Vuosien maailmalla matkustamisen jälkeen katse on kääntynyt kotoisiin makuihin. Suomalainen ruokakulttuuri on enemmän nosteessa kuin pitkään aikaan. Jo hetken olemme onneksi osanneet arvostaa lähituotantoa ja kotoisia raaka-aineitamme. Mutta nyt nostamme ylpeänä lautaselle myös ne mummolan perinneherkut.
Ruokatoimittaja Kaisa Nieminen ja valokuvaaja Riikka Kantinkoski ovat tehneet yhden alkuvuoden kauneimmista ruokakirjoista ja koonneet mummolan maut yksien kansien väliin. Ilmeeltään modernissa, simppeliksi Ruokakirjaksi nimetyssä kirjassa on reseptien suhteen kunnioitettu perinteitä, ne on tuotu muutamaa modernimpaa reseptiä lukuunottamatta kirjaan juuri sellaisena kuin sukupolvemme – ja edeltävät sukupolvet – ne lapsuudesta muistavat.
Olen ollut yhtä onnekas kuin kirjan tekijätkin: Meillä on saanut aina itse vatkata, pilkkoa ja hämmentää. Siksi suurin osa kirjan resepteistä on minulla jo äitini keräämässä reseptikirjassa. Jos et ole yhtä onnekas, kirja on kattava katsaus ruokakulttuurimme ja se siirtää makumuistot sukupolvelta seuraavalle. Sellaisena se on kulttuuriteko.
Esipuheesta käy ilmi, että mokkapalat olivat päätyneet kirjaan, koska se oli molempien tekijöiden ensimmäinen keittiökokeilu. Niin se oli minunkin – opettavainen sellainen. Muidenkin reseptien taustoista olisin lukenut mieluusti enemmän: Miksi klassikoista juuri nämä oli poimittu mukaan.
Tänä talvena olen vatkannut monet kerrat kirjankin resepteistä löytyvää vispipuuroa. Perinneherkkua, jota meillä syötiin säännöllisesti myös lapsuudenkodissamme. Teen sen usein speltistä. Karkeaksi jauhetusta speltistä ei tule yhtä silkkistä ja kuohkeaa kuin hienorakeisesta vastineesta, mutta siinä on paljon makua. Karkeaa spelttiä myös tarvitaan suhteessa hiukan tavallista mannaa enemmän. Blogissa löydät ohjeen myös raparperivispipuurolle ja mehusta valmistetulle pikaisemmalle versiolle.
Kirjoitin laajemmin kotoisten makujen noususta aina ravintoloiden lautasille saakka Sydänmerkin sivuille. Vihdoin perinteisestä suomalaisesta ruoasta on tullut salonkikelpoista.
Puolukkavispipuuro speltistä
4 annosta
8 dl vettä
4 dl puolukoita
1 1/2 dl spelttimannasuurimoita
3/4-1 dl sokeria
ripaus suolaa
1. Kuumenna vesi ja puolukat kiehuviksi, keitä viitisen minuuttia. Siivilöi puolukan kuoret pois.
2. Kaada neste takaisin kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja vispaa suurimot, sokeri ja suola kiehuvaan nesteeseen, anna kypsyä pakkauksen ohjeen mukaan maltillisella lämmöllä. Sekoita välillä.
3. Mausta makeus ja lisää sokeria tarvittaessa. Nosta jäähtymään esimerkiksi kylmään vesihauteeseen tiskialtaaseen. Jäähdytä puuro rauhassa huoneenlämpöiseksi, siten saat siitä mahdollisimman kuohkeaa.
4. Vatkaa jäähtynyt puuro vaaleaksi ja kuohkeaksi vispipuuroksi sähkövatkaimella.
*****
Kirja on saatu mediakappaleena.
Vispipuuro on niin hyvää:)
Niin on, siihen ei kyllästy millään. Juuri sopivan hapanta tällaiselle hapannaamalle.
Ensimmäistä lasta odottaessani keitin vähintään joka toinen päivä kattilallisen vispipuuroa. Ei siis liene yllätys, että poika tykkää puolukoista. On tosiaan hienoa, että mummoloiden kotoisat maut ovat jälleen salonkikelpoisia!
Tehokasta siedätystä 🙂
Olen myös innoissani siitä, että suomalainen ruokakulttuuri on nosteessa. On monta vaihetta, jolloin se on melkein onnistuttu painamaan maan alle.
Oletko koskaan kokeillut nakata sekaan pakastemansikoita? Sillä tavalla puurosta tulee melkein jopa liian hyvää. Itse laitan mansikat valmiin, kuuman puuron sekaan jäisinä, jolloin ne myös kätevästi jäähdyttävät puuron ja pääsee nopeammin myös vatkauspuuhiin. 🙂
En ole tajunnut tuollaista kikkaa, mutta sitähän on ehdottomasti kokeiltava. Kuulostaa taivaalliselta, kunhan päästään raparperisesonkiin pakko varmaan kokeilla raparperi-mansikkavispipuuroa. Minulla on viime aikoina ollut himo vispipuuroon, enpä muista, milloin sitä olisi tullut vatkattua niin usein kuin nyt. Samalla tulee kätevästi tyhjennettyä pakastinta.
Täällä on myös vispailtu ahkerasti. Ehtivät ryynitkin jo hetkellisesti loppua, mutta turvauduin kvinoapurkin jämiin, siitäkin tuli tosi hyvää vispipuuroa, vaikkei ihan yhtä höttöistä kuin mannalla tai spelttimannalla. Ja muutes, nykyään surautan puolukat sauvasekoittimella hienoksi, ei tartte välittää kuorista tai siivilöidä niitä pois.
Hyvä vinkki tuo sauvasekoitin. En voi joka tapauksessa sietää niitä kuoria siellä joukossa, pilaavat koko homman hienouden eli sileän, kuohkean rakenteen.