Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ruokapuhetta

Vinkit vohveliraudan valintaan

25.02.2016 18:23 \ 17 kommenttia \

Unohdin, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Haksahdin ensin halpisvohvelirautaan – eihän sitä niin usein käytä. Klassinen virhe: Paistoipa sillä millaisen taikinan tahansa lopputulos oli luokaton. Koska en halunnut tehdä samaa virhettä tuplasti, luin jokseenkin kaiken aiheeseen liittyvän  ja kokosin teille vinkit, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon vohveliraudan valinnassa. Ja ostin uuden raudan – sellaisen joka paistaa nopeasti ja tasaisen kauniisti rapeita vohveleita.

vohvelirauta

Vohveleiden uusi tuleminen on silmiinpistävää, toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita blogeissa ja lehdissä. Kauppaketju omisti kuukauden reseptilehtensä vohveleille, blineille ja pannukakuille. Huhuilin uuden raudan perään paikallisella Facebook-kirppiksellä. Kukaan ei halunnut luopua omastaan. Siis siitä tilaa vievästä kapistuksesta, jota ei käytetä kuin korkeintaan kerran vuodessa. Myös monesta kaupasta raudat oli myyty loppuun, kun etsin omaani. Ei siis epäilystäkään: vohvelit ovat tehneet uuden tulemisen.

Jos vohveliraudan tärkeimmät ominaisuudet haluaa tiivistää, mahtuu ritirimpsu kolmeen ominaisuuteen: Osta tehokas, säädettävä rauta, joka paistaa tasaisesti. Muiden ominaisuuksien painoarvo kannattaa miettiä oman käytön ja mieltymysten perusteella.

Teho

Teho mitataan wateissa, tyypillisesti markettiraudoissa se vaihtelee noin 700 ja 1400 watin välillä. Wattien lisäksi olennaista on se, millä alueella lämpövastukset ovat raudan sisällä. Se on ratkaisevaa tasaisen paiston kannalta. Harvan raudan osalta sitä kerrotaan, joten ainakin itse jouduin luottamaan erinäisiin testeihin rautojen paisto-ominaisuuksista.

Tehokas rauta kypsentää vohvelin nopeasti. Paitsi ajansäästön kannalta se on vähintään yhtä olennaista vohveleiden rakenteelle. Hitaasti paistuvista vohveleista tulee helposti kuivia. Paistopinnan lämpötila vaikuttaa myös vohveleiden rapeuteen.

Lämpötilan säätö ja merkkivalot

Lämpötilan säätö on ominaisuus, josta en tinkisi. Pystyt säätämään raudan haluamaasi lämpötilaan ja voit paistaa monenlaisia vohveleita.

Vähintään yhtä tärkeä on merkkivalo, joka kertoo, kun rauta on kuumentunut haluttuun lämpötilaan. Muuten voi varautua siihen, että ensimmäiset vohvelit menevät kokeilun puolelle. Itse arvostan myös merkkivaloa tai -ääntä, joka ilmoittaa, kun vohveli on valmis. Vohveli saa paistua rauhassa, eikä tarvitse olla koko ajan kurkkimassa kannen alle.

Paistopinta

Kaikissa uusissa raudoissa on tarttumaton paistopinta. Jos rautaa käyttää paljon, paksumpi pinnoite parantaa sen kestävyyttä. Useimmat valmistajat eivät kuitenkaan mainitse erikseen, onko raudassa tuplapinnoite. Harvassa taloudessa vohvelirauta lienee kuitenkaan niin tiiviissä käytössä, että pinta menisi rikki, jos jättää metalliset keittiövälineet kaappiin vohveleita paistaessa.

Säilytys ja puhdistaminen

Kenelläpä säilytystilaa olisi ruhtinaallisesti. Rauta, jonka voi säilyttää pystyasennossa, on tilankäytön kannalta käytännöllinen. Osa raudoista on tosin niin kookkaita pystyasennossa, että säilyttäminen edellyttää aika korkean hyllyvälin. Plussaa myös siitä, jos johdon voi rullata omalle paikalleen.

Eri testeissä harvaa rautaa varsinaisesti kehuttiin puhdistettavuuden osalta, mutta ei se useimmiten vallan vaikeaakaan ole. Kun on valinnut muuten itselleen sopivan raudan, verkosta löytää jonkin verran testejä, joissa otetaan kantaa puhdistamisen helppouteen. Jos raudassa on paljon ylimääräisiä koloja ja uurteita, puhdistaminen on hankalampaa. Itse en ole kokenut yhdenkään käyttämäni raudan puhdistamista kovin hankalana.

