Tietoa mainostajalle ›

Blog

Tilinteon hetki – kuukauden ruokamenot

Paljonko on paljon? Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin parisataa euroa kuukaudessa. Kuukauden seurannan perusteella meidän perheessämme siihen menee paljon enemmän, keskimääräiseen kuluttajaan nähden olemme erityisesti ravintolapalveluiden suurkuluttajia. 

Lupaukseni mukaisesti pidin helmikuussa tarkasti kirjaa ruokaan kuluttamastamme rahasta – kirjasin ylös kaiken muun paitsi työpaikkalounaat

Viikko 1

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan tavaraa. Enemmänkin päinvastoin. Sen sijaan kulutuksemme esimerkiksi ravintoloihin on kasvanut eksponentiaalisesti. Olkoon se investointini kotimaiseen kysyntään, lähes jokainen ravintolaillalliseen käytetty euro rasvaa talouden rattaita Suomessa.

Arkemme on ollut viime aikoina aika juoksemista, ulkona syöminen ja lauantaiset kahvilareissut ovat miehen ja minun laatuaikaa. Pysähdymme hetkeksi ja kysymme, mitä kuuluu. Molemmat tapaamme mieluusti myös ystäviä hyvän ruoan ääressä – aika usein ravintolassa. Jos lähellämme olisi enemmän tarjontaa, saattaisimme käydä enemmänkin ulkona.
Cafe Peroba

Ensimmäiselle viikolle osui hääpäivä, jota juhlistimme pitkän kaavan mukaan BasBasissa. Siihen upposi noin puolet reilusta 300 eurosta, jonka käytimme kuukauden aikana ravintolaan. Kahden hengen illallinen viineineen maksoi 165 euroa. Myöskin lauantai meni laiskottelun puolelle ja lauantain myöhäinen aamiainen nautittiin kahvilassa (25 euroa).

Kuukauden seurannan perusteella viikko oli meille tyypillinen kauppalaskun osalta: Arjessa kauppaan menee muutama kymppi, viikonloppuna huomattavasti enemmän. Viikonloppuna saimme ruokavieraiksi siskoni perheineen, jolle kokkasimme pitkän kaavan mukaan simpukoita ja lihapullapastaa – ja niin reilusti, että jämiä taidettiin syödä molemmissa perheissä useamman päivän ajan.

Viikon kauppalasku 107,94 euroa
Ravintolalasku 190 euroa

Viikko 2

Olen jäämässä vähän pidemmäksi aikaa poissa töistä. Tietenkin kuvittelen saavani maailman valmiiksi ennen poisjääntiäni – kuten ennen jokaista kesälomaa ja vuodenvaihdetta, mutta kertoimella kymmenen. Kuukausi onkin ollut aika työvaltainen, kokkailu jäi minimiin. Se näkyi ruokalistassa erityisesti helmikuun toisella viikolla: Viikonlopun jämiä, nopeita munakkaita, ulkona syömistä. Ensimmäisen kerran kauppaan ehdittiin vasta loppuviikosta. Kauppalaskua kevensi voittamani ammattikokin valmistama illallinen, jonka pääsimme tarjoamaan ystävillemme. Kuluissa on siten yksi ateria tavallista vähemmän.

Samaan viikkoon osui entisen työkaverin läksiäisburgerit, miehen kaveripäivällinen ravintolassa, väsyneen illan noutopizza, lauantain aamupala kahvilassa.

Viikon kauppalasku 67,52 euroa
Ravintolalasku 90 euroa

Viikko 3

leivätSanotaan, että Suomessa eletään siinä mielessä harvinaista ajanjaksoa, että ruoan hinta on laskenut hintakilpailun seurauksena. Kyse on kuitenkin pidemmän aikavälin kehityksestä erityisesti jos kulutuksen suhteuttaa tuloihin. Jo EU-jäsenyys pudotti ruoan osuutta kulutuksestamme: Ennen jäsenyyttä suomalaiset kuluttivat keskimäärin 17 prosenttia tuloistaan ruokaan, muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan osuus on pudonnut noin 12 prosenttiin. Eurooppalaisen mittapuun mukaan se on suhteellisen alhainen osuus, vaikka ruoka on Suomessa monia muita Euroopan maita kalliimpaa. Pidemmän aikavälin tarkastelussa tehotuotanto, lannoitteiden ja torjunta-aineiden kehittyminen sekä uudet kasvilajit ovat leikanneet ruokamenot murto-osaan vaikkapa sadan vuoden takaisesta, jolloin ruokaan (juomat ja tupakka mukaanlukien) kulutettiin noin 60 prosenttia tuloista. Yhä edelleen vaikkapa monissa itäisen Euroopan maissa kulutetaan ruokaan yli tuplasti Suomea enemmän suhteessa tuloihin. (lähteet mm. Tilastokeskus ja Huili-lehti)

Järkevästä kuluttamisesta on vedetty yhtäläisyysmerkit halpaan hintaan. Meidät on kuluttajina koulittu ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mukaan ajattelemaan ensisijaisesti hintaa, kun arvioimme ruokaa.  Huomasin saman asenteen hiipivän mieleeni, kun kauhuissani listasin kuukauden ruokamenoja. Ikäänkuin olisin epäonnistunut järkevyydessä, kun lasku hiipi viikko viikolta korkeammaksi. Tunsin tarvetta selitellä laskun kokoa. Vakuuttaa ettemme ole mitään ökyilijöitä, meillähän syödään ihan tavallista ruokaa. Samaan aikaan saarnaan kuitenkin siitä, että haluan syödä maukasta ruokaa, johon on käytetty hyviä raaka-aineita ja haluan tukea eettisempää ruoantuotantoa. Ne arvot sopivat aika huonosti yhteen halvimman ostoskorin kanssa.

