Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yhteistyöt

Parempaa jaettuna – mustapaputacot soijasta

Mustapaputacot ovat illanistujaisruoka, joka sopii käytännössä melkein kaikkiin ruokavalioihin ja kaupan päälle  se on myös edullinen ja helppo tarjottava suuremmallekin joukolle. 

mustapaputacot

En harrasta lounaita työpisteen ääressä, syön mieluummin seurassa. Sama soppa maistuu paljon paremmalta, kun sitä syö miehen kanssa saman pöydän ääressä ja vaihtaa samalla päivän kuulumiset. Parhaista ravintolaillallisista en useinkaan muista tarkasti ruokaa vaan seuran. Ystävät kylässä ja aika yksinkertainenkin ateria saa uuden ulottuvuuden. Ruoka vaan maistuu paremmalta jaettuna.

Neljäs ruoka soijasta on kaikille sopiva illanistujaisruoka. Erilaisten reseptikokeilujen jälkeen päädyin tarjoamaan teille mustapaputacoja soijalla. Enää ei ole yhtään syytä olla kutsumatta ystäviä kylään. Aika kohtuullisella pilkkomisella syntyy maukasta ruokaa isommallekin seuruelle ja sitä paitsi mustapaputacot sopivat monenlaisiin ruokavalioihin. Yhtä lailla kasvissyöjille ja keliaakikoille, kun valmistat ne maissitortilloista. Jos seurassa on keliaakikkoja, vaihda tumma soijarouhe vaaleaan. Tummassa voi olla pieniä määriä gluteiinia. Jos jätät juuston pois tai korvaat sen kasvispohjaisilla valmisteilla, ne sopivat myös maitoallergikoille ja vegaaneille.

Kata pöytään mustapapu-soijatahnaa, guacamolea, fetaa ja paahdettua tomaattisalsaa. Tomaattisalsan joukkoon kannattaa pilkkoa muutama paahtamaton tomaatti ilman siemeniä ja valuttaa hiukan salsaa vaikka suodatinpussissa, jos et halua siitä kovin juoksevaa. Lisäksi vähän punasipulia ja tuoretta korianteria. Samat soossit sopivat myös nachoihin ja käytännössä koko kattaus illanistujaisiin syntyy helposti.

Tortilloiksi voit valita joko maissi- tai vehnätortillat. Jos ostat maissitortilloita, valkeat masa harina-jauhoista valmistetut versiot ovat autenttisia ja ainakin minusta paljon parempia. Molemmat voit tehdä myös kotona. Varsinkin vehnätortillat ovat helppoja ja vaivattomia. Maissitortillat ovat ilman prässiä hiukan työläitä, mutta tehtävissä myös ihan kaulimen ja minigrip-pussin avulla. Katso ohjeet linkeistä.

Ohje on tehty purkkimustapavuista, mutta voit tietenkin keittää ne myös itse. Seuraa pakkauksen ohjeita ja ota tilkka keitinlientä talteen. Voit tarvittaessa lisätä sitä tahnaan, jos se uhkaa kuivua.

Mustapaputahna

täytteeksi noin 8-10 tacoon

1-2 dl tummaa soijarouhetta
kasvislientä
1 iso sipuli
kasvisöljyä
2 kypsää tomaattia
1-2 isoa valkosipulin kynttä
2 pkt tai prk mustapapuja (nesteineen noin 285 g / pkt)
1-2 tl anchochilirouhetta
2 tl jeeraa
2 tl savupaprikajauhetta
yhden limen mehu
mustapippuria
suolaa

Lisäksi esim. maissitortilloita, paahdettua tomaattisalsaa, guacamolea, fetaa, punasipulia ja tuoretta korianteria.

1. Keitä soija kypsäksi kasvisliemessä ja valuta huolellisesti, painele ylimääräinen vesi tarvittaessa pois.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi tomaatti pieniksi kuutioiksi.

3. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulisilppua keskilämmöllä noin viitisen minuuttia, lisää valkosipuli ja kuullota vielä muutama minuutti. Lisää pannulle mustapavut. Kuumenna noin viisi minuuttia, kaada puolet pannun sisällöstä sauvasekoittimen kulhoon ja aja tahnaksi. Laita tahna takaisin pannulle papuseoksen joukkoon, sekoita joukkoon myös soija ja kaikki mausteet.

