Tietoa mainostajalle ›

Blog

Mausta tinkimättä – yrttinen possunkylkirulla ja fregola

Jätän näpertämisen muille, minun keittiössäni kokataan ruokaa, joka ei vähästä hätkähdä. Sellaista, joka ei vaadi neljää kättä ja kemistin pikkutarkkuutta. 

possunkylkeä-ja-fregulaa

Mitä enemmän kokkaa, sitä kunnianhimoisemmaksi tulee. Haluaa ylittää itsensä, kokeilla uusia juttuja. Muutama kierros katastrofeiksi kääntyneitä petit fourseja sekä jokseenkin rumia leipomuksia ja tajusin, etten saa mitään tyydytystä täydellisten annosten näpertämisestä tai yltiökulinaarisista kokeiluista. Keskimäärin yritykset johtavat katastrofiin ja kiukkuun. Ne päättyisivät myös perheriitaan, ellen asuisi lehmänhermoisen miehen kanssa, joka ymmärtää, milloin viedä biojätteet sen enempää kommentoimatta.

Tunnustin tosiasiat ja ymmärsin, mikä tuo minulle iloa keittiössä. Voin mieluusti haudutella tuntikausia täydellisen mehevää ja mureaa possua ja maun osalta asetan riman korkealle. Rentouttavinta on kokata rehevää ja rustiikkia ruokaa. Sellaista, joka ei pienistä hätkähdä ja jonka onnistumista ei tarvitse turhia panikoida. Sen sijaan olen ihan liian laiska puurtamaan lautaselle hirveää määrää komponentteja, hifistelemään ylenmäärin asettelun kanssa tai näpertämään pikkutarkkoja koristeita leivonnaisiin. Kourallinen tuoreita yrttejä kaunistaa kyllä sitten vähän ronskimmankin annoksen.

Possunkylkirulla ja kasvisfregola on juuri sopivan suurpiirteistä ruokaa. Possunkylkirulla muhii itsekseen samalla, kun kokki syventyy sunnuntai-Hesariin, kylkiäisinä syntyy makuliemi fregolan pohjaksi ja tomaatit paahtuvat jälkilämmössä. Ei näpertelyä, eikä hifistelyä. Ruokaa, jonka jokainen meistä saa aikaan ilman kirosanoja. Mausta tinkimättä.

Fregola (tai fregula) on sardinialainen erikoisuus, paahdettu pienijyväinen pasta. Paahtamisen ansiosta siinä on vähän enemmän makua kuin peruspastassa. Sen voi keittää normaalisti tai valmistaa risoton tapaan. Tyypillisimmillään siitä tehdään patamainen pasta yhdessä simpukoiden kanssa (hyvä resepti löytyy esimerkiksi Soul Kitchen -blogista). Tässä ohjeessa se keitetään viittä vaille valmiiksi ja kypsennetään loppuun pannulla yhdessä kasvisten sekä possusta ja juureksista irronneen makuliemen kanssa.

Ihastuin fregolaan ravintola Tocassa, joka tarjosi sitä maukkaan tomaattisena yhdessä kalan kanssa. Ravintoloitsija kertoi kuljettaneensa pastan halki mantereen Italiasta, mutta onneksi sitä saa vähän lähempääkin. Ei tosin kovin laajalti, mutta ainakin Hella&Herkku pitää sitä vakiovalikoimassaan. Jos et löydä fregolaa, korvaa se orzolla tai jollain muulla pienijyväisellä pastalla.

possunkylki

 

Yrttimaustettu porsaankylkirulla

neljälle

noin 1 kg luutonta ja nahatonta porsaankylkeä
2-3 isoa oksaa rosmariinia
1/2 ruukkua timjamia
4-5 kynttä valkosipulia
suolaa
oliiviöljyä
porkkana
pala juuriselleriä
1 sipuli

lisäksi paistinarua, foliota

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa porsaankylki kirjamaiseksi eli keskeltä halki, mutta jätä se päästä kiinni. Vähän kuin se olisi avattu kirja.

