Tietoa mainostajalle ›

Blog

Ihminen tarvitsee kuittien lajittelua – toscanalainen ragu

Ragu alla toscana
Viikonlopun ruokasuunnitelma syntyi lehtikoria siivotessa. Perinteinen pitkään haudutettu lihakastike ja tuhti pasta lämmittää, kun sade kääntää mieltä syksyyn.

ragu-alla-toscana

Kirsi Piha on oppinut isoisältään, että ihmisen elämässä pitää olla sopiva annos kuittien lajittelua. Minä tarvitsen säännöllisesti lehtikorin siivousta. Tarkoitus on sama. Riittävän rutiininomaista, jotta aivot saavat lepoa. Tyydytys konkreettisesta lopputuloksesta.

Se on vähintään yhden illan projekti, jota ei kuulu suorittaa. Selailen vielä kerran parhaat jutut. Repäisen talteen kiinnostavat reseptit, pinnaan hotelli- ja matkavinkit Pinterestiin.

Ajattelen asioita, joita muuten en ehdi. Tai sitten en ajattele mitään. Selailen vaan ja tunnen suunnatonta nautintoa paperinkeräykseen lähtevästä pinosta ja siististä lehtikorista. Yleensä sieltä löytyy myös pari jo unohtunutta aarretta ja prosessi synnyttää pari ideaa muhimaan. Jos ei muusta, niin perjantai-illan päivällisestä.

Toscanalainen ragu on myös lehtikorista kaivettu resepti hiukan muokattuna. Se on englantilaistuneen toscanalaisravintoloitsija Giancarlo Caldesin sukuperintö, jonka poimin yhdestä vakiolehdistäni eli Jamie Oliverin Jamie-lehdestä. Resepti ajaa vähän saman asian kuin lehtikorin siivoaminen. Ruoan valmistaa aika lailla rutiinilla, aivojen tyhjennyskokkausta siis. Haudutuksen aikana voi vaikka siivota lehtikorin tai lajitella kuitit. Kahden tunnin aivolepo.

Hella & Herkun Annalta opin, että toscanalaisen ja bolognalaisen erottaa tomaatista. Alkuperäiseen bologneseen sitä ei käytetä, toscanalainen taas laittaa tomaattia lähes kaikkeen. Toinen ero on pasta: Toscanalainen tarjoaa omansa usein picin, paksun spagetinmuotoisen pastan kanssa, bolognalainen luottaa tagliatelleen. Rajat ovat liudentuneet ja monessa reseptissä myös bolognesessa käytetään tomaattia. Jokaisella nonnalla on varmaan tästä oma mielipiteensä oikeasta koostumuksesta ja siitä ainoasta oikeasta pastalaadusta. En lähtisi kiistelemään asiasta yhdenkään italialaisen kanssa.

Ragu alla toscana – toscanalainen jauhelihakastike

neljälle

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
2 porkkanaa
1-2 varsisellerin vartta
1 iso rosmariinin oksa
1 laakerinlehti
3-4 oksaa timjamia
400-500 g nauta-sikajauhelihaa (noin 50/50)
1 1/2 dl punaviiniä
1 prk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
vettä
3 tl tomaattipyreetä
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja selleri pieniksi kuutioiksi. Silppua rosmariini ja riivi timjamin lehdet

2. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja kuullota ensin viitisen minuuttia sipulia ja valkosipulia maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää pannulle kuutioidut porkkanat ja sellerit sekä yrtit. Kuullota säännöllisesti sekoitellen 15-20 minuuttia.

3. Lisää pannulle jauheliha, ruskista kunnes liha on saanut väriä ja siitä mahdollistunut irronnut neste on haihtunut pannulta – noin 10-15 minuuttia.

4. Lisää lämpöä ja kaada pannulle punaviini. Keitä kovalla lämmöllä noin viisi minuuttia.

5. Lisää pannulle säilötyt tomaatit, täytä purkki vedellä ja kaada se pannulle. Lisää ripaus sokeria ja tomaattipyre. Laske lämpöä ja hauduta kastiketta noin tunti, kunnes kastike on paksua ja tummaa. Lisää tarvittaessa välillä vettä. Mausta suolalla ja pippurilla.

******

There are allegedly two main differences between the Tuscan and Bolognian ragu recipes. The nonnas of Tuscany add always tomatoes to their ragu and serve it often with pici, a hand-rolled pasta that has the form of a thick spaghetti. In the tradizionale bolognese recipe tomatoes are not added and the sauce is preferably served with tagliatelle.

