Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Täyttä hönkää – mehevä broileri grillissä ja BBQ rub

Mehevä broileri grillissä on mainettaan helpompi laji: Valitse luullisia ja rasvaisempia osia, kuivaa lihan pinta huolellisesti, grillaa ensin rapea nahka kovassa lämpötilassa ja muhittele kypsäksi miedommassa lämmössä. Suosi pidempään kasvatettua luomubroileria tai naapurin kananpoikaa. Ne ovat paitsi eettisempiä myös maukkaampia valintoja. 

meheva-broileri-grillissä-ja-bbq-rub

Nyrkkisääntö: Mitä tummempi liha, sitä enemmän makua. Siksi monen ohittamat edulliset broilerinosat ovat niitä, joita meillä suositaan. Koipia ja erityisesti paistileikkeitä. Mieluiten luulla ja nahalla. Rintaleikkeet luiskahtavat helposti kuivan puolelle, koipi-reidessä taas luun viereen jää helposti raaempi kohta. Paistileike on helpoin grillattava: Se kypsyy tasaisesti, liha on mehevää, eikä kuivu kovin helposti ja nahkasta saa rapean herkun.

Kesän treenattuamme olemme päässeet toivottuun lopputulokseen: Broileri on yhdistelmä rapeaa nahkaa ja mehevää lihaa. Se vaatii aluksi kovaa lämpöä, jotta nahka rapeutuu ja sen jälkeen maltillista epäsuoraa lämpöä, joka kypsyttää lihan hellästi. Aluksi varoimme turhan paljon palamista, emmekä kuumentaneet grilliä riittävän kuumaksi. Virhe. Nahka rapeutuu vain, jos pistää grilliin tuhdisti hönkää. Mutta vain aluksi. Kun olet grillannut broilerin molemmin puolin kuumassa lämmössä, se nostetaan epäsuoraan lämpöön ja kypsytellään hellästi loppuun.

Tarkkaa kypsymisaikaa on vaikea sanoa, koska grillin lämpötila ei ole koskaan vakio ja kypsymiseen vaikuttaa, minkä osan broilerista olet valinnut. Suuntaa-antavasti luulliset paistileikkeet kypsyvät noin 15-20 minuutissa, koipi-reidet vaativat 5-10 minuuttia pidempään. Kypsyyden voi testata tikulla (reiästä tihkuva neste on kirkasta) tai käyttää grillin kestävää paistolämpömittaria (sisälämpötila 77 astetta). Usein meillä käytetään yhtä leikkeistä koepalana, joka halkaistaan paksuimmasta kohdasta siinä vaiheessa, kun liha alkaa vaikuttaa kypsältä.

vinkki


Rubit eli kuivamausteet ovat helppo tapa saada makua nopeasti. Tässä BBQ-mausteseoksessa kaikki ainekset ovat kuivakaapista, joten voit hyvin tehdä sitä suuremman erän kerrallaan ja säilyttää suljetussa purkissa valolta suojattuna. Rubissa ei myöskään ole lainkaan sokeria, minkä ansiosta lihan pinta ei pala yhtä herkästi. Testaa myös za’ta
arrubia broilerille.

BBQ-broilerin kanssa sopii mainiosti makean, suolaisen ja tulisen yhdistävä salaatti grillatusta maissista. Kotimaisen maissin satokausi on juuri nyt parhaimmillaan.

BBQ rub eli BBQ-mausteseos kanalle tai possulle

oheinen määrä riittää esimerkiksi reiluun kahteen kiloon broilerin paistileikkeitä

4 tl savustettua paprikaa
2 tl suolaa
2 tl valkosipulijauhetta
2 tl jauhettua chipotlea (tai muuta chilijauhetta)
2 tl sinappijauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 tl keltaisia sinapinsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
2 tl kuivattua oreganoa
noin 1-2 tl mustapippuria myllystä

1. Sekoita kaikki rubin ainekset. Säilytä tiiviisti suljetussa purkissa valolta suojattuna.

2. Kun käytät rubia, kuivaa lihan pinta huolellisesti talouspaperilla ja hiero mausteseosta lihan pintaan. Anna halutessasi maustua hetki ja kypsennä liha haluamallasi tavalla.

