Tietoa mainostajalle ›

Blog

Paljonko on paljon?

Ruokakeskustelun pääosaan on noussut hinta. Mutta paljonko on oikeastaan paljon, kuinka paljon on kohtuullista maksaa ruoasta? Tiedätkö sinä, kuinka paljon sinulta kuluu ruokaan? Mihin panostat? Mistä säästät?

mandariinit

Minulta kysyttiin, kuinka paljon käytämme ruokaan rahaa kuukaudessa. En osannut vastata. Pystyn arvioimaan suuruusluokan, mutta kovin systemaattisesti en ole asiaa seurannut. Siksi helmikuussa kerään kuitit talteen ja teen tilinpäätöksen asiasta.

Venäjän pakotteista seurannut ruoan viennin romahtaminen ja siitä aiheutunut ylitarjonta kotimaisilla markkinoilla, kotimaisten kaupan alan yritysten vastaus Lidlin markkina-aseman vahvistumiseen, suomalaisten ostovoiman heikentyminen. Myllerryksestä ja taloudellisesta taantumasta on seurannut se, että ruokakeskustelussa keskiössä on viime aikoina ollut hinta. Takana on poikkeuksellinen ajanjakso, jolloin ruoan hinta on laskenut.

En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin.

Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.

Näihin panostamme

Laadukkaat ja maukkaat raaka-aineet. Meillä syödään artesaanipastaa. Säilykkeistä valitsen parhailta maistuvan. Eurolla enemmän saa esimerkiksi säilötyistä tomaateista ferrareita peruspurkkiin verrattuna. Pizzan teen oikeista pizzajauhoista, risottoriisi on aqcuerelloa, sitä maailman parhaaksi kehuttua. Oliiviöljyni haluan vihreänruohoisena. Olen valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos saan hinnalle maussa vastinetta. Usein perustuote on erinomainen. Silloin minusta tulee hintatietoinen.

Tuoreet yrtit. Viiden euron rosmariinin jätän talvella kauppaan. Pyrin muuten suosimaan sesongin raaka-aineita, mutta tuoreita yrttejä käytän surutta ympäri vuoden. Siinä missä lapsiperheet säilyttävät maitopurkkeja, on meidän perheessämme jatkuvasti rivi tuoreita yrttejä. Kun yrtit säilyttää jääkaapissa, ne kestävät pitkään ja käytän useimmiten puskat loppuun. Basilikat ja muut kylmänarat yrtit ovat asia erikseen.

Eettisemmin tuotettu liha. En ole valmis maksamaan luomulihasta silmittömiä hintoja, mutta esimerkiksi tehotuotettuun broileriin tartun vain poikkeustapauksissa. Välillä haksahdan grillibroileriin. Luomu ei ole minulle niin olennaista kuin eettisyys. Lihansyöjänä minun on hyväksyttävä, että kyse on tuotannosta, mutta se ei silti tarkoita, että mikä tahansa on hyväksyttävää. Jos lisähinta eettisyydestä ei lipsahda kiskonnan puolelle, maksan sen kitisemättä.

Pienet tuottajat. Pieni ei ole automaattisesti kaunista, mutta parhaat leivät saa leipomosta ja viime aikojen kiinnostavimmat uutuustuotteet ovat lähes poikkeuksetta syntyneet pieniltä toimijoilta. Pienten ei tarvitse miellyttää massan makuaistia, eikä siten tehdä kompromisseja. Olipa kyse ravintoloista tai ruokatuotteista, pienet ovat isoja edellä ja Helsingissä olemme onnekkaassa asemassa – pullonkaula eivät ole vaihtoehdot vaan aika. Isojen ruokatalojen myllyistä tuntuu syntyvän vain makumuunnoksia eikä aitoja tuoteuutuuksia, enkä muista, milloin olisin syönyt valtakunnallisen ketjun ravintolassa.

Tämä pienentää ruokalaskuamme

Suosimme sesongin raaka-aineita. Kyseessä on paljolti makuasia, mutta se näkyy myös lompakossa. Juuri nyt sitruksia saa reilulla eurolla kilo ja sydäntalvella salaatin sijaan kannattaa suosia juureksia. Kotimainen kurkku on kesäruokaa.

Maltillisesti lihaa ja usein silloinkin edullisempia ruhonosia, sen sijaan mm. papuja ja linssejä. Lihan osuus kauppakassistamme on systemaattisesti pienentynyt viime vuosina. Osittain vähän puolihuolimattomasti, osittain tietoisesti. Kun valmistan lihaa, tartun useimmiten edullisiin ruhonosiin. Sisäfileen sijaan meillä haudutetaan rauhassa patoja etuselästä, niskasta tai rinnasta.

