Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kanaruoat

Terästettynä, kiitos – klubileipä chipotlemajoneesilla

Klassikko saa mukavan takapotkun, kun sitä terästää hiukan chilillä. Maailmassa ei liene kovin montaa ketjuhotellia, jonka listalla ei olisi tätä yli vuosisadan sinnitellyttä klubitalojen ikiklassikkoa. Mitäköhän Wallis Simpson olisi tykännyt lempileipänsä saamasta chipotle- ja korianteriterästyksestä?

klubileipä-chipotlella

Klubileipään löytyvät ainekset varmaan jokaisesta lähikaupasta. Kanaa, pekonia, salaattia ja tomaattia. Paljon muuta ei tarvita. Tutun kombon lisäksi siivutin leivän väliin myös avokadoa. Todellinen juju on kuitenkin Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirjasta poimimani chipotlemajoneesi. Se antaa juuri sopivan takapotkun helposti hiukan pliisuksi jäävälle perinteiselle klubileivälle.

Majoneesi on aina herran haltuun, mutta ohjeessa voi oikaista myös käyttämällä valmismajoneesia pohjana ja sekoittamalla siihen chipotlea ja valkosipulia.

Jos päätät lähteä liikkeelle alusta, Jennin mukaan sauvasekoittimella tuopissa on aika varma metodi. Tositaiturit tietenkin tekevät majoneesinsa haarukalla. En ole yksi heistä. Totuuden nimissä meillä käytetään useimmiten majoneesina ihan surutta hyvää valmistavaraa.

Sauvasekoitin ja tuoppi kuvaa minusta hyvin Jennin uutta kirjaa. Siinä ei turhaan fiinistellä ja hifistellä, vaan kokataan mutkatonta ja maistuvaa ruokaa kunnon raaka-aineista. Oikaistaan silloin, kun se ei vaikuta makuun. Kirjan reseptit – joita on synti nimittää roskaruoaksi – klaaraa, vaikka ei olisi superharrastaja. Kirja löytää varmasti paikkansa tuhtia ruokaa arvostavissa kotikeittiöissä.

Jos olet viitseliäällä tuulella paahda valkosipulit kokonaisena uunissa. Se antaa pehmeämmän maun. Jennin resepti on nopeampi, mutta pannulla paistaminen tekee öljystä hiukan tunkkaisen makuista. Sen takia oheisessa reseptissä valkosipuli käy pannun kautta, mutta öljyn jätin toisella kokeilukerralla pannulle. Älä anna valkosipulin ruskistua, ettei siitä tule kitkerää. Majoneesissa on ihan tiukka potku, mutta leivän muut ainekset tasapainottavat kyllä tulisuutta.

Chipotle on varmasti monille uusi tuttavuus. Vasta viime aikoina olen bongannut tämän tulisen tuttavuuden itsekin kaupan hyllyltä. Se on savustettu ja kuivattu jalapenochili, jota myydään kuivattuna tai makean mausteisessa adobokastikkeessa. Itse olen onnistunut löytämään vain kastikkeessa myytävää tölkkitavaraa. Ehkä tarjonta on laajentumassa. Huomasin nimittäin, että suuri suomalaisetkin maustehyllyt vallannut valmistaja oli tuonut Ruotsissa valikoimiin mm. kuivatut chipotle moritat, anchot ja guajillot. Saman firman Suomen sivuilta en niitä vielä löytänyt.

Chipotle myydään harmittavan suuressa tölkissä, jossa loput ei kovin kauaa avaamisen jälkeen säily. Nannalta oppineena laitoin loput pienissä erissä pakkaseen. Vielä, kun muistaisi kaivaa nyssykät sieltä esille. Arkinen siskonmakkarasoppa sai ihan uuden potkun, kun silppusin kattilaan yhden chipotlen.

Klubileivät chipotlemajoneesilla

kahdelle

4 isoa siivua hyvää leipää
1 avokado
2 kypsää tomaattia
2 siivua pekonia
1 broilerin rintafilee
jääsalaattia tai muuta salaattia
tuoretta korianteria

Chipotlemajoneesi

1 keltuainen
2 chipotlechiliä
3-5 valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 rkl limen mehua
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Valmista ensin majoneesi. Kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet, kymmenisen minuuttia. Laita korkeaan kulhoon kuullotetut valkosipulin kynnet, chipotlechilit ja kananmunan keltuainen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla.