4. Kypsennä vielä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa. Jos tahna uhkaa kuivua, lisää loraus vettä. Tahnan on tarkoitus olla kosteaa, mutta ei juoksevaa.

*****

I don’t do office lunches in my cubicle. I might not remember the details of dishes in a fancy restaurant no matter how great they were, but I never forget with whom I shared them. Simplest of fares raise to the next level when food is shared. 

I cooked simple no fuss black bean tacos that suit more or less to all diets with only minor adjustments. Simple yet delicious, and even if you would prepare everything from the scratch – which I encourage you to do – you can bang a meal out in a relatively little time. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä. Lokakuussa syntyi lämmittävää voimaruokaa eli vihreää currya soijapaloilla.
Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Voimaruokaa – vihreä curry soijasta

Soijaruoat jatkuvat soijapaloista tehdyllä mausteisella vihreällä currylla. Syksyn voimaruoalla, jonka lämmittävä tulisuus on parasta vastalääkettä kylmyyteen ja koleuteen. 

Vihreä curryVoimaruokaa vai lohturuokaa. Comfort food -sanan käännöksillä on minulle semanttisesti iso ero. Karsastan aika paljon sanaa lohturuokaa. Se kuulostaa sohvannurkan kyyneleiseltä jäätelöpaketilta. Eikä maailmassa ole nähdäkseni sellaista sydänsurua, jonka ruoka parantaisi. Ei ainakaan kovin merkittävää. Mutta voimaa ruoasta voi saada. Energiaa. Lämpöä kylmään ja sateiseen syksyyn.

Syksyn sopivimmat voimaruoat ovat kuin sisäisiä villapaitoja, jotka suojaavat kostealta koleudelta. Ilmeisiä ovat tuhdit ja lämmittävät padat, mutta sopivasti tulinen vihreä curry ajaa vähintään saman asian. Tällä kertaa tein kasviscurryn soijasta, vihreistä pavuista, munakoisosta ja paksoista, mutta currytahna ja purkki kookosmaitoa toimii hyvänä pohjana melkein mille tahansa.

Vegesunin luomusoijapalat ovat olleet minulle mukavin uusi tuttavuus soijatuotteista. Ne käyvät melkein kanasta ja niiden rakenne on esimerkiksi soijarouhetta napakampi. Olennaista on valuttaa kypsennetty soija kunnolla (ylimääräistä vettä kannattaa painella pois valuttamisen aikana) ennen sen lisäämistä kastikkeeseen sekä laittaa jämäkästi makua ja mausteita ruokaan, koska soijassa ei itsessään ole kummoistakaan makua. Sen sijaan siinä on paljon proteiinia ja se on siten erinomainen lihankorvike. Tulinen kastike on oiva pari vähän mauttomalle soijalle. Keittämisen aikana se ehtii imeä sopivasti makua kastikkeesta.

vihreä-curry-raaka-aineet

Vihreä curry on yksi keittiöjumalatarruokiani. Muistan edelleen hetken, kun tein sitä ensimmäisen kerran. Kävin hakemassa postit sillä aikaa, kun se porisi liedellä. Kun avasin oven ja tulin sisään, vastaan tulvahti täydellinen yhdistelmä chiliä ja kaffirlimettiä. Kun maistoin lientä, en voinut tajuta millainen täydellinen makupommi räjähti suussani. Olin saanut sen ihan itse aikaan. Hetkellisesti tunsin itseni keittiöni valtiattareksi. Eikä kyse ole mistään muusta kuin hyvistä raaka-aineista.

Kunnon curry ei valitettavasti synny markettiaineksilla, vaan vaatii käynnin etnisessä kaupassa. Autenttiset raaka-aineet haen esimerkiksi Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta. Tuoksu on koukuttava jo siinä vaiheessa, kun aineksia alkaa pilkkoa tahnaa varten ja se vain paranee matkalla. Sinnikäs jauhaa tahnan tasaiseksi morttelissa, mutta itse oikaisen mielellään ja surautan tahnan sauvasekoittimella, yleensä sen myllyssä. Lopputulema ei ole aivan yhtä tasainen kuin morttelissa, mutta morttelissa vääntäminen vaatii enemmän habaa ja kärsivällisyyttä kuin minulla on.

