Kolmannen adventin kunniaksi adventtikalenterista paljastuu kakku, joka on jouluklassikko. Meille se tosin löysi tiensä vasta viime jouluna. Kuuluuko taatelikakku sinun jouluusi?
Miehen – tai oikeammin anopin – mukana jouluun on tullut montakin uutta makua. Vuosi sitten jäin pahasti koukkuun anopin leipomaan taatelikakkuun. Kaivoin sen kaapista onnekkaasti vasta joulun jälkeen, kun se oli ennättänyt maustua hetken. Taatelikakku nimittäin vain paranee vanhetessaan ja kestää myös pakastamista. Jälkimmäisestä mitään tiedä, ei jäänyt mitään pakastettavaa.
Leivoin varaslähdön mausteisella yhdistelmällä anopin sekä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua -kirjan reseptejä. Se on aika vaivaton, taateleita pehmitetään hetki ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Kakku on myös munaton.
Meillä leivotaan sen verran harvakseltaan kuivakakkuja, että ruokasoodan päiväyksiä saa tavata tarkasti. Soodan ja leivinjauheen tuoreus on helppo testata päiväyksiä luotettavammin. Laita astiaan noin desilitra kuumaa vettä ja kaada sinne puoli teelusikallista leivinjauhetta. Jos se on käyttökelpoista, se alkaa kuplia voimakkaasti. Sooda tarvitsee happaman nesteen toimiakseen, joten lisää veteen reilu loraus viinietikkaa ennen soodan lisäämistä. Neste kuohuu niin voimakkaasti, että huomaat kyllä, onko kohotusaineesi vielä iskussa. Ellei, ei se kohota kakkuakaan.
Oheinen resepti on pieneen kakkuun, koska väitetään taatelikakun säilymisestä mitä tahansa, kaikista tiukimmin se säilyy lanteillani. Kahden hengen – tai vähän suuremmankin – talouden tarpeisiin tästä riittää kyllä makeannälkään. Jos suurennat reseptiä, pidennä myös paistoaikaa.
Taatelikakku
noin 8 palaa – noin 1 litran vetoiseen vuokaan (esim. pieni torvivuoka)
100 g voita
100 g kuivattuja taateleita
1/2 dl vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
1/2 luomuappelsiinin kuori
1 1/2 dl piimää
1 dl vaaleaa siirappia
lisäksi voiteluun nokare voita, korppujauhoja
1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka.
2. Sulata voi, anna sen jäähtyä.
3. Hienonna taatelit hienoksi, laita ne ja vesi kattilaan. Kiehuta sen aikaa, että vesi haihtuu ja taatelit pehmenevät hiukan.
4. Sekoita kuivat aineet, sekoita niiden joukkoon ensin taatelit. Sen jälkeen piimä ja siirappi.
5. Valuta lopuksi joukkoon voi. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista, jottein taikinaan muodostu sitkoa.
6. Kaada taikina vuokaan, paista alimmalla tasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.
*****
I had never really understood the addictive nature of a date cake, until I found myself indulging in a piece after another in quick succession from the cake my mother-in-law baked for us last Christmas. If you have a better self-control and discipline, the date cake keeps fresh for quite a while and only gets better when you let it stand for a couple of days before serving. Not that I know anything of it, but it should also freeze well – if you unlike me have something left to freeze.
Mä luulin, että sooda ja leivinjauhe säilyvät ikuisesti. Leivon tosin niin paljon, ettei leivinjauhe vanhene, ennemminkin yritän etsiä kaupasta suuria purkkeja. Soodaa käytän säännöllisesti viemärien puhdistukseen väkiviinaetikan kanssa, joten nekään eivät pääse vanhenemaan.
Kyllä ne vanhenevat nimim. lässähtänyt kakku, mutta eivät onneksi ihan päiväyksen mukaan. Kyllä meilläkin leivinjauhe kuluu, mutta soodaa menee vähemmän. Tosin nyt alan puhdistaa sillä viemäreitä… Kiitos vinkistä.
Taatelikakku on juuri se joulukakku, joka meillä varmimmin tehdään ja jokaisena blogin joulunalusaikana olen sen postannutkin, jollain pikkumuunnoksella. Se on parasta jäisenkohmeisena 😀
Meillä se ei taida ehtiä pakkaseen asti 🙂 Oli pakko kiikuttaa tästäkin puolikas anopille ja appiukolle, alkoi vajua siihen tahtiin…
Tämän vuoden oma tatsi kakkuun oli appelsiininkuori, ehkä ensi vuonna enemmän…
Leivinjauhe ei ehdi meillä vanhentua, mutta soodan päiväys on joskus ollut ja mennyt. Kiitos hyvästä vinkistä testaukseen. Taatelikakkuun en ole erityisemmin mieltynyt, mutta rakkaudenosoituksena Armastukselle voisin tällaisen pienen kakkusen leipoa 🙂
Kyllä Armastus yhden kakun ansaitsee. Meilläkin tämä taitaa olla enemmän minun heiniäni. Leivoin sen siis rakkaudenosoituksena itselleni…
Tuon testin olen suorittanut lukuisia kertoja, se on lahjomaton.
Kiitos tuosta leivinjauheen ja ruokasoodan käyttökelpotestivihjeestä. Onpa muuten pitkä sana, onkohan edes oikea sana? 🙂
Meillä(kin) leivotaan erittäin harvoin ja olen monesti miettinyt epäonnistumisteni syytä, kun olen leipoessa seurannut reseptejä tarkkaan ja silti homma on kirjaimellisesti lässähtänyt…
Todennäköisesti se oikea sana on vielä tuota tuplasti pidempi 🙂
Sen eron oikeasti huomaa, jos sooda on käyttökelpoista neste kuohahtaa. Minun perintösoodani ei saanut aikaan kuplan kuplaa, tein saman testin kaupan uudella soodalla ja ei jäänyt mitään arvailujen varaan.
Taatelikakku on ainoa joululeivonnainen mitä on pakko saada. Leivottuna tietenkin sillä samalla reseptillä kuin aina ennenkin, ohje on peräisin kultaiselta 80-luvulta 🙂 Ja kyllä, tarkka makumuistini tunnisti heti, kun äiti oli päättänyt eräs vuosi käyttää vanilliinisokerin tilalla aitoa vaniljaa 😀 Parasta kakku on vähintään 2 viikkoa leipomisesta, jääkaappikylmänä ja todella ohuina siivuina.
Miten ihmeessä sen saa säilymään jääkaapissa kaksi viikkoa! Olen syönyt ensimmäisen jo kohta puoliksi anopin kanssa, ja vaikuttaa siltä, että joudun leipomaan vielä toisen…
Tuota voisi kutsua jo absoluuttiseksi makuaistiksi 🙂
Mun täytyy myöntää, että olen alkanut arvostaa kuivakakkuja vasta ihan viime vuosina eikä sellainen kuulu joulupöytäämme. Taateleista tykkään varsinkin sellaisenaan ja myös pikkuleivissä, joten tätä voisin innostua vaikka leipomaan.
Minä en ole ollut yhtään kuivakakkuihminen, mutta tähän tykästyin viime vuonna. Ehkä tämä on askel kohti mummoutta.
Taatelikakku on meillä the joulukakku. Oikeastaan muuta makeaa suklaan lisäksi ei juurikaan ole.
Meilläkin keskitytään keskimäärin enemmän suolaiseen puoleen. Marmeladia tosin haluan, suklaata en niinkään.