Viikon kauppalasku 107,34 euroa
Ravintolalasku 14,50 euroa

Viikko 4

Viimeisellä viikolla söimme pääasiallisesti kotona. Arkena perusruokaa itse tehtynä, viikonloppuna kokkasimme huolella molempina päivinä. Mies lauantaina vieraille, minä osuuteni nyyttikesteihin. Sunnuntaipäivällinen pitkän kaavan mukaan kahdestaan.

Viikkoon mahtui vain yksi ravintolakeikka, 25 euron falafelit Fafa’sissä. Se on meille aika tyypillistä ravintolakuluttamista, ulkona syöminen ei automaattisesti tarkoita kalliita ravintoloita, vaan useammin jotain kohtuullisen edullista. Sushia tai sitä street foodia, jonka suosion ammattilaiset parjaavat karkoittavan fine diningin, keittämisen kuningaslajin, jolla kerätään tähdet taskuun.

Viikon kauppalasku 105,28 euroa
Ravintolalasku 25 euroa

Mitä koko lysti maksoi?

Kun selaan kuukauden kauppakuitteja, totean meidän elävän aika lailla kuten tammikuun lopun postauksessa kuvasin. Lihaa syömme maltillisesti, kalaa voisimme syödä enemmän, mutta sitä on osunut onneksi ruokalistalle viikoittain. Arjen ruokalaskun pienuutta selittää paljolti se, että jääkaappi ammennetaan viikonlopun jäljiltä mahdollisimman tyhjiin ennen kauppakeikkaa. Täydennykseksi tarvitaan lähinnä leipää, jogurttia ja hedelmiä. Arkiruoka on usein keittoa tai muuta simppeliä, josta riittää muutamaksi päiväksi. Sesongit näkyvät ruokakorissamme: Helmikuussa kotiin on kannettu mm. kilokaupalla appelsiineja, kiivejä ja mandariineja.

Ruokalasku on pääasiallisesti ihan kunnon ruokaa, mutta toki mukaan mahtuu myös herkkuja, hyviä juustoja viikonlopuksi ja se pakollinen berliininmunkki (#keittiöpaheeni). Onneksi vain yksi. Pääosin ihan tavallista ruokaa, mutta myös esimerkiksi useampi purkillinen tyyriimpiä San Marzanon tomaatteja, kun täydensin varastojamme.  Suosimme lähikauppojamme. Se ei ehkä ole halvin vaihtoehto, mutta ajansäästössä ja palvelussa ne ovat lyömättömiä.

Kiire näkyi kasvaneena ruokalaskuna. Niinä viikkoina, jotka olivat kaikkein kiireisimpiä, noutoruoka ohitti kotiruoan. Huomaan, että kiireessäkin meillä helpommin liu’utaan noutoruoan kuin einesten pariin. Loppukuusta kun oli vähän normaalimpi tilanne palasin taas hellan ääreen ja lasku oli kokonaisuutena merkittävästi alkukuuta pienempi.

Kauppalasku vastasi pitkälle ennakko-odotuksiani ja oli maltillinen, vaikka samaan kuukauteen onnekkaasti osui ruokavieraita lähes joka viikonlopuksi. Kokonaisuutena summa oli kuitenkin suurempi kuin odotin, varsinkin jos ynnää kokonaisuuteen lounaat. Molemmat syömme työnantajan tukeman varsin kohtuuhintaisen lounaan (noin 6 euroa) useimpina päivinä viikossa.

******

Kuukauden kauppalasku 388 euroa
Kuukauden ravintolalasku 315 euroa
Yhteensä 703 euroa

******

Jo ilman lounaita kokonaissumma on 700 euroa. Melkein tuplasti keskiarvoa enemmän. Se on aika paljon. Ensimmäinen ajatus oli alkaa listata, miten säästämme jatkossa. Se mielikuvien järkevä hintavetoinen kuluttaja kolkutti takaraivossa – se joka syö ulkona kerran vuodessa juhlapäivänä, koska kotona tekee halvemmalla. Kieltäydyn kuitenkin tekemästä sitä, ikäänkuin palveluihin ja ruokaan panostaminen olisi jotenkin syntisempää ja vähemmän järkevä tapa kuluttaa. En ole kuukauden aikana ostanut juuri mitään kynsilakkaa, leikkokukkia tai sukkahousuja suurempaa. Sen sijaan käytämme rahaa siihen, että syömme ravintolassa ja kahviloissa. Hiljennän takaraivon kuiskauksen toteamalla tämähän vastaa juuri eetostani: Vähemmän roinaa enemmän elämyksiä.

Mitä ajatuksia postaus sinussa herätti, mikä ohjaa sinun valintojasi kaupassa tai ravintolassa? Onko tapamme kuluttaa irvikuva järkevyydestä vai vastaako se sinun näkemyksiäsi?

******

Ruokalaskuaan ovat suunnitelleet ynnäävänsä monet muutkin bloggaajat. Linkitän postauksia tähän sitä mukaa, kun niitä julkaistaan:

Tätä (keittiö)elämää -blogissa ruokittiin kuukauden ajan viisihenkinen perhe samoin kuin myös Kärähtäneet-blogissa.

48 kommenttia “Tilinteon hetki – kuukauden ruokamenot

  1. Mielenkiintoinen postaus, tätä on odotettu! Minusta teillä ei ole mitenkään mahdottomat menot, olkoonkin että se on enemmän kuin keskimäärin. Siihen keskimäärin-summaan mahtuu kaikki ne todella pienellä eläkkeellä toimeentulevat(tulemattomat), työttömät, opiskelijat, kaikki, Eli minusta se keskimääräisyys ei välttämättä ole edes sellaista, mihin pitäisi pyrkiä, jos ei ole pakko.