Oma valintani ja kokemukset

Vertailujen perusteella päädyin valitsemaan Wilfan WAS-623 Bell -raudan. Miellyin jämäkän raudan syvään paistopesään, vohvelissa on muutakin kuin rapeaa kuorta, tehokkuuteen ja säätömahdollisuuksiin. Se paistaa vohvelit tasaiseksi – jopa se useimmiten koe-eräksi jäävä ensimmäinen vohveli on tasaisesti paistunut. Esimerkiksi kuvan vohveli oli satsin ensimmäinen.

Rautaa voi säilyttää pystyasennossa ja johdon saa pyöritettyä jalustan ympärille säilytyksen ajaksi. Meidän pienelle perheelle yhden paistopesän rauta on ihan riittävä – harvoin vohveleita tulee paistettua läjäpäin, ennemminkin puolittelen taikinoita ja yhden vohvelin rauta vie vähemmän tilaa jo ennestään täysissä kaapeissa.

Wilfan rauta ei kuumene ulkopuolelta vaarallisen kuumaksi. Testasin tuttavalta edullista mallia, jossa poltin sormeni. Sen paistopinnat eivät olleet kokonaan muoviosien suojaamat ulkopuolelta, minkä johdosta se kuumeni polttavaksi myös ulkoreunoista.

Wilfan vohvelirauta on kalliimmasta päästä (69 euroa) markettirautoja. Ostin raudan kolmisen kuukautta sitten ja sillä on paistettu jo monet vohvelit. Kun vertaan sitä entiseen halpisrautaani, se on käytössä osoittautunut hintansa väärtiksi. Toivottavasti tällä mennään loppuelämä. Äitini loistorauta on palvellut uskollisesti jo yli 30 vuotta ja paistaa edelleen hyvät, tasaiset vohvelit.

Kategoriat: ruoka, ruokapuhetta \ Tagit: , , \ 17 kommenttia

Paljonko on paljon?

31.01.2016 13:46 \ 42 kommenttia \

Ruokakeskustelun pääosaan on noussut hinta. Mutta paljonko on oikeastaan paljon, kuinka paljon on kohtuullista maksaa ruoasta? Tiedätkö sinä, kuinka paljon sinulta kuluu ruokaan? Mihin panostat? Mistä säästät?

mandariinit

Minulta kysyttiin, kuinka paljon käytämme ruokaan rahaa kuukaudessa. En osannut vastata. Pystyn arvioimaan suuruusluokan, mutta kovin systemaattisesti en ole asiaa seurannut. Siksi helmikuussa kerään kuitit talteen ja teen tilinpäätöksen asiasta.

Venäjän pakotteista seurannut ruoan viennin romahtaminen ja siitä aiheutunut ylitarjonta kotimaisilla markkinoilla, kotimaisten kaupan alan yritysten vastaus Lidlin markkina-aseman vahvistumiseen, suomalaisten ostovoiman heikentyminen. Myllerryksestä ja taloudellisesta taantumasta on seurannut se, että ruokakeskustelussa keskiössä on viime aikoina ollut hinta. Takana on poikkeuksellinen ajanjakso, jolloin ruoan hinta on laskenut.

En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin.

Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.

Näihin panostamme

Laadukkaat ja maukkaat raaka-aineet. Meillä syödään artesaanipastaa. Säilykkeistä valitsen parhailta maistuvan. Eurolla enemmän saa esimerkiksi säilötyistä tomaateista ferrareita peruspurkkiin verrattuna. Pizzan teen oikeista pizzajauhoista, risottoriisi on aqcuerelloa, sitä maailman parhaaksi kehuttua. Oliiviöljyni haluan vihreänruohoisena. Olen valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos saan hinnalle maussa vastinetta. Usein perustuote on erinomainen. Silloin minusta tulee hintatietoinen.

Tuoreet yrtit. Viiden euron rosmariinin jätän talvella kauppaan. Pyrin muuten suosimaan sesongin raaka-aineita, mutta tuoreita yrttejä käytän surutta ympäri vuoden. Siinä missä lapsiperheet säilyttävät maitopurkkeja, on meidän perheessämme jatkuvasti rivi tuoreita yrttejä. Kun yrtit säilyttää jääkaapissa, ne kestävät pitkään ja käytän useimmiten puskat loppuun. Basilikat ja muut kylmänarat yrtit ovat asia erikseen.

