Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yhteistyöt

Puurolla kasvatettu – Kolme makua: Puolukka

Uuniohrapuuro ja puolukkakiisseli
Puolukkakaurapuuro
Elovena Hetki täysjyväruis+puolukka

puolukkapuuro-raaka-aineet-suolaajahunajaa

Olen puurolla kasvatettu. Lapsuudessa meitä odotti keittiössä melkein joka aamu tuttu oranssi termospullo. Äiti oli ennen töihin lähtöään keittänyt minulle ja sisarelleni kaurapuuroa. Koska rikos on vanhentunut, voin tunnustaa (ja toivoa, että äitini lue tätä), että joinakin aamuina hoitelimme sen kyllä ihan muualle kuin vatsaan. Useimpina aamuina se kuitenkin päätyi sinne minne pitikin.

Yhä edelleen olen kaurapuuronaisia. Kotoa perittyä. Puolet nesteestä maitoa, puolet vettä. Voisilmä. Ei missään tapauksessa sokeria. Siinäpä se. Parasta pikaruokaa.

Terveellistä, edullista ja lähellä tuotettua. Puuro sopisi lähes kaikkiin ruokavalioihin, ellei niin moni kauhistelisi lapsuuden liisterimuistoja. Hyvä puuro ei ole kuitenkaan liisteriä nähnytkään. Liisterimäinen rakenne on seurausta siitä, että kaurahiutaleet lisää kylmään nesteeseen. Teitpä puuron mikrossa tai hellalla, kuumenna aina neste ensin kiehuvaksi, laita riittävästi nestettä ja syö puuro heti sen valmistumisen jälkeen. Se ei parane odottaessaan.

Kevään mittaan blogissa on puuroreseptejä, jotka olen tehnyt Elovenalle. Se perinteinen haudutettu puuro voisilmällä on saanut useampia tiukkoja kilpailijoita. Olen innostunut syömään niin paljon puuroa, että syntyi Kolme makua -puurosarja. Luvassa siis kolme erilaista makumaailmaa ja niistä jokaisesta sekä arkisempi puuro että viikonlopun pitkiin aamuihin sopiva herkku. Nopeaan nälkään löytyy jokaiseen valitsemaani makumaailmaan Elovenalla myös noin minuutissa valmistuva Elovena Hetki – annospuuro. Lupasin tehdä kolme reseptiä, mutta lähti vähän käsistä. Tuli tuplasti enemmän. Ensimmäisenä kaivoin pakastimesta esille puolukoita.

******

Kolme makua: Puolukka

uuniohrapuuro-2

Puurosarjan avaa uuniohrapuuro ja klassikko, jonka opin heti purjevoileivän jälkeen aikoinaan kotitaloustunnilla. Puolukkakiisseli. Oikeastaan enemmän keitto. Yhä edelleen kuulen silloisen kotitalousopettajani äänen päässäni kertomassa, miten perunajauhoilla keitettäessä kattila pitää ottaa heti ensimmäisen kuplan jälkeen levyltä. Kaivoin ohjeen monta kymmentä vuotta vanhasta vihkostani. Äidin allekirjoituksella on todistettu, että kiisseli on keitetty myös kotona, oikein kerroskiisseli. Sitä en ole varmaan koskaan sittemmin tehnyt.

Keiton ja kiisselin erottaa rakenne. Noin 7 desilitraan nestettä laitetaan keitossa 2 rkl ja kiisselissä 3-4 rkl perunajauhoja. Keiton rakenne säilyy siten juoksevampana.

Tein uuniohrapuuron Elovenan rikoituista ohrasuurimoista, jotka kypsyvät hiukan kokonaisia nopeammin, parissa tunnissa. Se on helpoista helpoin. Ei vaaraa pohjaan palamisesta, ei jatkuvaa hämmentelyä. Reilu pari tuntia odottelua. Ja aika kova tiskaaminen jälkikäteen paitsi, jos vuoan suojaa voitelun sijaan leivinpaperilla. Laittaisin silti nokareen voita joukkoon. Se antaa mukavasti makua.

Uuniohrapuuro

neljälle

1,3 l maitoa
2 dl Elovena rikottuja ohrasuurimoita
nokare voita
reilu 1/2 tl suola

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen.

