Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yhteistyöt

Kasvisruokaa joulupöytään – Punajuuripyörykät soijasta

Pehmeä sisus ja rapea kuori. Paljon, paljon punajuurta. Falafeleista innoituksensa saaneet punajuuripyörykät täydentävät meillä tänä vuonna joulupöydän alkupalapöytää.  

punajuuripullat

Otin soijahaasteen vastaan, koska halusin laajentaa omaa kasvisruokarepertuaarini ja kokeilla, voisiko tällainen soijaskeptikko oppia pitämään siitä. Teen suhteellisen paljon kasvisruokaa. Koska olen sekasyöjä, proteiinia lisääviin lihankorvikkeisiin ei ole tarvinnut turvautua. Syksyn mittaan olen päässyt ennakkoluuloistani ja onnistunut kokkaamaan monta hyvää ateriaa. Punajuurimakaronilaatikkoa arkeen, kasviskaalikääryleitävihreää currya, mustapaputacoja illanistujaisiin.

Eniten mietin, voisiko meidän sekasyöjien joulupöydässä oikeasti olla soijaa. Kasvisruoalle tuli kuitenkin tavallista suurempi tarve joulupöydässämme kuin arvasinkaan. Pöytään istuu jossain vaiheessa pyhiä yksi, jonka osalta raaka kala on tänä vuonna kielletty, joten alkupalapöytä alkoi kaivata täydennystä. Kalanrakastajien perheessä se tahtoo olla melko kalaisa.

Jo valmiiksi kypsät soijapapuhiutaleet sopivat syötäväksi esimerkiksi jogurtin päällä sellaisenaan, mutta sain ajatuksen liottaa niistä kikherneiden tapaan kasvispullien pohjan. Testailin liottamista ja keittämistä syksyn mittaan. Muutamassa tunnissa soijapapuhiutaleet pehmenevät riittävän pehmeäksi, jotta niistä saa ajettua massan. Voit hyvin liottaa niitä myös kylmässä vedessä yön yli.

Jouluiseksi versioksi soijapapupullat taipuivat punajuuresta. Toisin kuin falafeleissa, joissa rakenne syntyy kikherneistä ja maku yrteistä, näissä pääosaa näyttelee yön yli uunissa paahdettu punajuuri, minkä vuoksi myös rakenne on erilainen. Sisältä todella pehmeä, pinnalta rapsakka, kun maltat uppopaistaa pullia riittävän kauan, maussa on tuhdisti punajuurta.

Pullien valmistaminen on hiukan pidempi projekti, suurin osa ajasta tosin ei ole aktiivista kokkausta eli tämä ei lipsahda joulustressin puolelle. Ensin punajuuret paahdetaan yön yli pehmeäksi, sen jälkeen ne ajetaan massaksi yhdessä soijapapuhiutaleiden kanssa ja lopuksi pullat uppopaistetaan. Jos paistat kinkun matalassa lämpötilassa, punajuuret sopivat paahtumaan sen rinnalla.

Tarjoan nämä alkuruokapöydässä vuohenjuustokastikkeen, mutta ensimmäisen erän söimme arjen pääruokana. Vuohenjuustosta saat kastikkeen ohentamalla pehmeää vuohenjuustoa esimerkiksi kermalla.

Punajuuripyörykät

10 pyörykkää

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl soijapapuhiutaleita
3 keskikokoista punajuurta
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 suurehko oksa tuoretta rosmariinia
nippu tuoretta timjamia
1 rkl balsamicoa
noin 2 rkl vehnäjauhoja

lisäksi karkeaa merisuolaa vuoan pohjalle, rypsiöljyä uppopaistamiseen

1. Kuumenna uuni 100 asteeseen (jos paistat kinkun vielä matalammassa lämpötilassa, menevät punajuuret siinä samalla).

2. Pese punajuuret huolellisesti, ripottele vuoan pohjalle ohut kerros merisuolaa, nosta punajuuret suolakerroksen päälle ja paahda uunissa yön yli. Liota soijapapuhiutaleita kylmässä vedessä vähintään kolme tuntia – voit liottaa myös niitä yön yli.

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia huolella vähintään viitisen minuuttia, jotta se saa hyvää makeutta. Lisää loppuvaiheessa pannulle valkosipuli.

4. Kuori punajuuret, pilko ne muutamaan osaan. Aja punajuuret, kuullotettu sipuli sekä soijapapuhiutaleet hienoksi rouheeksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimen myllyllä.