Eettisemmin tuotettu liha. En ole valmis maksamaan luomulihasta silmittömiä hintoja, mutta esimerkiksi tehotuotettuun broileriin tartun vain poikkeustapauksissa. Välillä haksahdan grillibroileriin. Luomu ei ole minulle niin olennaista kuin eettisyys. Lihansyöjänä minun on hyväksyttävä, että kyse on tuotannosta, mutta se ei silti tarkoita, että mikä tahansa on hyväksyttävää. Jos lisähinta eettisyydestä ei lipsahda kiskonnan puolelle, maksan sen kitisemättä.

Pienet tuottajat. Pieni ei ole automaattisesti kaunista, mutta parhaat leivät saa leipomosta ja viime aikojen kiinnostavimmat uutuustuotteet ovat lähes poikkeuksetta syntyneet pieniltä toimijoilta. Pienten ei tarvitse miellyttää massan makuaistia, eikä siten tehdä kompromisseja. Olipa kyse ravintoloista tai ruokatuotteista, pienet ovat isoja edellä ja Helsingissä olemme onnekkaassa asemassa – pullonkaula eivät ole vaihtoehdot vaan aika. Isojen ruokatalojen myllyistä tuntuu syntyvän vain makumuunnoksia eikä aitoja tuoteuutuuksia, enkä muista, milloin olisin syönyt valtakunnallisen ketjun ravintolassa.

Tämä pienentää ruokalaskuamme

Suosimme sesongin raaka-aineita. Kyseessä on paljolti makuasia, mutta se näkyy myös lompakossa. Juuri nyt sitruksia saa reilulla eurolla kilo ja sydäntalvella salaatin sijaan kannattaa suosia juureksia. Kotimainen kurkku on kesäruokaa.

Maltillisesti lihaa ja usein silloinkin edullisempia ruhonosia, sen sijaan mm. papuja ja linssejä. Lihan osuus kauppakassistamme on systemaattisesti pienentynyt viime vuosina. Osittain vähän puolihuolimattomasti, osittain tietoisesti. Kun valmistan lihaa, tartun useimmiten edullisiin ruhonosiin. Sisäfileen sijaan meillä haudutetaan rauhassa patoja etuselästä, niskasta tai rinnasta.

Ostan vain sen verran kuin syömme ja pyrin minimoimaan ruokahävikin. Kalleinta ruokaa on roskiin heitetty ruoka. Suosin kauppoja, joissa on palvelutiski ja ostan juuri sen verran, kuin tarvitsemme. Mietin jo valmiiksi, miten ketjutan raaka-aineita ja suunnittelen vähän pidemmälle. En myöskään hamstraa ruokaa kovin pitkäksi aikaa, koska olen oppinut, että kahden aikuisen taloudessa kokkaaminen jää välillä väliin tai päivällinen kuittaantuu lämpimillä leivillä. Joskus myös jogurtilla ja marjoilla. Liian kunnianhimoisesti en siis lataa jääkaappia täyteen. Ennen suurempaa kauppakäyntiä pyrimme myös kokkaamaan jääkaapin tyhjäksi. Rasiallisesta tomaatteja, oliiviöljystä, nipusta yrttejä, valkosipulista, chilihiutaleista ja oliiviöljystä syntyy puolityhjän jääkaapin kelpo pasta. Jämäruoka on vähän kuin peli, saan onnistumisen iloa, kun taion olemattomista raaka-aineista herkullisen aterian.

Ostoslista. En mene koskaan kauppaan ilman ostoslistaa. Toki ostan välillä heräteostoksiakin kokeilumielessä, mutta enimmäkseen pitäydyn listassa, jonka mietin etukäteen useamman päivän tarpeiden pohjalta.

Valmistamme ruoan pääosin itse. Siksi, että se on parempaa. Mutta itse valmistettu ruoka on myös useimmiten edullisempaa. Tiedän, että kalapuikkoja ja ranskalaisia saa halvalla, mutta niin saa aidoista raaka-aineista valmistetun keitonkin. Jälkimmäinen on parempaa. Toki joskus tartun pakastefalafeleihin. Useimmiten teen kuitenkin itse. En useinkaan mitään kovin monimutkaista ja arkiruokamme on aika edullista, peruskotiruokaa.