2. Sekoita uuninkestävässä, voidellussa padassa tai vuoassa kaikki ainekset.

3. Kypsennä uunin alatasolla noin 2 1/2 tuntia.

Puolukkakeitto

neljälle

7 dl vettä
3 1/2 dl pakastepuolukoita
3/4 dl sokeria (+ vähän pinnalle)

Suurus

2 rkl perunajauhoja,
3/4 dl kylmää vettä

1. Laita kattilaan vesi, puolukat ja sokeri. Keitä kunnes puolukoiden rakenne on rikki. Näet sen siitä, että marjat muuttuvat vaaleiksi.

2. Siivilöi nesteen joukosta puolukat pois ja laita neste takaisin kattilaan.

2. Sekoita pienessä astiassa suurus tasaiseksi. Ole tarkkana, ettei siihen jää paakkuja.

3. Kaada suurus tasaisena nauhana keiton joukkoon koko ajan vispaten. Kuumenna keitto. Ota pois levyltä, kun pinnalle tulee ensimmäinen kupla.

4. Kaada jäähtymään tarjoiluastiaan. Ripottele pinnalle sokeria, ettei se nahkoitu.

puolukkakaurapuuro

Puolukkakaurapuuroon venyy kohtuullisen kiireisenäkin arkiaamuna. Se nimittäin syntyy mikrossa ja puolukat voi heittää joukkoon suoraan pakastimesta. Toki voit sen keittää hellallakin, mutta halusin resepteihin mukaan myös yhden mikropuuron. Siten nimittäin syntyy useimmiten oma aamupuuroni. Minulla on jopa siihen tarkoitukseen dedikoitu puurokulho. Riittävän iso ja todella ruma. Ei kuvausmateriaalia.

Reseptiä onkin hiottu satojen aamujen kokemuksella. Mikropuuronikaan ei synny ikinä minuutissa täydellä teholla, vaan muhittelen sen alhaisella teholla. Ensin kuumennan nesteen ihan kuumaksi, sitten sekoitan kaurahiutaleet ja puolukat joukkoon. Lasken tehoja alhaiseksi, kypsennän viitisen minuuttia ja annan vielä muhia hetken kuvun alla. Sillä aikaa ehtii vaikka vetäistä ripsivärin.

Puolukkakaurapuuro mikrossa

yhdelle

1 dl maitoa
1 1/2 dl vettä
1 dl Elovena-kaurahiutaleita tai -luomukaurahiutaleita
vajaa 1/2 dl (pakaste)puolukoita
(halutessasi voit maustaa puolukat kevyesti sokerilla)
ripaus suolaa

1. Laita tilavaan kulhoon neste ja kuumenna se mikrossa täydellä teholla kunnolla kuumaksi (1-2 minuuttia)

2. Sekoita joukkoon pakastepuolukat (voivat olla jäisiä) ja kaurahiutaleet.

3. Kuumenna alhaisella teholla kuvun alla muutama minuutti ja kurkkaa, miltä näyttää. Jokainen mikro on niin erilainen, että aika vaihtelee. Omassani kuumenna kuvun alla vajaa viisi minuuttia ja jätän sitten kannen alle vielä hetkeksi. Kannen alla keittäminen saa puuron helposti kiehumaan yli. Valitse siis tilava astia.

4. Mausta suolalla.

Elovena-hetki-ruispuolukka2

 Elovena Hetki -hiutaleiden joukkoon kuuma vesi ja hetki odottelua. Näitä olen ladannut nyt työpaikalla kaapin täyteen. Terveellisempi välipala kuin ne, joihin pahimmillaan nälissäni sorrun.

EH_luomu copy

Oletko sinä puuroihmisiä? Jos olet, mikä on suosikkipuurosi? Tuunataanko teillä vai mennäänkö perinteisellä linjalla? Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvon kolme Elovenan luomupuuro -tuotepakettia. Yhteen tuotepakettiin sisältyy myös Arabian puurolautanen Elovena-tytöllä.

