Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Katse palloon – sitruunatartaletit

Kyllä se on niin, että onnistumisen edellytyksiä ovat nöyryys ja keskittyminen. Katse palloon pätee myös keittiössä. Muistin sen taas kantapään kautta.

tartaletti

Jos on käyttänyt viime ajat keittiövaakaa lähinnä saumauslaastin punnitsemiseen, ei pidä lähteä soitellen sotaan ja aloittaa uudessa keittiössä vaahtokarkkien valmistamisella – ainakaan samalla kun tekee tartalettipohjia ja marenkeja.

Ihan vaan itselle muistutukseksi seuraavaa kertaa varten:

  • Lue se resepti. Alusta loppuun. Ennenkuin aloitat. Ehkä silloin tartalettipohjat eivät sorru uunissa, koska et huomannut sulattaa voita leivontavaiheessa.
  • Käyttäydy kuin olisit putkiaivo, vaikka väitätkin pystyväsi tekemään montaa asiaa yhdellä kertaa. Yksi asia kerrallaan. Silloin ainakin jotain valmistuukin. Jotain syömäkelpoista. Ei tarvitse ruokkia pelkästään biojäteastiaa.
  • Jos teet neljä erilaista ruokaa, joku niistä voi olla ennestään tuttukin. Ainakin jos tulee vieraita. Voihan ne olla uusiakin, mutta lue nyt edes ne reseptit. Alusta loppuun. Ennen aloittamista.

Joulupäivän kunnianhimoinen petit fours kuihtui vähän vähempiin pieniin annoksiin ja ne vähätkin aika kyseenalaisia luomuksia. Sokerihumalan aiheuttaneita vadelmavaahtokarkkeja, turhan liivatteista pannacottaa, nahkeita marenkeja ja biojätepussiin päätyneitä tartalettipohjia. Mutta eihän sitä kukaan tiedä, jos ei tunnusta. Varsinkaan julkisesti.

Jälkikäteen oli otettava niskalenkki tarteleteista. Niissä ei edes ole mitään vaikeaa, tarvitaan vain hiukan tarkkuutta, paljon aikaa ja se katse palloon. Resepti on yhdistelmä: pohjana on Kulinaari-blogista löytämäni pariin kertaan käyttämäni Laduren mantelinen tartalettipohja ja täytteenä Jauhot Suussa-Jonnan voitokkaiden sitruunatartalettien täyte muokattuna versiona.

Niinpä, olisi kannattanut lukea se resepti. Maissijauho on eri asia kuin maissitärkkelys. Ensimmäisiä ei löytynytkään kaapista, joten joudun muokkaamaan Jonnan täytettä. Ihan ei pysynyt koko aikaa katse pallossa. Unohdin päätöksen putkiaivoisuudesta, huomasin vatkaavani toisella kädellä keltuaisia ja sokeria vaahdoksi ja toisella kädellä kuumentavani maitoa hellalla. Valmista kuitenkin tuli ja vieläpä hyvääkin. Joskus hoitelen ne loputkin petit foursit syömäkelpoisiksi.

Tein tartaletit kaksitoistasenttisiin vuokiin. Ne ovat niin tuhtia tavaraa, että tästä määrästä syö jo aika monta ihmistä – varsinkin jos kyseessä on osa petit fourseja. Ainoana jälkiruokanakin tämä mielestäni riittäisi ainakin kahdeksalle, mutta määrä on toki makuasia.

Sitruunatartaletit

Laduren mantelinen tartalettipohja

4 pohjaa (halkaisija noin 12 senttiä)

60 g voita
35 g tomusokeria
15 g mantelijauhoa
ripaus suolaa
ripaus vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)
1/2 muna
100 g vehnäjauhoja

Lisäksi voita vuokien voiteluun ja kuivattuja herneitä tai papuja painoksi vuokiin.

1. Tee pohjataikina hyvissä ajoin. Sen pitää vetäytyä jääkaapissa ainakin kaksi tuntia ja sen voi hyvin tehdä myös edellisenä päivänä. Kylmää taikinaa on helpompi käsitellä.

