Kategorian arkisto: Kanaruoat

Kesäkurpitsa-broileripihvit
Syyllistyäkö vai eikö? Maukkaat broileripihvit johtivat henkiökohtaiseen pohdintaan arvovalinnoista ja eettisyyden merkityksestä lautasella.

Seuraan säännöllisesti Guardianin koukuttavaa ruokasivustoa, jossa olen ihastunut mm. Yotam Ottolenghiin. Kun Mikko Takala oli Kauppalehdessä testannut Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjasta kesäkurpitsa-broilerpihvejä, en voinut vastustaa kiusausta. Tekijät, arabi ja juutalainen, ovat kasvaneet Jerusalemissa ja sittemmin luoneet uransa Lontoossa. Vaikka ruoka ei kansakuntia riitaisalla alueella ole pystynyt yhdistämään, nämä kaksi miestä se onneksi on.

Tämäkin resepti – kuten useimmat Ottolenghin reseptit – on erinomainen: Kevyet arkipihvit syntyvät kohtuullisessa ajassa ja niissä on makua. Tekemäni muutokset ovat varsin minimaalisia, lisäsin hiukan mausteita mm. inkivääriä ja laitoin reilummin yrttejä. Oli pakko laittaa kirja tilaukseen, toistaiseksi kaikki netistä löytämäni kirjan reseptit ovat olleet erinomaisia.

Broilerin käyttäminen johti taas kerran pohdintoihin valinnoistani lihatiskillä. Mitä enemmän luen asiasta, sitä suuremmat tunnontuskat tehotuotetun, ylijalostetun broilerin ostamisesta on alkanut tulla. Muutamassa vuodessa sen käyttö on meillä vähentynyt melko olemattomaksi, mutta edelleen sitä meille ostetaan satunnaisesti. Paketti jauhelihaa taisi olla ensimmäinen ostamani erä broilerinlihaa lähes puoleen vuoteen.

Muutama vuosi sitten en juurikaan pohtinut syömistäni ja sen eettisyyttä. Tieto on vaikeuttanut valintoja. Yöpöydällä on joulusta alkaen ollut Syötäväksi kasvatetut. Kutsuttakoon sitä vaikka silmien sulkemiseksi tosiasioilta, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen – ehkä pelkään, että tieto lisää liikaa tuskaa. En ole valmis kasvissyöjäksi ja olen välillä pohtinut, missä menee raja: Mistä olen valmis luopumaan? Uhanalaiset kalat – helppo valinta, vaihtoehtoisia kalalajeja kyllä riittää. Suomen Kuvalehden mukaan esimerkiksi Suomen 73 kalalajista uhanalaisia on 12. Valinnanvaraa on siis edelleen, vaikka jättäisin ankeriaat mereen. Häkkikanaloiden munat ovat helposti korvattavissa vapaan kanan munilla ja luomumunilla. Lihansyönnin osalta rajankäynti onkin huomattavasti vaikeampaa.

Täysin eettistä ja ekologista vaihtoehtoa lihansyönnistä ei taida olla edes olemassa. Riista lienee lähimpänä kaupunkilaisen kuvittelemaa ideaalia, mutta todellisuudessa hirviä ja riistalintuja ei riitä Suomen metsissä täyttämään kaikkien tarpeita. Reaalimaailmassa se olisi vain harvoille mahdollinen valinta. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos kysytään punavihreiltä koulutetuilta naisilta pääkaupunkiseudulla, kasvissyönti vaikuttaa olevan lähes normi. Kuva on kuitenkin harhaanjohtava: Eri lähteiden lukujen perusteella arviolta 96-98 % suomalaisista syö lihaa.

Ruokaprofessori Johanna Mäkelä totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että yhä tärkeämmäksi osaksi ruokapuhetta on tullut se, mitä ei syödä. Saman ilmiön tunnistan itsekin. Henkilökohtaisia arvovalintoja tehdään laajalla skaalalla: Osa rajaa pois lautaseltaan lihan, toiset kaiken eläinperäisen, osa tonnikalan, jotkut kaiken lihan riistaa lukuunottamatta, toiset eläinlapset, broilerin tai muun paitsi luomulihan. Kiinnostavaa on, kuinka hiljaa suuri lihaasyövä enemmistö tässä keskustelussa on. Lukujen ja varmasti myös meidän kaikkien empiiristen kokemusten perusteella me lihansyöjät olemme kuitenkin edelleen valtava enemmistö.

Pohdintani asian ympärillä on kyllä jonkin verran muuttanut ruokalistaani: Vähintään kerran viikossa pyrin pitämään kasvisruokapäivän, suosin kalaa, broileria lautaselle päätyy vain harvoin ja luomulihan osuus lihaostoistamme on lisääntynyt. Pidän lihasta liikaa – myös grillibroilerista ja pitkään haudutetusta lihapadasta, jotta olisin valmis luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Syyllistyn hiukan siitä, että eettisyyden sijaan valintojani ohjaavat makunautinnot, mutta en kuitenkaan syyllisty tarpeeksi, jotta olisin valmis muuttamaan ruokatottumuksiani kovin radikaalisti. Nämäkin maukkaat pihvit söin hyvällä ruokahalulla. Tunnustan tosiasiat ja hyväksyn, että lautaselleni päätyvien eläinten kohdalla kyse on tuotantoeläimistä. En kaipaa ylenmääräistä inhimillistämistä, mutta toivoisin, että tuotantoeläimiä kasvatettaisiin inhimillisissä olosuhteissa. Mitä se sitten tarkoittaa? Siinä riittää ainakin kaltaiselleni eläinten kasvatuksesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle pohdittavaa.

Näkökulmia on yhtä monta kuin keskustelijoita. Oletteko te pohtineet omaa ruokavaliotanne eettisistä tai ekologisista syistä tai tehneet arvovalintoja pohdintojen seurauksena? Rajaatteko jotain lautaselta pois vai syöttekö kaikkea hyvällä ruokahalulla?

Kesäkurpitsa-broileripihvit

6 kpl, kahdelle

250 g broilerijauhelihaa
100 g raastettua kesäkurpitsaa
2 kevätsipulia
sentin-parin pätkä tuoretta inkivääriä
1/2 kananmuna
reilu 2 rkl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteria, minttua, basilikaa)
1/2 tl juustokuminaa
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
lusikankärjellinen cayennepippuria

öljyä paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa, silppua valkosipuli, yrtit ja inkivääri. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Sekoita kaikki aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja taputtele massasta kuusi pienehköä pihviä. Paista öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin.

4. Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 220-asteisessa uunissa kypsiksi (noin 7-8 minuuttia).