Jos tykkäät tuunata puurosi, kannattaa osallistua myös Elovenan omaan kisaan Facebookissa, Twitterissa ja Instragramissa (#ElovenaSuomi #tuunake). Ilmeisen hienoja palkintoja luvassa parhaille puuroannoksille. Esimerkiksi tuomariston suosikki voittaa Jopon. Aikaa on vielä muutama päivä eli 28.3. saakka.

EDIT: Arvonta on suoritettu. Puuropaketin lautasineen voitti nimimerkki -V-, lohdutuspaketit random.org arpoi Chef Jonesille ja Nannalle.

blogiyhteistyö

 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Elovenan kanssa.

Mittojen mukaan

blogiyhteistyö

Olen minimalisti – teoriassa. Haluan, että kaikilla irtotavaroilla on oma paikka visusti ovien takana – vaikka ne eivät aina sinne löytäisikään. Uuden kodin yksi isoimpia hankintoja ovatkin olleet kiintokalusteet. Halusin maksimoida säilytystilan. 60-luvun talossamme sitä ei juurikaan valmiina ollut.

eteinen-1

Habitaren parhaita löytöjä oli syksyn uusi lanseeraus Witkawood. Se on muotoilija Ville Witkan hanke, johon hän on saanut mukaan viisi suomalaista yritystä. Ne ovat tuoneet yhteistyöhön oman osaamisensa. Tuoteperhe sai alkunsa muotoilijan siskon taloon suunnitelluista väliovista ja laajeni kokonaiseksi tuoteperheeksi yhdessä kumppaneiden kanssa. Sarjaan kuuluvat mm. säilytysjärjestelmät, väliovet, keittiö- ja kylpyhuonekalusteet, joiden avulla kotiin on mahdollista rakentaa yhtenäinen ilme.

Vanerin käyttö materiaalina ja pelkistetty muotokieli kumartavat vahvasti suomalaiseen muotoiluperinteeseen. Suomalaisuuden rinnalla varsinkin liukuovissa on myös hiukan japanilaista henkeä. Suunnittelijan lempimateriaalia, vaneria, on käytetty kauniisti tehokeinona, se yhdistyy tuotteissa joko mustaan, harmaaseen tai valkoiseen kalustelevyyn tai kuten liukuovikaapeissa valkoiseksi maalattuun lasiin ja alumiiniin.

vedin

Ville Witkan mukaan suomalaisessa huonekaluperinteessä vanerilla on ollut vankka asema ja meillä on paljon osaamista sen käytössä. Helposti se ei silti näihinkään tuotteisiin taipunut. Kabinetti-säilytysjärjestelmiä valmistava Hahle-ryhmään kuuluva Ecolam Oy löysi tuotekehitysprosessissaan ratkaisun, jolla saadaan vanerin luonne esiin, mutta samalla tuotteesta tulee toimiva ja teollisesti valmistettava. Nyt kun kaappimme ovat paikallaan, olen ihastellut erityisesti pieniä yksityiskohtia kuten sitä, miten kauniisti vaneririmat on leikattu viistoon vedinlistoissa. Usein vähemmän on enemmän ja silloin pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus.

Kotimme on 60-luvun momo eli laatikko, jonka kaltaisissa suurin osa suomalaisista asuu. Siinä oli maallikolle turhan paljon hormia ja kulmaa. Minulla oli aika selkeä visio, mitä halusin saada aikaan, mutta ilman Kabinetin Riitta Pirisen apua en olisi ratkaissut pulmallisia paikkoja.

Opin suunnitteluprosessissa, että parhaan lopputuloksen saa, kun on miettinyt aika tarkkaan omat tarpeensa. Kun menet suunnittelutapaamiseen, kannattaa tehdä muutama asia jo ennen tapaamista:

– Tee lista tavaroista, joita aiot kaapissa säilyttää. Ole realisti, muutaman kauniin paidan omistavia ihmisiä on vain sisustuslehdissä. Niitä voi toki roikottaa esillä, mutta kaappiin pitää sopia myös ne mukavimmat ja maailman rumimmat kotihousut ja paljon muuta.