Riesa vai tulevaisuuden kanta-asiakas? – Lapset ravintolassa

Jos olisin ravintolan- tai kahvilanomistaja, tekisin hoitopöydän suuruisen investoinnin liikevaihdon kasvattamiseen ja ottaisin rahat sieltä, mistä sitä aika helpolla otettavissa olisi. GustavoJos keskustelupalstojen mielipiteitä uskoisi, lapset pitäisi Suomessa pitää neljän seinän sisällä vähintään teini-ikään saakka. Etteivät vaan ole häiriöksi. Ja teini-ikäisinä heistä vasta häiriötä onkin. Kotiin siitä. Ihastelemme lomamatkoilla eteläeurooppalaisia perheitä, jotka kerääntyvät äänekkäiksi seurueiksi ravintolaan. Lapsia, jotka kiertävät pöydässä sylistä syliin. Kun palaamme kotiin, emme kestä elämää. Marisemme, etteivät (muiden) lapset osaa käyttäytyä ja ääntäkin heistä lähtee. Katsomme kieroon, jos ravintolassa näkyy illalla pieniä lapsia. Nukkumaanmenoaika jo mennyt.

Suomalaiset ovat kotona syövä kansa. Viimeistään jymähdämme kotijääkaapin ääreen siinä vaiheessa, kun siunaantuu lapsia. Se jos mikä on oikea ongelma ravintoloiden tulovirralle. Kun alkaisi olla varaa kuluttaa enemmän ravintolapalveluihin, panostamme sen sijaan puolen terassin kokoisiin grilleihin ja kutsumme ystävät kylään. Lasten kanssa ulkona syömisen kulttuuri on meillä vielä kovin nuori. Minun lapsuudessani se oli harvinainen kohokohta.

Juuri nyt parhaassa lapsentekoiässä on kuitenkin ensimmäinen sukupolvi, joka on oppinut syömään ulkona ja käyttämään palveluita nuoresta saakka. Heitä ei kannattaisi päästää jämähtämään kotiliesien ääreen. Kun monessa firmassa piikki on kiinni, ravintoloiden pitää kerätä rahat vapaa-aikaansa viettäviltä. Ravintola saa toki valita asiakkaansa, mutta kategorinen lapset eivät kuulu ravintolaan -ajattelu jättää aika ison kohderyhmän oman ravintolan palveluiden ulkopuolelle. Lapsiystävällisyys ei tarkoita leikkinurkkaa, vaan asennetta.

Jos olisin ravintoloitsija, satsaisin hoitopöytään – tai pikkuisen syvempään tasoon WC-tiloissa ja hankkisin muutaman syöttötuolin. Olisin valmis valmistamaan kaikki listan ruoat pienempinä lasten annoksina kohtuulliseen hintaan ja toivottaisin myös perheet tervetulleeksi. Kasvattaisin kanta-asiakkaita jo pienestä pitäen. Eikä se edellytä lasten listaa, ei varsinkaan ranskalaisia ja nauravia nakkeja. Katsokaa vaikka sushiravintoloita viikonloppuisin – lapsia pullollaan. Raa’an kalan ja merilevän ääressä.

Ei, lapsia ei kuulu kasvattaa baaripöydän alla, eikä seitsemän ruokalajin maistelumenu ole todennäköisesti kovin nautinnollinen kaksivuotiaan kanssa. Suurimmalla osalla vanhemmista on taatusti sen verran maalaisjärkeä. Vanhempien vastuulla on myös huolehtia, etteivät lapset häiritse muita asiakkaita. Ravintola on oiva paikka harjoitella niitä käytöstapoja. Muiden aikuisten vastuulla on, etteivät he itse ole takakireitä nenännyrpistelijöitä. Se nimittäin takuuvarmasti pilaa ennenkaikkea oman iltasi. Ravintola ei ole mikään kirkko. Kyllä sinne vähän iloa ja hiukan ääntäkin mahtuu. Toivottavasti aikuisillakin. Vilkasta puheensorinaa parempaa taustamusiikkia ei olekaan.

