Blogeissa kiertävä White Trash Disease -Natan aloittama #keittiöpahe-haaste on virkistävä ilmiö. Se lyö sopivasti korville ylenmääräistä täydellisyyden tavoittelua. Ruokavalion ei tarvitse olla täydellinen – riittää, että se on pääosin tasapainossa. Joskus ruoka on vain ravintoa, ei sen enempää eikä vähempää. Ei täydellinen makuelämys, ei optimaalista ravintosisännöltään, vain vatsantäytettä tai puhdasta hedonistista herkuttelua.

En halua normaalistikaan välittää blogin kautta viestiä, että olisin jonkin sortin ruokajeesus. Siksi täällä on paljon ihan tavallista, suhteellisen mutkatonta kotiruokaa, jonka useimmat meistä pystyvät onnistuneesti valmistamaan. Sellaista meillä aika usein syödään ja palaan monien blogin perusreseptien ääreen toistuvasti omassakin arjessani.

Pääosin syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti, en kuitenkaan kovin tiukkapipoisesti enkä minkään suuremman ideologian pohjalta. Miten olisi, maistuisiko makaroni voilla (perinteiset sarvimakaronit toimivat erinomaisesti, niiden pintaan jää juuri sopivan paljon voita), popcornit (kunnon kulhollisella kuittaa helposti päivällisen), kokis (olen varma, että siihen on sekoitettu jotain addiktiota aiheuttavaa. Onneksi vaihdoin työtä paikkaan, jossa en istu limukaapin vieressä) tai suolaiset naksut (harvoin ostan, mutta kun niin teen, pussinpohja tulee vastaan ihan liian nopeasti)?

Perusterveellisyyden rinnalla elämässä on nimittäin oikein hyvin tilaa myös #keittiöpaheille. Kaiken ei tarvitse olla rakkaudella itse alusta saakka valmistettua, sokeri ei ole huume, kun sitä käyttää kohtuullisesti eivätkä einekset ketään kerrasta pilaa – eivät kahdestakaan. Arki ei ole täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla. Ei viikonlopunkaan. Pääasia, että isot linjat ovat kunnossa.

Useista keittiöpaheistani valitsin tähän paheista syntisimmän, berliininmunkit. Se on tuliainen, jonka mies valitsee kaupasta, jos haluaa ilahduttaa minua. Sitä olivat kakun sijaan tilanneet työkaverini läksiäiskahveilleni. Lämmin suhteemme ei siis ole salaisuus.

Munkki kuuluu syödä hitaasti ja nautiskellen, oikea hillo on vadelmahillo ja kaupan tai donitsibaarin valmismunkki täyttää tehtävänsä. Olen kuitenkin jo hetken halunnut testata, millaista jälkeä tulee kotona. Olin sopivasti menossa nyyttikesteille, joilla useampikin osallistuja jakaa keittiöpaheeni. Kenties sukurasite. Pistin siis munkkikattilan tulille.

Oheisella ohjeella syntyi täydellisen kuohkeita kotoisia munkkeja – kaupan eduksi jää enää se, että munkkeja voi ostaa yksittäin. Kaksitoista – vaikka pienempääkin – lanteilla on jo vähän turhan painava pahe. Tein munkeista pieniä, koska pienikin riittää tyydyttämään makean nälän ja vähän pienemmät on myös helpompi kypsentää, ne ehtivät varmasti kypsyä sisältäkin.

Uppopaistamisessa on avuksi, jos sinulla on hyvä digitaalinen lämpömittari, hillon pursottamista varten tarvitset kapean, pitkän tyllan, mutta muutoin munkkien valmistaminen ei ole välineurheilua. Muista olla varovainen kuuman öljyn kanssa: Varaa kattilan kansi tai sammutuspeitto vierelle, jotta voit tukahduttaa liekit, jos öljy sattuisi ylikuumenemaan paloksi asti. Vedellä öljypaloa ei tunnetusti saa sammuttaa. Öljy hävitetään pullossa sekajätteen joukossa – säästä viemäri öljykylvyltä.

Berliininmunkit

noin 12-14 pientä munkkia

2 1/2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa tai 1/4 pkt tuorehiivaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1/4 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
noin 7-8 dl vehnäjauhoja
30 g voita

lisäksi noin 1 litra öljyä uppopaistamiseen
vadelmahilloa munkkien sisään

1. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä maito noin 42-asteiseksi. Leikkaa voi kuutioiksi ja anna sen pehmentyä huoneenlämmössä.

