Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kanaruoat

Tulihan se valkeus – marsalakana

Kanaa Marsala-kastikkeessa

marsalakana

Suomi on jakautunut kahteen heimoon. Heimoraja on tiukka. Lumenkarttajien heimo iloitsee jokaisesta päivästä, jonka saamme venytettyä lumetonta talvea. He riemuitsevat vuorettomista kävelykengistä ja lumettomista jalkakäytävistä. Lunta haikailevat puolestaan saivat riemun aiheen viikonloppuna, kun eteläänkin saatiin viimein ensimmäinen sentti lunta ja valkea maa.

Lumenhaikailijat jakautuvat vielä kahteen alaryhmään. Esteetikot iloitsevat vähästä. Muutama senttikin muuttaa maiseman ja valaisee. Hiihtokansalle ei vähä riitä. Heidän onnekseen pääkaupunkiseudullakin ollaan vajottu tukevasti pakkasen puolelle, joten lumitykit ja traktorimiehet puskevat urakalla Paloheinää hiihtokuntoon.

Kaksi edellistä talvea tuntuu uuvuttaneen nukkumalähiön naapurit. Sunnuntaina kolasin sitä säälittävää senttiä lunta ihan kolaamisen ilosta. Molemmat ohikulkijat kommentoivat: Nyt se sitten tuli. Kumpikaan heistä ei ymmärtänyt riemuani, kun totesin, että tulihan se, vihdoinkin! Lumityöhalut olivat hautautuneet kahden lumisen talven lumivuorien alle.

Koko syksyn ilta toisensa perään olen tuijottanut ennen nukahtamista sysimustaa taivasta, jota valaisee vain katuvalo. Lauantaina yhtäkkiä tajusin, että taivas oli lähes valkoinen. Se väreili vaaleanpunaisissa sävyissä. Lumi oli tehnyt sen. Valaissut koko maailman. Vedän mielellään jalkaan talvikengät – ja vaikka toppahousutkin. Viimeinkin tämä loputon marraskuu päättyi edes hetkeksi.

Marsalakana syntyy vaikka arki-iltana. Tämä on yksinkertaisettu ja pikainen versio, jossa kastiketta ei keitetä kauan kasaan ja se syntyy muutamasta raaka-aineesta. Käyttäisin mielellään kastikkeessa aika lailla kaikissa resepteissä suositeltua kuivaa marsalaviiniä, mutta sitä ei Alkosta löydy. Joten otin sen pullon, mitä sain ja siitä samaisesta olemme toistaiseksi kaikki marsalakanat tehneet. Siitä tulee hiukan makeutta kastikkeeseen, laitakokin mukaan se on kastikkeen paras elementti, joten en ole nähnyt suuremmin vaivaa saadakseni kuivaa marsalaa. Viini silaa hienosti jopa maailman turhimmat sienet eli herkkusienet.

Tällä kertaa tarjosin kanan polentan kanssa. Polenta on murheenkryynini. Sain aivan loistavaa polentaa joku vuosi sitten Mechessä. Se vei kielen mennessään. Polentassa ei pitäisi olla mitään vaikeaa, mutta niin hyvää en ole itse saanut aikaiseksi. Aion jatkaa harjoittelua sinnikkäästi.

Kanaa marsalakastikkeessa

neljälle

4 broilerin rintafilettä tai 6-8 paistileikettä
muutama rkl vehnäjauhoja
voita ja öljyä paistamiseen
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulin kynsi
8-10 herkkusientä
1 dl marsalaviiniä
1 dl kanalientä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tuoretta salviaa (tai lehtipersiljaa, jos pidät enemmän siitä)

1. Jos käytät paistileikkeitä, poista luut. Halutessasi nuiji paistileikkeitä ja rintafileitä hiukan ohuemmiksi. Silloin ne kypsyvät nopeammin. Mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja pyörittele vehnäjauhoissa.