Jos haluat kokeilla currya, eikä lähellä ole etnistä kauppaa, suurimman osan aineksista voi vaihtaa sellaisiksi, jotka löytää isommasta peruskaupasta. Galangajuuren lähin vastine on inkivääri, korianterin juuren voi korvata käyttämällä enemmän korianteria, thaichilien sijaan voit käyttää vihreitä chilejä. Kaffirlimettiä löytää nykyisin suurimmista kaupoista kuivattuna, eikä siitä kannata tinkiä. Se on minulle juuri se ainesosa, josta tulee vihreän curryn huumaava tuoksu. Hankalin on katkaraputahna. Hirvittävän tuoksuinen tahna on curryn umamin salaisuus. Se syventää kaikkia makuja. Sitä on hankalaa korvata, mutta ei currya sen puuttumisen takia kannata jättää tekemättä.

Chilin määrän säätäminen on oma juttunsa. Se riippuu paljon myös chilien tulisuudesta. Tällä kertaa käyttämäni chilit olivat paketin mukaan keskivahvoja, siemenineen kymmenestä chilistä olisi tullut tyrmäävä tahna, mutta ilman siemeniä lopputulos oli juuri sopivasti nenän aukaiseva. Käyttämäni chilit olivat pieniä, kymmentä isoa chiliä ei kannata laittaa tahnaan. Hyvä puoli tahnassa on se, että lopullisen ruoan tulisuutta on helppo säätää matkan varrella. Laita ensin vain osa tahnasta ja lisää keittämisen aikana maun mukaan.

Raaka-ainelista on pitkä, mutta siihen tämän ruoan haastavuus jääkin. Tahna syntyy loppujen lopuksi aika nopeasti – jos luottaa konevoimaan – ja loppu on helppoa ja vaivatonta. Vähän vihannesten pilkkomista, eikä juuri muuta.

vihreä-curry1

 

Vihreä currytahna

10 pientä thaichiliä (siemenet poistettuina)
3-4 valkosipulin kynttä
1 salottisipuli
3 oksaa korianteria juurineen
muutama oksa thaibasilikaa
6 kaffirlimetin lehteä (pakastettuna)
1 rkl sitruunaruohoa
2 tl galangajuurta hienoksi raastettuna
1 tl korianterinsiemeniä paahdettuna
1/2 tl jeeraa
ripaus valkopippuria
1/2 tl suolaa
1 tl katkaraputahnaa
2 rkl kalakastiketta

1. Hiero yrtit suolan kanssa morttelissa tasaiseksi tahnaksi. Laita kaikki ainekset sauvasekoittimen myllyyn ja aja mahdollisimman tasaiseksi tahnaksi.

2. Jos tahna on liian kiinteää, voit laittaa nesteeksi esimerkiksi limen mehua

Vihreä kasviscurry soijasta

neljälle

2 dl luomusoijapaloja (Vegesun)
kasvislientä
1 sipuli
öljyä
pieni violetti munakoiso
200 g vihreitä papuja
1/2 paksoi
400 g kookosmaitoa (jos haluat liemimäisemmän, varaa kaksi purkkia ja lisää tarvittaessa)
vihreää currytahnaa
thaibasilikaa
(suolaa)

1. Keitä soijapalat kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne huolellisesti. Painele ylimääräinen vesi esimerkiksi puulastalla soijapaloista. Siivuta sipuli, pilko munakoiso ja leikkaa pavuista päät. Leikkaa paksoi ronskeiksi paloiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli siivutettuna ja soijarouhe. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää. Lisää munakoiso ja pavut kattilaan. Sekoita joukkoon currytahnaa (voit laittaa ensin osan tahnasta) ja kaada kattilaan kookosmaito.

3. Keitä noin 7 minuuttia tai kunnes munakoisot ja pavut ovat melkein kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä, jos neste uhkaa käydä vähiin. Maista matkalla myös mausteisuus ja lisää halutessasi loput currytahnasta.

4. Sekoita joukkoon paksoi, kuumenna muutama minuutti eli kunnes kaali hiukan antautuu. Tarjoa riisin ja thaibasilikan kanssa.

*****

With cold days approaching I start to don layers of knitwear and crave for something hearty and warm. I am not the only one, this is the time of the year you cannot open a food mag or blog without reams of paeans to comfort food. My green thai chili with soy and vegetables is yet another drop in this deluge of recipes.   