    Meillä oli helmikuu niin poikkeava, että päätin olla julkaisematta sitä ainakaan sellaisenaan. Jatkan edelleen seurailua, se käy minulta vaivattomasti, ja katson, että onko jokainen kuu ”poikkeava”, vai oliko tosiaan vain helmikuu tuollainen. Meillä meni jo yhteen ravintolailtaan miehen kanssa (Dario Cecchini Groteskissa) sama summa kuin teillä koko kuukauden ravintolalaskuihin. Lisäksi hiihtolomareissun ulkonasyömiset, vaarin vienti syömään hyvään ravintolaan ja sen sellaista, siinä ollaan jo melkoisissa summissa.

    Minä edelleen ihmettelen/mietin sitä, että miksi vallalla on sellainen ajatus, että vain halvalla syöminen on hyväksyttävää. Ihmisellä voi olla kalliitakin harrastuksia, ja se on kaikista ihan ok, mutta jos joku harrastaa ”ruokaa”, sitä paheksutaan. Tyyliin että on ihan ok matkustaa ulkomaille oopperaan tai laskettelemaan tai lomailemaan, mutta ei olisi ok matkustaa ulkomaille vaikka hyvän ravintolaelämyksen perässä. Ainakin sitä joutuu selittämään roimasti enemmän kuin laskettumatkaa tai löhöilymatkaa. Tai kodin sisustaminen on ok, ei päivitellä kuinka joku pistää satasia menemään uusiin sisustustyynyihin, mutta parempaan pyhäateriaan kuluttaminen on tuhlausta?Tämä nyt menee jo vähän kauemmas kauppalaskuista, mutta väkisinkin tulee mieleen.

    Tai jos kiireistä arkea kannattaa helpottaa jaksamisen ja/tai ajankäytön nimissä, miksi sitä edelleen pitää selittää. Tuntuu että se sama selittäminen on levinnyt kaikkeen, siivoajan hankkimiseen, noutoruuan syömiseen, ruuan netistä tilaamiseen ja muuhun vastaavaan. Miksi ei voi vaan todeta, että nykyinen hektinen ja vaativa työelämä imee niin mehut, ettei arkena pysty vaan tekemään kaikkea itse, kuten entisaikaan kun oltiin kotona töissä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 11:52 sanoi:

      Olet niin asian ytimessä. Kirjoitin postauksen varmaan kolmeen kertaan, kun huomasin siihen kerta toisensa jälkeen hiipivän jotenkin selittelevän, luterilaisen sävyn. Ikäänkuin olisi väärin panostaa ruokaan – varsinkaan ravintoloihin. Tosiasiassa en edes tunne syyllisyyttä ruokaan kuluttamastamme rahasta, miksi sitä pitäisi selitellä tai pyytää anteeksi. Ymmärrän toki olevani onnekkaassa tilanteessa, koska meillä on kahden ihmisen tulot ja vain kahden ihmisen menot. Elämässä on ollut myös nuorempana kausia, että ruokabudjetti on sekä joka joustaa ensimmäisenä ja kaupassa todella lasketaan. Silloinkaan en kuitenkaan kokenut syöväni huonosti. Olen aina osannut laittaa itse ruokaa, mikä osaltaan on helpottanut budjettia. Nyt kun jään kotiin, asiaa joutuu taas pohtimaan toisella tavalla, mutta on vaikeaa nähdä, että lopettaisimme esimerkiksi ravintolassa käymisen siitä huolimatta. Mieluummin tingin monesta muusta asiasta.

      Totesin myös kirjoittaessani ihan saman kuin sinä. Tämä on asia, johon haluan panostaa. Se on minulle samaan aikaan arjen luksusta, mutta myös eettinen valinta, jolla voin vaikuttaa – vaikkakin vain omalta osaltani – moneen asiaan. Se ei tarkoita ylenmääräistä tuhlaamista – mutta sitä minulle tarkoittaisi esimerkiksi se, että heittäisimme valtavat määrät ruokaa roskiin. Niin emme tee, syömme sen minkä ostamme. Uskon, että ajattelumalli on toisaalta aika monella samantapainen kuin itselläni, sen sanominen ääneen ei vain vielä ole täysin ok, koska vallalla on ”on tyhmää maksaa liikaa” -ajattelu. Mutta mikä sitten on liikaa. Itse ostan mieluummin vähemmän mutta hyvälaatuista kestävää tavaraa myös muussa kulutuksessa.

      Kun ollaan taantumassa, ajaudutaan samalla myös helposti henkiseen lamaan, ikäänkuin kaikki kuluttaminen olisi jotenkin syntistä. Varsinkin palveluihin ja elämän helpottamiseen. Samaan aikaan vaikka autokauppa veti juuri superlukemat uutisoinnin perusteella – tässä samassa taantumassa ja sitä pidetään vain positiivisena tapana laittaa pyörät pyörimään. Jos kaikki nekin, joilla on varaa kuluttaa, vetävät käsijarrun päälle ikäänkuin varmuuden vuoksi, se vain pahentaa tätä kierrettä.

  2. Mielenkiintoista lukea teidän laskuanne. Ehkä me suhteessa sitten kuitenkin käytimme vähemmän per nuppi. Silti minä kyllä järkytyin meidän perheen helmikuun ruokalaskusta. Ei ehkä niinkään sen summan takia, vaan koska se on noussut ilman, että tiedostin muutosta… Toki meillä on nyt kaksi ihan aikuisen määriä syövää kasvavaa teinipoikaa ja kuopuskin pistelee hyvällä halulla, mutta silti muutoksen suuruus pääsi yllättämään.