I would never engage in an argument about this with an Italian. Each and everyone of them has surely THE one and only authentic recipe running in the family. I tried a family recipe of restaurateur Giancarlo Caldini from Jamie Magazine. The recipe has passed down through three generations and now to my kitchen. It requires almost two hours frying and simmering, but its rich taste and texture reward for the time consumed.

14 kommenttia “Ihminen tarvitsee kuittien lajittelua – toscanalainen ragu

  1. Kyllä vaan.. Täälläkin on sateiden myötä loppukesän ensimmäiset pastat keitetty ja punkeroiset avattu 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.08.2014 at 20:58 sanoi:

      Nämä taisivat olla täällä kesän ensimmäiset pastat. Syksyllä määrä lisääntyy eksponentiaalisesti.

  2. Mun on niin tehnyt tätä viime päivinä mieli!
    Aika monissa italialaisissa bolognese-resepteissä tomaattia käytetään, tai ainakin lisätään lusikallinen pyrettä jos ei muuta. Mutta meidän kokkiope Firenzessä sanoi, että aito bolognese tehdään kokonaan ilman tomaattia. Ja yhdessä ruokaohjelmassa bolognalainen mamma meinasi saada hepulin kun ulkomaalainen kokki assisteerasi ja meinasi kaataa joukkoon tomaattimurskaa, kun sitä ei kuulemma missään nimessä kuulu laittaa. Että näihin lähteisiin perustan tietoni 😉

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.08.2014 at 21:08 sanoi:

      Kyllä pidän noita luotettavina lähteinä 😉 Vaikka oikeasti omissa mielikuvissa bolognesessa on aina tomaattia. Mutta se onkin savolainen versio…

      • No niin on aina tomaattia mun soosissakin, ei tulis mieleenkään tehdä ilman.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.08.2014 at 20:37 sanoi:

          Ei mullakaan. Se kuuluu siihen kastikkeeseen. Ehdottomasti. Olen siis ehkä toscalainen…

  3. Oooh, ihanaa. Lohtua kaatosateen keskelle pelkästään jo lukemalla!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 19.08.2014 at 21:39 sanoi:

      Kyllä tämä tästä vielä kirkastuu, uskon siihen vakaasti. Ja jos ei kirkastu, kaivan villasukat ja alan nauttia syksystä 😉

      • Tiedän, että tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta mulla ei ole mitään syksyä vastaan! Sienimetsä, syksyn tuoksut, omput ja muu sato, kesän jälkeinen energia, josta riittää hetken vaikka mihin, virkistävät työpyöräilyt (vrt, 30 astetta hellettä ja ihan hullu hiki ensi metreillä), uuden alun fiilis, joka on jäänyt perintönä kouluajoista. Että bring it on! Kunhan koko ajan ei sataisi kaatamalla, se pyöräily on kuivana mukavampaa.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 20.08.2014 at 14:31 sanoi:

          Kuiva, rapsakka syksy on elämän parasta aikaa. Minä olen myös ihan syksyihmisiä. Uusia alkuja henkisesti ja tänä vuonna ihan konkreettisestikin.

  4. Just eilen kirjoitin ekaluokkalaisen veljentyttäreni ystäväkirjan lempiruokaa kohtaan spaghetti Bolognese.

    On ihana oppia ruoan alkuperästä, perinteistä ja autenttisuudesta ja sitten on ihana kun voi kuitenkin kokata niinkuin haluaa; kokeilla miltä se maistuu puritaani-reseptin mukaan toteutettuna tai sitten soveltaa ja säveltää ihan mielinmäärin. Useimmiten täällä mennään kuitenkin niin kuin äitini opetti. (Kastikkeeseen tulee tomaattia ja pastana toimii spaghetti)

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 20.08.2014 at 14:30 sanoi:

      Joskus olisi hyvä olla soveltamatta nimim. lässähtäneet kakut, mutta yleensä se on just koko kokkauksen suola. Ystäväkirjan lempiruokaa olisi hyvin vaikea kirjoittaa nyt, mutta jos minulla jotain tekee usein mieli, niin se on Fafa’sin falafelit.

  5. Ihana ohje. Itse juuri käyn lehtivuorta läpi rankalla kädellä. Kamalan vaikea päättää mitkä säilyttää ja pakkaa muuttolaatikkoon ja mitkä viedä lehtiroskikseen.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.08.2014 at 22:14 sanoi:

      Vaatii aika paljon aikaa, tehdä oikein perusteellinen siivous, koska pitää melkein käydä sivu sivulta läpi. Tietyt ruokalehdet kannoin kyllä uuteen kotiinkin. Ei vaan voinut luopua, vaikka maailma pursuaa reseptejä ja niihin lehtiin tulee liian harvoin palattua, vaikka järjestin ne oikein vuodenaikojen mukaankin.

Post Navigation