2. Revi kulhoon tai sauvasekoittimen myllyyn lehdet rosmariinistä ja timjamista ja kuori valkosipulit. Aja ne pieneksi silpuksi. Lisää sen verran oliiviöljyä, että seoksesta tulee tahnamainen.

3. Hiero porsaan pintaan suolaa. Levitä porsaankylki levyksi samoin kuin avaisit kirjan ja levitä yrttitahna kyljen sisäpintaan. Pyöritä kylki napakaksi rullaksi, pyyhkäise käsiin tarttunut yrttitahna possun pintaan ja sido rulla paistinarulla useammasta kohdasta.

4. Nosta se korkeareunaiseen uunivuokaan. Laita uunivuokaan myös kuoritut juurekset isoina paloina, lisää vuoan pohjalle muutama sentti vettä ja peitä vuoka foliolla.

5. Nosta vuoka uuniin ja paista lihaa kolmisen tuntia. Ota vuoka pois uunista, nosta liha sivuun. Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Siivilöi liemi talteen, puserra kevyesti juureksista makua liemeen.  Nosta tyhjään vuokaan liha ja laita se uuniin siksi aikaa, että se ruskistuu pinnasta.

6. Ota liha pois uunista, sammuta uuni ja hyödynnä jälkilämpö tomaattien paahtamisessa pastaa varten. Pyörittele kirsikkatomaatit kevyesti oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja revi tomaattien päälle vähän tuoretta timjamia ja nosta uuniin paahtumaan siksi aikaa, kun liha jäähtyy ja valmistat pastan.

7. Anna lihan jäähtyä. Poista sen jälkeen paistinarut ja leikkaa liha paksuiksi kiekoiksi. Laita liha kylmälle pannulle ilman rasvaa, kuumenna pannu ja paahda molemmille puolille kiekkoa kaunis paistopinta juuri ennen tarjoamista. Kylmälle pannulle laittamisen juju on siinä, että silloin osa rasvaisen palan rasvasta sulaa pannulle.

Fregola kasviksilla

kahdelle

2 dl fregolapastaa (tai muuta pieni jyväistä pastaa kuten orzoa)
8 kirsikkatomaattia
1 valkosipulin kynsi
puolikas kesäkurpitsa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
puolikkaan luomusitruunan kuori raastettuna
noin 40 g tuoretta pinaattia
tuoretta timjamia (tai basilikaa tai lehtipersiljaa)
porsaan paistolientä

1. Paahda kirsikkatomaatit yllä olevan ohjeen mukaan uunin jälkilämmössä.

2. Keitä pasta viittä vaille al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Huuhtele se kylmällä vedellä lävikössä.

3. Pastan kypsyessä kuutioi kesäkurpitsa noin sentti*sentti kuutioiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja laita pannulle myös valkosipulin kynsi (kokonaisena, mutta rakenne kevyesti rikki painettuna).

4. Kuullota öljyssä hetki kesäkurpitsaa, lisää joukkoon pasta ja kauhallinen kerrallaan porsaan paistolientä (korkeintaan muutama kauhallinen, ettei pastasta tule yltiörasvaista). Raasta joukkoon sitruunankuori (valkoinen osa), mausta suolalla ja pippurilla. Pyöräytä joukkoon myös tuoreet pinaatit. Kun ne ovat pehmenneet, kaada joukkoon kirsikkatomaatit uunista liemineen ja mausta pasta tuoreilla yrteillä.

 ******

I am not the one to conduct obscure culinary experiments or fine-tune every single detail on the plate to the perfection. More I cook, more I start to get satisfaction out of perfectly wonderful instead of perfect.

I have had my rounds of disastrous petit fours and all those ambitious forays that ended up to an organic waste bin. It is not about relinquishing my standards, but more about facing the facts. Hours of peculiar cake decoration is obviously not my cup of tea, I am more for rustic and tasty meals that do not require a pedantry of a chemist. I keep my bar high when it comes to taste. The rest is not worth a hassle.