Ostan vain sen verran kuin syömme ja pyrin minimoimaan ruokahävikin. Kalleinta ruokaa on roskiin heitetty ruoka. Suosin kauppoja, joissa on palvelutiski ja ostan juuri sen verran, kuin tarvitsemme. Mietin jo valmiiksi, miten ketjutan raaka-aineita ja suunnittelen vähän pidemmälle. En myöskään hamstraa ruokaa kovin pitkäksi aikaa, koska olen oppinut, että kahden aikuisen taloudessa kokkaaminen jää välillä väliin tai päivällinen kuittaantuu lämpimillä leivillä. Joskus myös jogurtilla ja marjoilla. Liian kunnianhimoisesti en siis lataa jääkaappia täyteen. Ennen suurempaa kauppakäyntiä pyrimme myös kokkaamaan jääkaapin tyhjäksi. Rasiallisesta tomaatteja, oliiviöljystä, nipusta yrttejä, valkosipulista, chilihiutaleista ja oliiviöljystä syntyy puolityhjän jääkaapin kelpo pasta. Jämäruoka on vähän kuin peli, saan onnistumisen iloa, kun taion olemattomista raaka-aineista herkullisen aterian.

Ostoslista. En mene koskaan kauppaan ilman ostoslistaa. Toki ostan välillä heräteostoksiakin kokeilumielessä, mutta enimmäkseen pitäydyn listassa, jonka mietin etukäteen useamman päivän tarpeiden pohjalta.

Valmistamme ruoan pääosin itse. Siksi, että se on parempaa. Mutta itse valmistettu ruoka on myös useimmiten edullisempaa. Tiedän, että kalapuikkoja ja ranskalaisia saa halvalla, mutta niin saa aidoista raaka-aineista valmistetun keitonkin. Jälkimmäinen on parempaa. Toki joskus tartun pakastefalafeleihin. Useimmiten teen kuitenkin itse. En useinkaan mitään kovin monimutkaista ja arkiruokamme on aika edullista, peruskotiruokaa.

Pitäisi panostaa enemmän

Kala. Rakastan kalaa, mutta syömme sitä ihan liian harvoin. Varsinkin vaalea kala on usein pöyristyttävän kallista, mutta vaihtelemalla kalalajeja kalaa saisi edullisestikin lautaselle. Lähikauppamme on alkanut myydä kokonaista kalaa kohtuulliseen kilohintaan. Kalan osalta olen alkanut tarjoushaukaksi.

Pienet liikkeet ja kauppahallit. Ostan mieluusti hallista hyviä raaka-aineita, pienistä liikkeistä löytää paljon sellaista, mitä muualta ei saa, mutta sen jälkeen, kun muutimme vähän kauemmas keskustasta, huomaan ostosteni siirtyneen enemmän lähikauppoihin. Olemme onnekkaita siinä mielessä, että kohtuullisen lähellä on kaksi erinomaista kauppaa, joista toinen pitää kunnia-asianaan erinomaista kalatiskiä. Sieltä saa tuoretta kotimaista kalaa joka päivä. Toinen taas on ruokaharrastajien suosikkikauppoja pääkaupunkiseudulla. Hallin tunnelmaa ei kuitenkaan voita mikään.

*****

Näillä eväillä mennään myös helmikuu. Pyrin olemaan rehellinen ennenkaikkea itselleni eli seuranta ei toivottavasti vaikuta ostokäyttäytymiseeni, vaan saan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan kauppalaskustamme. Miten teillä: Tiedätkö ruokaan kuluvan rahan sentilleen tai edes sinnepäin? Mihin olet valmis panostamaan ja millä keinoilla pienennät kauppalaskua?

42 kommenttia “Paljonko on paljon?

  1. Samaa on kysytty minulta, mutta tarkkaa vastausta en ole osannut antaa, suuruusluokka on toki tiedossa. Hyvin samantapaisillä eväillä meidänkin arki sujuu, joskin kauppalistan käyttö on minulla harjoitteluasteella (se oli ainoa uuden vuoden lupaus). Ulkona syömme (liian) vähän. Jotenkin tilanne on ajautunut siihen, että syömme molemmat useammin ulkona Helsingissä kuin Oulussa – taitaa se kertoa jotain tosin kaupunkien ravintolatarjonnastakin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.01.2016 at 16:48 sanoi:

      No, hei kuitit jonoon sielläkin. Päätin, että on hyödyllistä itsekin tietää. Ruoka on tosin sellainen asia, että siinä on helppoa sekä säästää että siihen myös helppoa käyttää paljon rahaa. Omilla valinnoilla voi todellakin vaikuttaa.

      Me syömme säännöllisesti ulkona, mutta se ei välttämättä tarkoita edes ravintolaillallista, vaan yhtä lailla nappaamme falafelit Fafa’sissa tai pizzan mukaan. Ravintolassa voisin syödä useamminkin, mutta en jaksa suunnitella elämää niin tiukasti kuin se parhaiden ja kivoimpien paikkojen osalta tuntuu edellyttävän.

  2. Hei, minä olen mukana! Nimittäin ihan sama aolen miettinyt, tosin kerätä tietoa pidemmältäkin ajalta, Tein jo viime viikolla hienon excel-taulukon johon kerään tiedot. Hauska jos olisi paljonkin bloggareita vaihtamassa tuloksia neljän viikon päästä.

    Meillä mennään aika paljon samalla tapaa, kuin teilläkin. Joitain eroja on, esim. se, että käytämme eläimestä kaikkia osia, siis myös niitä kalliimpia fileitä. Ajatella miten aika on muuttunut, nykyään on erikoista jos joku sanoo näin päin 😉 Tämä tietysti johtuu siitä, että meillä suuri osa lihasta on riistaa, ja tottahan toki siitä syödään kaikkea, ei pelkästään niitä ”edullisempia” osia. Toinen ero on se, että jos jossain olen tarkka, niin siinä, että meillä syödään kalaa joka viikko, joskus useamminkin. Välillä on ihan edullista kalaa, mutta on meillä viikkoja, että viikon ruokabudjetista puolet on siinä yhdessä kala-ateriassa. Kateellisena luen kuinka jotkut ovat löytäneet tuoretta kuhaa 12 euron kilohintaan.