Tiedän, ettei tätä saisi paljastaa, mutta yhden terveen, hyvin nukkuvan lapsen kanssa äitiysvapaa on (pääosin) aika leppoisaa aikaa. Koskaan minulla ei ole ollut aikaa maleksia näin paljon kahviloissa ja ravintoloissa. Suomalainen malli mahdollistaa sen, että tulotaso putoaa maltillisesti, mutta käytettävissä oleva aika lisääntyy dramaattisesti. Halu syödä hyvin (ja tavata aikuisia, jotka puhuvat kokonaisia lauseita) ei katoa lisääntymisen myötä, mutta vain harvat ravintolat oikeasti tajuavat tässä kuluttajaryhmässä piilevän bisnesmahdollisuuden.

Äitiys- ja isyysvapaalaiset täyttävät kokemukseni mukaan ravintolat ennemminkin lounasajan loppupuolella, kun muutoin on jo hiljaisempaa. Pikaisen lounaan sijaan ainakin minä ja vapaalla olevat ystäväni harrastamme pitkiä (mutta ei kovin kosteita) lounaita, joilla ennättää syödä suolaiset ja makeat ja ehkä vielä vähän lisääkin. Jätämme taatusti kerralla enemmän rahaa ravintolaan kuin pikaisen lounaan kiskaisevat työmuurahaiset. Vähän vanhemmille pilteille taas on saatava päivällistä jopa suomalaisen mittakaavan mukaan aikaisin. Lapsiperheet saapuvat siis ilolla siihen viiden kattaukseen, joka menee muuten nihkeästi kaupaksi.

Kun pari kertaa on vaihtanut vaippaa invavessan lattialla (terveisiä mm. Löylyyn, Gustavoon ja kirjastoon), alkaa kummasti suosia paikkoja, jotka sen hoitopöydän ovat pultanneet vessan seinään ja jossa lapsen saa nukkumaan kärryissään jonnekin pöydän huitteille. Näissä asioissa paras vauva on nukkuva vauva. Lapsiystävälliset paikat tunnistaa mittavasta rivistöstä vaunuja ulko-oven vieressä viikonloppuaamuisin (siinä vaiheessa, kun lapsettomat kääntävät kylkeä) ja vilkkaista maanantaibrunsseista.

Ketjuhelvettien lisäksi ravintoloita, jotka oikeasti haluavat lapsiperheet asiakkaaksi on vähemmän kuin lapsettomana kuvittelin, siksi useammin kuin ehkä toivoisikaan joutuu tyytymään kotilounaisiin. Kuitenkin voisin luetella tukuttain ravintoloita, jotka lounasajan loppupuolella ovat puolityhjiä, mutta jotka eivät ole tilavaankaan vessaan vaivautuneet asentamaan edes pientä tasoa. Jos minun rahani olisivat kiinni noissa ravintoloissa, haluaisin täyttää tyhjät pöydät.

GustavoKun olimme ravintolassa nelivuotiaan kummipoikani kanssa, hän valitsi (vahvasti manipuloituna) ruoaksi silakka-alkupalan, söi marinoidut silakat ja savusilakkamoussen hyvällä ruokahalulla ja lähetti vielä kiitokset keittiöön. Ystäväni lapsi toivoi seitsenvuotispäivänään illallista Lehtovaarassa. Heidän kaltaisissaan on ravintolapalveluiden tulevaisuus. Vanhemmissa, jotka uskaltautuvat ihmisten ilmoille lasten kanssa jo pienestä ja kannustavat makuelämyksiin sekä ravintoloissa, jotka ymmärtävät myös lapsiasiakkaiden arvon. Jos olisin ravintoloitsija tai kahvilayrittäjä, saattaisin yrittää kerätä nämä rahat, jotka ovat aika vähällä otettavissa. Siihen ei tarvita kuin yksi hoitopöytä, pari syöttötuolia ja pieni asennemuutos.

Postauksen kuvat ovat Turkuun Osteria Ovon paikalle avautuneesta Gustavosta, joka liittyy kirjoitukseen yksien selkäkakkojen ja vessan lattian verran. 