Pitäisi panostaa enemmän

Kala. Rakastan kalaa, mutta syömme sitä ihan liian harvoin. Varsinkin vaalea kala on usein pöyristyttävän kallista, mutta vaihtelemalla kalalajeja kalaa saisi edullisestikin lautaselle. Lähikauppamme on alkanut myydä kokonaista kalaa kohtuulliseen kilohintaan. Kalan osalta olen alkanut tarjoushaukaksi.

Pienet liikkeet ja kauppahallit. Ostan mieluusti hallista hyviä raaka-aineita, pienistä liikkeistä löytää paljon sellaista, mitä muualta ei saa, mutta sen jälkeen, kun muutimme vähän kauemmas keskustasta, huomaan ostosteni siirtyneen enemmän lähikauppoihin. Olemme onnekkaita siinä mielessä, että kohtuullisen lähellä on kaksi erinomaista kauppaa, joista toinen pitää kunnia-asianaan erinomaista kalatiskiä. Sieltä saa tuoretta kotimaista kalaa joka päivä. Toinen taas on ruokaharrastajien suosikkikauppoja pääkaupunkiseudulla. Hallin tunnelmaa ei kuitenkaan voita mikään.

*****

Näillä eväillä mennään myös helmikuu. Pyrin olemaan rehellinen ennenkaikkea itselleni eli seuranta ei toivottavasti vaikuta ostokäyttäytymiseeni, vaan saan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan kauppalaskustamme. Miten teillä: Tiedätkö ruokaan kuluvan rahan sentilleen tai edes sinnepäin? Mihin olet valmis panostamaan ja millä keinoilla pienennät kauppalaskua?

Kategoriat: ruoka, ruokapuhetta \ Tagit: , \ 42 kommenttia

Vuoden 2016 ruokatrendit luupissa

09.01.2016 10:43 \ 24 kommenttia \

Jo useamman vuoden olen katsonut kristallipalloon ja nostanut esille kiinnostavia ruokatrendejä uudelle vuodelle – puhtaan subjektiivisesti. Tänä vuonna ilmassa on niin paljon kiinnostavaa, että teetti valtavaa valinnanvaikeutta valita niistä vain muutama kiinnostava näin ruokavuoden kärkeen.

ruokatrendit-2016

Kiinnostavaa ruokatrendeissä on myös valtaisa voima, jolla ne parhaimmillaan tai pahimmillaan leviävät. Se nostaa niitä nopeasti, mutta myös kuluttaa kiivaimmat ilmiöt suhteellisen nopeasti loppuun. Lopunalkua ennustetaan mm. viime vuoden pinnatuimmalle raaka-aineelle, avokadolle, ja gluteenittomuudelle. Ei siis enää avokado-suklaamoussea tai avokadobrownieita. Samaan aikaan taustalla ovat hitaammin vaikuttavat suuret megatrendit, joiden johdosta esimerkiksi ekologiset ja eettiset aspektit vain näyttävät vahvistuvan.

Ensi alkuun muutama pikainen poiminta. Terveellisyyden ja hyvinvoinnin korostaminen ruoan yhteydessä ei hävinne mihinkään – löytyy vain uudet superruoat. Lehtikaali on siis passé ja pian intoillaan jostain muusta – maailmalla on asetettu panokset merilevään. Terveysrintamalla ensi vuoden iso pahis tulee olemaan valkoinen sokeri. Paljon nykyistä konnaa, vehnää, pahempi. Smoothiet väistyvät erilaisten terveellisten yhden kulhon aterioiden tieltä. Yksi vilkaisu Pinterestiin riittää vahvistamaan asian.

Suurissa kaupungeissa nosteessa olevat yhden ruokalajin ravintolat vaativat todennäköisesti vähän suuremman populaation menestyäkseen kuin yksikään suomalainen kaupunki voi tarjota, joten ne eivät levinne meille maailman metropoleista. Ilmiönä ne ovat sinänsä kiinnostavia: Ruokalistalla vain yksi ruokalaji, joka hiotaan täydelliseksi. Hyvästi valinnanvaikeus ylipitkän ruokalistan edessä. Ilmeisen passeli vaihtoehto massiivisen tarjonnan turruttamille suurkaupunkilaisille.

Vuoden nopeat maut: Kaura, laku, tuore kurkuma, papaija, uudet mangolajikkeet, chili ja etniset maustesekoitukset, savu, fermentointi (käyttäminen), etikka, pikkelöinti (edelleen), kombucha.