    Kiire näkyy meilläkin – vanhempien työt ja lasten harrastukset… siinä ei ihan kamalasti viikolla vietetä aikaa keittiössä, mutta silti… jos vielä saisi vähän paremmin suunniteltua ja oppisi hyödyntämään isompien annosten tekemistä (silloin kun keittoastian koko riittää… meillä alkavat kattilatkin olla kohta liian pieniä) ja uudelleen lämmitystä… laatua saisi kai vieläkin nostettua vaikka lasku todennäköisesti pienenisi.

    Tekee hyvää aina välillä laskea ja pohtia.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 12:47 sanoi:

      Se on selvää, että pari teinipoikaa vaikuttaa ruokalaskun suuruuteen. Lapsiperheessä varmaan joka tapauksessa käytetään rahaa ruokaan vähemmän per nuppi, koska maailma on mitoitettu muille kuin yhden-kahden hengen talouksille. Mutta kyllä minäkin olin vähän yllättynyt meidän laskumme koosta. Pari päivää pureskeltuani totesin kuitenkin, että silloin pitäisi huolestua, jos eläisimme yli varojemme tai kulutus olisi holtitonta suhteessa määrään, jonka syömme. Nyt kumpikaan ei ole tilanne. Jos jostain tinkisin mieluiten jostain noutopizzasta tai muusta joka on lähinnä laastari arjen kiireeseen, mutta toisaalta kun asuu lähiössä vaihtoehtoja ei ole valtavasti. Ennenkuin asuimme lähempänä keskustaa, tuli syötyä ulkona vielä enemmän.

      Joka tapauksessa teki hyvää ynnätä ja nähdä tilanne. Aion toteuttaa saman vielä uudestaankin jossain vaiheessa.

    • jenna on 06.03.2016 at 16:50 sanoi:

      paljon teillä minna meni sitten helmikuussa teidän perheeseen nähden ?

  3. Ihan järkevältä kuluttamiselta tuo kuulostaa! Ja jos on mahdollista syödä ravintoloissa ja niin miksipä ei. Ruoka on ihan hyvä harrastus siinä missä muutkin lajit 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 12:48 sanoi:

      Amen. En voisi olla enempää samaa mieltä!

  4. Campasimpukka on 06.03.2016 at 12:30 sanoi:

    Minä en sitten saanutkaan laitettua kuitteja sivuun, se kun on niin vaivalloista 😉 Vaikka pojat ovat muuttaneet pois kotoa, olen omalla kauppareissulla hommannut heillekin ruokaa mikäli ovat jotain tarvinneet, siinä pääsee moikkaamaan heitä vähän kuin salaa 🙂

    Ravintoloissa olemme syöneet aika tasatahtiin, noin joka toinen viikko. Minä en enää ujostele sanoa harrastukseksi ravintoloissa syömistä, itsepä maksamme. Meille on varmaan ”onni” tämä asuinpaikka, ei ole noutoruokaa järkevästi saatavilla pizzaa lukuunottamatta, muuten varmaan poikkeaisimme useinkin hakemaan yhtä jos toista.

    Viime kuun lihan ostaminen oli melkein nollassa, mutta sain Familian näytepakkauksen, jossa oli lihaa yli 5 kg. Niitä varastoja olemme syöneet useaan otteeseen ja syömme tänäänkin. En ole tullut katsoneeksi paljonko sellaisen paketin arvo on, mutta useita kymppejä, arvelen.

    Kunhan palaan kävelyltäni ja olen taas asettunut kotioloihin, voisin paremmin tehdä seurannan ruokamenoista, ellen taas laiskistu, enkä ”muista”. 😀

    ps. harmi, ettemme ehtineet nähdä perjantaina, mutta sait varmaan terveiseni ladyilta?

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 12:52 sanoi:

      Tee ihmeessä. Tunnustan saman vaivalloisuuden, ellen olisi tehnyt lupausta julkisesti, olisi saattanut minultakin jäädä kuitit kaivamatta esiin ja ynnäilyt tekemättä.

      Minäkään en ole ikinä ajatellut ujostelevani ravintolassa käymistä, mutta kun se piti avata julkisesti yhtäkkiä summa rupesikin kauhistuttamaan – eikä tuossa ollut edes montaa kalliimpaa laskua. Parhaat elämykset saa hyvistä ravintoloista ja siitä olen kohtuullisen valmis maksamaan. Niitä käyntejä muistellaan aina lämmöllä.

      PS ollaan menty viime aikoina ihan liikaa ristiin. Olisipa ollut niin hauskaa nähdä sinua pitkästä aikaa! Sain terkut, mutta eihän se nyt ole ollenkaan sama asia.

      • Minä en ole ollut seurailussa yhtä pedantti kuin te pedantit kuitistalaskijat. Minulla on koneen työpöydällä excel-taulukko, jonka klikkaan auki samalla kun tulen koneelle. Laitan siihen sitten summat ylös, kun vielä muistan, mutta en senttien tarkkuudella. Esim jos kauppaan meni 21,30, laitan 21 €. Ja lounaaksi laitan kympin, vaikka se olisikin ollut vaikka 9,80. Suuruuusluokka pysyy oikeana, vaikka summa ei olisikaan sentilleen oikea. Ajattelin että kun asian tekee riittävän helpoksi, sitä viitsii tehdä 🙂 Ja tein taulukkoon kaavan, joka laskee summat yhteen, näin pystyn koko ajan näkemään että paljon on tähän mennessä mennyt. Ajattelin vaan, että jos tällä tavalla saisi seurattua?

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 20:59 sanoi:

          Se ei todellakaan ole sentin päälle. Suuruusluokka on olennaista. Exceliin minäkin niitä vetelin, kuiteista katsoin lähinnä postausta kirjoittaessani, mitä meillä oikein syötiin.