2. Kuutioi voi kulhoon. Notkista sitä tarvittaessa käsilläsi. Lisää loput ainekset. Ensin tomusokeri, sitten mantelijauho, ripaus suolaa ja vaniljajauhetta. Sen jälkeen muna ja lopuksi vehnäjauhot. Sekoita taikinaa jokaisen aineen lisäämisen jälkeen vain juuri sen verran kuin se on välttämätöntä ainesten sekoittumisen kannalta.

3. Pyöritä palloksi, kääri kelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi.

4. Voitele vuoat. Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuisia levyjä, kääri taikina kaulimen ympärille ja rullaa auki vuokaan. Painele taikina tarkasti vuokaan ja leikkaa ylimääräinen reuna pois. Jos käytössäsi on teräväreunainen metallivuoka, saat taikina leikattua siistiksi yksinkertaisesti kaulimalla vuoan yli.

5. Nosta kylmään vielä noin tunniksi.

6. Leikkaa leivinpaperista hiukan vuoan pohjia suuremmat palat, nosta ne vuoan pohjalle ja kaada päälle painoksi kuivattuja herneitä (joita voit käyttää tähän tarkoitukseen uudestaan ja uudestaan).

7. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, poista herneet ja leivinpaperi, paista pohjia vielä muutama minuutti ilman painoja, jotta ne saavat hiukan väriä.

8. Ota vuoista pois jäähtymään.

Sitruunakiisseli

4 keltuaista
60 g sokeria
4 dl maitoa
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
2 rkl maissitärkkelystä

Lisäksi marjoja koristeluun ja halutessasi lemon curdia levitettäväksi pohjan päälle

1. Purista sitruunamehu ja raasta kuori. Muista pestä sitruuna huolellisesti ennen raastamista.

2. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi.

3. Kuumenna maidosta noin 2/3 kattilassa kiehuvaksi. Kaada se ohuena nauhana muna-sokerivaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Lisää myös sitruunamehu ja sitruunan kuori. Maista sitruunaisuus ja lisää tarvittaessa. Muista, että kiisselliin tulee vielä lisää nestettä eli se saa maistua tässä vaiheessa tuhdisti sitruunalta.

4. Kaada seos kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja sekoita joukkoon loppuun maitoon (kylmään) sekoitettu maissitärkkelys.

5. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keittele muutama minuutti, kunnes kiisseli sakenee.

6. Lusikoi samantien (lemon curdilla päällystettyjen) pohjien päälle. Kiisseli jähmettyy nopeasti jäähtyessään.

7. Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi marjoilla ennen tarjoilua.

Tapaninpäivän lihapiirakka

Parasta hävikin ehkäisyä on ennalta ehkäisy. Tänä vuonna määrien laskeminen meni niin nappiin, että tapaninpäiväksi uumoiltu jämäpiirakka vaihtui kalapiirakan sijaan perinteiseksi lihapiirakaksi.

lihapiirakka

Jääkaapissa enää pienet jämät kinkusta ja pari silakkaa. Sopii minulle. Olen se kalatiskin nipo, joka pakottaa myyjän joulukiireessä laskemaan suunnilleen kylmäsavulohisiivut ja pyytää kaivamaan vielä vähän pienemmän palan lohta. Niin paljon kuin jouluruoasta pidänkin, kaksi päivää on optimaalinen annos. Tapaninpäivänä voi vielä rääppiä, mutta koko setti ei enää maistu.

Ennakoin jo ensi vuotta ja kirjoitin perusasioiden osalta tämän vuoden määrät muistiin. Jos ensi vuonna ruokavieraiden määrä on lähellekään sama kuin tänä vuonna, ei tarvitse arpoa tarvittavaa kalan määrää tai kinkun painoa. Eikä upottaa lanttulaatikkoa rieskoihin tai keksiä epätoivoissaan jatkokäyttöä rasiallisille joulukonvehteja tammikuussa. Ainakaan jos löydän muistiinpanoni.

Tapaninpäivänä tarjolla oli jouluruoan sijaan höyryävää lihalientä ja pelmenejä. Kylkeen leivoin Suvi Aholan Hesarissa julkaistun reseptin innoittamana perinteisen lihapiirakan. Jokaisella perheellä lienee oma versionsa, Aholan äiti lisäsi munan täytteeseen raakana, meillä taas kypsänä. Mutta jotenkin turvallista retroherkkua yhtä kaikki. Kaveriksi olisi kyllä kaivannut kipakkaa pikkupakkasta, mutta vesisateisiin oli tyytyminen. Haikeana muistelen viimevuotisia metrin hankia.