5. Sekoita massaan mausteet ja vehnäjauho. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Massassa on kaikki vehnäjauhoja lukuunottamatta käytännössä kypsää eli voit maistaa sitä oikein hyvin.

6. Kuumenna öljy 170-180 asteeseen. Paista pullat muutaman pullan erissä. Määrä riippuu siitä, kuinka suurta kattilaa käytät. Olennaista on, että öljy pysyy koko ajan riittävän kuumana. Anna paistua niin kauan, että pullat saavat väriä ja kuoresta tulee rapsakka.

7. Tarjoa vuohenjuustokastikkeen tai moussen kanssa.

 

*****

In a need to have more veggie alternatives on our Christmas menu I came up with beetroot veggie balls inspired by falafels. I used soya flakes instead of chick peas just to keep the the veggie ball together while deep-frying yet the main ingredient is one of my favorite ingredients of the festive season namely the beetroot. In our Christmas table the delicious beetroot balls will be served with chèvre mousse or sauce.  

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä. Lokakuussa syntyi lämmittävää voimaruokaa eli vihreää currya soijapaloilla. Marraskuussa kaikille sopiva illanistujaisruoka eli mustapaputacot.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Vuosi uudessa keittiössä – keittiöremontin opit ja onnistumiset

Tasan vuosi sitten keittiömme oli vallannut koko asunnon erilaisten laatikoiden muodossa ja me luikertelimme niiden välistä sohvalle syömään mikrossa lämmitettyjä thaibokseja. Uutta keittiötä rakennettiin kiivasti jouluksi. Jouluateria saatiin tehtyä uudessa kodissa, mutta loppujen lopuksi keittiöremontti kesti vielä joulun jälkeenkin muutaman kuukauden. Nyt takana on sen verran yhteisiä päiviä, että on hyvä aika summata opit ja onnistumiset. 

kattila-ja-leikkuulauta

Ostettaessa kauniilta näyttänyt keittiö oli silkoa sisältä. Se paljastui huonokuntoiseksi, eikä ollut myöskään kovin käytännöllinen. Pistorasioita ei ollut toisella seinällä yhtään – sillä seinällä, jossa oli suurin osa työtilasta. Työtasot oli asennettu tavallista alemmaksi, varmasti kätevää pienemmälle emännälle, mutta me olemme molemmat keskimääräistä pidempiä ja nenäni oli liesituuletinta korkeammalla. Alunperin ajatuksena oli vain ehostaa, mutta päädyimme räjäyttämään koko homman alkutekijöihinsä. Budjetti paikkui, mutta vuoden jälkeen olen tyytyväinen, että teimme sen.

Keittiön ulkoasu on makuasia. Minut tunteville ei tule yllätyksenä, että meidän keittiömme on yksinkertainen. Myös mies tosin osallistui valintoihin, olimme pääosin aika yksimielisiä – viimeistään väännön jälkeen. Kiiltävät valkeat ovet, joissa vetiminä on vetokourut. Integroidut kodinkoneet, ja ne joita ei voinut integroida ovat teräksisiä. Vaaleanharmaat isot laatat lattiassa, pienet vaaleanharmaat laatat seinillä. Haaveilin tosin marokkolaislaatoista, mutta miehen mielestä olin mennyt sekaisin. Pitkän harkinnan jälkeen puutasot. I:n mallisessa keittiössämme toisella seinällä on seinällinen korkeita kaappeja, toisella seinällä työtasoa, tiskipöytä ja liesi. Alakaappeina on laatikostoja, yläkaappeina on vain muutama kippiovellinen kaappi laseille.

uusikeittio

Ulkonäkö on aina se, josta puhutaan, mutta oikeasti paljon olennaisempaa on keittiön toimivuus. Siihen keskityn myös tässä postauksessa. Isossa kuvassa olemme tyytyväisiä keittiöömme. Olisi tietenkin ihanaa, jos työskentelytilaa olisi enemmän ja ottaisimme mieluusti kaksi pesuallasta, mutta neliöitä on aina rajallinen määrä. Me painotimme hyviä säilytystiloja ja sitä ratkaisua emme ole katuneet.

