Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category Archives: Ruokapuhetta

Ristiäismenu ja vinkit juhlanjärjestäjälle

Vielä kun oppisi järjestämään juhlat, joista vieraat eivät poistu pakasterasiat kainalossa. Kokosin esimerkin ristiäismenusta reilun parinkymmenen hengen juhliin juhliemme menekin perusteella. 

ristiäismenu

Viime vuosina olen järjestänyt perhejuhlia vähänlaisesti. Kahden aikuisen taloudessa on ollut luontevampaa kutsua ihmisiä pienemmissä erissä illalliselle tai grillaamaan.  Olinkin uuden edessä, kun vietimme pienen kirppumme ensimmäisiä juhlia vajaan kolmenkymmenen hengen voimin. Ensimmäiset juhlat ja uusi nimi, jonka käyttö vaatii vielä vähän harjoittelua – hellittelynimeä on kuitenkin ehditty käyttää jo yhdeksän kuukautta.

Olin etukäteen tankannut suosituksia tarjoilujen määristä – ettei mikään vaan loppuisi. Yritin olla maltillinen, koska en jaksa pyöritellä juhlien jämiä päiväkaupalla. Vähäisillä karjalaisilla juurillanikin pidoissa oli kuitenkin sen verran kystä kyllä, että vieraat poistuivat pakasterasioiden kanssa ja silti meille jäi mm. kokonainen kakku. Vähemmälläkin huhkimisella olisi siis selvinnyt ja silti kaikki olisivat lähteneet tyytyväisinä kotiin –  vaikkakin ilman seuraavan päivän eväitä.

Muutama vinkki juhlanjärjestäjälle:

Käytä apua – sukulaisia tai palkattua – ja osta valmista. Meillä tarjoiluiden valmistamisessa auttoivat niin äiti, sisko, anoppi kuin siskonpoikakin. Kahvit keitti ja tarjoili miehenveli, kun mies oli kiinni kuohuviinien tarjoilussa ja itse jymähdin imettämään. Asia, jota en osannut huomioida suunnitelmissani. Macaronit tilasin Patisserie Teemu & Markukselta. Marjat ovat tähän aikaan vuodesta helppo tarjottava ja niitä rakastavat niin aikuiset kuin lapsetkin.

Vuokraa astiat. Parin lautasen hinnalla vuokraa astiat kolmellekymmenelle. Valitsin vuokraamon, jonne astiat pystyi palauttamaan tiskaamattomina. Iso helpotus, joka maksoi alle viisi euroa.

Laadi aikataulu koko viikolle. Monet asioista voi valmistella ajoissa. Minulla oli viikon ajalle jokaiselle päivälle tehtävät. Vähentää stressiä, kun kaikki tekeminen ei pakkaa viimeiseen aamuun ja yksittäisen päivän tehtävälista jää kohtuullisen lyhyeksi. Juhlapäivään jätin vain sen, mikä oli mahdotonta tehdä aiemmin. Silti tekemistä riitti viime hetkiin. Kaikkea ei voi ikinä huomioida etukäteen – älä siis tee aikataulua liian tiukaksi vaan vähennä mieluummin tehtäviä ja rekrytoi apuvoimia.

Panosta helppoon koristeluun. Versoilla ja syötävillä kukilla saa todella näyttävää nopeasti. Selvisin voileipäkakkujen, piirakoiden ja kakkujen koristelusta rasiallisella Mimisin versosekoitusta (70 g), kahdella rasiallisella syötäviä kukkia ja parilla ruusulla. Loput kukat pakastin jääpaloiksi ja laitoin raparperimehukannuun yhdessä mintunoksien kanssa. Juhla-asu mehullekin. Jos lähikauppasi valikoimassa ei ole kukkasia, käännä katse luontoon (mansikan kukat, syreeni, keto-orvokit, ketunleivät) tai kasvimaalle (punajuuren lehdet, yrtit). Muista aina varmistaa kasvien myrkyttömyys ja valitse vain sellaisia, joiden turvallisuudesta olet ehdottoman varma. Esimerkiksi pioni on lievästi myrkyllinen.

Seitsemän sorttia vähentää yksittäisen ruokalajin menekkiä. Jos kakkuja on useampia erilaisia, niiden menekki on suurempi kuin yhden kakun, mutta ei moninkertainen. Noin puolitoista palaa antaa osviittaa annostelulle ja sekin on reiluhko annos.