Piirakkaa rääpitään hyvällä mielellä meillä tänään ensimmäisenä arkenakin. Joulun intensiivisen keittiöputken jälkeen – uuni päällä aattona yhdeksän tuntia putkeen ja puolet siitä joulupäivänäkin – sohvannurkka, rääppiäiset ja hyvä kirja tuntuvat oivalliselta vaihtoehdolta.

Lihapiirakka

noin 27*27-kokoiseen vuokaan tai uunipannulle

Taikina

5 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 prk (250 g) maitorahkaa

Täyte

400 g jauhelihaa
1 1/2 dl riisiä
2 kananmunaa keitettynä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
tuoretta timjamia tai muita tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
mustapippuria tai maustepippuria

öljyä paistamiseen
kananmuna voiteluun

1. Tee ensin taikina. Nosta voi jo hyvissä ajoin pöydälle pehmenemään. Nypi joukkoon jauhot. Lisää maitorahka ja nosta taikina kylmään ainakin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Keitä riisi kypsiksi suolalla maustetussa vedessä ja kananmunat koviksi (noin 10 minuuttia).

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli kullankeltaiseksi ja läpikuultavaksi. Lisää loppuvaiheessa valkosipuli. Lisää jauheliha ja ruskista.

4. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi ja mausta seos. Lisää lopuksi haarukalla hienonnettu kananmuna.

5. Jaa taikina kahtia. Kaulitse puolet pohjaksi ja reunoiksi. Nosta kaulittu taikina leivinpaperilla suojattuun uunipannuun tai -vuokaan. Kaada päälle täyte. Silppua vielä halutessasi tuoreita yrttejä pinnalle. Käännä taikinan reunat täytteen päälle. Kaulitse toinen puoli taikinasta kanneksi. Sulje reunat huolellisesti. Ylimääräisestä taikinasta voit tehdä koristeita piirakan päälle.

6. Pistele taikinaan reikiä haarukalla ja voitele pinta munalla. Paista noin 225 asteessa (laske lämpö 200 asteeseen, jos piirakka alkaa tummua liikaa kullanruskeaksi. Omassa uunissani piirakka kypsyi noin puolessa tunnissa.

Kuukauden lempiraaka-aine – Suklaa

Churrot ja suklaakastike
On taas se aika kuukaudesta, kun tartun Divaanin toimituksen lempiraaka-aineeseen. Monen heikosta kohdasta, suklaasta, löytyy kolme Suvi Rüsterin reseptiä tänään ilmestyvästä lehdestä ja tässä yksi – tai oikeastaan kaksi – lisää: klassiset churrot suklaakastikkeella kahtena erilaisena versiona.

suklaa

Suklaan suhteen olen vähemmistössä, en nimittäin juurikaan välitä siitä. Mitä suklaisempi sitä pahempi. on linjanvetoni tässä asiassa. Pieni pala silloin tällöin, mutta tuhdin suklaiset kakut jätän suosiolla muille. Siksi tämäkin resepti voi kovan luokan suklaafanien mielestä sisältää turhan vähän suklaata. Suklaa on kyllä ihan kunnollista ja tuhtia, mutta onhan sitä nyt kovin vähän – vain 50 grammaa. Jos pelkäät vieroitusoireita, tuplaa annos tai keitä rinnalle vielä paksu suklainen kaakao. Siten churroja meille Barcelonassa tarjottiin.

Olen vetäissyt reseptikokeilussani churrot nyt aika moneen kertaan. Monella eri reseptillä. Tarjoilen teillekin niitä kaksinkappalein.

Jos pidät hötöisen pehmeistä churroista, saat sellaisia reseptillä, jossa taikinaan käytetään kananmunaa. Ulkonäöltään niistä tulee jokseenkin omintakeisia. Ne turpoavat paistaessa, mutta onneksi nämäkin rumat ankanpoikaset kuoriutuivat joutseniksi heti, kun niistä haukkasi palasen. Siksi uskallan jakaa reseptin teille.