    Ja yksi erityinen piirre meillä on, nimittäin se, että kuukausittain on ihan älyttömän isot heitot ruokalaskuissa. Marras-joulukuu on juhlasesonkia jolloin ruokaan kuluu moninkertaisesti rahaa verrattuna vaikka tammi-helmikuuhun. Heinä-elokuu voi mennä ihan olemattomilla kuluilla, sillä silloin kasvimaa tuottaa paljon satoa ja marjojakin saa puutarhasta/metsästä. Siksi minulla on tavoitteena seurata pidemmänkin aikaa ruokamenoja, vuosi olisi ideaali, mutta en ota paineita.. Seuraan myös omaa lounasmenojani, jos vaikka saisin vähän vähennettyä. Miehen työpaikka tukee lounastamista, toisin kuin meillä. Jos käyn joka arki työlounaalla, se jo sellaisenaan tekee kuukaudessa yli 200€. Paljon.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.01.2016 at 19:38 sanoi:

      Onpa hauskaa nähdä, millaista rahankäyttö ruokaan on eri perheissä. Toivottavasti muutkin innostuisivat.

      Minä syön usein kalaa työpaikkalounaalla ihan vain paikatakseni tätä vajetta. Säännöllisesti meillä myös kuitataan päivällinen lohileivillä, mutta haluaisin syödä kalaa vielä paljon enemmän. Juuri eilen onnistuin löytämään kuhaa 12,90 euroa / kilo. Olen alkanut seurailla lähikaupan kalatarjouksia, kun ostaa kokonaisen kalan, saa kalaa edes jotenkin järkevään hintaan.

      Olisi hienoa, jos voisi käyttää riistaa enemmänkin, mutta sen hinta ja se, ettei lähipiirissä kukaan metsästä, rajoittaa sen muutamaan kertaan vuodessa.

      Ihan sama kuukausiheittely on varmaan meilläkin. Osin siihen vaikuttaa juuri nuo samat asiat kuin teilläkin, mutta myös jossain määrin kulloinenkin työtilanne ja voimavarat. Kun jaksaa kokata paljon itse, kuukauden menot ovat kevyemmät, joskus taas tulee haettua enemmän noutoruokaa tai syötyä muuten ulkona ja silloin helposti hurahtaa enemmän rahaa. Olkoon tuo ulkona syöminen sitten minun panostukseni suomalaiseen kansantalouteen, vaikka lounaan syönkin todella edullisesti joka päivä työpaikkaruokalassa. Työnantaja onneksi subventoi lounasta, 200 euroa kuukaudessa on oikeasti aika paljon pelkkään lounaaseen.

      • Mielenkiintoinen kirjoitus! Mitäpä, jos kalaa lisäisi ruokavalioon säilykkeillä? Suositusten mukaista 2-3 kertaa viikossa voi olla muuten vaikea toteuttaa, mutta monenlaista kalaa löytyy myös säilykkeinä. Esim. makrillia tai kilohailia, joiden kilohinta voi olla todella edullinen. Tuoreen kalan voittanutta ei ehkä säilykkeistä löydä, mutta oikein mainiot pastat, salaatit tai munakkaat niistä kyllä saa. Täyssäilykkeissä ei myöskään ole ollenkaan säilöntäaineita ja ravintoarvoiltaan sisältävät samat hyvät rasvahapot ym. kuin tuorekin kala. Jos kalapurkkeja vielä pitää kaapissa varalla, ei tarvitse metsästää tarjouksia vaan terveellinen vaihtoehto on aina valmiina.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:27 sanoi:

          Taidan päästä tuohon kahteen kertaan viikossa sen ansiosta, että syön kalaa vähintään kerran-kaksi töissä eli melkein aina, kun sitä on tarjolla ja ehkä kerran viikossa kotona. Pakko tunnustaa, että en ole suuri säilötyn kalan ystävä, kun taas tuoretta kalaa söisin rajattomasti. Pitäisi varmaan katsoa niitä kalasäilykkeitä uusin silmin.

          • Ainakin valikoimaa löytyy kaupasta yllin kyllin, eikä pelkästään tonnikalaa, joten uusin silmin tarkastelu voi palkitakin 🙂 Suomessa ei taida samalla tavalla olla perinnettä säilykekalojen käyttöön kuin monissa muissa maissa. Eikä ihme, kun tuorettta kalaa on hyvin saatavilla. Jos hinnat kuitenkin hirvittää, niin tuoreen kalan voi ajatella aterian päätähtenä, jota nautitaan esim. viikonloppuna ja joka ei sen kummemmin kaipaa mitään lisäksi. Purkkikala taas on edullinen ja arkisempi vaihtoehto, mutta silti maukas ja terveellinen lisä vaikka juuri pastaan. Tätä voisi verrata vaikka siihen, jos arkena syö arkijuustoa ja viikonloppuisin herkuttelee erikoisuuksilla. Molemmille on hetkensä 🙂

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:30 sanoi:

            Nimenomaan. Minä jopa pitäisin tonnikalasta ja jos löydän eettisempiä vaihtoehtoja syön sitä satunnaisesti. Muut kalasäilykkeet sillejä ja silakoita lukuunottamatta jäävät kyllä turhan vähälle.