Nauti. Läheisiään saa liian harvoin kokoon. Parhaat juhlat emännälle ja isännälle ovat ne, joissa ehtii jutella vieraiden kanssa ja nauttia juhlatunnelmasta. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, eikä viimeistä yötä kannata uhrata valmisteluihin vaan hyödyntää hyviin uniin.

Ristiäismenu ja menekki noin 20 aikuisen ja 5 lapsen juhlissa

Lähes kaikki vieraamme tulivat läheltä, joten ruokaisamman menun sijaan päädyimme tarjoamaan perinteisen kahvikutsujen menun.
menu-ristiäiset

Suolaiset tarjottavat
  • 1 kahden ravun caesarvoileipäkakku (halkaisija noin 25 senttiä, noin 20-25 hengen kakku).
  • 1 lohivoileipäkakku (noin 15-20 hengen kakku, yhden leivän levyinen, pituudeltaan noin 30 senttiä)
  • 2 juustopiirakkaa prosciutto-versosalaatilla. Resepti tulossa.
  • Noin 30 parmesankeksiä (1 1/2-kertainen annos reseptistä)
Makeat tarjottavat
    Kaksikin kakkua olisi riittänyt tälle joukolle, sokerikakku kannattaa tehdä siinä tapauksessa 5-6 munan suuruisena.

  • 4 munan pavlova
  • Ranskalainen suklaakakku
  • 4-5 munan ruusuinen raparperi-vadelmakakku.
  • 1 macaroni / aikuinen, puolikas jokaista lasta kohden
  • Vajaa pussillinen vaahtokarkkeja
  • Noin 3-4 litraa tuoreita marjoja
Juomat
  • Vajaa 1 paketti kahvia
  • 3-4 pulloa kuohuviiniä (yhdestä pullosta saa 6-7 lasillista)
  • Noin 3 litraa raparperimehua
  • Kahvimaitoa muutama desi (varaa enemmän)

Lisään linkitykset resepteihin sitä mukaa, kun ehdin julkaista niitä.

Paljon puhetta ruoasta – kovin vähän ruokaa

Koskaan meillä ei ole puhuttu näin paljon ruoasta – eikä syöty näin vähän. 

jalat

Saikohan hän riittävästi ruokaa? Onko vielä nälkä? Tuleeko sitä maitoa? Meillä puhutaan juuri nyt jatkuvasti ruoasta ja syödään nonstop. Ainoa, joka sitä ruokaa saa on kuitenkin kaksi ja puoliviikkoinen tulokkaamme, pienenpieni tyttö. Muiden tarpeet ovat toissijaisia. Me muut elämme tuijottamalla ja ihastelemalla pienokaista. Kurkkua kuristaa samaan aikaan pohjaton onni ja jatkuva huoli. Sitä se taitaa olla loppuelämä.

Etukäteen ajattelin, että sitten äitiyslomalla minulla on aikaa blogata ja paneutua rappiolla olevaan puutarhaan. Vauvathan nukkuvat koko ajan. Me ensikertalaiset todentotta kutsumme tätä lomaksi. Kunnes viimeistään kun puoliso palaa isyysvapaalta töihin tajuaa, että se edellinen pomo oli paljon lunkimpi. Uusi pomo voi olla pieni, mutta äänekäs hän on ja vaativa. Ei tunne käsitettä kohta, eikä kunnioita ihmisen tarvitsemaa, lakisääteistä vuorokausilepoa. Deadline meni jo siinä vaiheessa, kun asiasta keskustellaan.

Kun lämmittää mikrossa kolmatta kertaa samaa annosta maksalaatikkoa (jota on ensin himoinnut yhdeksän kuukautta), keittää kananmunaa muistamatta laittaa itse munaa kattilaan tai tekee yksinkertaista maalaissalaattia pari vuorokautta, ymmärtää, että tällä iloisella perhetapahtumalla (ja siitä johtuvalla univajeella) voi olla vaikutusta myös blogiin. Meillä kyllä puhutaan ruoasta, mutta ei meillä syödä – eikä varsinkaan kokata. Ainakaan juuri nyt. Elän toivossa, että pian meillä syö joku muukin kuin kaikista pienin. Edes välillä ruoan myös lämpimänä.