2. Kuumenna nokare voita ja loraus öljyä paistinpannussa. Ruskista broilerin palat muutamassa erässä. Siirrä syrjään.

3. Lisää pannulle nokare voita ja hiukan öljyä ja ruskista sienet. Siirrä broilerin kanssa odottamaan.

4. Laske pannun lämpötilaa, lisää tarvittaessa öljyä ja kuullota sipuleita ja valkosipulia rauhassa, kunnes ne ovat läpikuultavia.

5. Lisää pannulle marsalaviini, kanaliemi ja sitruunamehu. Anna kiehua viitisen minuuttia keskilämmöllä.

6. Lisää pannulle broilerit ja sienet ja anna kypsyä kastikkeessa, kunnes ne ovat kypsiä. Loppuvaiheessa lisää tuoreet yrtit. Jos olet nuijnut broilerin, se kypsyy muutamassa minuutissa, paksummat palat vievät kauemmin. Jos kastike uhkaa kuivua broilerin kypsentämisen aikana, lisää pannulle tilkka marsalaa ja kanalientä.

7. Kiillota kastike lopussa sekoittamalla joukkoon nokare voita.

Taginen lumoissa – sitruuna-inkiväärikanatagine

Sitruuna-inkiväärikanatagine
Inkivääri-illallinen jatkukoon. Alkuun porkkana-inkiväärikeitto. Pääruoka muhii lähes itsekseen. Sitruunaista inkiväärikanaa taginessa, sen helpompaa vierasruokaa ei olekaan. 

kanatagine

Se alkoi Kati Tervon kolumnista, jossa hän paljasti puolisonsa hurahtaneen tagineen ja metsästävän pääkaupunkiseudun maustekauppoja pohjoisafrikkalaisten makujen jäljillä. Seuraavana hullaantumisestaan kertoi yksi ikiaikaisia toimittajasuosikkejani, Hanna Jensen. Kolumnin mukaan Jari Tervosta kuoriutui taginen ansiosta innokas kokki, Hanna Jensen puolestaan väitti taginen muuttaneen hänet illalliskutsujen viehkoksi emännäksi.

Tagineksi kutsutaan sekä pohjoisafrikkalaista pataruokaa että suippokantista savipataa. Suipossa kannessa piilee juju, joka on saanut Hanna Jensenin, Jari Tervon ja monet muut hurahtamaan. Se kierrättää höyryn takaisin ruokaan ja pitää sen mehukkaana hyvin pienellä nestemäärällä.

Taginepolte on vaivannut minua jo lähes pari vuotta. Olen keksinyt yhden, mutta sitäkin painavamman järkiperäisen syyn, miksi en ole sitä hankkinut: Se ei ole mahtunut meillä mihinkään. Taikasanat: uusi isompi keittiö uudessa kodissa. Ennenkuin olimme edes saaneet avaimia käteemme, minusta tuli taginen omistaja.

Inkiväärireseptissäni kanaa maustaa tietenkin inkivääri, mutta sen rinnalla olen käyttänyt Nomun pistaasidukkahia ja säilöttyjä sitruunoita sekä reilusti tuoreita yrttejä. Pistaasidukkahin sijaan sopii myös mikä muu tahansa dukkah. Jos et löydä dukkahia, korvaa se vaikka ras el hanoutilla. Kanasta tai broilerista kannattaa valita koipi-reidet tai paistileikkeet, ne säilyvät padassa mehukkaina. Voit tehdä padan myös tavallisessa padassa. Tarkkaile kuitenkin nesteen määrää. Taginessa sitä tarvitaan hämmentävän vähän ja alla olevassa ohjeistuksessa neste on mitoitettu sen mukaisesti. Ensimmäisissä kokeilupadoissa laitoin sitä ihan liikaa, kunnes opin, että kansi todella kierrättää höyryn takaisin nesteeksi.