Parempaa huomenta Suomesta – ja Suomelle

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto
Maa- ja metsätalousministeriön tekemän tutkimuksen mukaan yli 80 % suomalaisista pitää maatalouden omavaraisuutta tärkeänä ja se näkyy myös ostoskoreissamme. Onneksi. Suomalaisen tuotteen valinta on nimittäin työllistämisteko. Suomalaisen Työn Liiton mukaan 10 euroa lisää kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin jokaiselta meistä tarkoittaisi 10 000 vuosityöpaikkaa.

hyvää-huomenta-suomesta

Päivittäistavarakaupassa arvostamme lähellä tuotettua. Suomen liittyminen EU:hun toi parikymmentä vuotta sitten reippaasti tuontituotteita hyllyihin – esimerkiksi hypermarketien valikoima on noin viisinkertaistunut. Myydyimmät tuotteet ovat silti pääasiassa kotimaisia. Suomalaisen ruoan arvostus on pakottanut  myös Lidlin kasvattamaan paikallisen ruoan osuutta merkittävästi alkuvuosista, mutta edelleen se häviää kirkkaasti kahdelle kotimaiselle kauppaketjulle. Sekä K-kaupoissa että S-ryhmässä Suomessa valmistettujen tuotteiden osuus on 80 prosenttia myynnistä.

Suomalainen tuotemerkki ei kuitenkaan takaa kotimaista, Suomessa valmistettua tuotetta. Yhä useammin esimerkiksi suomalaisena mainostetun pekonin pakkauksessa lukee  “Valmistetaan suomalaisesta lihasta Ruotsissa”. Jos haluaa olla varma kotimaisuudesta, pieni printti kannattaa lukea tarkasti.

Pyrin poimimaan ostoskoriini mahdollisuuksien mukaan tuotteita, jotka valmistetaan tai kasvatetaan Suomessa kotimaisten yritysten toimesta. Kapitalisti minussa nimittäin toivoo paitsi työpaikkojen myös voittorahojen valuvan suomalaisiin taskuihin ja päätyvän muun muassa investointeihin. Papukaijamerkkejä valintaprosessissa saa myös panostuksista tuotekehitykseen. Se on yrityksen panostus kilpailukykyyn. Sellaisia tarvitsemme, jos haluamme suomalaisten yritysten olevan kilpailukykyisiä pitkällä tähtäimellä ja pärjäävän maailmalla.

Valion juustola Joensuussa on valaiseva käytännön esimerkki siitä, mitä kotimainen tuotanto tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja kuluttajalle. Se työllistää suoraan 160 työntekijää ja tarjoaa välillisesti työtä noin 2800 suomalaiselle. Juustolan taloudellinen vaikutus Pohjois-Karjalassa on noin 100 miljoonaa euroa. Maitokin tulee läheltä: J0ensuussa juusto valmistetaan maidosta, joka on matkannut keskimäärin alle 80 kilometriä.  Ja ne voitot: ne päätyvät suomalaisten taskuihin. Valion omistavat osuuskuntien kautta maitotilojen isännät ja emännät. Kun yrityksen työllistävän vaikutuksen skaalaa koko Valion tasolle, puhutaan välillisesti noin 25 000 työpaikasta. Kaikki Valio-tuotemerkin alla myytävät tuotteet valmistetaan nimittäin Suomessa kotimaisesta maidosta. Maitohyllyllä on helppo jättää sinivalkoinen jalanjälki.

Viime aikojen puhutuimmista uutuuksista elintarvikealalla ovat vastanneet start upit. Nyhtökauraa ja härkäpapuvalmistetta proteiininnälkään. Isojen yhtiöiden kategoriassa ilahduttava valopilkku on Valio, jonka tutkimus ja tuotekehitys tekee vakuuttavaa jälkeä minkä tahansa yrityksen mittarilla. Innovaatiotuutista on tuupattu markkinoille pelkästään viime vuosina mm. Gefilus-tuotteet, laktoosittomat tuotteet, pohjaanpalamaton Kiehu-maito, maidon luontaisia suoloja hyödyntävä maitosuola ValSa ja uusimpana tulokkaana lihan sijaan proteiinin lähteenä käytettävä maitopohjainen Mifu-ruokarae. Suomalainen maito on taipunut moneen sen ansiosta, että maitotilalliset ovat ymmärtäneet vaalia tutkimusta ja tuotekehitystä vuositasolla noin 30 miljoonalla eurolla.