2. Laita pekonit kylmälle pannulle, laita levy päälle ja paahda pekonit rapeaksi. Nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

3. Paista kana kypsäksi paistinpannulla tai grillaa se.

4. Paahda leivät leivänpaahtimessa tai voilla sipaistuna pannulla. Levitä leiville chipotlemajoneesia, asettele muutama salaatinlehti toiselle leivälle, muussaa avokado toiselle leivälle. Nostele sisään vielä pekonit ja siivutettu kana, ripottele tuoretta korianteria ja kokoa leivät. Kiinnitä cocktailtikuilla ja leikkaa kahteen osaan.

********

I am just wondering if Wallis Simpson would mind that I gave a little kick to her specialty. Chipotle mayonnaise and coriander are my secret ingredients in the revised version of the clubhouse classic. Sorry Wallis, I know you have been praised for your club sandwich, but mine is a tough competition. 

facebookissa-lätkä

Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirja on saatu näytekappaleena.

Voiko kolmella hevosella ratsastaa yhtä aikaa? – Kana-harissakeitto

Kana-harissakeitto
Uuden päivitetyn ruokakolmion ja lautasmallin julkaisun yhteydessä kävi ainakin selville yksi asia. Yhtenäiskulttuuri lautasella on karissut ja ruoka-asioissa on yhtä monta auktoriteettia kuin on syöjääkin.

kanaharissakeitto

Tällaisen hyväuskoisen maallikon silmään uusi ruokakolmio näyttää varsin pätevältä. Paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, täysjyväleipää, palkokasveja, hyviä rasvoja. Herkut vähiin, lihaa nykyistä vähemmän, etenkin punaista lihaa, jonka osalta suosituksessa on otettu huomioon myös sen ympäristövaikutukset.

Myrsky oli kuitenkin valmis. Väärin suositeltu ja väärät suosittelijat. Kehdattu ottaa pari ruokateollisuudesta palkkansa saavaa mukaan laatimaan suosituksia. Ei sovi minulle ja kuka muka tietää minua paremmin, miten minun tulisi syödä. No ei kukaan. Mutta tämän parjauksen keskellä tuntuu unohtuneen, että kyse on suosituksesta. Jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä itse. On monta tapaa syödä terveellisesti.

Muutama vuosikymmen sitten ravitsemussuosituksien pääasiallinen tarkoitus oli avata suomalaisten – erityisten suomalaisten miesten – verisuonet. Se riitti perusteluksi lautasmallille. Sittemmin ruokaan on ravitsemuksen lisäksi latautunut kasa arvoja. Ei käy kateeksi ryhmää, jonka odotetaan ratsastavan kolmella hevosella ja huomioivan pyörryttävän määrän erikoisruokavalioita. “Että se sopisi minulle”. Painottaako ravitsemuksellisia, ekologisia vai eettisiä arvoja? Ravitsemuksellisesti liha on oiva proteiinin lähde, ekologisesti punaisella lihalla on kuitenkin raskas jalanjälki, tehotuotettu broileri taas ei läpäise enää kaikkien eettisiä kriteerejä. Suositteleepa mitä tahansa, joku siitä älähtää.

Ruoka-asiassa tuntuu olevan yhtä monta totuutta kuin on syöjääkin. Osa uskoo vehnän olevan monen sairauden syy, vaikka tieteellinen tutkimus on todistanut täysjyväviljojen – myös täysjyvävehnän – positiivisen vaikutuksen terveyteen. Viimeisimpinä on julkaistu E-vitamiinin muistisairauksia ehkäisevä vaikutus. Muistivitamiinia on nimenomaan mm. täysjyvätuotteissa, pähkinöissä, avokadossa ja kasviöljyissä.

Gluteeniton ruokavalio nostaa päätään. Esimerkiksi S-ryhmässä gluteenittomien tuotteiden myynti on kasvanut vuodessa parikymmentä prosenttia. Samassa ajassa keliakia tuskin on muuttunut suomalaiseksi kansantaudiksi. Ihmeitä ja nopeita tuloksia lupaavat gurut ja erikoisruokavaliot ovat houkuttelevampia kuin kohtuuden ja pysyvien terveellisten elämäntapojen nimeen vannova tieteellinen tutkimus. Esimerkiksi gluteenittomasta dieetistä ei ole vielä luotettavaa tutkimustietoa suuntaan eikä toiseen. Mikä ei toki tarkoita, etteikö siitä voisi olla apua vatsavaivoihin. Ilmiö on vaan vielä niin tuore, ettei sitä ole vielä ehditty tutkia.

Kun luin hiukan huvittuneena debattia ravitsemussuosituksista, mieleen tuli aika radikaali ajatus: Miten pieleen voi terveydellisesti muka syödä, jos syö paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljoja, pääsääntöisesti hyviä rasvoja, kohtuullisesti lihaa, riittävästi kalaa ja vain satunnaisesti herkkuja? SItähän saattaa ihan puolihuolimattomasti tulla syötyä aika tasapainoisesti. Jokainen voi onneksi ihan itse valita, mitä lautaselleen lappaa ja mihin uskoo.