Rapeampia churroja saat aikaan puolestaan kananmunattomalla reseptillä. Lopputulemana on täydellisiä muotovalioita. Kauniita tikkuja, joita ei kannata kuitenkaan pursottaa liian ohuena, jotta munkissa on muutakin kuin rapsakka paistopinta.

Molemmat reseptit ovat hyvin perinteisiä churroreseptejä, mutta pieni oma sormenjälki on aina saatava mukaan. Näissä resepteissä se on appelsiini. Raastoin molempien taikinoiden sekaan appelsiininkuorta ja lorautin suklaakastikkeeseen hiukan rommia. Suklaa, kaneli, appelsiini ja tujaus rommia, eihän sillä yhdistelmällä voi mennä pieleen – ainakaan suklaanystävien mielestä.

churrot2

Suklaakastike

 

50 g tummaa suklaata
1/2 dl kermaa
1 rkl rommia

1. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sulata kastikkeeksi vesihauteessa.

2. Tarjoa churrojen kanssa. Kastike kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua tai hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää se varovasti juuri ennen tarjoilua.

Churrot (pehmeät)

noin 10 kpl

2 dl vettä
3 rkl voita
ripaus suolaa
vajaa 1 rkl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 pienen (luomu)appelsiinin kuori raastettuna
2 kananmunaa

öljyä uppopaistamiseen

sokeria ja kanelia pinnalle

1. Kiehauta kattilassa voi-vesi-suola-sokeriseos ja keitä sen verran, että voi sulaa.

2. Raasta appelsiininkuori jauhojen joukkoon. Lisää vehnäjauho-appelsiininkuoriseos voimakkaasti puuhaarukalla vatkaten nesteen joukkoon. Vatkaa, kunnes taikinasta tulee yhtenäinen pallo.

3. Anna jäähtyä hetki ja vatkaa sitten sähkövatkaimella joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Vatkaa kunnes taikina on tasaista ja kuohkeaa.

4. Kuumenna öljy 170-asteiseksi ja pursota noin kymmenen sentin pituisia pätkiä öljyn joukkoon. Tee muutama churro kerrallaan. Käytä joko pursotinpussia tai pakastuspussia, josta leikkaat kulman pois. Taikina kannattaa pätkiä saksilla.

5. Uppopaista kunnolla ruskeiksi, jotta taikina kypsyy varmasti myös sisältä. Nosta reikäkauhalla paperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Pyörittele lopuksi kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoa churrot suklaakastikkeen kanssa.

TAI

Churrot (muotovaliot)

noin 10 kpl

2 1/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
vajaa 1 rkl sokeria
1 pienen (luomu) appelsiinin kuori raastettuna
1/2 tl leivinjauhetta
2 dl vettä
2 rkl voita

uppopaistamiseen öjyä

pinnalle sokeria ja kanelia

1. Kiehauta kattilassa vesi ja voi. Keitä, kunnes voi on sulanut joukkoon.

2. Sekoita toisessa astiassa vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, sokeri ja raastettu appelsiininkuori.

3. Kaada joukkoon kiehuvan kuuma vesi-voiseos puuhaarukalla vatkaten. Sekoita, kunnes seos on tasaista ja sileää, eikä siinä ole enää paakkuja.

4. Anna vetäytyä 10-15 minuuttia.

5. Kuumenna öljy 170 asteeseen ja pursota noin kymmenen sentin pituisia pätkiä öljyn joukkoon. Tee muutama churro kerrallaan. Käytä joko pursotinpussia tai pakastuspussia, josta leikkaat kulman pois. Taikina kannattaa pätkiä saksilla.

6. Uppopaista churrot kauniin kullanruskeiksi. Nosta reikäkauhalla paperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Pyörittele lopuksi kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoa churrot suklaakastikkeen kanssa.

Katso myös muut kuukauden raaka-aineista kokatut reseptit:

Puolukka-suolakaramellikakku,

Sitruunapannacotta,

Grillattu avokado-juustoleipä,

Raparperi-rahkapiirakka,

Paistetut ahvenet, hernepyree ja kananmunakastike