Ruokatrendit eivät tietenkään vaihdu yön yli vuodenvaihteessa. Osa nousussa olleista asioista nousee entisestään, osa alkaa jo hiipua. Keräsin taas viime vuoden tapaan uudet ilmiöt, jotka minua ruokakentässä tällä hetkellä kiinnostavat. Lista ei siis ole piiruakaan objektiivinen ja monta kiinnostavaa ilmiötä kuten vaikkapa pienpanimoiden oluet jää tämänkin listan ulkopuolelle. Miltä sinun listasi näyttää, mikä ruokamaailmassa kiinnostaa juuri nyt?
Päivän tärkein ateria on aamiainen
Tunnustan, en ole oikein brunssi-ihmisiä. Viimeisten vuosien brunssit voi laskea helposti kahden käden sormilla. Rakastan viikonlopun pitkiä hitaita – ja myöhäisiä – aamiaisia, sunnuntain Hesaria ja pyjamaani. Puolen päivän aikaan elimistöni ei ole vielä valmis vastaanottamaan mitään kovin tukevaa. Sitäpaitsi en piittaa lautanen kainalossa jonottamisesta buffetpöydässä, jossa suurin osa antimista ei seisottamisesta ainakaan parane.
Tämä voi olla siis omiin toivomuksiin perustuvaa toiveajattelua, mutta uskon, että seuraava nouseva ateria on aamiainen. Jo muutaman vuoden se on ollut suosittu yritysmaailman tapaamisissa, toisin kuin lounas se ei katkaise päivää tai vie vapaa-aikaa päivällisen tavoin. Esimerkiksi Klaus K:n ylistetty aamiainen kerää joka aamu reippaasti myös muita kuin hotelliasiakkaita.
Myönnän, että olen saattanut povata aamiaisen nousua aikaisemminkin, mutta haluan uskoa olleeni vain kaukonäköinen. Tukholmassa ja erityisesti Lontoossa monet ravintolat ovat auki aamusta yöhön ja tarjoavat herkullista pöytiintarjoiltua aamiaista. Helsingissäkin jo lukuisista ravintoloista ja kahviloista saa kunnon aamiaista, myös viikonloppuisin, jolloin ennen vallalla oli pelkästään brunssi.
Viime vuosien brunssibuumi siirsi sivuun sekä viikonlopun aamiaisen että lounaan. Nyt kuitenkin jopa brunsseistaan kuuluisa Siltanen hylkäsi ne ja tarjoaa nykyisin vietnamilaista ruokaa – myös lauantaisin lounasaikaan, sunnuntaisin ovet pidetään kiinni. Niin uhkarohkea en ole, että povaisin brunssin kokonaan väistyvän, mutta sen ylivalta viikonlopuissa hiipunee ja rinnalle nousee myös muuta.
Aamiaisen noususta todistaa myös puuron kohentunut asema. Pitkään haudutettu puuro palasi kahviloihin ja vuosia aika muuttumattomana säilynyt puurohylly sai uusia tulokkaita. Osin chian tapaisia kokonaan uusia tulokkaita, mutta myös uusia brändejä vanhoihin tuoteryhmiin. Uskon, että myös tänä vuonna vietämme puuron vuotta.
Katse Aasiaan!
Vietnamin nousu alkoi jo viime vuonna ja osin vähän aikaisemminkin. Suosiolle uskaltaa kuitenkin povata jatkoa. Thaimaalaisen keittiön nosti suosioon aikoinaan maahan suuntautunut massaturismi. Sama käynee vietnamiselle ruoalle nyt, kun reppureissaajien jälkeen Vietnamin ovat nyt löytäneet myös muut turistit ja se löytyy kattavasti monien matkajärjestäjien valikoimasta.
Suosittu Rulla esitteli helsinkiläisille vietnamilaiset rullat jo vuonna 2011. Varsinaisia vietnamilaisia ravintoloita on ollut vain jokunen lähinnä Itä-Helsingissä. Se on yllättävää ottaen huomioon, että vietnamilaistaustaisia asuu Suomessa edelleen noin 7000. Viime vuoden loppupuolella Siltasen keittiö muuttui vietnamilaiseksi ja sai nimen Lie Mi. Lisäksi phôkeittoa (lausutaan föö) saa Hannan Soppa -blogin mukaan mm. Codlesta ja Asian Aromasta, Boom Roomista perjantaisin ja vietnamilaispariskunnan pitämästä HKI+ -ravintolasta Torikortteleissa.
Muutenkin aasialainen keittiö saanee huomiota. Oletteko huomanneet., että taas nautitaan thaimaalaisia curryja ja syödään nuudeleita? Jopa kauan unohduksissa ollut Intia on viime aikoina näkynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kansainvälisissä ruokalehdissä. Ehkä se alkaa kohottaa päätään alhosta, johon sen ovat sysänneet kaikki maailman keskinkertaiset curryravintolat.