– Kaiva mittanauha esiin. Mittaa, kuinka paljon tarvitset vaatetankoa, kuinka paljon laatikoita ja kuinka paljon hyllymetrejä. Ammattilainen auttaa sisällyttämään ne kaappiisi, mutta ei voi tietää tavaroidesi määrää.

Meidän kotimme kaappeja suunnittelimme lähes kaksi tuntia. Kaapit syntyivät silmieni edessä, muuttelimme ja testasimme vaihtoehtoja. Liuta kysymyksiä seurasi toistaan: Kuinka pitkä miehesi on? Onko sinulla paljon hippamekkoja? Säilytätkö T-paitoja hyllyllä vai laatikossa? Tuleeko tänne siivouskomero? Kysymystulvan ja vastausteni perusteella suunnitteluohjelmassa liikuteltiin hyllyjä, lisättiin laatikoita, pidennettiin vaatetankoja. Lähdin tapaamisesta nippu mallipiirroksia kainalossa hyväksyttämään suunnitelmat kotona.

Kunnon visualisointi helpottaa kummasti päätöksentekoa. Tälläiselle amatöörille kokonaisuus aukeaa ihan toisella tavalla, kun sen näkee silmiensä edessä valmiiksi piirrettynä. Kabinetin suunnitteluohjelmassa pääsee näkemään, miten ovet aukeavat eli jääkö joku osa kaapista hankalasti liukuovien taakse ja miltä sisäosat näyttävät. Suunnitelmassa oli myös kaikki mitat selkeästi eli oli helppo varmistaa kotona, riittävätkö hyllymetrit ja olenko osannut varata riittästi vaatetankoa vähäisille hippamekoilleni. Ohjelmasta näkee helposti myös kokonaisuuden hinnan ja muutosten vaikutuksen siihen. Sama suunnitteluohjelma on käytössä lähes kaikilla Kabinetin jälleenmyyjillä. Ruutupaperille piirrettyyn suunnitelmaan en tämän prosessin läpikäyneenä luottaisi.

makuuhuoneen-kaappi

Ilman taitavia asentajia kaapit olisivat hyvästä suunnittelusta huolimatta jääneet asentamatta. Kabinetin suosittelemilla miehillä oli mahtava asenne: Ongelmat oli tehty ratkaistavaksi – asentajien eikä asiakkaan toimesta. Siellä ne kaapit nyt ovat, jämäkästi pystyssä ja millilleen oikeassa paikassa huolimatta luonteikkaasta kuusikymmentälukulaisestamme.

makuuhuone-1

Remontin kestäessä kodissamme on lampsinut sekalainen seurakunta remonttimiestä. Vaikka jälki on ollut onneksi hyvää kaikilla, jäi kaapit asentanut ryhmä erityisen lämpimästi mieleen. On mukavaa, kun kotiamme kohdeltiin kunnioittavasti, ensin katsottiin suojausta kaipaavat paikat ja kaapistot kannettiin sisään niin varoen, että vahingoitta selvisivät sekä koti että kaapistot.  Muiden remonttimiesten jäljiltä olemme mm. maalanneet seiniä uudelleen rappausroiskeiden jäljiltä ja siivonneet koirankakkaa matoista. Olen oppinut, ettei huolellisuus ole millään lailla itsestäänselvyys.

Lopputulemana saimme valtavasti lisää säilytystilaa. Kaikki on tehty mittojen mukaan – jopa tenniskassilleni on eteisen komerossa juuri oikeankokoinen kolo. Yhden laatikon aion kaapistoihin lisätä, mutta muuten osuttiin hämmentävän toimivaan ratkaisuun kerralla.

Minulla ei ole enää yhtään selitystä tavaroihin, joita minulla on tapana sirotella ympäri kämppää. Liian vähän säilytystilaa on jo vuosien mittaan ollut vakiotekosyyni.

Plussat ja miinukset Kabinetin mittatilauskaapistoissa:

+ Vain Kabinetin kaapistoihin on mahdollista saada Witkawood-ovet, joiden muotoiluun ihastuin. En voi olla ihastelematta vanerin, maalatun lasin ja himmeästi kiiltävän alumiinin liittoa. Ylimääräinen iso plussa uudesta, toimivasta kotimaisesta arjen muotoilusta.