Nostalgiatripillä

Vaikeat ajat, taloudellinen taantuma, teknologian huima lisääntyminen ja vaikeasti hallittavissa oleva maailmanpoliittinen tilanne. Kaikkien niiden arvioidaan vaikuttavan siihen, että ruokamaailmassa katse on kääntynyt taaksepäin, nostalgisiin mummolanmakuihin ja klassikoihin.

Kotikeittiöissä se näkyy perinteisen kotiruoan arvostuksena. Parhaimmillaan se tarkoittaa hienoa nostetta suomalaiselle ruokakulttuurille. Edelleen poimitaan innokkaasti vaikutteita maailmalta, se on helpompaa kuin koskaan, mutta samaan aikaan nostamme myös omaa ruokakulttuuriamme, niitä mummolanmakuisia kotiruokia, lapsuuden makuja, kollektiivisia makumuistoja. Vaikka ruokailutottumukset fragmentoituvat koko ajan, yhä edelleen meillä on kuitenkin mm. ilmaisen kouluruoan ansiosta tukeva yhteinen pohja ruokakulttuurillamme. Tänä vuonna nousussa siis mm. vispipuuro, kaalilaatikko, pannari.

Bistroilmiö on jatkunut jo muutaman vuoden. Jos katsoo vaikkapa viime vuoden ravintola-avauksien listaa Helsingistä, sieltä on turha kaivaa fine diningiä. Bistrojen ohella avaukset keskittyvät enemmänkin katuruokaan, etnisiin makuihin ja laadukkaaseen pikaruokaan. Nostalgia tullee näkymään ensi vuonna ravintolamaailmassa klassikoiden paluuna. Siitä on kysymys esimerkiksi heti avaamisensa jälkeen supersuosioon nousseen BasBasin kohdalla: Ravintola voi tarjota ihan rehellistä sipulipiirakkaa – jokseenkin sellaisena kuin se tulisi kotiuunistakin ilman, että se hajotetaan molekyyleiksi tai komponenteiksi ja puretaan osiin.

Yksi ensi vuoden kiinnostavimpia avauksia tulee olemaan Vinkel. Pitkään Savoyssa työskennellyt kolmikko yhdellä lisämiehellä täydennettynä laskeutuu Helsingin kattojen yltä katutasoon, perinteikkäästä fine diningistä uusklassismiin kuten he määrittelevät oman ravintolansa makumaailman. Klassisia ruoka-annoksia, mutkatonta ravintolaruokaa, joka ei ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen maahan. “Jos tehdään wieninleike, tehdään kaupungin paras”, tulevat ravintoloitsijat linjaavat. Nostalgiaruokaa.

Lautanen on lastattu ravintorikkailla kasviksilla ja juureksilla sekä kasvipohjaisilla proteiinin lähteillä

Eihän pelkällä salaatilla elä. Perusargumentti kasvispainotteista ruokavaliota vastaan. Ei eläkään ja siksi lihan liukuessa yhä enemmän monien ruokavaliossa lisukkeen rooliin, kasvisten käyttö jatkaa monipuolistumistaan. Pavut, linssit, juurekset ja muut salaattia ravintorikkaammat kasvikset tulevat jatkamaan voittokulkuaan myös tänä vuonna. Yhä useammin salaatit rakentuvat vaikkapa paahdetuista juureksista ja linsseistä. Palkokasvien merkityksen proteiinin lähteenä on nostanut esille myös YK, joka on nimennyt tämän vuoden palkokasvien vuodeksi.