En luopuisi

Vetolaatikot. Kaikki alakaapit ovat meillä vetolaatikkoina, samoin korkeiden kaappien sisälle on laitettu vetolaatikot. Alunperin haaveilin apteekkikaapista, mutta vetolaatikot ovat paljon kätevämpiä. Niihin sopii enemmän tavaraa ja ne voi vetää esille yksittäin. Laatikot on myös helppo pitää järjestyksessä ja sisältö näkyy yhdellä vilkaisulla.

Keskustelimme suunnittelijan kanssa, kuinka tiiviisti ja korkealle niitä voi laittaa korkeaan kaappiin sijoittaa. Asentamisen jälkeen päädyimme tilaamaan pari vetolaatikkoa lisää ja tiivistimme välejä minimoidaksemme hukkatilan. Nyt yhteen laatikoista mahtuu korkeat ruokatarvikkeet kuten jauhopussit, hiutaleet ja vastaavat, loput ovat tiiviimmin. Asensimme laatikoita noin rinnan korkeudelle, nyt asentaisin leuan tasolle saakka. Ylimmän laatikon sisällön näkisi edelleen riittävän hyvin.

Keittiötoimittajan valinnassa kiinnitin paljon huomiota mekanismeihin. Ne ovat arjessa asia, joka alkaa nyppimään, jos ne ovat huonot. Hyvien olemassaoloa ei edes muista.

vetolaatikot-kooste

Sähkökäyttöinen roskakaapin ovi. Kun minulta kysytään, mikä on keittiömme paras ratkaisu, vastaan epäröimättä sähkökäyttöinen roskakaapin ovi. Kysyjän ilmeestä on pääteltävissä, ettei hän pidä minua kovin täysipäisenä. Silläkin uhalla, nostan asian listalle myös teille. Sähkökäyttöisen oven voi avata tönäisemällä sitä polvella ilman käsiä. Roskavaunu liukuu kokonaan esiin ja kuorimajätteet ja muut ruoanlaiton jäljet on helppo nostella roskiin koskematta oveen käsin. Paras satanen, jonka käytimme keittiöremontissa. Tarjouskierroksemme perusteella se on valikoimissa useilla keittiövalmistajilla.

Seinälle nostettu pyrolyysiuuni. Vanha pomoni totesi olevansa niin siisti ihminen, ettei uuni koskaan likaannu. Olen avoimesti kateellinen tuollaisesta esimerkillisyydestä, mutta itseni tuntien panostin silti pyrolyysiuuniin, joka puhdistaa itse itsensä. Mikään salamannopea prosessi uunin puhdistaminen ei ole pyrolyysilläkään, mutta huomattavasti perinteistä menetelmää vaivattomampi kuitenkin. Yksi parhaista suunnitteluratkaisuista oli myös nostaa uuni seinälle kätevälle käyttökorkeudelle.

Induktioliesi. Niin mahdottoman nopea, että alussa sitä oli vaikea muistaa. Automaattisesti laitoin pannun lämpiämään muuta puuhastellessa, mutta induktiolla pannu on tulikuuma hetkessä. Odotellessa ei sipulia pilkota. Vaikka yllättävän iso osa kattiloista meni uusiksi, tekisin edelleen saman valinnan. Vesi kiehuu muutamassa minuutissa, lämpötilan säätäminen vaikuttaa samantien keitokseen.

Arvostan myös induktion turvallisuutta. Jos keitos kiehuu yli, liesi sammuu automaattisesti. Jos liedellä on muuta kuin kattiloita, se piippaa vaativasti ja pakottaa vastuullisuuteen. Jos kuumalle levylle jäisi esimerkiksi muovia, se sulaisi vain sen aikaa, kun liesi jäähtyy. Vaikka liesi olisi päällä, se ei kuumenisi lisää. Kuumeneminen perustuu nimittäin magneettiin. Induktioliesi myös jäähtyy todella nopeasti, joten tulipaloriski on olematon, ellei päällä olevalle liedelle unohda kattilaa, jonka sisältö palaa pohjaan.

cillas-tiskiaine

Harkitsisin uudestaan

Integroitu jääkaappi-pakastin. Päädyimme valitsemaan vain yhden täyskorkean laitteen, koska tila oli keittiössä rajallinen ja kahden hengen talous selviää kyllä yhdellä täyskorkealla kaapilla. Integrointi vie kuitenkin litroissa yllättävän paljon tilaa kaapin sisältä. Visuaalisesti yhtenäinen seinä on yksi suosikkiasioitani keittiössämme, mutta isomman seurueen ruokia saa asetella kaappiin kieli keskellä suuta. Kun jääkaappi joskus hajoaa, saattaa olla, että se vaihtuu integroimattomaan, vaikka nykyinen ratkaisu on esteettisesti paljon kauniimpi.