+ Hyvät mekanismit. Kaikki osat liukuvat sulavasti ja kevyesti. Tuntuu pieneltä asialta, mutta vähentää kummasti ärräpäitä. Olemme eläneet kymmenen vuotta liukuovien kanssa, joilla on tapana pudota kiskoiltaan. Pidä siinä sitten ovea paikallaan, kun kädet ovat täynnä tavaraa.

+ Vaikeisiinkin paikkoihin saa juuri sopivat kaapit. Meillä esimerkiksi eteisen ja viereisen huoneen välinen tilanjakaja rakennettiin ohuesta seinästä ja kaapistoista. Saimme tämän ratkaisun avulla avarrettua eteistä viereisen miesluolan kustannuksella. Kahden kaapin väliin saatiin myös liukumaan luolan vieraiden silmiltä sulkeva liukuovi, mikä säästää paljon tilaa eteisessä. Työhuoneessa taas jouduttiin kiertämään hormia ja tekemään kaapistot eri korkuisiksi ikkunan takia. Standardikaapeilla se ei olisi onnistunut.

+ Kaappien sisäosat voi suunnitella juuri omien tarpeiden mukaan. Meillä on nyt hyvät paikat vieraspeitoille, laskettelumonoille ja molempien vaatteille – ja kaappi kuvaustarvikkeilleni. Kaikki on mitoitettu todellisten tarpeiden, eikä standardien mukaisesti. Äidin ohjeiden mukaisesti hyllyjä on tiheästi, jotta kaapit on helppo pitää järjestyksessä, eivätkä pinot kasva hallitsemattomiksi läjiksi.

+ Yrityksen oma suunnittelujärjestelmä on erinomainen. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ennen tilausta ja muutoksia on helppo tehdä suunnitteluvaiheessa. Myös inhimillisten virheiden määrä on minimoitu. Järjestelmä laskee suunnitelman perusteella kaikki tarvittavat osat ja nappia painamalla tilaus lähtee suunnitelman mukaisena tehtaalle. Kaappimme tulivat kerralla kuntoon, eikä yhtään osaa puuttunut toimituksesta.

+ Kaapit valmistetaan Polvijärvellä, pienessä kunnassa Suomen itälaidalla, jossa olen viettänyt lukuisia lomia lapsena. On mukavaa tukea suomalaista työtä aikana jolloin otsikot huutavat irtisanomisista.

– Hinta nousee tietenkin edullista hintaa painottavien yritysten standardikaapistoja korkeammaksi. Ensimmäisten kuukausien perusteella koen saaneeni rahoilleni vastinetta: Sujuvasti liukuvat mekanismit, jämäkät ovet ja toimivat sisätilat ovat varmasti pitkäikäinen ratkaisu kodissamme.

blogiyhteistyö

Postaus on toteutettu yhteistyössä Kabinetti-kaapistoja valmistavan Hahle Oy:n kanssa. Kaapistot asensi RT-Lasi Oy. Yhteistyö lähti liikkeelle minun aloitteestani sen jälkeen, kun ihastuin kaapistojen muotoiluun Habitaressa. Kahden kuukauden koekäytön jälkeen olen myös erittäin tyytyväinen tuotteiden laatuun ja koko suunnittelu- ja asennusprosessiin Hahlen ja RT-lasin kanssa. 

Maistuisiko mustikka? – Makumaisemia ja modernia taidetta

Maistuisiko mustikka? Aika poikkeuksellinen avaus kierrokselle taidenäyttelyssä. Sama teos alkaa saada uudenlaisia sävyjä kuivattu mustikka suussa. Värikylläisyydestä nousevat mustikansiniset sävyt ja automaattisesti katse alkaa etsiä marjojen muotoja. 

Pääsin osana Olivian lukijoiden testiryhmää kokeilemaan Espoon modernin taiteen museon EMMAn uutta Makumaisemia-konseptia. Kyseessä on osallistava taide-elämys, jossa tarjolla on ruokaa mielelle ja hiukan myös vatsalle. Makumaisemia on pienryhmille järjestettävä tilaisuus, joka sisältää opastetun kierroksen Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa -näyttelyssä sekä työpajan.