BBC GoodFoodin reseptin pohjalta muotoutunut kana-harissakeitto on aika lailla ihanteellinen, jos suosituksia katsoo. Kasvispohjainen, tekemisessä on käytetty vain hyviä rasvoja, proteiinia broilerista ja linsseistä. Rinnalle vielä viipale täysjyväleipää. Jos broileri ei mahdu omalle lautaselle, linssien ansiosta keitto on silti täyttävä. Sitäpaitsi se maistuu hyvältä, ruoka kun ei ole pelkkää ravintoa vaan myös nautinto. Parhaimmillaan.

linssit-ja-tomaattimurska

Kana-harissakeitto

kolmelle-neljälle

3 broilerin koipea
1 sipuli
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tlk hyviä säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kurkumaa
2-3 tl harissaa
1 dl vihreitä linssejä
1 kanaliemikuutio
noin 5 dl vettä
ripaus sokeria
loraus sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

lisäksi turkkilaista jogurttia, tuoretta korianteria

1. Pilko porkkanat ja selleri pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit kylmällä vedellä.

2. Mausta kanankoivet suolalla ja mustapippurilla.

3. Kuumenna loraus öljyä paistinpannulla ja ruskista kanankoivet, nosta ne sivuun pannulta ja laske pari desiä vettä pannulle, jotta saat maut kunnolla talteen.

4. Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota porkkana- ja sellerikuutioita sekä sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä viitisen minuuttia eli kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.

5. Lisää kattilaan ensin mausteet (ei suolaa) ja sen jälkeen harissatahna. Sekoita kunnolla ja lisää sen jälkeen tomaattimurska, kanankoivet, linssit ja sen verran vettä, että koivet peittyvät.

6. Keittele kannen alla puoli tuntia. Ota kanankoivet pois kattilasta. Riivi liha haarukalla ja laita se takaisin keittoon. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista mausteet. Mausta suolalla ja sitruunamehulla ja kuumenna keitto vielä. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta korianteria.

7. Tarjoa maustamattoman jogurtin ja tuoreen korianterin kanssa.

øøø – smørrebrød – tanskalaiset leivät

Tanskalaiset leivät kanasta ja paahtopaistista
Vanhanaikaisiksi tuomitut smørrebrødit ovat saaneet Tanskassa modernisoinnin ansiosta uuden nousun. Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Ne ovat tiukasti lounasruokaa.

paahtopaistileipä

 

suolaliha-waldorfin-salaatti

kanaleivät

Kööpenhaminan ruokakulttuurin rikastamisessa on ollut iso osuus siirtolaisilla. Uusi ja vanha kättelevät sulassa sovussa ja ruokkivat toisiaan. Siellä on perinteisesti ollut niin Pohjolan parhaat etniset kuin eniten Michelin-tähtiä. Nyt siellä alkaa olla jo myös sen tason etnisiä ravintoloita, että niistäkin parhaat ovat tähtien arvoisia.

Useampaan kertaan kruunattu Noma on nostanut Kööpenhaminan yhdeksi koko Euroopan kiinnostavimmista ruokakaupungeista. Eikä kyse ole siitä, että yksi ravintola olisi niin kirkas tähti, että se kohottaisi kaupungin sen nykyiseen asemaan. Enemmänkin kyse on siitä, että hyvä on lähtenyt kiertämään.

Noma on tarjonnut oivan oppiympäristön yhdelle jos toiselle tanskalaiselle kokille. Sen kasvatit ovat perustaneet hienoja ravintoloita toisensa jälkeen ja tämä kokonaisuudessaan on tehnyt Kööpenhaminasta houkuttelevan kaupungin myös lahjakkaille ruokaihmisille muualta maailmasta. Voi kun jussihalla-ahot ja muut rajojen kiinni laittajat tajuaisivat sen olennaisen. Meillä on maailmalta niin paljon enemmän saatavaa kuin menetettävää. Kööpenhamina on oiva todistus siitä.

Voileivät ovat tanskalaisille perinteistä lounasruokaa. Juuttien perusruoasta on kuitenkin viime vuosina tullut muodikkaampaa kuin koskaan, kiitos Adam Aamannin. Vähän aiempaa keveämmällä otteella, mutta tunnistettavasti perinteitä kunnioittaen. Majoneesia ei siis edelleenkään ole unohdettu. Niin muodikkaita leivistä ei ole edelleenkään tullut, että niitä tarjoiltaisiin lounasajan ulkopuolella. Uuden ajan leipäairut Aamann harkitsee HS:n mukaan asiaa, mutta hekin pohtivat, riittäisivätkö asiakkaat iltaisin.