  5. Sanna on 06.03.2016 at 16:09 sanoi:

    Tätä oli superkiinnostavaa lukea, kiitos! Pitää kyllä laittaa omatkin ruokakustannukset ja -tottumukset syyniin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 21:00 sanoi:

      Tämä oli kiinnostavaa myös itselle, todella mukavaa kuulla, että myös lukijoille. Pitää ottaa aika ajoin tavaksi, jotta säilyy itsellä tatsi.

  6. Onpa mielenkiintoista kurkata muiden kauppalaskuihin! meillä on laiskasti keräilty kuitteja, mutta sen verran aina kurkkaan että tiedän suunnilleen mitä kauppaan menee viikossa. Käymme kerran viikossa kaupassa ostamassa viikon ainekset ja n. kaksi kertaa joutuu tekemään pienen täydennyksen. Kulut ovat hauskasti pysyneet joka viikko lähes samoina jo pidempään vaikka joka viikko syödään hyvin erilaisia ruokia 🙂 ulkonasyömiseen menee niin sekalainen määrä rahaa, riippuu aivan kuukaudesta. Nyt kun en enää syö niin usein ulkona lounasta kun olen lomalla, säätyy varmasti jokunen euro kun teen useimmiten kotona lounasta. Teidän kulut ovat kyllä hyvin lähellä samaa kuin meillä, ei tunnu itsestä siis yhtään suurelta tuo summa.

    Ostan mieluummin ruokaa / ruokaan liittyviä elämyksiä. Olen huono ostamaan vaatteita ja tavaraa. Kirjat ovat sitten oma lukunsa, mutta niistäkään en osaa huonoa omaatuntoa potea. Lukeminen, syöminen ja matkustaminen ovat parhaita harrastuksia mitä minulla on koskaan ollut ja niistä pidän kiinni 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 21:04 sanoi:

      Ulkona syöminen on meilläkin varmaan vaihtelevin erä. Joskus samaan kuukauteen sattuu urakalla asioita ja silloin paukkuu, välillä taas kaikki muu menee edelle, jolloin ei ehdi ulkoiluttamaan ei itseään eikä puolisoa.

      Meillä on aika samanlainen arvojärjestys – lukeminen, syöminen ja matkustaminen urheilun ohella ovat asioita, joissa en katso pennin päälle. Lukemisen osalta olen yrittänyt siirtyä käyttämään enemmän kirjastoa, ei niinkään säästösyistä, vaan siksi, että yritän epätoivoisesti vähentää kirjojen määrää, kun alkaa tilat tulla vastaan kotona, kun ei viitsi kirjojen takia muuttaa isompaan kotiin 🙂

      • Siksi tein viime vuonna myönnytyksen ja siirryin pitkin hampain lukemaan Kindlellä. Konkurssi uhkaa kun kirjat saa nyt niin helposti suoraan laitteeseen (etenkin lomalla tulee luettua pari kirjaa viikossa) ja suurena perinteisien kirjojen ystävänä teki tiukkaa siirtyä e-kirjoihin, mutta juuri eilen totesin apukokille että tämä oli kyllä yksi parhaista ostoksista mitä olen viime vuosina tehnyt 🙂

        Rakkaimmat kirjat, ne eniten luetut ja oman elämän klassikot on toki meilläkin paperisena. Välillä pitää saada hypistellä oikeita kirjoja, mutta ei meillekään enää mahuisi ne +200 kirjaa mitä edellisessä kodissa oli 😀

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.03.2016 at 18:45 sanoi:

          Minulla on myös Kindle ladattuna padiin ja pyrin lataamaan kirjoja enemmän sinne. Viime aikoina olen lukenut ihan poikkeuksellisen vähän, mutta tilanteeseen on tultava muutos 🙂 E-kirja ei ole kyllä sama asia, mutta onhan se vaan kätevä.

          • Minä taas olen ihan e-kirjafriikki (ikänäkö nääs ja säädettävä koko kirjaimille) – Koboni on ollut rakkain kotikoneeni jo muutaman vuoden ajan,,, 😉

  7. Mielenkiintoista.Niin monta kertaa olen meinannut kirjata ylös ostokset,mutta,..Ehkä pitäisi kokeilla tällaista. Mutta huh,kylläpä on falaffel kallista Suomessa!

    • Ja kun suuri osa hevi-ostoksista on torilla,mistä ei saa kuittia,pitäisi olla vihko +kynä mukana,vähän hankalaa:D

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 21:05 sanoi:

      Minäkin ensin hätkähdin, mutta tuohon mahtuu kahden hengen falafelpitat (a 9 euroa) ja juomat päälle. Suomen hintatasolla se ei ole paljon, Yhdeksällä eurolla kun ei iltaisin saa yhtään mitään.

      Kunhan suuruusluokan muistaa kotiin asti – se varmaan antaa jo riittävästi osviittaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla sinun kustannuslaskelmasi, samalla tulisi avattua paikallista hintatasoa.

  8. Todella inspiroiva postaus, kiitos siitä! 🙂

    Itse en huithapelina osaa säästää kuitteja, mutta ostamme lähes kaiken S-ketjujen myymälöistä bonuskorttia vinguttaen, jolloin ostojen loppusummat tallentuvat omalle S-kanavalle ja S-mobiiliin. Sieltä juuri kurkkasinkin, että meillä 3-henkisenä perheenä on mennyt Prismaan, S-markettiin ja Alepaan helmikuussa 643,79€. Summaan toki sisältyy muutakin kuin ruokaa – esim. hygienia- ja siivoustarvikkeita – mutta sellaisenaankin se tuntuu melko kohtuulliselta. Vain joskus hoitovapaa-aikoina olen saanut 2 hengen ja yhden vauvan ruokakulut tippumaan alle 400 euroon, mutta muistelen, että se tuntui jo kituuttamiselta.