Maitosuola ValSan julkistuksen yhteydessä Valio arvioi sen oleva niin merkittävä keksintö, että sellaisia tehdään yrityksessä kerran-pari vuosikymmenessä. Se osuu suoraan ruokavalion kipupisteeseen, jota pidetään merkittävimpänä terveitä elinvuosia vähentävänä tekijänä maailmassa. Pahis on suola ja ennenkaikkea suolan sisältämä natrium, jota saamme aivan liikaa.

Suola on myös meidän perheessämme pian aiempaa ajankohtaisempi asia – tai lähinnä suolattomuus. Eilen kirppumme maistoi ensimmäisen lusikallinen kiinteää ruokaa. Perunaa. Suolatonta tietenkin. Helppoa tässä vaiheessa, kun lapsi ei vielä syö kanssamme samasta padasta. Kun siirrymme yhteisen aterian ääreen, vaatii se merkittävästi kevyempää kättä suolapurkilla. Sekin on tehtävissä, mutta sen sijaan piilosuolan välttäminen on jo huomattavasti vaikeampaa. Me, kuten suurin osa suomalaisista, saamme suuren osan suolasta leipomotuotteista, joiden suolapitoisuuteen ei voi itse vaikuttaa. Eikä suolaton leipä maistu yhtään millekään.

Tämän dilemman kimpussa Valio on maitosuolallaan.  Kun maidosta valmistetaan juustoa, jää jäljelle hera, joka käytännössä koostuu heraproteiinista ja maidon luontaisista kivennäisaineista – eli suoloista. Kun Valiolla ymmärrettiin erottaa kivennäisaineet herasta, syntyi maitosuola. Se antaa ruokaan suolaisen maun, mutta siinä on yksi merkittävä ero ruokasuolaan nähden: Natriumin sijaan maku tulee etupäässä kaliumista. Natriumia maitosuolassa on 80 % ruokasuolaa vähemmän.

juustoleipä

ValSaa on valutettu toistaiseksi tuotteisiin juustosämpylän verran: Oivariiniin, Polar 15 vähäsuolainen -juustoon ja Fazerin Oululainen Reilu -sämpylään ja samalla saatu niiden suolamäärä noin puoleen aiemmasta. Nimenomaan valutettu, maitosuola lisätään nimittäin ruokaan nestemäisessä muodossa. Olomuodon takia se ei ainakaan tässä vaiheessa valloita suolahyllyjä marketeissa, mutta sen avulla olisi mahdollista vähentää merkittävästi natriumin määrää suolan mausta tinkimättä mm. valmisruoassa ja leipomotuotteissa. Juuri niissä tuotteissa, joiden suolapitoisuuteen emme itse juurikaan voi vaikuttaa, mutta joita suomalaisissa ruokapöydissä kulutetaan paljon.

Kokosin suomalaisesta koivusta käsin Suomessa valmistetulle tarjottimelle aamiaisen verran parempaa huomenta Suomesta. Seinäjoelta, Lapinlahdelta, Närpiöstä, Helsingistä, Lahdesta, Nurmeksesta, Kesälahdelta, Vaasasta, Laitilasta.  Valion kreikkalaista jogurttia, Fazerin mysliä, tuoreen lähileipomossa leivotun leivän päälle ValSa-maitosuolalla maustettua Oivariinia ja Polar-juustoa. Kotimaisia luomukananmunia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aiempaa vähemmän suolaa, eikä yhtään lisättyä sokeria. Kotimaisin voimin. Parempaa huomista Suomesta – ja Suomelle.  

yhteistyo

Postaus on toteutettu yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.
Lisää liiton #suosittelesuomalaista -kampanjasta voit lukea kampanjan verkkosivuilta tai Facebookista.