Puustelli. Koko keittiöremontti oli yhtä sotkua. Kaikki alkoi väärinnumeroiduista osista ja jatkui lukuisten väärien ja puuttuvien osien kautta kolmen kuukauden sopaksi. Keittiö on nyt pystyssä, Puustellin käyttämät Hahlen mekanismit ovat jämäkät ja olen tyytyväinen, mutta vastaavaa prosessia en halua kokea toiste.

Virheet alkoivat suunnitellussa liian heikkoina saranoina, jotka eivät pitäneet ovia ylhäällä ja kertautuvat prosessin aikana. Väärään suuntaan avautuvia kaappeja, vääriä ovia. Armollisesti olen unohtanut suurimman osan, mutta aikamoinen kasa tavaraa meni kierrätykseen, kun remontti oli ohi ja kaikki osat paikallaan. Yhden päivän ekstraa jouduimme maksamaan myös asentajalle, kun keittiö työllisti tavallista enemmän.

Palvelu oli koko ajan ystävällistä ja virheitä korjattiin, mutta asiakkaan näkökulmasta prosessi oli sietämätön. Sain lukuisia soittoja, joissa täydentävän toimituksen kerrottiin olevan ovellamme puolen tunnin päästä. Kukaan ei ollut kuitenkaan muistanut kertoa kuljetuksen edes olevan tulossa kyseisenä päivänä. Samaan aikaan parikin ystävääni teki keittiöremonttia ja kokemukset olivat samansuuntaisin. Meillä prosessi venähti tosin vielä heitäkin enemmän, kun puuttuvia osia korvattiin väärillä osilla.

Kalkkimaali. Maalasin keittiön seinän yhteensä viiteen kertaan. Klassisesti kaupassa kauniilta näyttänyt väri sai keittiön näyttämään vankiluolalta, seuraava sävy (San Saccario) oli onneksi onnistuneempi. Edellisen peittäminen vaati monta kerrosta. Kalkkimaalissa on oma hyvin mattainen fiiliksensä, joka tekee siitä kauniin. Harmaa mattaseinä ryhdistää meidänkin keittiömme ja on hyvä kontrasti muuten valkoisille ja kiiltäville pinnoille. Mutta kovin käytännöllinen se ei ole. Maalausvaiheessa tasaisen pinnan saaminen käy työstä. Jos haluaa joskus vaihtaa seinään muunlaisen maalin tai pinnan, kalkkimaali pitää hioa pois. Lisäksi siihen jää helposti jälkiä. Remonttimieheltä tipahtaneesta silikonista tuli heti pysyvä muisto. Nykytietämyksellä saattaisin päätyä tavalliseen maaliin, mutta nyt olen päättänyt nauttia kalkkimaalin pehmeän mattaisesta ilmeestä ja sulkea silmäni epätasaisuuksilta. Miehen mielestä ne ovat seinän paras osuus. Makuasia siis.

Muutamia vinkkejä

Mittaa myös korkeus, jolla vesiputket kulkevat ja varmista, että astianpesukoneen sokkeli on takaa riittävän korkea putkille. Meillä astianpesukone asennettiin samaan kohtaan, jossa sellainen oli ollut aiemminkin, mutta vesiputki oli liian korkealla uuteen koneeseen, minkä vuoksi kone ei mahtunut paikalleen. Edes toimittajan tekemissä tarkistusmittauksissa ei havaittu asiaa.

Työlistalla on treffit putkimiehen kanssa ja putken kääntäminen seinän sisällä, mikä ei ole ihan pieni homma. Mutta tehtävä se on, koska integroitu kone on nyt sentin muita kaappeja edempänä.

Asenna riittävästi pistorasioita. Meillä on kolmen ja puolen metrin alueella kolmessa kohtaa pistorasioita. Jokaiselle työtason osalle omansa, mikä on osoittautunut käytännössä todella toimivaksi. Onnistuimme löytämään ihan nätit teräksenväriset pistorasiat, jotka ovat kohtuullisen huomaamattomat harmaata seinää vasten. Ne olivat rautakaupan perusvalikoimasta, mutta vähänkään erikoisempia haluavien kannattaa varata aikaa niiden etsimiseen, rautakauppojen valikoima on todella rajallinen.