Toinen suosittu suunta on edelleen Etelä-Amerikka. Meksikon jälkeen matkataan mantereella kohti etelää. Kovassa nousussa on ollut jo jonkin aikaa perulainen keittiö. Vuoden sisään Helsingissäkin avattiin kaksi perulaista ravintolaa, ristiriitaisia arvioita saanut Pastor keskustassa ja perulaisen Rene Porkan La Morena Niemenmäessä. Kumpikaan ei ole kuitenkaan onnistunut nostattamaan varsinaista ilmiötä perulaisesta keittiöstä. Kuuluisin perulaisen keittiön perinneherkuista on ceviche, maailmalta löytyy pelkästään sille omistettuja ravintoloita. Ceviche löytää varmasti tiensä myös kotikeittiöihin, mutta en ole varma, onko perulaisesta keittiöstä laajemmin ilmiöksi. Vielä toistaiseksi kosketuspinta siihen on Suomessa niin olematon, että tie olisi aika pitkä.
Ei pupua vaan pupujen ruokaa
Muutama viikko sitten kirjoitin laajemmin siitä, miten kasvikset, nuo vaatimattomat lisukkeet, ovat alkaneet vallata tilaa lautasiltamme. Suuntaus on niin vahva, että olisi mahdotonta ohittaa trendiä tämän vuoden nousevien ilmiöiden listalta. Trendikäyrien mukaan kyse ei ole pelkästään hetkellisestä ilmiöstä vaan pitkäaikaisemmasta kehityksestä. Kehitys harvoin on suoraviivaista. Jää nähtäväksi, onko vuosi suuremman läpimurron aikaa vai hidastuuko kehitys.
Kasvissyönti on osa suurempaa eettisemmän ja kestävämmän syömisen ajatusmallia. Siihen liittyy myös se, että muun kuin tehotuotetun lihan kysyntä vahvistunee myös Suomessa, eikä kyse ole vain luomusta vaan yleensä inhimillisemmin kasvatetusta lihasta. Tutkimusten mukaan varsinkaan ekologiset syyt eivät ole kovin vahvoja vaikuttimia enemmistön valinnoille, koska oma merkitys maailman mittakaavassa tuntuu mitättömän pieneltä. Eettiset valinnat sen sijaan tuntuvat konkreettisimmilta – minun valintani vaikuttaa – vaikka sitten yksittäisen eläimen elämään.
Päätöstä eettisemmistä ja ekologisemmista valinnoista helpottaa, että lihasta ei välttämättä luovuta kokonaan. Sen osuutta ruokaympyrästä vain pienennetään. Kasvissyönnistä on osin kadonnut ehdottomuus. Enää ei ole vain joko tai.
Uskon, että ainakin yhdessä asiassa mennään tänä vuonna eteenpäin ja se on ravintoloiden kasvisruokatarjonta. Suomen suosituimman vegaanisen ruokablogin Chocochilin Elina kommentoi edelliseen postaukseeni kasvisruoan noususta, että edelleen ravintoloilla on tukevasti kirittävää tällä osastolla. Pääkaupunkiseudulla tilanne ei ole enää aivan synkkä ja tarjooma paranee koko ajan.
Terveellisyys on uusi laihdutus
Kaloreiden laskeminen on so last season – on ollut jo hetken aikaa – ja olemme luopuneet kollektiivisesta kaiken rasvan kattavasta rasvafobiasta. Muuten ei ole selitettävissä vaikkapa hurjasti kaloreita, mutta vain hyviä rasvoja sisältävän mantelijauhon suosio. Ruokavalioita perustellaan yhä enemmän hyvinvoinnilla ja terveellisyydellä. Yksittäisiä ravinteikkaita ruoka-aineita nostetaan edelleen superruokakategoriaan, mutta ei enää välttämättä jauheita ja erikoisuuksia. Yksimielisyyttä siitä, mikä on terveellinen valinta ei kuitenkaan entiseen tapaan ole. Valtavasta määrästä tutkimustietoa poimitaan omaa näkemystä tukevia tuloksia. Yhä useammin ruokavalio nojaa tuntemuksiin, ei tutkimuksiin.
Sasu Laukkonen julkaisi Instagramissa kuvan normi-illan ruokarajoitteista Chef & Sommelier -ravintolassa. Ei gluteenia, laktoosia, lammasta, vuohta, maitoproteiinia, kurkkua, porkkanaa, lihaa. Pelkästään gluteenittomia yhden illan serviisien aikana viisi, kaikki tuskin keliaakkoja.
Mielenkiintoista on nähdä, kantaako yksi tämän hetken kuumimpia ruokatrendejä gluteenittomuus vai ovatko gluteenin välttely tai raakaruokainnostus karppauksen ja muiden vastaavien ruokavalioiden tapaan ohimeneviä ilmiöitä. Joka tapauksessa gluteenittomuus on jo niin vahva trendi, että lähikauppamme myyjän mukaan paljon tuotteita on poistunut, kun hyllytilaa on raivattu gluteenittomille vaihtoehdoille.