12 kommenttia “Mausta tinkimättä – yrttinen possunkylkirulla ja fregola

  1. Luulenpa, että me ollaan aika hengenheimolaisia. Rustiikkia ja isolla kädellä, vähän spontaanisti makuja rakennellen. Tämä on ihan unelma sunnuntai-illan ateria. Fregolaakin pitää testata!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2014 at 19:20 sanoi:

      Ollaan todellakin hengenheimolaisia. Yritän olla tarkkana reseptien kirjoittamisessa, vaikka oma kokkaamiseni menee usein aika fiilispohjalta ja lisäilen ja maustan matkalla. Sinulta olen poiminut monen monta suosikkia.
      Suosittelen fregolaa, se on kyllä hyvä uusi tuttavuus.

  2. Jos olisin parempi kirjoittamaan, olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin! Juuri samalla tavalla ajattelen ja koen keittiössä. Mutta sitäkin enemmän nautin hyvistä raaka-ainelöydöistä, kuten tuo fregola-pasta on. Se tuo kyllä juhlaa ihan yksinkertaiseenkin ruokaan, saa haluamaan pitää taas illalliskutsuja, kun niin vähän vaivalla on mahdollista saada niin hyvää. Minä olen kokannut sitä tattien, lehtikaalin ja härkäpapujen kanssa, kaikista on tullut ihania ruokia. Ja kalakeiton se nosti omiin sfääreihin. Vaikka toki sen voi vaihtaa muuhunkin, niin ei se minusta silti ole sama, jotain taikaa tuossa fregolassa on.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.10.2014 at 19:26 sanoi:

      Hyvät raaka-aineet ovat minullekin ihan a ja o. Ne eivät tarvitse hirveää vääntämistä, kun maut jo itsessään tulevat raaka-aineista. En ole mikään hifistelijä raaka-aineidenkaan suhteen eli ei meillä kaapit pursua toinen toistaan eksoottisempia aineksia, vaan enemmänkin pyrin löytämään tuoreita ja maukkaita raaka-aineita.

      Ja kyllä tuo fregola on ihanaa. Minulla muhii monen monta ideaa sen varalle, pitää käydä myös kollaamassa sinun reseptisi. Ainakin osa oli mennyt ohi huomaamatta. Syksy on ollut niin kiireistä, että olen ehtinyt lukea ennätyksellisen vähän blogeja.

  3. Possurullat toimii aina. Helpooja,nättejä ja hyviä. Ei kokkaamisesta sen vaikeampaa kannata tehdäkään 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.10.2014 at 10:22 sanoi:

      Se on just niin, mitäpä sitä turhia pinnistelemään. Tällä mennään 🙂

  4. Varmaan arvaatkin, mutta kyllä maistuis!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.10.2014 at 13:59 sanoi:

      Tiedän, sinähän osaat arvostaa possua. Huomaan muuten, että meillä syödään nykyään kauhean vähän nautaa ja paljon aiempaa enemmän possua.

  5. Heh, myös minä voin samaistua tekstiisi ihan täysin! Ihanan kuuloinen resepti. Näin syksyllä jaksaa kyllä haudutella lihoja. Possua tulee kyllä syötyä aiempaa enemmän, jotenkin sen monipuolisuuteen on herännyt vasta ihan viime vuosina. Ja kai hintakin vaikuttaa, possua kun saa usein aika edullisesti…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.10.2014 at 21:53 sanoi:

      Sunnuntait ovat ainakin minulle juuri siitä päiviä, kun tykkään puuhastella vain kotona ja silloin tulee hauduteltua padat ihan huomaamatta.

      Possun kasvanut suosio on meidän keittiössä varmaan kombinaatio kaikkea tuota, hintaa, makua ja monipuolisuutta. Yhtäkkiä vain huomasin, että sitä tulee ostettua aika usein. Tosin esimerkiksi possunfileetä meillä ei taideta syödä oikeastaan ikinä.

  6. Rustiikkinen, vaivaton ruoka on parasta! Jaan ruokafilosofiasi, ei ole minustakaan näpertäjäksi…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.10.2014 at 19:46 sanoi:

      Se on juuri niin. Olen ihan liian suuripiirteinen ja laiska näpertämään. Mutta sen voi kääntää näin kätevästi hyveeksi…

Post Navigation