Kilpailuta. Monien keittiövalmistajien kaappimallistoissa on lähes identtisiä malleja. Erot hinnassa voivat olla huimia, vaikka esimerkiksi mekanismit olisivat samantasoiset. Totuus on kuitenkin myös, että myös laadussa on eroja. Suosittelen käyttämään muutakin kuin hintaa valintakriteerinä. Itse emme valinneet halvinta, mutta emme myöskään kalleinta tarjousta. Ulkoasultaan keittöt olisivat olleet identtisiä, hinnassa oli eroa useita tuhansia. Samalla saat useamman suunnittelija näkemyksen keittiöstä. Meidän osaltamme kokonaisuus parani parilla kierroksella.

Myy vanha. Rehellisesti kerrotusta kunnosta huolimatta saimme vanhasta keittiöstä useita satasia rempparahaa, halukkaita ostajia oli ruuhkaksi asti ja uusi omistaja oli ilahduttavan onnellinen uudesta keittiöstään. Hänen mitoilleen se oli juuri sopiva. Kunnon puutavaraa olisi ollut sääli kärrätä kaatopaikalle.

 

yhteistyössä

Teen joulukuun ajan yhteistyötä Cilla’s-verkkokaupan kanssa. Kuvissa näkyy paljon kauniita arjen käyttötavaroita Cilla’sin valikoimasta mm. valkoinen Dansk Kobenstyle-kasari, Iris Hantverkin tiskiharjoja, musta tiskirätti sekä neulottu pannulappu ja Cilla’sin uusi ekologisesti valmistettu greippi-appelsiinitiskiaine (katso jälleenmyyjät).

Yhteistyön ansiosta saat Cilla’s-verkkokaupassa kaikista Iris Hantverk- ja Dansk Kobenstyle -tuotteista 15 % alennusta 23.12.2014 saakka (alennuskoodi suolaajahunajaa). Lue lisää yhteistyöstä.

Pannu kuumana – Kuhaa meunière ja yrttinen fenkoli-spelttirisotto

Ranskalainen klassikko pistää pannun testiin. Kauniin ruskea ja tasainen paistopinta puhuu selvää kieltä pannun paisto-ominaisuuksista. Jotain sen kertoo tosin myös paistajasta. Itse tahdon olla turhan malttamaton kalan kääntämisessä. 

kuha-meuniere

Poisson Meunière eli kalaa myllärin vaimon tapaan viittaa ranskalaisen klassikon perinteisessä versiossa kalan kuorruttamiseen käytettävään vehnäjauhoon. Sen tehtävänä on pitää kala mehevänä jauhokuoren alla. Ruoka valmistetaan Ranskasta useimmiten merianturasta, mikä tahansa valkolihainen kala kuitenkin käy, vaikkapa kuha erinomaisesti.

Minun versioni on jauhon verran kevyempi, koska minusta hyvä kala ei kaipaa jauhokuorta. Ruskistetusta voista, sitruunasta ja kapriksista muodostuva kastike on reseptin juju. Sen syntyy vähän kuin sivutuotteena kalan paistamisen aikana. Helpoista helpoin klassikko siis, mutta voita ei kannata säästellä, vähästä ei riitä kastikkeeksi.

Tein kalan rinnalle yrttisen fenkoli-spelttirisoton. Speltin sijaan voit oikein hyvin käyttää ohraa. Spelttiä saa vähän heikonlaisesti, mutta ohraa löytyy jokseenkin jokaisesta kaupasta.

Sain Pyrexiltä kokeiltavaksi heidän uuden Attraction-sarjan paistinpannunsa ja kattilansa. Kaapissani oli tilaa pinnoitetulle kattilalle, jossa keitän mieluusti kaiken maitopohjaisen. Paistamisessa suosin hiiliteräs- ja valurautapannuja, koska ne kestävät erinomaisesti kuumia lämpötiloja, mutta kaapissamme on aina myös yksi pinnoitettu pannu sen vaivattomuuden takia. Huomaan, että mies tarttuu lähes poikkeuksetta siihen.