  3. Huomisesta alkaen meilläkin talletetaan kauppakuitit ja ynnätään kuun päätteeksi. Summittainen arvio ruokakuluista on, saas nähdä miten pieleen se menee. Minä käyn lähes poikkeuksetta kaupassa ostoslistan kanssa, koska pyrin suunnittelemaan ruokia etukäteen. Aika usein kyllä sorrun ostamaan jotain listan ulkopuoleltakin, mutta hyvin maltillisesti.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.01.2016 at 21:25 sanoi:

      Onpas ihanaa, että te muutkin innostuitte mukaan. Tästä tulee mielenkiintoista!
      En minäkään mihinkään täydelliseen puritanismiin kauppalistojeni kanssa edes pyri, vaan kohtuuteen. Kaapit pursuaa siitä huolimatta, kun haluaa kokeilla kaikkea erilaista. Ja siksi pyörii kaikenmaailman pussinpohjia tuolla kaapissa.

  4. Mainio idea! Täytyykin tehdä itse samoin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.01.2016 at 22:02 sanoi:

      Jään odottamaan, tästä tulee mielenkiintoista.

  5. Campasimpukka on 31.01.2016 at 22:32 sanoi:

    Minun piti tehdä kuittien keruuta tammikuu, mutten ihan ehtinyt aloittaa… Meillä on muutenkin nyt tilanne niin muuttunut, ettei oikein tiedä mikä vaikuttaa mihinkin, enkä osaa ollenkaan enää sanoa, paljonko ruokaan menee rahaa, vähemmän kuin aikaisemmin. Ehkä helmikuun voisinkin nyt keräillä tietoja ja helmikuun lopussa ynnäillä miten paljon rahaa on kulunut. 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:18 sanoi:

      Kaikkia hyviä päätöksiä ei millään ehdi toteuttaa tammikuussa – onneksi on helmikuu.

      Teillä on todentotta tilanne muuttunut aika lailla, kaksi kasvavaa poikaa lisää ruokamäärää kummasti. Sinänsä nyt on juuri hyvä aika kerätä vähän faktaa pohjille 🙂

  6. Minun piti tämä tehdä jo tammikuussa, mutten laiskuuttani saanut aikaiseksi. Tässäpä siis oiva motivaattori. Olenkin näitä laskelmia ihmetellyt aina välillä useamman vuoden aikana, joten seuranta on jo melkein kuin perinne. Jännä siis nähdä, onko jokin muuttunut edellisiin kertoihin verrattuna.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:19 sanoi:

      Hyvä perinne, oikeasti olisi ihan hyvä tasaisin väliajoin tsekata, mihin raha oikeasti kuluu. Minä pidin jossain vaiheessa tarkastikin kirjaa menoista, mutta viime vuosien tilanteesta en osaa yhtään sanoa. Hienoa, kun tulet mukaan.

  7. Todella mielenkiintoinen ja tärkeä aihe, kiitos siitä, kun nostit sen esiin monipuolisesti! Olen kuvitellut, että meidän kahden hengen taloudessa panostetaan hyvään ruokaan, mutta kun nyt luin pienistä tuottajista, eettisestä lihasta ja tuoreista yrteistä, jäin miettimään, että taidamme jäädä aika kauas omasta ihanteestamme. Hävikin minimoimisessa olen ekspertti, välillä liiankin kanssa, kun syön puolet homeisista hedelmistä. 🙂 Lompakko kiittää, kuten se kiittää myös sesonkituotteiden käytöstä ja itse kokkaamisesta.

    Minun ja mieheni rahankäyttö eroaa jonkin verran, sillä itse olen huomattavasti tarkempi ja suoraan sanottuna myös pihimpi. Miehen käydessä kaupassa mukaan tarttuu ostoslistan ulkopuolelta säännöllisesti uutuustuotteita, extraherkkuja ja kalliimpia tuotteita. Minä ostan halpoja omenia, hän niitä, jotka maistuvat hänen suussaan parhailta. Ihailen häntä ja yritän oppia hänenkaltaisekseen, ainakin tältä osin.

    Olisikin hyvä, kun pitäisimme molemmat kuittikirjaa ja tarkastelisimme lopputulosta. Siihen toki vaikuttaisi vielä se, että hän syö päivittäin kunnon lounaan töissä, minun eläessä enemmän jogurtti-leipälinjalla. Hävettää myöntää tämäkin. 🙂 Terapeuttista siis kirjoittaa tänne, kun koko ajan keksii uutta, jota voisi elämässään parantaa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:24 sanoi:

      Minäkin olen meillä tarkempi ja mies kannattaa laittaa viikonlopun herkkuostoksille. Aina silloin sieltä löytyy jotain spesiaalia kokeiltavaksi. Hyvä kombo – minä olen arkijärki ja mies osaa juhlistaa viikonloppua.

