Jätän näpertämisen muille, minun keittiössäni kokataan ruokaa, joka ei vähästä hätkähdä. Sellaista, joka ei vaadi neljää kättä ja kemistin pikkutarkkuutta. 

Mitä enemmän kokkaa, sitä kunnianhimoisemmaksi tulee. Haluaa ylittää itsensä, kokeilla uusia juttuja. Muutama kierros katastrofeiksi kääntyneitä petit fourseja sekä jokseenkin rumia leipomuksia ja tajusin, etten saa mitään tyydytystä täydellisten annosten näpertämisestä tai yltiökulinaarisista kokeiluista. Keskimäärin yritykset johtavat katastrofiin ja kiukkuun. Ne päättyisivät myös perheriitaan, ellen asuisi lehmänhermoisen miehen kanssa, joka ymmärtää, milloin viedä biojätteet sen enempää kommentoimatta.

Tunnustin tosiasiat ja ymmärsin, mikä tuo minulle iloa keittiössä. Voin mieluusti haudutella tuntikausia täydellisen mehevää ja mureaa possua ja maun osalta asetan riman korkealle. Rentouttavinta on kokata rehevää ja rustiikkia ruokaa. Sellaista, joka ei pienistä hätkähdä ja jonka onnistumista ei tarvitse turhia panikoida. Sen sijaan olen ihan liian laiska puurtamaan lautaselle hirveää määrää komponentteja, hifistelemään ylenmäärin asettelun kanssa tai näpertämään pikkutarkkoja koristeita leivonnaisiin. Kourallinen tuoreita yrttejä kaunistaa kyllä sitten vähän ronskimmankin annoksen.

Possunkylkirulla ja kasvisfregola on juuri sopivan suurpiirteistä ruokaa. Possunkylkirulla muhii itsekseen samalla, kun kokki syventyy sunnuntai-Hesariin, kylkiäisinä syntyy makuliemi fregolan pohjaksi ja tomaatit paahtuvat jälkilämmössä. Ei näpertelyä, eikä hifistelyä. Ruokaa, jonka jokainen meistä saa aikaan ilman kirosanoja. Mausta tinkimättä.

Fregola (tai fregula) on sardinialainen erikoisuus, paahdettu pienijyväinen pasta. Paahtamisen ansiosta siinä on vähän enemmän makua kuin peruspastassa. Sen voi keittää normaalisti tai valmistaa risoton tapaan. Tyypillisimmillään siitä tehdään patamainen pasta yhdessä simpukoiden kanssa (hyvä resepti löytyy esimerkiksi Soul Kitchen -blogista). Tässä ohjeessa se keitetään viittä vaille valmiiksi ja kypsennetään loppuun pannulla yhdessä kasvisten sekä possusta ja juureksista irronneen makuliemen kanssa.

Ihastuin fregolaan ravintola Tocassa, joka tarjosi sitä maukkaan tomaattisena yhdessä kalan kanssa. Ravintoloitsija kertoi kuljettaneensa pastan halki mantereen Italiasta, mutta onneksi sitä saa vähän lähempääkin. Ei tosin kovin laajalti, mutta ainakin Hella&Herkku pitää sitä vakiovalikoimassaan. Jos et löydä fregolaa, korvaa se orzolla tai jollain muulla pienijyväisellä pastalla.

Yrttimaustettu porsaankylkirulla

neljälle

noin 1 kg luutonta ja nahatonta porsaankylkeä
2-3 isoa oksaa rosmariinia
1/2 ruukkua timjamia
4-5 kynttä valkosipulia
suolaa
oliiviöljyä
porkkana
pala juuriselleriä
1 sipuli

lisäksi paistinarua, foliota

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa porsaankylki kirjamaiseksi eli keskeltä halki, mutta jätä se päästä kiinni. Vähän kuin se olisi avattu kirja.