Seuraavat kuukaudet mennään pienimmän ehdoilla. Se voi tarkoittaa blogin osalta hiljaisempia viikkoja – tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. Kaikki on tässä vaiheessa niin uutta, että olen päättänyt olla tekemättä suunnitelmia tai hyviä päätöksiä. Aika näyttää. Sen verran kuitenkin tiedän, ettei täällä tule olemaan pelkkiä soseita, blogi pysyköön minun aikuisten leikkikenttänäni, vastapainona vaippa-arjelle.

Tänään vietän ensimmäistä äitienpäivääni äitinä. Ihan vielä pieni ei taida askarrella korttia vaikka valkovuokot olikin poimittu, mutta sallisikohan hän äitienpäivän kunniaksi lämpimän aterian ja päiväunet.

Mitä nuoret ja naiset edellä – kotitekoiset kalapuikot

Eettisyys ja vastuullisuus leimataan edelleen helposti viherpiipertäjien puuhasteluksi. Esimerkiksi kalakaupassa vastuullisuudesta on kuitenkin tullut arkipäivää läpi tuotantoketjun ja Suomen suurin pizzaketju hakee kasvua maailmaa parantamalla.

kalapuikot suolaajahunajaa

Ruokakeskustelu on viime aikoina keskittynyt hintaan ja halpuuttamiseen. Halpaketjun markkinaosuuden kasvu kertoo, että hinta on yhä suurelle osalle suomalaisista kuluttajista merkityksellinen päätöskriteeri – julkisen keskustelun mukaan lähes ainoa fiksun kuluttajan valintakriteeri. Samaan aikaan kuitenkin monet pienet merkit kertovat, että vastuullisuudesta voi jo oikeasti olla merkitystä liiketoiminnalle – se ohjaa valintojamme enemmän kuin uskoisikaan. Lidlkin alkoi todenteolla kasvaa vasta, kun se alkoi kehittää toimintaansa myös muutoin kuin hinta edellä. Edelleen sen kotimaisuusaste on kuitenkin suurista ketjuista selkeästi alhaisin.

Kun kymmenisen vuotta sitten tutkittiin vastuullista kuluttamista, johtopäätös oli, ettei yksittäinen kuluttaja aidosti muuta toimintaansa maailman pelastamiseksi, koska oman roolin merkitys tuntuu niin mitättömältä kokonaisuudessa. “Muut saastuttavat kuitenkin“. Viimeaikaisissakin tutkimuksissa on todettu, ettei vastuullisuus ohjaa vielä yhtä paljon ostopäätöksiä kuin se vaikuttaa mielikuviin.

Suunta on kuitenkin muuttumassa: 56 % naisista ja melkein puolet suomalaisista on viestintätoimisto Milttonin maaliskuisen vastuullisuuskyselyn mukaan jättänyt vastuuttomasti tuotetun tuotteen tai palvelun ostoskoristaan. Kokonaisuudessaan naiset ovat valmiimpia tekemään vastuullisia valintoja, yhä useammin se vaikuttaa heidän kohdallaan esimerkiksi työpaikan valintaan.

“Jos haluaa palvella milleniaaleja (1980-2000 syntyneitä), tarvitaan läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä”. Virkistävää puhetta Kotipizzan toimitusjohtajalta Tommi Tervaselta alalla, jossa suurin osa kilpailijoista kilpailee hinnalla ja painaa sekä kustannukset että katteen minimiin. Samaan aikaan Kotipizza sanoo haluavansa nostaa raaka-aineidensa vastuullisuutta, panostaa lähiruokaan ja hankkii jo nyt 62 % raaka-aineistaan Suomesta – pelkästään Lapinlahdelta miljoona kiloa juustoa vuodessa. Tosin pizzataikina tulee edelleen Hollannista. Ananasta Suomesta ei saa jatkossakaan, mutta toivottavasti viikoittainen kontillinen taikinaa tulee vielä kotimaasta. Ketju hankkii pääosan raaka-aineista ilman välikäsiä, koska se mahdollistaa tavarantoimittajien toimintatapojen valvonnan.

Yrityksen alan keskiarvoa parempi 20 % vertailukelpoisen myynnin kasvu viime vuonna puhuu sen puolesta, että laadulla ja vastuullisuudella on väliä – jopa alalla, joka on tunnettu luokattomista viiden euron lätyistään ja jota säännöllisesti epäillään harmaasta taloudesta. Strategian muutoksen järkevyydelle löytyy tukea myös maailmalta: Nopeiten kasvava kategoria ravintolamaailmassa on ns. fast casual, usein näiden ravintoloiden toimintaperiaatteissa korostuvat myös kestävyys ja vastuullisuus.