      Ei meilläkään pelkästään eettistä lihaa osteta – joskus kipuraja ylittyy ja välillä sitä ei vain ole saatavilla. Koko kauppalaskussa pienet tuottajat jäävät anekdooteiksi, vaikka sellaisia suosisikin. Kovin isoa lisää kauppalaskuun ei tule, vaikka suosin Helsingin meijerin juustoja ja herkuttelen välillä heidän jogurteillaan.

      Ja hei, elämässään ei muuta keksikään kuin parannettavaa, jos alkaa liikaa tonkia 🙂 Mutta olisipa hienoa, jos teilläkin tullaan mukaan vähän seuraamaan.

  8. Meillä lasketaan kyllä kuitit, mutta parempi puoliskoni seuraa ruokalaskua tarkemmin kuin minä. Veikkaisin, että kahden hengen taloutemme kuukausimenot ruoan suhteen liikkuvat 400-500 €:n välillä, voisin kyllä myös liittyä keskusteluun ja tehdä tästä postauksen, kun saan tarkistettua summat. Lounaat syömme yleensä arkisin töissä, eikä niitä ole laskettu tuohon summaan (näistä kertyisi kyllä aika iso summa), mutta taloustavarat summaan on laskettu. Ravintoloissa syömme harvakseltaan (minä useammin), mutta niitäkään summia ei ole tuohon laskettu. Minä olen rennompi rahankäyttäjä ja panostan kyllä nykyään tiettyihin juttuihin ruoassa ja tingin sitten jostain muusta. Pyrin kuitenkin ostamaan ruokaa järkevästi: suunnittelen aina viikon ruoat enkä osta ylimääräistä, seurailemme sesonkeja ja kokkaan (lähes) kaiken itse. Panostamme yrtteihin ja kasviksiin ja ostan säilykkeistä parhaan makuisia. Ruokalaskua pienentää itse kerätyt sienet ja marjat ja itse kalastettu kala, lisäksi kesäisin viljelen yrtit parvekkeella. Lihaa syömme melko vähän, mutta ostamme silloin tällöin pakkaseen isomman erän karitsan lihaa tai muuta eettisemmin tuotettua lihaa. Silloin kun lihaa syömme, käytämme usein edullisempia ruhonosia. Mielenkiintoinen aihe, eikä ainakaan minulla ole käsitystä siitä, kulutammeko ruokaan keskimääräistä enemmän vai vähemmän (veikkaan ensimmäistä).

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:30 sanoi:

      Tästä tulee todella mielenkiintoista, jos enemmän ihmisiä alkaa seurata asiaa, koska olisi nimenomaan mielenkiintoista tietää, onko oma kulutus keskimääräistä korkeampaa vai alhaisempaa. Luulen, että meidän kulutuksemme on lähellä teidän ruokalaskua (pesuaineineen jne), mutta oikeasti en tiedä, onko niin. Pian se selviää.

  9. Mukavan perusteellisesti kirjoitettu teksti, kiitos siitä.
    Kuittien keräämisestä en tiedä. Tässä vaiheessa tuntuu riittävän se, että tietää suunnilleen mitä keskimäärin ruokakauppaan kuussa uppoaa.

    Jäin enemmänkin miettimään miten meillä tulee tehtyä valintoja kaupassa. Sanoisin, että tilanne on tällaisessa viiden hengen perheessä melko erilainen. Luomu, eettisyys ja laatukin tulevat vastaan oikeastaan vain, jos sattuu olemaan hyvä tarjous.
    Ensinnäkin kauppa valikoituu jo sen mukaan kuinka laaja valikoima siellä on bulkkitavaraa ja miten oma ostoskori sijoittuu hintavertailussa muihin kauppoihin. Toki pienemmissä kaupoissa ja erikoisliikkeissä käydään sitten, kun tarvitaan täydennystä, erikoisempia raaka-aineita tai kauppalistalta pääsi unohtumaan jotain.

    San Marzanot saavat vain haikean katseen ja käsi ojentuu kohti halvempia purkkeja, koska kärryn sisällön hinta lähestyy jo uhkaavasti satasta. Vielä pitää kuitenkin lastata kärryyn 6 litraa maitoa, jogurttia, jauhelihaa, kanaa, kinkkua leivän päälle, pastaa, riisiä… Onneksi sentään hevi-osastolla on jo käyty ja valittu halvempaa ei-luomua. Arkijuustokin oli mukavasti tarjouksessa.

    Meillä, kun menee tuota ruokaa viikkotasolla melkoiset määrät täytyy valinnat tehdä ainakin näillä tuloilla hyvinkin hintatietoisesti. Toki mielellään ostetaan Muttia ja parempaa pastaa, jos ne ovat tarjouksessa.
    Laatuun, eli makuun tulee panostettua helpommin kuin luomuun tai eettisyyteen. Kaikkea tarvitaan tämmöisessä taloudessa niin isoja määriä ja kun vieressä on tarjolla edullisempia tuotteita niin…
    On tietysti tuotteita, joista tässä taloudessa ei tingitä ja joihin kuluu epäloogisen paljon rahaa. Kuten nyt esim. kahvi ja tee.