Trendi on näkynyt vahvasti Suomessa jo vuonna 2015. Vuodenvaihteen uutisisissa nousi esille se, miten esimerkiksi S-ryhmässä kotimaisten juuresten myynti oli kymmenien prosenttien kasvussa jo viime vuonna. Osin Satokausikalenterin ansiosta kasvisten käyttö oli myös monipuolistunut merkittävästi. Vuoden nousijoita olivat mm. kurpitsa ja keltajuuri, joista jälkimmäisen myynti yli 30-kertaistui. Olettaisin tosin myös lähtötason olleen suhteellisen matala, niin harvakseltaan keltajuurta on tähän saakka saanut. Kurpitsa taas oli trendi myös kansainvälisesti, ruokalehdet hehkuivat viime syksynä oranssin kaikissa sävyissä. Joka tapauksessa pelkästään S-ryhmässä kasvisten myynti kasvoi yli 12 miljoonaa kiloa – yli 2 kiloa jokaista suomalaista kohden. Sesongin mukainen syöminen tuo myös tälle vuodelle ison nosteen Satokausikalenterille – ensimmäinen painos myytiin loppuun tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Suunta on tuskin kääntymässä, pikemminkin päinvastoin. Maailmalla jylläävät erilaiset joustavan kasvissyönnin muodot kuten osa-aikavegaanius ja lihansyönnin keskittäminen juhlatilanteisiin, Ruotsissa eetteriin tulee ensimmäinen vegaaninen ruokaohjelma – isolle kanavalle. Lihan välttely tulee tuomaan lisäkysyntää kasvispohjaisille proteiinituotteille, trendi näkyy niin vahvana, että useampi suurempi ruokatalo työstää asiaa tällä hetkellä tuotekehityspajassaan myös Suomessa. Kesäksi markkinoille tähtää myös suomalaisen start up -yrityksen kehittämä kauraan ja palkokasveihin nojaava kotimainen proteiininlähde, ensimmäinen tuote on saanut työnimen nyhtökaura. Kasvua haetaan maailmalla myös maultaan lihaa imitoivista tuotteista, kun lihan kulutus ei kasva entiseen malliin.

Leipä vapautuu pannasta

Tänä vuonna on odotettavissa joukkoparantuminen gluteeniherkkyyksistä, pannassa olleet leipä ja hiilihydraatit tekevät paluun. Pohjustusta on ollut jo muutaman vuoden jatkunut hampurilaisvillitys, mutta tänä vuonna listoilla tulee olemaan paljon hyvää leipää. Rohkea ennustus ottaen huomioon, että leivän myynti on laskenut tuntuvasti vielä viime vuonnakin, mutta olen jo hetken uumoillut vastatrendiä leipäpannalle ja nyt näyttää, että sen aiheuttaa laadukas leipä. Toki edelleen on tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja, mutta ensi vuonna täytetään muutakin leipää kuin hampurilaisia ja pirun hyvää leipää täytetäänkin, sillä paluuta ennustetaan nimenomaan hyvälle laatuleivälle. Katse paperipusseihin päin, rapeakuorista herkkuleipää, kiitos.

Kun nostalgia yhdistetään leipään, veikkaan vuoden palaajaksi voileipäkakkua. Meidän suvun ruokajuhlista se ei tosin ikinä (onneksi) kadonnutkaan ja sen suosio on vankkumaton juhlapöydässä. Ensi kevään juhlissa mitataan, olenko ennustuksessani oikeassa.

Samalla kun leipä vapautuu pannasta, hyvästellään raaka-kakut. Massiivinen raakakakkutrendi on jo hetken osoittanut laantumisen merkkejä. Myös kakuissa palataan hyvään vanhaan – ei sokerikuorrutteisiin vaan marjoihin ja hedelmiin, simppeleihin ja luonnollisiin makuihin.

Pastan panna sen sijaan saattaa jatkua (ei tosin minun keittiössäni). Sen myynti on viime vuosina laskenut hämmentävät 10-30 prosenttia maasta riippuen. Tilalle ensi vuoden ilmiöissä tarjotaan spiraalikasviksia – joka ei ole sinnepäinkään sama asia. Korvata nyt pasta kesäkurpitsalla…

Hävikistä herkkua – myös ravintoloissa

Yksi viime vuosien megatrendeistä on ollut ekologisuus ja kestävä kehitys. Vihdoin se alkaa olla puhetta enemmän. Ruokahävikin vähentämisestä on puhuttu isoin kirjaimin jo muutaman vuoden ajan. Lainsäädäntö on kehittynyt, samoin on käynyt ihmisten tietoisuudelle ja toivottavasti se nähdään pian myös aidosti ruokahävikin vähentymisenä. Myös ravintolat ovat tarttuneet asiaan ja maailmalla on enenevässä määrin nk. no waste- tai low waste -ravintoloita. Hävikki siis nollataan kokonaan – tai vähintäänkin minimoidaan – hyödyntämällä kaikki mahdollinen raaka-aineista ja kierrättämällä niitä viimeiseen kuorenpalaan.

Vuoden päästä nähdään, kuinka suuri osa ennustuksistani osuu kohdalleen. Osa ei varmasti tule vielä rantautumaan Suomeen, mutta joka vuosi tulee aina myös muutama uusi, yllättävä tulokas. Mitä listaltani puuttuu tai mikä sinua kiinnostaa keittiössä juuri nyt?

Kategoriat: ruoka, ruokapuhetta \ Tagit: , \ 24 kommenttia