2. Vatkaa maidon joukkoon sokeri, suola, kardemumma (ja tuorehiiva, jos käytät sitä).

3. Lisää joukkoon osa jauhoista (ja niihin sekoitettu kuivahiiva) vatkaimella ja ala sen jälkeen vaivata taikinaan lisää jauhoja. Vaivaa joukkoon myös kuutioiksi leikattu, pehmeä voi. Vaivaa taikinaa, kunnes siinä on hyvä sitko. Lisää sen verran jauhoja, että taikina alkaa irrota käsistä ja kulhosta, mutta pyri pitämään taikina mahdollisimman pehmeänä (eli ole maltillinen jauhon suhteen).

4. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

5. Jaa taikina 12-14 osaan ja pyöritä palat pyöreiksi pulliksi, peitä liinalla ja anna kohota.

6. Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Lämpötilan voi mitata leivän palalla, jos se uppoaa öljy on liian kylmää, jos se paistuu samantien ruskeaksi, öljy on liian kuumaa. Lämpömittari on kuitenkin luotettavin ja turvallisin väline. Pystyt helposti tarkkailemaan lämpötilaa koko ajan paistamisen aikana. Se ei pääse nousemaan vaarallisen kuumaksi, eikä toisaalta laske liian alhaiseksi. Jos öljy on liian kylmää, se imeytyy munkkeihin ja munkeista tulee tunkkaisen rasvaisia. Muista aina varata kattilan viereen myös kansi, jolla voit tukahduttaa liekit, jos öljy ylikuumenisi.

7. Uppopaista kattilan koosta riippuen muutama munkki kerrallaan noin kaksi minuuttia puoleltaan. Hyvä määrä kerrallaan paistettavaksi on sellainen, että öljyn lämpötila pysyy koko ajan lähellä 180 astetta.

8. Nosta munkit reikäkauhalla öljystä talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin.

9. Jos haluat munkkeihin hilloa, pursota sitä pitkällä kapealla tyllalla (pursotinterällä) lämpimien munkkien sisään. Käytä tyllan kanssa läpinäkyvää pakastepussia tai muuta läpinäkyvää pussia, se auttaa näkemään, kuinka paljon hilloa munkin sisään menee. Jos et halua keskelle munkkia reikää, joka jää näkyviin myös kuorrutteen alta, kannattaa hillo pursottaa vähän sivusta.

10. Levitä kuorrutus hiukan jäähtyneiden, mutta edelleen lämpimien munkkien päälle.

Kuorrutus

noin 3-4 dl tomusokeria
muutama tl vettä (ja sitruunamehua)
muutama tippa punaista elintarvikeväriä

1. Kuorrutuksen sopivaa tanakkuutta joutuu hiukan hakemaan. Se ei saa valua pois munkin päältä, mutta sen pitää kuitenkin tasoittua hyvin. Oikea lopputulema on yllättävän paksua. Lisää siis vettä vähitellen. Jos sinulla sattuu olemaan sitruunaa, mehu raikastaa päällisen, mutta pääosa nesteestä kannattaa laittaa vetenä. Elintarvikeväri lisätään tipottain, muutama tippa tekee kuorrutteesta vaaleanpunaisen. Muutama tippa liikaa, psykedeelisen.

2. Mittaa tomusokeri kulhoon, määrä riippuu hiukan siitä, kuinka paljon kuorrutetta haluat , mutta 3-4 dl on sopiva määrä taikinalle.

3. Ala sekoittaa tomusokerin joukkoon vettä ja sitruunamehua teelusikallinen kerrallaan, loppuvaiheessa kannattaa lisätä nestettä tipoittain. Pienellä määrällä nestettä on iso merkitys kuorrutteen koostumukselle. Kun kuorrute alkaa lähestyä oikeaa koostumusta, lisää elintarvikeväri. Jätä kuorrute ensi vaiheessa mieluummin hiukan liian tanakaksi ja kokeile yhden munkin kanssa, miten se levittyy. Jos se valuu liikaa, lisää tomusokeria, jos se jää kasamaiseksi, eikä leviä munkin pinnalle tasaisesti, lisää hiukan (tipoittain) vettä.