    Sori, että tuli vähän pitkä kommentti. Tämä nyt vain tällaiseksi toisenlaiseksi näkökulmaksi aiheeseen.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 01.02.2016 at 21:47 sanoi:

      Mahtavaa, kun jaksoit avata tästä näkökulmasta. Ymmärrän oikein hyvin, että viiden hengen perheessä valinnat tehdään erilaisilla perusteilla. Kahdelle hengelle ne San Marzanot eivät ole massiivinen investointi ja maitolitroja ei kanneta kaupasta edes viikoittain. Nykyinen elämäntilanne mahdollistaa valintoja, jotka toisessa tilanteessa eivät olisi mahdollisia. Puolensa kaikella. Olen tosi iloinen, että jaksoit kirjoittaa noin perusteellisen kommentin, koska juuri tällaista keskustelua vähän toivoinkin. Erilaisia näkökulmia siihen, paljonko on paljon ja millaista roolia ruokamenot itse kullekin edustavat.

  10. viikonloppukokki on 02.02.2016 at 9:18 sanoi:

    Tämä on ehdottomasti yksi mun lempiaiheista. Meillä on kirjattu (ruoka)menot exceliin kohta jo kymmenen vuotta. Ruokaan kulutettu rahamäärä on totta kai vuosien varrella kasvanut, mutta niin on noussut ruuan hintakin. Myös perhekoko on kasvanut. Näihin seikkoihin nähden kulutettu rahamäärä on noussut yllättävän vähän. Eniten on vaikuttanut se, että ruokaharrastuksesta on tullut tärkeä. Ihan koko perheelle.

    Meillä syödään mielestäni hyvin ja monipuolisesti. Ruoka paljolti itsetehtyä. Ulkona syödään harvoin. Jos ulkona syödään, ruoka on pääosin pikaruokaa tai lounasruokaa, mutta lounaskin otetaan usein kotoa töihin mukaan.

    Kuukauden seurantakin kertoo jotain, mutta oman kokemuksen perusteella olen huomannut, että pitempi seuranta kertoo vielä paremmin ja enemmän. Meillä ruokaan kuluu eniten rahaa huhtikuussa (lasten syntymäpäivät ja usein pääsiäinen), heinäkuussa (koko perhe lomalla, syödään paljon kotona ja käy vieraita) sekä joulukuussa. Kuukausittaista laskua nostavat myös yksittäiset isot hankinnat. Esimerkiksi tammikuussa ostettiin pakastimeen kokonainen luomukaritsan ruho ja keväällä ostamme varmasti vielä paikalliselta tuottajalta nautaa. Syksyllä ruokalaskua suurentavat marjaostokset. jne.

    Luomu ei ole meillä ensisijainen valinta. Pyrimme ostamaan paikallista, jos se on mahdollista, mutta syömme kyllä tuotitavaraakin esimerkiksi hedelmiä, mereneläviä, ankkaa jne. Kesäkukkasina minulla on yrttejä ruukussa, sienet hankitaan itse metsästä, satunnaisesti kalastetaan ja ravustus on harrastus.

    Ruuan kanssa minulla on pyrkimyksenä syödä kaikki mitä ostetaan, hyödyntää sesonkeja ja erottaa arki- ja juhlaruoka toisistaan.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan raporttiasi!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:24 sanoi:

      Me teimme yhden pidemmän laskujakson joskus kymmenen vuotta sitten. Sinä aikana ovat kulutustottumukset muuttuneet aika tavalla, mutta rehellisesti on todettava, etten edes oikein muista, millaisiin summiin silloin kulutus asettui.

      Kuukausien välillä on ihan massiiviset erot, se on ihan selvää. Joulunseutu lienee omaa luokkaansa, mutta välillä tulee syötyä myös enemmän ulkona, toisaalta lomalla sitä vasta kokataankin ja maleksitaan myös kahviloissa, joten heinäkuu on varmaan meilläkin aika korkea.

      Arki- ja juhlaruoan erottaminen on meilläkin periaatteena. Arkena mennään aika perussysteemeillä, viikonloppu tai juhla tuntuu sitten astetta juhlavammalta.

  11. Hienoa kuin näin moni on mukana laskemassa ruokakulujaan! Mä päätin pitää kirjaa ostoksista jos silloin kun se Helsingin Sanomien paljon puhuttanut artikkeli ilmestyi.
    Samalla on mielenkiintoista seurata mitä kaikkea me oikeasti syödään. Esim. kuinka monta kiloa banaaneja menee kuukaudessa, riittääköhän kymmenen..? 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:25 sanoi:

      Mietin myös, että pitäisikö pitää jotain ruokapäiväkirjaa, mutta päätin aloittaa kustannusosuudesta. Hauskaa, että niin moni seuraa asiaa omalta osaltaan. Erilaisten perheiden kulutukset ovat varmasti kiinnostavia.

  12. Suunnilleen tiedän mitä ruokaan menee; arkiruokaan usein vain muutama euro, viikonloppuruokiin enemmän, etenkin jos laskee ruokaviinit mukaan. Hävikkiä koitan välttää viimeiseen asti ostamalla vain sen verran kuin syömme ja tekemällä tähteistä aika vinkeitäkin versioita. Tiettyinä kuukausina menee enemmän; joulukuu pyhineen ja heinäkuu lomineen taitavat olla ne kalleimmat kuut. Hesarin jutun jälkeen ajattelimme kerätä tämän kuun kuitit, mutta helmikuukaan ei kerro ihan koko totuutta, kun olen työmatkoilla ravintolaruokinnassa ainakin viisi päivää. Silti kuittien kerääminen antaa varmasti jotain osviittaa.