Olen testaillut pannua nyt erilaisiin ruokiin, jotka vaativat kuumempaa käsittelyä. Pannussa on syntynyt mm. erinomaista munakasta, joka perimätietojen vastaisesti kuuluu paistaa nopeasti kuumalla pannulla. Kuhaa meunière sai pannussa kauniin ruskean ja tasaisen paistopinnan. Ajan kanssa selviää, miten pannu selviää pinnoitettujen pannujen koetinkivestä, kulutuksen kestosta.

Pyrex Attraction-sarjan juju on irrotettava kahva. Kattiloissa ja pannuissa on kiinteästi molemmin puolin pienet kahvat, mutta sen lisäksi toiselle puolelle voi napsauttaa kiinni irrotettavan pidemmän kahvan. Pidin irrotettavaa kahvaa etukäteen turhana kikkailuna, mutta se on osoittautunut käytössä käteväksi ja napakaksi. Esimerkiksi vesi on helppoa kaataa pois yhden napakan kahvan avulla, kun toisella kädellä voi pitää kiinni kannesta. Säilytettäessä kattilat ja pannut vievät vähemmän tilaa, kun niissä on vain pienet kahvat molemminpuolin ja irtokahva sopii vaikka laatikon nurkkaan. Kattilat ja pannut vaikuttavat kestävän hyvin pinoamista.

Aloita ruoan valmistaminen spelttirisotosta, sen kypsyminen vie yli puoli tuntia, kala kypsyy nopeasti ruoan valmistamisen loppuvaiheessa.

Kuhaa Meunière

kahdelle

2 isohkoa kuhafilettä
noin 4 rkl voita
1-2 rkl kapriksia
1/2 sitruunan mehu
suolaa
lehtipersiljaa

1. Poista kalasta ruodot ja anna sen lämmitä puolisen tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

2. Laita noin puolet voista pannulle ja anna sen ruskistua kevyesti. Nosta fileet pannulle ja paista kunnes toinen puoli on kauniin ruskea.

3. Käännä kalat, lisää pannulle kaprikset sekä tarvittaessa voita.

4. Paista kunnes kala on kypsää, valele kalaa ruskistetulla voilla paistamisen aikana. Purista päälle sitruunan mehu, mausta kala kevyesti suolalla.

6. Silppua päälle lehtipersiljaa, tarjoa pannulla oleva sitruunalla maustettu ruskistettu voi kalan kastikkeena.

Yrttinen fenkoli-spelttirisotto

kahdelle

1 salottisipuli tai pieni sipuli
rypsiöljyä
2 dl esikypsytettyjä spelttihelmiä (tai ohraa)
noin 1 l kasvislientä yrttien keittovedestä (2 kasvisfondia tai liemikuutiota maustamiseen)
1 fenkoli
1/2-1 ruukkua tilliä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruohosipulia
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna kattilassa reilusti vettä. Keitä siinä yrttejä muutama minuutti, muista hyödyntää myös fenkolin vihreä osa ja mahdolliset oksat. Nosta yrtit pois reikäkauhalla ja lisää kattilaan vettä sen verran, että sitä on noin litra. Lisää kasvisliemikuutiot tai -fondia. Kuumenna kiehuvaksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, siivuta fenkoli mandoliinilla tai terävällä veitsellä.

3. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää valkosipuli ja fenkoli, kuullota hetki. Lisää speltti, kuullota hetki.

4. Ala lisätä kuumaa nestettä kauhallinen-pari kerrallaan. Jatka kunnes speltti on kypsää. Aika riippuu käyttämistäsi ryyneistä, mutta omiani kypsyttelin noin 40 minuuttia.

5. Silppua sillä välin yrtit pieneksi silpuksi. Sekoita ne spelttirisoton joukkoon, mausta mausteet ja lisää tarvittaessa suolaa ja rouhi joukkoon kevyesti mustapippuria.

 ******

Poisson meuniére which translates as a fish in the style of miller’s wife due to the thin flour crust in which the fish is covered in the original recipe in order to prevent the fish from drying out. In France it is traditionally made of a Dover sole,  but since I prefer to eat local seafood, I chose a pike-perch, but any white fish will do.

My subtle tweak to the classic French recipe is to leave the fish fillet uncoated, the real crowd pleaser is namely the brown butter lemon sauce with capers and flat-leaf parsley. The simple six ingredient one pan dish tastes like one for special occasions, but is so easy that nothing can possibly go wrong.  Just don’t skimp on the butter. 

 

yhteistyössä

Tuotteet testiin toimitti Pyrex ja reseptit on laadittu heidän käyttöönsä.