    Ulkoruokintaa meillä harrastetaan ajan, energian ja välillä rahankin puutteen takia todella vähän (työpaikan ruokalan lisäksi siis), ehkä muutamilla kympeillä per kuukausi. Nyt tosin äitiysloman kynnyksellä haaveilen lounastreffeistä kaupungilla ja ainakin haluaisin testata Bystron ja The Messin vielä ennen jakautumista. Eli siinä missä Annella on mennyt nyt lomalla vähemmän rahaa ulkona syömiseen, niin allekirjoittaneella saattaa mennä enemmän 😉

    Saisinkohan tästä aiheesta inspiraatiota päivittää pitkästä aikaa taas omaakin blogia? Hmmm..

    • Muistin muuten vasta nyt, että meillähän on myös 2 kissaa :D. Niiden hiekkoihin ja ruokiin menee noin 60e/kk, joten senkin voi poistaa loppusummasta. Kaiken kaikkiaan meillä menee siis silkkaan ruokaan noin 500e/kk, mikäli kyseiseen kuukauteen ei mahdu esim. joulua.

      • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.03.2016 at 19:57 sanoi:

        Tuo on jo todella kohtuullinen summa sanoisin. Joulut ja muut isommat juhlat ovat erikseen.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.03.2016 at 19:31 sanoi:

      Minä elän vähän samassa toivossa, että vapaan aikana ennättäisi käydä syömässä oikeasti kivoissa lounaspaikoissa kuten vaikka testaamassa Palemaa ja monta muuta uutta paikkaa, joihin en ole ehtinyt, koska duuni sijaitsee Vantaan perukoilla, jossa vaihtoehto on työpaikkaruokala – ja se yksi ja ainoa työpaikkaruokala. Bystro mennään testaamaan huomenna, mutta illalla.

      Minustakin meidän kauppakustannukset olivat suhteellisen maltilliset – tuosta on tosin poissa kaikki muu paitsi ruoka. Jos ei oltaisi syöty noin paljon ulkona, olisi kauppalasku helposti ollut aika paljon enemmän. Minua yllätti meidän kulujen kokonaisuudessa enemmän se kokonaissumman suuruus, lounaat mukaanluettuana ollaan aika lähellä 1000 euroa.

      Ja hienoa, jos saat tästä inspiraation päivittää blogia. Aina ei vaan jaksa.

  9. Tosi mielenkiintoista luettavaa tämä (sekä kaikki kommentit, joissa ihmiset kertovat omista ruokamenoistaan)! Minulla kauppakuitit roikkuvat vielä magneetilla jääkaapin ovessa odottamassa, että ynnäisin niistä ja parista noutopizzasta kertyneet kulut yhteen.

    Itselleni ei ole (onneksi) juuri tullut vastaan ajatusmaailmaa, että syömisen pitäisi hoitua mahdollisimman halvalla, vaan enemmän ehkä sitä jo edellisten kommentoijien mainitsemaa, että säästetään tekemällä itse, minimoimalla hävikkiä, hyödyntämällä sesonkeja ja tarkkailemalla hinta-laatusuhdetta ennemmin kuin pelkkää hintaa. Ja olen samaa mieltä siitä, että saa tämä harrastus maksaakin jotain!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.03.2016 at 19:59 sanoi:

      Kummallisinta on, että en ole koskaan ajatellut, että meidän pitäisi hirvittävästi säästää ruokamenoissa, mutta kun asioita alkaa listata ja laskea yhtäkkiä tuo järkevä kuluttaja -syndrooma iskee päälle.

      Odotan summaustasi innolla.

      • Parempi myöhään… nyt on kuittianalyysi tehty ja sen perusteella olemme aika keskivertoperhe. Niin se taitaa väkisinkin mennä, kun panostaa joihinkin juttuihin ja pihistää toisissa 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.03.2016 at 20:35 sanoi:

          Itse ainakin opin sen kuukauden aikana, että lihalla on iso merkitys kauppalaskun suuruuteen. Mutta toimin samalla tavoin kuin sinä, ostan laadukasta, perusasioissa myös Pirkkaa, enkä juurikaan mieti, päätyykö ostoskoriin vaikkapa parempaa juustoa.

  10. Mielenkiintoista oli lukea kuukauden ruoka-ostoksista, Jonna!

    Melkoisen päässälasku-urakan jälkeen (poistin kuiteista isälleni viedyt ostokset sekä miehen eväät töihin) päädyin siihen, että meillä meni kaupaan vähän yli 400 euroa helmikuussa. Summaan sisältyy ruuan lisäksi mm. kaupasta ostettuja kukkakimppuja sekä joitain siivousaineita. Kävimme myös ulkona syömässä: kerran oikein pitkän kaavan ja laskun mukaan Hugossa (reilut 200 €) , muuten kevyemmin pari kertaa. Käytämme lähes poikkeuksetta ostoslistaa, koska itselleni käy ainakin ilman sitä vähän köpelösti. Ostan mitä sattuu, enkä välttämättä sitä tarpeellista.

    Olemme syöneet hyvin ja monipuolisesti, pääosin tavallista, laadukasta kotiruokaa, ja vain vähän herkutellen. Kahden töissä käyvän ihmisen taloudessa on mahdollista repsahtaa ostamaan erikoisuuksiakin ja kokeilla vähän kalliimpiakin tuotteita. Opiskeluaikana kimppakämpässä pidimme ruokakassaa, johon laitoimme tietyn summan per nenä. Meillä oli tapana laittaa yhdessä ruokaa, mutta jos joku halusi jotain tiettyä vain itseään varten, niin sitten osti erikseen sitä. Monesti oli loppukuusta purkin pohjalla vain muutama roponen, eikä enää juhlittu, mutta ehkäpä silloin opin nyhjäämään tyhjästä. Nykyään voin tyytyväisenä todeta, että osaan hyödyntää jämiä erinomaisen hyvin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.03.2016 at 20:02 sanoi:

      Opiskelija-aikoina todellakin oppi nyhjäämään tyhjästä ja edelleen olen siinä määrin säästäväinen, etten kestä ruoan poisheittämistä, vaikka en juuri tee valintoja kaupassa hintavetoisesti. Ruoan kohdalla erikoisemmat kokeilut ovat joka tapauksessa kohtuullisen pieniä investointeja – eivät ne usein paljon maksa. Pakko tosin todeta, että jos haluaa uutta kivaa, kannattaa lähettää mies kauppaan. Se hoitaa hommat herkkujen osalta paljon minua paremmin.