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä.
Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Omien makujensa varassa – kasviskaalikääryleet soijasta

Jauhelihan korvaaminen soijalla on niin helppoa, että netti pursuaa hyviä ohjeita chili sin carneen, soijabologneseen ja muihin jauhelihaklassikoihin. Soijasta syntyy kuitenkin myös erinomaiset kaalikääryleet. Ei kopioita lihaversiosta, vaan omien makujensa varassa seisovat maukkaat kasviskääryleet.

soijakaalikääryleet

Lihansyönnin vähentämisella on ilmeiset ekologiset vaikutukset. Hiilijalanjäljellä on meitä kaikkia lyöty päähän jo jokusen vuoden ajan, muista ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Kun esimerkiksi eräältä Itämeri-tutkijalta kysyttiin, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä Itämeren eteen. “Luopua lihasta” oli hänen yksiselitteinen vastauksensa. MTT:n mukaan pelkästään syömällä nykyisen ravintosuosituksen mukainen määrä lihaa ravinnekuormitus tippuisi nykyisestä 7 prosenttia.

Useissa tutkimuksissa on todettu, etteivät ekologiset syyt saa ihmisiä suuressa mittakaavassa muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Omien kieltäytymysten vaikutus tuntuu merkityksettömältä maailman mittakaavassa. Naapuri grillaa kuitenkin pihviä, joten miksi minun valinnoillani olisi mitään merkitystä, kulkee ajatuksenjuoksu.

Minustakaan ei taitaisi olla luopumaan lihasta kokonaan. Hyvän ja maukkaan kasvisruoan tekeminen on kuitenkin paras tapa vähentää omaa lihankulutustaan. Se ei tunnu luopumiselta. Milloinpa hyvän ruoan syöminen tuntuisi.

Sillä periaatteella halusin tehdä myös kasviskaalikääryleet soijasta. Ei vain suoraa kopiota lihasta tehdyistä kaalikääryleistä. Huono kopio ei yllä alkuperäisen tasolle ja silloin se tuntuu luopumiselta. Päätin tehdä kasviskaalikääryleet, jotka seisovat omien makujensa varassa.  Juureksia, spelttiriisiä, belugalinssejä ja soijarouhetta.

Mausteissa on myös perinteisiä kaalikäärylemausteita. Minusta meirami on ihan ehdoton kaaliruokien maustaja, ja kääryleet kaipaavat makeutta siirapista.  Meirami  on ainoa yrtti, josta pidän kuivattuna enemmän kuin tuoreena. Tuoreena siinä on omaan nenääni jotenkin deodoranttimainen tuoksu. Meiramia kaivoin siis kääryleisiin maustekaapista, mutta timjami oli tuoretta, mutta senkin voit huoletta ottaa purkista.

Viljariisiä valmistetaan mm. speltistä ja emmeristä. Olen ostanut sitä itse Liike 51:stä Helsingin Tapanilasta, mutta sen voi korvata esimerkiksi täysjyväriisillä tai ohralla. Muutenkin resepti on joustava: Valitse lempijuureksesi, linsseiksi käyvät yhtä hyvin myös vihreät linssit, soijarouheena voi käyttää vaaleaa tai tummaa ja kaalin voit valita omien mieltymystesi mukaan, joko savoijinkaalia tai valkokaalia.

VegeSunin soijarouheista paremmin kauppojen valikoimissa on tummaa. Ainoa ero vaalean ja tumman välillä on väri, tumma käy visuaalisesti helpommin jauhelihasta. Väri tehdään sokerikulöörillä, joka on yleisesti elintarviketeollisuudessa käytettävä, sokerista valmistettava väriaine. Näissä kääryleissä ei ole edes värillä väliä, koska soija piiloutuu kääryleiden sisään ja täytteen joukkoon.

Jos haluat valmistaa kääryleille myös kastikkeen, kaada vuokaan enemmän kermaa. Reseptin pieni tilkka lähinnä mehevöittää kääryleet. Jos et halua laittaa kermaa, laita loraus vaikka kasvislientä. Koska kasvistäytteestä ei irtoa nestettä kuten lihatäytteestä, kaipaavat kääryleet hiukan nestettä vuoan pohjalle.

Tällä reseptillä todistin itselleni, etteivät kääryleet ole ollenkaan mahdoton ruoka. Hiukan työläitä, mutta eivät vaikeita. Ihan ensimmäiset ilman äitiä hoitamassa lähes kaiken työn. Jos minä pystyin, pystyt sinäkin.