“Älä tee ensi kerralla näin hyvää ruokaa”, totesi laitakokki, kun valittelin meidän syöneen kahdestaan neljälle hengelle mitoittamani annoksen. Täydellisen lohkeilevaa ja mureaa kanaa ja raikkaita makuja. Pata tuli jäädäkseen, olen taginen lumoissa.

Sitruuna-inkiväärikanatagine

neljälle

4 kanan koipireittä tai 4 koipea ja 4 paistileikettä
2 keskikokoista sipulia
3 valkosipulin kynttä
noin 2-3 rkl dukkahmausteseosta (esim. Nomun pistaasidukkah)
2 pientä säilöttyä sitruunaa
2 rkl raastettua inkivääriä
1/2 sitruunan mehu
yhteensä vajaa ruukku tuoreita yrttejä (korianteria ja silolehtipersiljaa)
1 dl vettä tai kanalientä
3 rkl mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa

1. Jos käytät koipireisiä, leikkaa ne kahteen osaan. Ripottele pinnalle hiukan suolaa ja reilusti dukkahmausteseosta. Anna maustua noin tunti,

2. Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi tai siivuiksi. Silppua valkosipuli ja raasta inkivääri. Leikkaa säilötty sitruuna lohkoiksi ja poista siemenet.

3. Jos haluat ruskistaa kanat, ruskista niiden pinta öljyssä pannulla. Kun nostat kanat pois pannulta, kaada pannulle vesi tai kanaliemi ja ota maut talteen.

4. Kuumenna samalla reilu loraus oliiviöljyä taginessa, lado öljyyn sipuli ja sen pinnalle valkosipuli. Nosta kanapalat päälle ja niiden päälle raastettu inkivääri ja säilötyt sitruunat.

5. Lisää pataan vesi tai kanaliemi paistinpannulta ja purista joukkoon vielä sitruunamehu.

6. Hauduttele alhaisella lämmöllä noin tunti tai kunnes kanat ovat kunnolla kypsiä ja mureita.

7. Paahda hauduttamisen aikana mantelilastut kuivalla pannulla.

7. Silppua tuoreita yrttejä ja ripottele paahdetut mantelilastut pataan. Tarjoa couscousin kanssa.

Kovin on tahmaista – Sticky chicken

Tahmakana
Farangin karkkipossun valmistaminen on kahden päivän urakka ja niin monivaiheinen ruoanlaittomaraton, että ainakin meillä se on kerran kahdessa vuodessa keikka. Tämä tahmainen ja makea kana on siihen verrattuna pikamatka.

tahmakana-1

Olimme Nautiskellen-Sinin kanssa iskeneet silmämme samoihin kanankoipiin todennäköisesti Pinterestissä. Sini teki reseptistä nopean arkiversion, itse tuunasin reseptin vielä asteen aasialaisempaan suuntaan. Lisäsin mm. ketjap manista, osterikastiketta ja chiliä. Chilin tulisuus ja korianterin raikkaus taittoivat hyvin marinadista keitellyn karkkikastikkeen makeuden.

Reseptien leviäminen on vähän kuin verkkoversio rikkinäisestä puhelimesta: Jokainen tuunaa tavallaan ja lopputulos on aina hiukan erilainen, kun resepti siirtyy seuraavalle. Samasta reseptistä lähdetään liikkeelle. Tämä on niin hyvä ruokalaji, että suosittelen kokeilemaan. Miten sinä tuunaisit sitä omaan makuusi?

Ruokalajissa eniten aikaa vie kanan marinoiminen, loppu valmistuu noin puolessa tunnissa. Toisin kuin Farangin versiossa, karkkikastikekin valmistuu alle vartissa, kun se keitetään kokoon marinadista, jossa ei ole käytännössä ollenkaan lientä. Kypsensin kanan nopeasti melkein kypsäksi pannulla ja karamellisoin pinnan lopuksi uunissa.  Hiukan rasvaisempi paistileike tai koivet toimivat tässä parhaiten. Molemmat jäävät mukavan mehukkaiksi ja mureiksi. Hyviä tulee myös kanansiivistä. Ne kannattaa tosin valmistaa kokonaan uunissa reseptistä poiketen.