      Tajusin vasta jälkeenpäin, että yksi syy kauppalaskun pienuuteen oli, että meillä ostettiin maaliskuussa ihan minimaalisesti lihaa. Kerran jauhelihaa lihapullapastaan ja kerran kanaa. Sillä on osaltaan varmasti vaikutusta.

  11. Niinkuin aiemmin oli jo puhetta, pakastimen tyhjennys ja samalla kuivakaappienkin, on meneillään, joten ruokamenot jäävät varmaan keskiarvonkin alle. Toisaalta elämäntilanne on sellainen, että koetetaan pysyä budjetissa, eikä heräteostoja juuri ruokakaupassa tehdä (minultahan se muuten onnistuu). Ruokaakin laitetaan kerralla melkein viikon annos kerrallaan ja ihan peruspöperöillä on menty. Ehkäpä tulee aika, jolloin sitten taas enemmän piperretään. Leipää menee meillä kahden hengen taloudessa yllättävän paljon, ja ne olenkin viimeisen vuoden ajan leiponut itse. Vaatimattomuus, säästäminen ja nuukailuhan ovat suomalaisten hyveitä, niitä ei kadehdita. Jokainen panostaa siihen mistä on kiinnostunut ja tilanteen mukaan. Ulkona söisin varmaan useammin, jos olisi enemmän kiinnostavaa tarjontaa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.03.2016 at 7:53 sanoi:

      Meillä ei kovin kauaa pakastinta tyhjentämällä eläisi, mutta tavallaan sitä tyhjennetään läpi talven, koska lähinnä säilön sinne marjoja. Helmikuun aikana söimme sieltä pois myös pelmenit, joita tein joulun aikaan isomman satsin pakastimeen. Joskus olen yrittänyt ostaa sinne jotain suurempia eriä lihaa, mutta meillä se ei toimi. Tosipaikan tullen en muista niiden olemassaoloa.

      Ruoka on sinänsä helppo kohde säästää eli ymmärrän hyvin nuukailun sen osalta. Ja monen on pakko. Tällä hetkellä ei ole onneksi pakko, mutta edessä on huomattavasti kapeampi leipä, kun jään loppuvuodeksi kotiin eli varmasti joutuu toisella tavalla katsomaan menojen perään.

  12. Tätä postaustasi on täällä odoteltu innolla! Mä en ole vielä tarttunut sen kummemmin tuumasta toimeen saman projektin suhteen, mutta uuteen kotiin muutettuamme olemme muuttaneet kauppakäyttäytymistä sen verran, että käydään kerran viikossa kaupassa ja sitten kenties viikonlopuksi haemme jotain spessumpaa kalaa tai lihaa hallista, Herkusta tai Mustapekasta. Yleensä viikottaiset kauppalaskut pyörivät siinä 70–120 välillä, mikä kyllä kuulostaa varsin vähältä kun ottaa huomioon, että mukana ovat kaiken maailman veskipaperit, pesuaineet, ym.

    Saa nähdä, miten tämä kotonaolo vaikuttaa kauppa- ja ruoanlaittotottumuksiin. Meillä ei kyllä arkisin tehdä sapuskaa joka päivä, monesti kuitataan iltasafka jogurtilla ja leivillä tai jollain vastaavalla, mutta luulisin, että tässä nyt lähitulevaisuudessa olisi kiva alkaa panostaa paremmin iltasapuskoihin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.03.2016 at 7:56 sanoi:

      Minä poistin tuosta omasta laskelmastani hygieniatuotteet (ja tulppaanit), joten luulen, että ollaan lähellä samoja lukemia. Meidän iso kauppakeikka vaan ajoittuu viikonloppuun. Varsinkin viime aikoina arki on ollut niin hektistä, että jogurtti ja leivät ovat kuitanneet iltaruoan ihan säännöllisesti.

      On mielenkiintoista nähdä, miten ruokailutottumukset muuttuvat, kun ei ole enää työpaikkalounasta ikäänkuin kunnon ruokana pohjalla. Motivaatio kokkaukseen varmasti nousee, koska ihan pelkkä leivän puputtaminenkaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

  13. Tämä oli munkin mielestä tosi kiinnostava postaus! En ole itse varsinaisesti kytännyt kuitteja ja täytyy myös myöntää, että en kyllä kaupassa ihan hirveästi edes katso, mitä ostokseni maksavat. Toki jos vierekkäin on kaksi pakettia kaurahiutaleita, joista toinen maksaa 19 senttiä ja toinen yli euron, otan sen halvemman, mutta noin niinku yleisesti ostamme lähinnä sitä, mitä huvittaa; aika paljon luomua jne.