Vain neljässä vuodessa suomalaisista on tullut myös yksi vastuullisimpia kalankuluttajia maailmassa. Osin meidän kuluttajien ansiosta mutta vielä suurempi vaikutus on sillä, että kauppa ja tuotanto ovat alkaneet toimia koko tuotantoketjun läpi poikkeuksellisen vastuullisesti ja sitoutuneet laajalti välttämään uhanalaisia lajeja. Olemme edelleen kasvatetun norjalaisen lohen ja tonnikalan suurkuluttajia, silti 62 % Suomessa myydystä kalasta on WWF:n kalaoppaassaan suosittelemia ns. vihreällä merkittyjä lajeja ja vain 2 % vältettäväksi listattuja lajikkeita. Muutos on ollut nopea: Esimerkiksi uhanalaista niilinahventa tuotiin Suomeen WWF:n mukaan vuosina 2004–2011 keskimäärin lähes 850 000 kiloa. Viime vuonna määrä oli pudonnut vajaaseen 600 kiloon.

Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viherpiipertäjien tai Punavuoren ja lähialueiden puna-viherkuplassa elävien valinnoilla, niin kalankulutuksessa kuin pizzassakin on kyse massojen ostopäätöksistä. Etunenässä ovat nuoret ja naiset, mutta yhä useampi meistä on valmis tekemään vastuullisempia valintoja. Mikä ilahduttavinta, päätöksillämme on merkitystä: Esimerkiksi uhanalaisen Itämeren lohen kanta on lähtenyt kalastusrajoitusten ja suojelun avulla elpymään. Ehkä näemme vielä päivän, että laji pelastuu ja kanta on kestävällä tasolla.

*****

Kalaa on siis helppo syödä kestävästi, vaihtoehtoja on runsaasti. Kalapuikkojen ohje on muokattu uudesta Glorian Ruoka  & Viini 100 parasta reseptiä -kirjasta.  Sopiva annoskoko on noin 200 g kalaa / henkilö. Tarjoa vaikkapa perunamuussin ja tartarkastikkeen kera.

vinkkiVoit valita kalapuikkojen raaka-aineeksi melkein minkä tahansa vaalean kalan. Turskan ohella esimerkiksi kuhan tai hauen (pyydä kauppiasta poistamaan y-ruoto). Monista kalalajeista saa sekä kestävästi kalastettuja että vältettäviä yksilöitä, koska kalakantojen tila on usein niin paikallinen. Niin myös kalapuikoissa käyttämäni turskan kohdalla. Yksittäisten alueiden muistaminen on työlästä, varmin tunnus kestävästi kalastetusta turskasta on MSC-merkintä. WWF:n kalaoppaasta löytyy tarkempaa tietoa, minkä alueen turskaa suosia ja minkä välttää.

vinkki


Parasta kalapuikkojen kuorrutukseen on japanilainen korppujauho eli panko, joka on rakenteeltaan korppujauhoa suurirakeisempaa ja kevyempää. Se antaa kalalle ihanan rapean, mutta kevyen pinnan. Jos et löydä pankoa, voit jauhaa kuivasta leivästä korppujauhoa tai käyttää tavallisia korppujauhoja.

Kalapuikot

kolmelle

noin 600 g vaaleaa kalaa esim. turskaa, haukea tai kuhaa (noin 200 g/hlö)
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
2 dl pankojauhoja
1/2 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria
muutama ruokalusikallinen silputtua tilliä ja ruohosipulia
öljyä paistamiseen

1. Poista kalasta ruodot ja leikkaa se sopiviksi paloiksi. Mausta palat suolalla ja valkopippurilla (voit sekoittaa suolan ja valkopippurin myös vehnäjauhoihin).

2. Riko kananmunat ja kaada ne lautaselle. Levitä toiselle lautaselle vehnäjauho. Sekoita pankojauhojen joukkoon yrtit ja levitä seos kolmannelle lautaselle.

3. Pyörittele kalapalat pala kerrallaan vehnäjauhoissa (karista ylimääräinen jauho pois), sen jälkeen kananmunassa (valuta jälleen ylimääräinen pois) ja lopuksi pankon ja yrttien seoksessa.

4. Paista rapeaksi, kypsäksi ja kullanruskeaksi öljyssä keskilämmöllä noin pari-kolme minuuttia puoleltaan riippuen kalapalojen paksuudesta.

Lähteet: HS, Yle, WWF