2. Revi kulhoon tai sauvasekoittimen myllyyn lehdet rosmariinistä ja timjamista ja kuori valkosipulit. Aja ne pieneksi silpuksi. Lisää sen verran oliiviöljyä, että seoksesta tulee tahnamainen.

3. Hiero porsaan pintaan suolaa. Levitä porsaankylki levyksi samoin kuin avaisit kirjan ja levitä yrttitahna kyljen sisäpintaan. Pyöritä kylki napakaksi rullaksi, pyyhkäise käsiin tarttunut yrttitahna possun pintaan ja sido rulla paistinarulla useammasta kohdasta.

4. Nosta se korkeareunaiseen uunivuokaan. Laita uunivuokaan myös kuoritut juurekset isoina paloina, lisää vuoan pohjalle muutama sentti vettä ja peitä vuoka foliolla.

5. Nosta vuoka uuniin ja paista lihaa kolmisen tuntia. Ota vuoka pois uunista, nosta liha sivuun. Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Siivilöi liemi talteen, puserra kevyesti juureksista makua liemeen.  Nosta tyhjään vuokaan liha ja laita se uuniin siksi aikaa, että se ruskistuu pinnasta.

6. Ota liha pois uunista, sammuta uuni ja hyödynnä jälkilämpö tomaattien paahtamisessa pastaa varten. Pyörittele kirsikkatomaatit kevyesti oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja revi tomaattien päälle vähän tuoretta timjamia ja nosta uuniin paahtumaan siksi aikaa, kun liha jäähtyy ja valmistat pastan.

7. Anna lihan jäähtyä. Poista sen jälkeen paistinarut ja leikkaa liha paksuiksi kiekoiksi. Laita liha kylmälle pannulle ilman rasvaa, kuumenna pannu ja paahda molemmille puolille kiekkoa kaunis paistopinta juuri ennen tarjoamista. Kylmälle pannulle laittamisen juju on siinä, että silloin osa rasvaisen palan rasvasta sulaa pannulle.

Fregola kasviksilla

kahdelle

2 dl fregolapastaa (tai muuta pieni jyväistä pastaa kuten orzoa)
8 kirsikkatomaattia
1 valkosipulin kynsi
puolikas kesäkurpitsa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
puolikkaan luomusitruunan kuori raastettuna
noin 40 g tuoretta pinaattia
tuoretta timjamia (tai basilikaa tai lehtipersiljaa)
porsaan paistolientä

1. Paahda kirsikkatomaatit yllä olevan ohjeen mukaan uunin jälkilämmössä.

2. Keitä pasta viittä vaille al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Huuhtele se kylmällä vedellä lävikössä.

3. Pastan kypsyessä kuutioi kesäkurpitsa noin sentti*sentti kuutioiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja laita pannulle myös valkosipulin kynsi (kokonaisena, mutta rakenne kevyesti rikki painettuna).

4. Kuullota öljyssä hetki kesäkurpitsaa, lisää joukkoon pasta ja kauhallinen kerrallaan porsaan paistolientä (korkeintaan muutama kauhallinen, ettei pastasta tule yltiörasvaista). Raasta joukkoon sitruunankuori (valkoinen osa), mausta suolalla ja pippurilla. Pyöräytä joukkoon myös tuoreet pinaatit. Kun ne ovat pehmenneet, kaada joukkoon kirsikkatomaatit uunista liemineen ja mausta pasta tuoreilla yrteillä.

 ******

I am not the one to conduct obscure culinary experiments or fine-tune every single detail on the plate to the perfection. More I cook, more I start to get satisfaction out of perfectly wonderful instead of perfect.

I have had my rounds of disastrous petit fours and all those ambitious forays that ended up to an organic waste bin. It is not about relinquishing my standards, but more about facing the facts. Hours of peculiar cake decoration is obviously not my cup of tea, I am more for rustic and tasty meals that do not require a pedantry of a chemist. I keep my bar high when it comes to taste. The rest is not worth a hassle.