Kummatko sitten maistuivat paremmalta? Siinähän se juju onkin, ne maistuvat niin erilaisilta, ettei niitä voi edes verrata. Pidän molemmista ja aion valmistaa sekä perinteisiä lihalla täytettyjä kaalikääryleitä että näitä kasvisversioita myös tulevina syksyinä.

Kasviskaalikääryleet

noin 16-20 käärylettä

1 suurehko valkokaali tai suuri savoijinkaali
noin 200 g juureksia pieniksi kuutioiksi pilkottuna (esim. 2 pientä porkkanaa, pala lanttua ja pala palsternakkaa)
2 dl spelttiriisiä (tai muuta viljariisiä tai täysjyväriisiä)
1 1/2 dl Vegesun vaaleaa (tai tummaa) soijarouhetta
1 dl belugalinssejä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
timjamia
meiramia
noin 1 dl tummaa siirappia
suolaa
valkopippuria
voita
kasvisliemijauhetta tai -kuutio
noin 1 dl kuohukermaa

1. Aloita kaalin keittämisestä, jotta voit hyödyntää kaalin keitinlientä. Laita kaali niin isoon kattilaan, että saat sen veden alle kokonaisuudessaan. Jos et omista riittävän suurta kattilaa, kaalin voi keittää aluksi kylki kerrallaan. Voit leikata kannan pois tai vaihtoehtoisesti irrotella lehdet sitä mukaa, kun ne pehmenevät.

2. Kypsennä kaalia suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä, irrottele lehti kerrallaan sitä mukaa, kun ne antautuvat eli ovat riittävän pehmeitä rullalle käärittäväksi. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, kääryleitä kypsennetään pari tuntia uunissa. Irrottele lehtiä yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on keskiosa, jonka lehdet eivät ole riittävän suuria kääryleiksi. Pilko keskiosa täytteeseen.

3. Valmista täyte: Keitä spelttiriisi kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä. Kypsennä belugalinssit vedessä. Kypsennä soijarouhe kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä.

4. Leikkaa juurekset mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, silppua sipuli ja valkosipulin kynnet.

5. Lorauta reilusti öljyä pannulle, kuullota sipuleita ja valkosipulia maltillisella lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää pannulle juureskuutiot ja kuullottele vielä viitisen minuuttia. Lisää pannulle soijarouhe, spelttiriisi, belugalinssit ja pilkottu kaali. Mausta meiramilla, timjamilla, suolalla, valkopippurilla ja reilulla lorauksella siirappia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.  Varsinkin yrttejä kannattaa laittaa todella reilusti.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele vuoka voilla. Ohenna kaalinlehdistä lehtiruoto ohueksi, jotta saat lehden rullattua napakasti rullalle.  Nosta kaalinlehdelle kaksi ruokalusikallista täytettä.  Taita reunat ja täytteen päälle ja rullaa kääryle napakaksi rullaksi. Asettele kääryleet tiukasti vuokaan.

7. Ohenna siirappia hiukan vedellä ja voitele kääryleet siirappi-vesiseoksella ja nostele voinokareita kääryleiden päälle.

8. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla väriä. Käännä kääryleet, voitele ne toiselta puolelta siirappi-vesiseoksella, kaada kermaa  ja nostele uudestaan voinokareita kääryleiden päälle. Paista noin 30 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa  väriä.

9. Käännä kääryleet uudestaan, voitele siirappi-vesiseoksella, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele välillä vuoan pohjalla olevalla nesteellä ja siirappi-vesiseoksella.

*****

It is easy for me to agree with an often scientifically proven argument that cutting down on meat is a sustainable choice to make. But ditching meat totally for vegetarian options feels like a huge step to take. A carrot or a stick? I go for a carrot compelling enough: Cooking delicious vegetarian food is a gentle method for decreasing the intake of meat. 

I have gradually been learning to use soy in cooking. It would be easy just to imitate meat dishes and substitute meat with soy, but quite often they taste like – well, like substitutes and not quite like the real thing you expect to have.  My method is therefore to put together dishes that have only a limited resemblance with ones using meat.

There are surely cabbage rolls stuffed with meat, but these cabbage rolls do not try to taste the same, but just to taste great. I filled them with root vegetables, spelt rice, beluga lentils and soy granules. And which version tastes better you might ask. But the thing is that they are so different that they are not even comparable. Both will stay in my kitchen. Small steps, you see. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa. Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.