    Käymme kaupassa kerran viikossa, lauantaisin, ja ma-to muualla töissä oleva mies käy sitten lisäksi maanantai-iltaisin hakemassa jotain pientä iltapalaa ja salaattitarvikkeita työasuntoonsa. Hänen menoistaan en osaa sanoa, mutta luulisin että ne ovat ehkä 10-20 euroa viikossa, ja noihin meidän lauantain megaostoksiin menee 60-90 euroa riippuen täysin siitä, ostetaanko paljon lihaa ja juustoja vai ei. Käymme kaupassa tommosessa S- tai K-supermarketiin verrattavassa kaupassa eli emme sinänsä toimi kuin tyypilliset saksalaiset ja tee osaa ostoksista halpakaupassa kuten Aldissa tai Lidlissä. Myöskään lihakaupassa ei tule käytyä, koska sille on niin harvoin tarvetta. Joskus käymme normimarketin sijaan tekemässä koko viikon ostokset pelkkää luomua tarjoavassa supermarketissa. Silloin ostosten loppusumma on hieman kalliimpi, mutta ei mitenkään ratkaisevasti.

    Menisköhän meillä ruokakauppaan kaikkinensa noin 400 euroa kuussa? Tähän tulevat sitten ravintolalaskut päälle, ne koostuvat useimmiten ehkä 2-3 lauantailounaasta kuussa. Lounas meille kahdelle (poika syö joko mukana tai sitten ei, päivän nirsoiluasteesta riippuen…) maksaa ehkä 20-35 euroa riippuen ihan siitä, mitä ja missä käydään syömässä. Niin ja satunnaiset lounaat yliopiston ruokalassa tulevat myös tohon päälle. Yleensä olen vienyt itse kokkailemiani ruokia töihin, mutta aina ei vaan jaksa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 16.03.2016 at 21:17 sanoi:

      Saksan hintataso taitaa olla edelleen jonkin verran Suomen hintatasoa alhaisempi. Omalta Saksan ajaltani (josta on ikuisuus) muistan juuri tuon tyypillisen saksalaisen tavan toimia – optimointia halpakaupoissa, liha ja leipä erikoisliikkeistä jne. Perheen viikoittainen ostosrumba vei puoli päivää. Minusta ei omassa arjessa olisi siihen.

      • Joo leipä kyllä ostetaan pitkälti leipomoista – normaaleissa ruokakaupoissa ei juuri olekaan leipää tarjolla tai jos on, se on epämääräistä esipaistettua tai sitten paahtoleipiä jne. Mutta noiden markettien sisäänkäynnin yhteydessä on aina leipomo, joten leivän ostaminen ei kuitenkaan käytännössä vaadi mitään erityistä vaivannäköä. En kyllä syö täällä mitenkään älyttömästi leipää, koska en oikein tykkää läheskään kaikista saksalaisista leivistä. Jotkut on tosi hyviä, mutta useimmat ei oikein maistu.

        Ja joo, on täällä halvempaa. Aina Suomessa käydessä (etenkin kun mennään mökille, jolloin pitää ostaa käytännössä kaikki, kun perillä ei odota mitään) hämmästelen laskun loppusummaa. Tai sanotaanko, että kyllähän täälläkin saa ruokaan kulumaan rahaa, mutta sillä summalla saa ostettua esimerkiksi vaikka kaiken luomuna.

        Lauantaista kyllä saa suuren osan kulumaan ostoksiin, vaikkei kävisikään kuin yhdessä kaupassa (tai kahdessa, koska kaikki hygieniatuotteet yms. ostetaan erillisestä kaupasta, joka on kyllä tossa meidän marketin vieressä). Siksi ollaankin otettu marketin uusi kotiinkuljetuspalvelu ilolla vastaan! Klik klik ostokset netissä ostoskoriin ja lähetti tuo ne tänne, kantaa vielä tänne hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Nää on just näitä juttuja, joista vanhempi kansa ei niin perustaisi, mutta onhan se ihanaa kun puolta lauantaita (se kun on meillä ainoa mahdollinen päivä tehdä ostokset) ei tarvitse käyttää kauppaan raahautumiseen. 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.03.2016 at 20:14 sanoi:

          Minäkään en muista varsinaisesti Saksaa minkäänlaisena leivänrakastajan paratiisina. Tosin minun siellä asumisestani on tuhat vuotta – siltä ainakin tuntuu.

          Periaatteessa erikoisliikkeet ovat ihania ja etenkin leivän poimisin mieluusti leipomosta aina kun se on mahdollista, mutta usein se vie turhan paljon aikaa ja päätyy lopulta poimimaan kaiken samasta marketista. Ja ymmärrän oikein hyvin, ettei ostoksilla huvita roikkua puolta päivää. Kyllä se enemmänkin minulla on pakkopullaa. Joskus ihan kivaa, mutta ei ihan perusviikonloppuna. Mieluummin käytän sen ajan ihan johonkin muuhun.

  14. dlf on 15.03.2016 at 23:46 sanoi:

    En olisi arvannut, että keskimääräinen lasku on vain noin 200 e/naama. Ihmekös tuntuu mulla olevan aina rahat loppu, kun kahden hengen taloudessa menee ruokakauppaan n. 600 e ja ravintoloihin 1200 e (sis. alkoholin). Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämässä kannattaa panostaa niiden pakollisten asioiden laatuun – nukkumiseen, kattoon pään päällä, syömiseen ja juomiseen.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 16.03.2016 at 21:14 sanoi:

      Keskimääräisen lisäksi maailmaan mahtuu varmaan aika paljon kirjoa. Elämässä pitää panostaa juuri niihin asioihin, joita itse arvostaa. Suomalainen ravintolamaailma todellakin kiittää panoksestasi.

  15. Mielenkiintoinen postaus. Meillä menee rahaa hurjasti ruokaan, en ole seurannut kuinka paljon, mutta paljon. Toisaalta me kaikki syömme joka päivä, useamman kerran ja joka kerralla voi tehdä valintoja omien arvojensa mukaan. Se että maksan euron pari enemmän jostain tuotteesta voi olla tuottajalle iso asia.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 20.03.2016 at 20:41 sanoi:

      Varsinkin jos raha menee tuottajalle saakka. Hyvälaatuisesta tuotteesta maksan mieluusti enemmän.

Post Navigation