Tarjoa tahmakana lyhytjyväisestä riisistä keitetyn tahmariisin kanssa. Ripottele lopuksi pinnalle tuoretta punaista chiliä, tuoretta korianteria ja kevätsipulia. Mainio kombinaatio makeaa ja tulista.

Lopuksi vielä varoituksen sana. Kuuma sokeri on todella polttavaa. Ole siis varovainen sen kanssa ja pidä kädet kaukana keitoksesta. Suosittelen käyttämään tavallisen pullasudin sijaan esimerkiksi silikonisutia karamellikastikkeen levittämiseen kanapalojen päälle.

Alkuperäinen pitkän kaavan karkkipossukin on testaamisen arvoinen. Kannattaa vilkaista myös Masutoaitemun karkkikana.

Marttavinkki: Jäähtyneen ja jämähtäneen karkkikastikkeen jämän saa pois kattilasta keittelemällä vettä kattilassa. Sokeri sulaa kiehuvaan nesteeseen. Voit heittää joukkoon myös käyttämäsi työvälineet, jos kastike on jähmettynyt kiinni myös niihin.

Tahmakanaa

kahdelle-kolmelle

3 valkosipulin kynttä
pieni pala tuoretta inkivääriä
1/4 dl ruokosokeria tai ruokokidesokeria
3 rkl hunajaa
2 rkl riisiviinietikkaa (tai balsamicoa)
1/4 dl soijaa
2 rkl ketjap manisia (makeaa soijakastiketta)
2 rkl osterikastiketta
1/4 dl rypsiöljyä tai sesamöljyä

noin 600 g broilerin paistileikkeitä tai vajaa kilo koipia

Lisäksi pari vartta kevätsipulia, tuoretta korianteria ja punaista chiliä sekä sesaminsiemeniä.

1. Silppua valkosipuli ja inkivääri. Sekoita kaikki ainekset kevätsipulia, korianteria ja chiliä lukuunottamatta marinadiksi kanoille.

2. Jos käytät paistileikkeitä, poista luut ja pilko kanat krouveiksi paloiksi. Nostele liha marinadin joukkoon vaikkapa pakastepussiin ja anna marinoitua jääkaapissa muutama tunti.

3. Nostele kanat marinadista. Yritä saada mahdollisimman suuri osa marinadista karkkikastikkeen pohjaksi.

4. Jos käytät koipia, ne kypsyvät kauemmin. Voit alkaa paistaa niitä suurinpiirtein samaan aikaan, kun alat keitellä marinadista karkkikastiketta kokoon. Paloitellut paistileikkeet sen sijaan tarvitsevat vain muutaman minuutin kummaltakin puolelta. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

5. Laita marinadi kattilaan ja keittele sitä kokoon noin 10-15 minuuttia tai kunnes se on paksua ja tahmaista. Ole varovainen kastikkeen kanssa, sokeri tekee siitä polttavan kuumaa.

6. Paista kana melkein kypsäksi. Nosta palat leivinpaperin päälle uunivuokaan tai -pellille ja sivele kastiketta esimerkiksi silikonisudilla kaikille palasille.

7. Karamellisoi pinta paistamalla kanoja vielä uunissa (225 astetta) noin 8 minuuttia.

8. Silppua kevätsipuli, tuore chili ja tuore korianteri.

9. Ripottele kanojen päälle sesaminsiemeniä heti, kun otat ne uunista, jotta siemenet tarttuvat karamellisoituneeseen pintaan.

10. Nostele hiukan riisiä kulhon pohjalle, asettele päälle kanaa ja ripottele silputtua kevätsipulia, chiliä ja korianteria.