli valtava kattilallinen syyssatoa kattilassa. Sitä taidetaan tyhjentää meillä monta päivää. Helppoa ja halpaa arkiruokaa, joka onneksi vain paranee seuraavana päivänä.
Tomaattinen syysminestrone
kuudelle-kahdeksalle
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1/2 fenkoli
3 porkkanaa
2 vartta lehtisellerin vartta
3 siivua pekonia
2 tlk tomaatteja
noin 1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
100 g vihreitä papuja
3-4 lehteä lehtikaalia
1/2 tlk cannelinipapuja
80-100 g pastaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita yrttejä esim. basilikaa ja lehtipersiljaa
1. Kuutioi sipuli, pekoni, valkosipuli, porkkana, lehtiselleri ja fenkoli.
2. Kuumenna öljy kattilassa, ruskista ensin pekoni kevyesti. Lisää kuutioidut kasvikset ja kuullota niitä.
3. Lisää kattilaan tomaatit, kasvisliemikuutio ja reilu puolet vedestä. Hauduttele noin 45 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa.
4. Lisää vihreät pavut ja pasta. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä viitisen minuuttia, lisää lehtikaali, keitä muutama minuutti. Lisää vettä tarvittaessa.
5. Lisää tölkkipävut, kun pasta on melkein kypsää, kuumenna keitto vielä kertaalleen. Mausta lopuksi tuoreilla yrteillä. Tarjoa oliiviöljyn ja hyvän leivän kera.
Meillä ei ole tehty minestronea pitkiin pitkiin aikoihin. Pitää ensi viikolla korjata tilanne..
Kiitti muistutuksesta klassikosopan olemassaolosta!
Minestronea ei kannata unohtaa, pitäisi tehdä useamminkin.
Toivottavasti pääsette taas ensi viikolla minestronen makuun.
Ei ole totta – Ihan samoilla linjoilla täälläkin! Lehtikaalia myöten 🙂 Sitä kun jäi quichesta yli niin tuonne se meilläkin piilotettin 🙂
Parasta hävikin vähentämistä siis 😉 Sama tarina täälläkin, pastasta ylijääneet lehtikaalit päätyivät soppaan.
onko tuo kirkaslieminen minestrone sama kuin se meilläkin nähty hääkeitto?
http://www.andalusianauringossa.com/2013/07/soppasunnuntai-italialainen-haakeitto.html
Paljon samaa ilman pullia. Mukana oli mm. uusia perunoita ja tietääkseni se keitetään kasvisliemeen. Hyvää, ensi keväänä taas 😉
Minestrone on herra Kokin suosikkeja. Ensi viikon keittopäivän ruoka päätetty!
Terkut herra Kokille, hyvä maku miehellä!
Ihana syksy ja ihanat keitot! itsellä on kauhea keittobuumi menossa ja mielessä vilkkuu resepti toisensa jälkeen. Kiitos että muistutit minestronen olemassaolosta!
ps. ja taas pääsi lehtikaalikin edustamaan 😉
Taitaa olla tämän syksyn tulokas 😉
Kyllä meilläkin aika lailla keitoilla arki mennään, salaatteja taas puolestaan ei oikein tee ollenkaan mieli. Paitsi sellaisia ruokaisia puolilämpimiä. Kohta alkaa varmaan tehdä mieli patoja.
Näin se menee… meilläkin muhiteltu syyssoppia jo pariin otteeseen. Tänään oli jo niin kolea ilma että väännettiin miehen kans curry lampaanpotkasta padassa. Oli aika messevä tuoksu kun kymmenen jälkeen palailin töistä kotiin… Pata-aika <3
Kunnon lämmittävä curry <3. Kyllä alkaa täälläkin olla pata-aika. Currystä tuli välittömästi vesi kielelle.
Minulla on jäänyt minestrone keittolistalta kokonaan pois – kiitos kouluaikojen minestronen. Nyt saattaisi sielu olla valmis vastaanottamaan tätä 🙂
Miten monta hyvää ruokaa kouluruoka onkaan pilannut ihmisten mielissä… Kouluajoista alkaa olla ilmeisesti riittävän kauan, koska en pysty keksimään enää yhtäkään ruokalajia, jonka aiheuttamat traumat edelleen vaikuttaisivat takaraivossa. Ilmeisesti minua on vain siunattu hyvällä ruokahalulla 😉 Tilliliha oli kyllä kouluruokana lähinnä irvikuva kunnon tillilihasta. Vuosiin en syönyt purjo-perunakeittoa, kun tokaluokan opettaja pakotti syömään lautasellisen vieressä istuen. Toivottavasti koulukasvatus on noista ajoista muuttunut. Nykyään olen jo päässyt tämänkin trauman yli.
Oi ihana minestrone! Nyt alkoi tehdä tätä mieli! Meillä tehdään minestronea aika usein juuripa sen takia, että on niin helppoa ja siihen voi heittää melkein mitä vaan. Mulle minestrone on kuitenkin minestrone vasta, kun siinä on tomaattiliemi, cannelini papuja, selleriä ja pastaa. Mutta tuo teidän laitakokin kirkasliemikin alkoi nyt kiinnostamaan 🙂
Minullakin minestrone = tomaattipohjainen keitto, mutta makuni avartui, kun laitakokki oli ilman tiukkaa ohjaustani löytänyt kirkasliemisen kevätversion ja se odotti minua täällä, kun palasin matkoilta. Ihanaa alkukesän keittoa, mutta syksyyn kyllä kuuluu tomaattiliemiversio.
Lehtikaali sopii kyllä hyvin keittoon ja minestrone on niiiin hyvää. Itsellä pussillinen lehtikaalia odottaa jääkaapissa käyttöä. Keitossa on jo tullut kokeiltua nyt ajattelin keksiä jotain muuta.
Blogien perusteella näyttää sopivan aika moneen, on tehty keittoa, pastaa, piirakkaa ja sipsejä jo ainakin. Aika joustava kaveri siis.
Nyt alkoi ihan sikana tekee mieli minestronea. Miten onkin päässyt tämä klassikko unohtumaan. Täytyykin heti huomenna keittää liemi keiton pohjaksi.
Mieletöntä luksusta – itse keitetty liemi. Aika harvakseltaan tulee keitettyä. Pitääkin muistaa poroliemi pakastimesta, se on jäänyt ihan unholaan. Miten muuten sinun masterstockisi voi?
Nam, minestrone on ihanaa! Jos vielä saisi lusikallisen pistout´a päälle, niin aijai…
Pistou kyllä viimeistelee homman jokseenkin täydelliseksi.