Illan alkuun oli poimittu tutustuttavaksi vajaa kymmenen teosta. Keskustelimme niistä EMMAn museolehtorina työskentelevän Maria Vähäsarjan johdolla. Hänen neuvonsa oli, että laajastakin näyttelystä kannattaa poimia vain muutama teos ja nauttia myös taiteesta kohtuudella ilman ähkyä ja suorittamista.

opas

Kohtuus on elämysten mahdollistaja. Siinä tärkein oppini illasta. Vajaa kymmenen teosta oli juuri sopiva määrä virikkeitä. Ne jäivät kutkuttamaan mieltä. Korvissani solisee vieläkin pienistä kuulista muodostuneen teoksen ääni, joka minun päässäni kuulosti siltä kuin olisin kuunnellut peltikatolla tanssivia sadepisaroita meren rannalla.

teos

Nykytaiteilijat ovat löytäneet jossain vaiheessa inflaation kokeneeseen maisema-aiheeseen uudenlaisia tulokulmia. EMMAn näyttely on koottu Saastamoisen taidesäätiön kokoelmasta ja se sisältää hyvin monenlaisilla tekniikoilla toteutettuja töitä.

Näyttelyn nimikkoteos, Kari Cavénin Vesiputoussateenkaari, on metallinen punnuksen ja sähkömoottorin varassa liikkuva väreilevä ikiliikkuja, jonka pinnasta löytyy tunnistettavasti sekä vesiputous että sateenkaari.

Eleettömyydessään lähes hypnoottinen Elina Brotheruksen videoteos on kuvattu kolmen kuukauden aikana siten, että kamera on koko ajan yhdessä, samassa paikassa. Kuvassa on vain maisema ja veteen kävelevä ihminen. Kerta toisensa jälkeen veteen kävelevä ihminen. Tavallaan teoksessa ei tapahdu juuri mitään ja silti siinä tapahtuu valtavan paljon.

Oppaamme totesi, että taiteen kokeminen museossa on rentouttavaa, koska ei tarvitse pohtia, sopisiko teos omaan kotiin tai onko väri sohvaan sopiva. Voi keskittyä vain nauttimaan taiteesta.

Illan ajatuksena on tarjota elämyksiä kaikille aisteille.  Näyttelykierroksen jälkeen kutkuteltiin maku- ja hajuaistia. Yhdessä Sis. Delin ja Marimekon kanssa toteutetussa työpajassa tehdään syötävää taidetta. Työpajassa pöydälle oli koottu erilaisia ruoka-aineita. Edessä oli veitsi, leikkuulauta ja lautanen. Aiheena oma sielunmaisema ja tavoitteena toteuttaa se lautaselle syötävään muotoon. Työkaluina ovat käytännössä veitsi ja omat kädet.  Väripaletiksi on tarjolla mm. hedelmiä, vihanneksia, kastikkeita, keksejä, juustoja ja leikkeleitä.

punainen-1

paletti-ja-veitsi-1

taiteilua

kuohuviini

Seuraavan tunnin aikana lautasille päätyi Marokon valoja, perinteisiä suomalaisia latomaisemia, koirankakan likaamaa lunta ja auringonnousuja. Itse toteutin illan mittaan vuodenajat lautaselle raaka-aineina mm. pop cornia, vaahtokarkkeja, basilikaöljyä ja sitruunankuorta.

kevät

Tilaisuus järjestetään aikuisryhmien lisäksi myös yli 6-vuotiaille lapsille. Meidän ryhmämme oli poikkeuksellinen, koska emme tunteneet toisiamme etukäteen. Siitä huolimatta tunnelma oli vapautunut ja välitön. Ehkä taide auttaa heittäytymään. Haudanvakavasta luomisesta ei ole kysymys, vaan ennemminkin mukavasta ja rentouttavasta aikuisten leikistä. Ja vaikka ruoalla hiukan leikitäänkin, se myös syödään lopuksi.

blogiyhteistyö

Postaus on toteutettu yhteistyössä Espoon modernin taiteen museo EMMAn kanssa.

EMMAn sivuilta löydät lisätietoja näyttelyistä ja työpajoista sekä hintatiedot ja varausohjeet.