    Ravintolassa syömme (aivan liian) harvoin ja lounaatkin menevät eväillä – vähän hulluakin ettei lounaalla tule käytyä kun on aivan Punavuoren ravintoloiden vieressä töissä. Mutta kun ei ole lounasseuraa pikkufirmassa eikä ystäviä keskustassa päivisin, ei tule lähdettyä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:28 sanoi:

      Tuskin kuukaudet ovat samanlaisia ja osa kuukausista asettuu varmasti korkeammalle. Olkoon, että helmikuu on kuukausista lyhyin, se on tavallaan myös neutraali kuukausi. Aika vähän mitään erityistä. Meillä tosin poikkeuksellista on ehkä se, että matkapäiviä ei taida olla ensimmäistäkään. Tuskin koskaan on sellaista kuukautta.

      Minä söisin mieluusti ravintolassa vähän useamminkin, mutta arjessa se vaatii aina vähän lähtemistä. Edellisessä duunissa, kun olimme lähempänä houkutuksia, oli vähintään viikoittaiset sushit saatava.

  13. Liityn myös helmikuun ruokakulukirjanpitäjien joukkoon. Excel on jo viritetty!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:29 sanoi:

      Tervetuloa, täälläkin taulukot aloitettu!

  14. Heheh, luin tämän tekstin ääneen avopuolisolle ja totesimme yhteen ääneen ”Ihan kuin me!” 😀
    Siis sanatarkkaan, kohdasta kohtaan, tismalleen näin meilläkin mennään ja ajatellaan. Ja samasta syystä, emme oikein mekään tiedä kuinka paljon rahaa ruokaan kuukaudessa menee 😀
    Ainoa ero, että lihaa emme juurikan ikinä osta ja jos ostamme, ostamme aina luomua.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 02.02.2016 at 19:45 sanoi:

      Hah, melkein olisin voinut arvata, että meillä menee ajatukset yksiin 🙂 Meillä taidetaan syödä vähän enemmän lihaa kuin teillä, mies haluaa leikkeleensä leivän päälle. Kahden hengen taloudessa ruokakustannukset eivät nouse niin valtaviksi, niin ehkä senkin takia ei ole tullut sen tarkemmin lähdettyä seuraamaan. Jotenkin elän siinä uskomuksessa, ettei meidän ruokakustannukset ihan valtavia ole, mutta siitä päästään tietenkin kysymykseen, että mikä sitten on paljon.

  15. Onpas kiinnostavaa! En edes haaveile mukaan lähtemisestä, koska meidän taloudessa on 2 sellaista ihmistä, ettei kuitteja taatusti muisteta kerätä yksiä ostoksia pidempään. Pitäisi kyllä varmaan – mulla ei ole ihan hirveästi käsitystä kokonaisuudesta. Yhden kauppaketjun pistekirjeistä saa vähän hajua.

    Meillä viikot eroavat toisistaan valtavasti: yhdellä viikolla pöydässä istuu 2 teiniä, jolloin tehdään kunnon satsit arkiruokaa. Seuraavalla viikolla kaivetaan lähes joka päivä samojen ruokien jämät pakkasesta kahdelle, arki-iltaa vapautuu muihin hommiin ja kaupasta haetaan lähes vain hedelmiä ja aamujugurtteja. Viikonloput mennään aina suunnilleen samalla voimalla: illallinen on keskus, jonka ympärille loppu viikonloppu rakentuu 🙂

    Noilla teiniviikoilla mies harrastaa ruokalistasuunnittelua, mihin itse olen täysin kykenemätön. (Mistä mä nyt voisin tietää, mitä tiistaina tekee mieli laittaa?) Suunnittelu ruokalistatasolla taitaa myös vähän pienentää laskua, kun ihan kaikkiin impulsseihin kaupassa ei reagoi.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.02.2016 at 8:17 sanoi:

      Samanlainen suuntaa-antava haju on täälläkin ja sopivasti tuli vielä tuossa juuri joulukuu, mutta ei se ihan koko totuutta kerro. Kauppalaskun saa todella pieneksi kiireisinä aikoina, kun elää jogurtilla, leivällä, munakkailla ja noutoruoalla – mutta se viimeinen osuus kyllä nostaa rahankulutuksen todellisuudessa kaakkoon. Vaikka meillä ei ole edes teinejä, viikot eroavat ihan valtavasti toisistaan. Tällä viikolla arkiostoksiin on kulunut alle 20 euroa – mutta eiliseen ravintolailtaan törähti yli 150 euroa ja viikonlopun ostokset vasta edessä. Toisina viikkoina ei todellakaan käydä missään kunnolla ulkona ja päästään paljon, paljon pienemmällä.