Fiinistelystä rennompaan suuntaan
Fine dining ei tarkoita aina valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja, jäykistelyä tai pokkurointia. Mutta Michelin-tähdistä intoilun jälkeen fine diningiin on lyöty turhan tärkeilyn leima. Vähän surullinen huippuravintoloiden sulkemisbuumi tai niiden päivittäminen asteen suoraviivaisempaan suuntaan ovat yhdistelmä kohti rennompaa syömistä suosivaa trendiä ja alakuloista taloustilannetta.
Ihmiset eivät ole kyllästyneet hyvään ruokaan, mutta ainakin itse olen hiukan kyllästynyt ylenmääräiseen hössötykseen ruoan ympärillä. Jotain on pielessä, jos annoksen ainesosien kertominen vie kauemmin kuin sen syöminen. Kuten ystäväni totesi, jos raaka-aineen laatua ei maista ilman tarinaa sen takana, onko se todella hyvä raaka-aine. Kuulen mielellään, mitä lautasellani on, mutta jokaisen mausteen alkuperää minun ei tarvitse tietää.
En ole kyllästynyt erinomaiseen palveluun tai laadukkaista raaka-aineista huolellisesti valmistettuun ruokaan. Olen syönyt erinomaisia pitkiä illallisia. Jos olisin ruoan ääressä itkevää sorttia, olisin saattanut niiden edessä pilahtaa itkuun. Minua eivät haittaa valkoiset pöytäliinat. Otan milloin tahansa vastaan kutsun Savoyhin ja pistän parhaan mekon päälle, mutta en jaksa piperrystä ja pönötystä, enkä sitä, että ruoan sijaan pääosaan nousee tarina.
Olen istunut vaivaantuneena, kun tarjoilija on kyykistynyt viereeni kuvailemaan, millaiselle metsäpolulle ruoan ja juoman minut mielikuvissa tulisi johdattaa ja kuvaillut metsälampea, jolle saavumme. Paitsi, että istuimme Helsingin keskustassa. Lautasella oli peuraa, niin pieni palanen, että viiden ruokalajin illallisen jälkeen minulla oli edelleen nälkä.
Suomalaiset ovat päässeet hyvän ruoan makuun. Vaikka ruokailu siirtyy asteen rennompaan suuntaan, se tapahtuu mausta tinkimättä. Vähemmän taideteoksia lautasella, ronskimpaa ruokaa, mutkattomampaa palvelua. Ruokaa, jonka voi maksaa omasta kukkarosta. Siltä näyttää ravintolavuosi 2015.
******
A short overview of what is happening in the world of food in 2015. It lacks all objectivity and is purely based on five phenomenas I have been paying attention to lately. Almost science, isn’t it?
Eat your veggies – and brekkie. Honing vegetarian alternatives was not really an issue couple of years ago for restaurants in Finland. All the sudden many restaurants have started to consider delicious veggie alternatives as a competitive advantage. In too many places they are still pants, though. Considering the fact that meat has started to fall out of favour I dare to claim that more and more restaurants get inventive with veggies and meat-free dishes sooner than later.
It is about time. Breakfast menus, porridge, eggs benedict. Eat your brekkie, not just brunch. As a lover of lazy breakfasts I say a warm welcome to the breakfast trend that is attacking the dominance of weekend brunch.
All eyes in Asia. The rising star of the year will most probably be Vietnam, the former underdog of Asian cuisine now truly found by tourists. Noodles and thai curries are back on plates and after years of negligence even India, which reputation was spoiled by all those mediocre curries, seems to be bubbling under. So all eyes in Asia albeit there are couple of challengers like Peru fighting over the souls of food lovers.
From fat-free to gluten-free. After years of dieting and an all-encompassing fat-phobia the next in the line of banning is gluten. Eating grain-free, whole and unprocessed food is assumed to gain even more popularity in eating habits. If in doubt, check next to the shelf-stable staples at your local supermarket. You will find loads of new kids in town.
Fun instead of fine dining. Just wondering if the emphasis is misplaced, if it takes longer to explain the ingredients on your plate than to eat them. Eating out in 2015: Less fuzz, more earthy food.
Mahdollisesti maailman parasta toffeeta valmistetaan Tukholmassa pienessä karamellitehtaassa, josta kirjoitin jo aiemmin. Parasta se on juuri nyt sen takia, että sitä saa vihdoin myös Suomesta. Ystäväni Anna otti sitä testimyyntiin Hella & Herkku -liikkeeseensä Helsingin Museokadulle. Menkää kipinkapin ja ostakaa hyllyt tyhjäksi. Haluan, että ne pysyvät valikoimissa pidempäänkin. Lempimakuni ovat sieltä pähkinäisestä päästä: pistaasia ja merisuolaa tai vaniljaa ja mantelia, en sylje myöskään kardemummaan. Koukuttavia. Olen varoittanut.