Jostain syystä blogini vanhoihin Kööpenhamina-postauksiin (rakkaudentunnustukseni Kööpenhaminalle ja kaupungin ravintolavinkit) oli eksynyt muutama kommentoija ja päädyin lukemaan matkakertomukset itsekin pitkästä aikaa. Hesarissa julkaistiin tämänkin postauksen yhtenä lähteenä toiminut Annukka Oksasen hieno kolmen sivun juttu Kööpenhaminasta herkuttelijoiden ykköskohteena. Ja se oli sitten sillä selvä. Matkakuume. Piti lievittää sitä tanskalaisilla voileivillä. Vaikka ei se kyllä useimmiten auta, pahentaa vaan.

Jos matkakuume nousee ihan valtavaksi, voi aina lukea Guardianin vasta-artikkelin. Ilmeisesti pohjola ei olekaan enää kovin kauan cool. Pari ikävää näkökulmaa myös Suomeen ja sehän meitä aina kiinnostaa.

Tanska-tunnelmissa tein kolmenlaisia leipiä. Kovin lihaisia, koska edes hallissa ei ollut enää muuta kalaa kuin siikaa tai lohta ja kumpikaan ei sopinut suunnitelmiin.

Kanaleivät eivät olleet sieltä kuvauksellisemmasta päästä, mutta ne olivat meidän molempien suosikit. Pottu toimi niissä loistavasti, muuten majoneesipohjainen kanatahna olisi ollut ehkä turhankin raskasta. Paahtopaisti on aina varma valinta, siinä ei voi mennä vikaan. Hyvää se oli tälläkin kertaa. Lähinnä hävikinehkäisyä olleet suolalihaleivät, joissa oli lihan lisäksi waldorfin salaattia eivät olleet minusta kovin kummoisia. Liha ei ollut erityisen hyvää, joten leivät jäivät hiukan pliisuiksi.

Siksi julkaisen tällä kertaa vain kanaleivän ja paahtopaistileivän ohjeet. Jatkan tuotekehitystä keväämmällä, kun leivissä voi hyödyntää uutta satoa. Silloin leivän päälle pääsee varmuudella ainakin parsaa ja uusia perunoita. Mahdollisesti myös raparperia possun kaverina.

Kanaleivät

6 pientä leipää

1 grillattu broilerinkoipi
3 rkl majoneesia
1 rkl kermaviiliä
2 tl sitruunamehua
1 tl curryjauhetta
reilusti tuoretta ruohosipulia ja kirveliä (tai lehtipersiljaa)
valkopippuria
(suolaa)
2 keskikokoista kiinteää perunaa
2 siivua pekonia
1 kevätsipulin varsi tai punasipulia

6 palaa täysjyväruisleipää (esim. Real)

1. Laita kuoritut perunat kiehumaan kevyesti suolattuun tai höyrytä ne kypsiksi.

2. Leikkaa broileri pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja lisää sitä broilerin joukkoon sen verran, että saat tanakan tahnan. Nostan maustumaan jääkaappiin.

3. Paista pekoni rapeaksi. Asettele viipaleet kuivalle ja kylmälle pannulle. Paista, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla. Nosta talouspaperin päälle, valuta ylimääräisestä rasvasta. Murustele pieneksi.

4. Leikkaa kevätsipuli tai punasipuli ohuiksi renkaiksi.

5. Kokoa leivät. Leikkaa halutessasi kuoret pois, voitele leipä kevyesti currymajoneesilla. Asettele päälle viipaleiksi leikatut perunat, nostele päälle currymajoneesikastikkeessa oleva kana, ripottele sen päälle pekonimurua ja kevät- tai punasipulia.

Paahtopaistileipä

6 pientä leipää

6 siivua paahtopaistia
2-3 rkl majoneesia
2 tl piparjuurta raastettuna (kastikkeeseen, lisäksi päälle hiukan lisää)
minikurkkuja
paahdettua ja kuivattua sipulia

6 palaa täysjyväruisleipää (esim. Real)

1. Raasta majoneesin joukkoon piparjuuri.

2. Leikkaa leivistä halutessasi kuoret pois ja voitele ne voilla tai piparjuurimajoneesilla. Nostele päälle paahtopaistia, valuta sen päälle piparjuurimajoneesia, asettele leivälle vielä pari halkaistua minikurkkua, ripottele paahdettua ja kuivattua sipulia ja raasta koko komeuden päälle tuoretta piparjuurta.

 

facebookissa-lätkä