      (Koska minäkään en tiedä, mitä tiistaina haluan tehdä), teen ostoslistaa vain maltilliseksi määräksi päiviä, koska kahden aikuisen taloudessa juuri koskaan ei ole pakko kokata. Jätän sen siksi säännöllisesti väliin 🙂

  16. Voi vietävä, meillä eilinen, helmikuun ensimmäinen kauppakuitti päätyi taaperon uhriksi… Supermielenkiintoinen aihe, itsekin yritän ylläpitää ymmärrystä siitä, kuinka paljon ja millaiseen ruokaan rahaa käytämme. Kaupassa käymme yleensä vain kerran viikossa joten sikäli seuranta on helpohkoa, mutta meilläkin tulee paljon kausivaihtelua, kun esim. lihat ostamme suureksi osaksi suoraan tuottajilta muutaman kerran vuodessa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.02.2016 at 8:11 sanoi:

      Jos suuntaa-antava summa on tiedossa, exceliin vaan ja mukaan seurantaan.
      Meilläkin käydään suuremmat ostokset yleensä kerran viikossa ja sitten sen lisäksi täydentävä leipä-jogurtti-hedelmäkeikka arkipäivien mittaan. Välillä perjantaisin myös keikka vain yhtä iltaa varten, jos ei jaksa vielä siinä vaiheessa orientoitua koko viikonlopuksi. Minä olen välillä ostanut lihaa suoraan tuottajilta, mutta olen todennut, että suurten erien ostaminen ei ole meille sopivin tapa. Helposti unohtuvat pakkaseen, meille sopii paremmin tiettyä tarvetta varten ostaminen ja käytän lihan samantien.

  17. En oo mikään älytön plussa- ja bonuskorttikannattaja, mutta jos käy pääsääntöisesti vain toisen firman puodissa, niin kuukausittain kotiin postitettavasta esittelystä näkyy sentilleen ruokaa kulutettu summa 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.02.2016 at 7:59 sanoi:

      Meillä ei olla ihan noin uskollisia 🙂 Käytän lähinnä vain toista suurta ketjua, mutta sen lisäksi ostan myös pienemmistä liikkeistä, syömme säännöllisesti ulkona, käyn halleissa, erityistilaisuuksiin välillä Herkussa. En sitä erittelyä kovin tarkasti lue, mutta sen pohjalta tiedän summittaisen tason, mutta koko totuutta se ei kerro.

  18. Kuten aiemmin olikin jo puhetta, samoja asioita olen miettinyt ja kulutusta olen aikonut seurata. Nyt vaan on meneillään kaapit tyhjiksi, pakastimet tyhjiksi-talkoot, joten kauppalasku tuskin olisi todellinen. Tosin ihan valaisevahan sekin olisi, useimmilla meistähän on pakastimessa paljon kaikenlaista.
    Leivät leivon itse, viime vuonna ei montaa kertaa kaupan leipää syöty. Oma leipä on niin hyvää ja säilyvää, sitä ei mene juuri nimeksikään hukkaan. Sesonkia seurataan meilläkin ja pyritään ostamaan vain tarpeellinen. Heräteostoja tein ennen tuon tuosta mutta nykyisessä elämässä pyritään ruoka tekemään siitä mitä kaapissa on ja voidaan syödä samaa pataa vaikka viikko. Ruokabudjetti on muutenkin maltillisempi kuin ennen ja niin rakastamiani tuoreita yrttejä ostan äärimmäisen harvoin, mutta kesällä otan vahingon takaisin ja istutan hiekkalaatikkoon kaikkia rakastamiani lajikkeita ja nautin niistä sitäkin enemmän.
    Myös ruokajuomissa säästää, hyvin pärjää ilman viiniäkin, säästetään nekin juhliin. Lihan syönti on meilläkin vähentynyt, kasvisvoittoinen ruoka sopii minulle paremmin. Pastaa ja riisiä tulee syötyä aika harvoin nykyisin, ajattelen, että paljon parjattu leipä, varsinkaan ruisleipä ei ole sen epäterveellisempää kuin nekään, hiilihydraatteja kaikki.
    Ruokahävikki on meilläkin vähentynyt ja samalla kierrätyksestä huolehditaan tarkkaan. Kompostiin päätyy harvoin vihanneksiakaan, kun tosiaan ei osta niitä varastoon.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.02.2016 at 8:04 sanoi:

      Anteeksi Aila, en ollut huomannut kommenttiasi.
      Mietin tässä kuitteja kerätessäni, onkohan sellaista täydellisen edustavaa kuukautta edes olemassa. Tämä kuukausi on mennyt nyt puoleenväliin asti sellaisessa kiireessä, että arkiruoka on kuitattu aika vähällä. Toisaalta sitten taas heti ensimmäisenä viikonloppuna kävimme syömässä oikein pitkän kaavan mukaan, mitä ei todellakaan tapahdu viikoittain.

      Olisi ihanaa olla leivänleipoja, mutta aika harvakseltaan sitä meillä tapahtuu. Harmi sinänsä, tuore leipä on ihanaa, mutta toistaiseksi ammattilaiset kepittävät minut helponoloisesti.

  19. No niin, jokos teillä ovat laskelmat valmiina? Minä sain sydämentykytyksiä vielä laskelman loppuvaiheessakin, mutta puolenvälin katastrofifiilis sentään vähän helpotti,,, http://tatakeittioelamaa.blogspot.fi/2016/03/en-mina-kylla-ihan-tata-odottanut.html

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.03.2016 at 7:22 sanoi:

      Juuri täällä loppusuoralla ynnäilyä. Kuitit on laskettu ja viimeistelen postausta. Tänään tulossa ulos.

Post Navigation