Mies hovimestarina (ja roskakuskina), minä kokkina ja kylmäkkönä. Perinteinen roolijakomme meni ihan uusiksi, kun keittiömme valtasi ammattilainen. Osaako suomalainen, itsepalvelukulttuurin kasvatti asettua passattavaksi?

Palvelukulttuuri on meillä lapsen kengissä. Kun kotitalousvähennyksestä 2000-luvun alussa väännettiin, vasemmistosta arvioitiin sen johtavan piikayhteiskuntaan ja elämään jäi mm. lause siitä, etteivät suomalaiset elä pesemällä toistensa paitoja. Yhä edelleen olemme itsepalvelukansaa, kahvilassa tilaamme tiskiltä ja kiikutamme silmää räpäyttämättä likaiset astiat syömisen jälkeen kärryyn. Jatkuva hokema on, ettei työllistämiskustannuksillamme ole varaa tarjota palvelua. Siksi palvelemme itse itseämme.

Kotitalousvähennys on kuitenkin muuttanut peruslähtökohtaa: Enää ei ajatella, että itte on kaikki tehtävä vaikka hampaat irvessä. Kotisiivousta tarjoavien yritysten määrästä voi päätellä, ettei siivooja ole enää pelkästään varakkaimpien etuoikeus, remonttien tekeminen ammattimaistuu koko ajan. Yhä harvempi osaa tai haluaa rakentaa tai remontoida, asennuksesta ollaan valmiita maksamaan.

Ruokapuolella palveluista eniten huomiota ovat saaneet Woltin ja Foodoran kaltaiset kuljetuspalvelut, mutta olemmeko valmiita maksamaan muustakin kuin muutaman euron lähettipalveluista? Onko peruspalveluiden rinnalla kysyntää myös ylellisemmille palveluille? Häihin tilataan catering, rippijuhliin kakut, mutta ne taitavat olla useimmille meistä niitä harvoja hetkiä, kun tarjoilut raaskitaan luovuttaa ammattilaisen käsiin.

Maailmalla yksi nousevia ilmiöitä on ollut kotiin tilattavat kokit ja samasta puhuvat pienessä mittakaavassa ammattilaiset myös Suomessa. Ensimmäisiä välityspalveluita on avattu meilläkin, mutta esimerkiksi kattavasti kokkeja listoilleen keränneen Foodiacin 200 000 euron liikevaihdosta voi päätellä, että vielä ollaan alkutekijöissään. Puolet liikevaihdosta tulee yrityksiltä ja oman siivunsa kuluttajilta tulevasta liikevaihdosta keräävät ihan perinteiset pitopalvelut. Vertaistalouden kasvu ja kulutuksen kääntyminen tavarasta elämyksiin saattavat kuitenkin raivata tilaa juuri tämänkaltaisille palveluille.

Voitimme Kokit & Potit -Hannelen kanssa syksyllä Fazer Food Servicen järjestämän kasvisruokakeittokilpailun porkkanahummuksella ja paahdetulla kukkakaalilla. Fazer Culinary Team osallistuu ensimmäisenä suomalaisena joukkueena kokkiolympialaisten catering-sarjaan ja on samalla julkaissut myös kasviskeittokirjan, jonka reseptejä pääsimme toteuttamaan. Palkinnoksi voitosta saimme molemmat joukkueeseen kuuluvan kokin kotiin kokkaamaan päivällisen ystävillemme. Pohdin etukäteen, miltä tuntuu, kun vieras kokkaa keittiössäsi sinulle ja ystävillesi. Mitä minun pitää tehdä, miten valmistautua?

Kysyin etukäteen, mitä voin tehdä päivällisen eteen. Ei muuta kuin otat mukavan asennon ja keskityt juomaan kuohuviiniä, kuului vastaus. Mietin, osaanko olla passattavana omassa kodissani, sen verran suomalaista itte on tehtävä -asennetta minulla on selkärangassani. Totuuden nimissä hinkkasin etukäteen pienessä stressissä keittiötä roskakaapista, jääkaapin kautta kaappien päälle – kuitenkin ammattilainen kyseessä – he ovat kuuluisia siisteydestään ja minä olen ylisiistin äidin kasvatti, joka ei voi näyttää sotkua edes putkimiehelle.

Sain etukäteen menuehdotuksen, jonka hyväksyin muokkauksitta. Teemana oli kotimaisuus ja kasvisruoka, alkuruoassa oli hiukan mätiä, muutoin menu oli koottu kokonaan kasviksista ja raaka-aineissa oli paljon pienten lähituottajien tuotteita. Fazerin hovimestari antoi menulle viinisuositukset, meidän tehtäväksemme jäi poimia viinit Alkosta, kiillottaa lasit ja nauttia – sen kaiken hinkkaamisen jälkeen.

Illan menu

Pieniä suupaloja kuohuviinin kera
mm. voittaja-annoksemme paahdettua kukkakaalia, porkkanahummusta ja pistaasidukkahia suupalakokoisena

***

Puikulaperunaa, kermaviiliä ja muikunmätiä
(pieniä perunalettuja, muikunmätiä, Juustoportin kermaviiliä, punasipuligeeliä)

viini: Trimbach Riesling Reserve  (19,99 €)

***

Lassilan tilan härkäpapua, punajuurta ja lämmintä persiljamajoneesia
(härkäpapukroketteja, punajuuripyreetä, porkkanaa ja juuripersiljaa)

viini: Kungfu Girl Riesling (14,98 €)

***

Vadelmaa, mantelia ja kuusenkerkkää
(Vadelmalappapuuroa, mesiangervo-mantelikakkua, kuusenkerkkäjäätelöä)

viini: Dr. Loosen Erdener Prälat Riesling Auslese 2011 (37,20 €)
(tämä viini on vain erikoisvalikoimassa,
joten vaihdoimme sen Alkon myyjän suosittelemaan Ausleseen, joka oli saatavissa Alkostamme)

Hyrisimme miehen kanssa tyytyväisyydestä vielä aamullakin, ja niin hyrisivät vieraatkin läpi illan. Fazerin keittiömestarin, kisajoukkueen kapteenin Mika Pesosen loihtima illallinen ylitti kaikki jo valmiiksi korkealle nostetut odotukset. Kauniita ja maukkaita annoksia kuohuviinin kanssa tarjotuista sormipaloista mesiangervon-, kuusenkerkän- ja vadelmanmakuiseen lopetukseen saakka.

Illallinen kuin erinomaisessa ravintolassa, mutta kotona, eikä emäntä viettänyt iltaansa kauha kädessä lieden ääressä. Istuin ilman huolen häivää passattavana koko illan, minä suomalaisen itsepalvelukulttuurin kasvatti. Ja keittiö oli putsplank myös illallisen jälkeen, ei seuraavan aamun savottaa lautasvuorien kimpussa. Kone pyöritti aamulla pari erää laseja, sen jälkeen juhlista muistuttivat enää kukat.

Tuhlausta, sanoisi joku. Suloista luksusta, sanon minä. Meille tulee kokki toisenkin kerran. Taloudellisesti se ei tietenkään ole kovin usein toistuva juttu, mutta eiköhän elämään vielä pari erityistapausta osu. Vieläkin erityisempiä niistä syntyy ammattilaisvoimin.