Tietoa mainostajalle ›

Blog

Laiskan köksän vispipuuro

Vispipuuro mehusta
Valmiista mehusta vispipuuro syntyy vaivatta. Jääkaapin mehuhyllyn vajuttamisen voi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa satokautta. 

Jos katsoo koko valmistusprosessia, on tämän vispipuuron synnyttämiseen käytetty aika paljon energiaa. On haettu mustaherukat Kuopion torilta bussilla (äiti), perattu marjat (äiti), keitelty mehut (äiti), tuotu mehupullot junalla Helsinkiin (äiti) ja tehty mehusta vispipuuro (minä). Jos omistaa ahkeran äidin, loppuosa on  kuitenkin laiskalle kokille sopivan vaivaton satsaus vispipuuroon. Nykyään mustaherukka- ja puolukkamehutiivistettä saa onneksi kaupanhyllystäkin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten niin ei aina ollut.

Meillä vispipuuro melkein poikkeuksetta keitetään mehusta. Omat suosikkini syntyvät musta-tai punaherukkamehusta tai niiden sekoituksesta. Olen pohtinut myös seljankukka- ja raparperimehujen testaamista puuron tekoon. Minulla on aina jääkaapissa se muutama pullo mustaviinimarjamehua flunssan karkoitukseen, niistä liikenee riittävästi myös vispipuuroon. Mehuversio on vaivaton, ei marjojen keittelyä eikä siivilöintiä. Siitä tulee myös aina takuuvarmasti samettisen pehmeää. Puuron voi toki tehdä myös ihan oikeista marjoista, vilkaise vaikka Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan marja-aronia-omenavispipuuroa.

Meillä vispipuuro tunnettiin lapsuudessani marjapuurona. Google-haun perusteella vispipuuro menee rinnanmitalla ohi yleisempänä muotona, mutta valmistustapa vaikuttaa olevan sama. Liekö murrevaikutusta sitten. Kummalla nimellä tämä herkku teillä tunnetaan?

Vispipuuro

neljälle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mehua (esim. mustaherukka-, punaherukka-, puolukkamehu)
1 1/2 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

1. Laimenna mehutiivisteestä vahva mehu. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

2. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

3. Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Puuroa ja pullantuoksua myös Facebookissa

50 kommenttia “Laiskan köksän vispipuuro

  1. Onpa hyvä idea tehdä vispipuuro valmiista mehusta:) pari vuotta sitten minua pyydettiin tekemään vieraspostaus tääällä asuvan amerikkalaisen bloggaajatutun blogiin,ja laitoinkin vispipuuropostauksen (englanniksi) .En silloin löytänyt puolukoita joten käytin pakastavadelmia.Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun olin tehnyt tai edes maistanut vispipuuroa ja se on kyllä tosi hyvää:)

    • Meillä on aina tehty näin, joten en edes oikein ollut tajunnut, että on muitakin tapoja 😉 Olisiko sielläpäin karpaloita, ehkä se toimisi siitä? Joka tapauksessa ihana vieraspostaus, vadelmat menevät minulla ihan kaikissa muodoissa.

  2. Suloinen värimaailma kuvissasi!

  3. Äitien tekemät herukkamehut ovat varmasti yksi maailman parhaista asioista. Kun sen makuun on pienestä pitäen tottunut, niin ei oikein kaupan mehut maistu. Täytyykin pyytää taas, jos saisi pullon taikka kaksi, että pääsee kokeilemaan vispipuuroa tällä tavoin tehtynä.

  4. hippunen on 23.11.2012 at 18:59 sanoi:

    Meillä lapsuudenkotona puhutaan lappapuurosta. Pari päivää sitten meillä tehtiin lappa-/vispipuuro luomu spelttimannasta ja pakastimesta löytyneistä ylivuotisista mansikoista ja puolukoista. Herkullista. 🙂

    • Minullekin Lapin lapsuudesta tuttu tuo lappapuuro:)

    • Lappapuuro onkin minulle ihan uusi sana. Aina oppii uutta. Spelttimanna on ollut meillä pitkään jo kokeilulistalla, mutta ensin pitää tyhjentää tuo normipussi tuolta kaapista. Mansikka-puolukka kuulostaa hyvältä pakastimen tyhjennyspuurolta!

      • Lappapuuroa meilläkin! 🙂 On kyllä ehkä parasta puuroa ja voi tehdä melkein mistä vaan, vaikka ruis- tai riisijauhoista tms…

        • Täällä on selvästi tämä pohjoinen lappapuuropuolue 🙂 Minulle lappapuuro oli ihan uusi sana. Pitääkin joskus kokeilla noista muista jauhoista.

  5. sauvajyvänen on 23.11.2012 at 19:17 sanoi:

    Ja minä tulin uteliaaksi että miksi marjat on perattu ennen mehunkeittoa? Mielenkiintoista että on laitettu vähän suolaa, sitä ei ole koskaan tullut tehtyä. Onko se maun takia, vai vaikuttaako jotenkin kuohkeuteen?

    • Ehkä niitä ei olekaan, huomaa, miten vähän olen osallistunut tähän prosessiin 😉 Suola on maun takia ja ainoana perusteena, että näin meillä on aina tehty… Äidin ohjeita kyseenalaistamatta 😉

  6. Eipä ole tullut mieleen tämäkään. Kiitos vinkistä! Meillä ainakin marjat perataan sen takia, että saadaan marjamäski leipätaikinoita varten talteen.

  7. Meillä taas isäni keittää mehut, perinteisesti vähimmäismääränä on ollut sata litraa, mutta luulen, että nykykulutuksella ei kyllä tee enää ihan niin paljoa. Mun suosikkihöyrymehu on punaherukka-vadelma, se on vähän turhankin hyvää metsävadelmista tehtynä. Mäkään en ole koskaan tehnyt vispipuuroa mehusta, täytyykin kokeilla.

    • Metsävadelmia ei raaski käyttää mehuun, niitä saa aina ihan liian vähän. Teillä taitaa olla joku superapaja!
      Punaherukka-vadelmamehusta tulisi varmaan ihana puuro.

  8. Annaleena on 23.11.2012 at 22:17 sanoi:

    Kiitos vinkistä! Ei ole tullut mieleen valmistaa mehusta vispipuuroa. Mutta tiedänpä tehdä näin ensi kerralla.
    En omista mehu-maijaa. Tänä vuonna keitin mehut vain kattilassa. Onhan se turhaa hommaa kun maijalla siitä määrästä saisi niin paljon enemmän. Täytyy muistaa hankkia maija seuraavaan sesonkiin.
    Meillä täällä maalla olisi vattuja vaikka muille jakaa. Kop kop. Tänä vuonna löydettiin hehtaarin ala täynnä vadelmaa. Sangollisessa oli ehkä 10 huonoa marjaa. Iski himo ja vietinkin kaikki illat hyttysten kanssa metsässä 🙂

  9. Tuota noin, en ole koskaan tehnyt itse vispipuuroa koska meillä senkin tekee äiti. Ja usein vielä pöräyttää autolla ovelle tuomaan sitä. (Hävettää).

    • Ei hävetä, Anna. Me tiedetään jo ennakkoon, että sua aina hemmotellaan 😉 Totuuden nimissä kyllä minäkin useimmiten vispipuuroa saan äidin valmistamana.

  10. Vispipuuroa meillä on tehty, ja hippunen suolaa laitettu myös. Meillä on ollut myös ruismarjapuuroa puolukoista tehtynä, ja sekin on aivan ihanaa maidon kera!

    • Vispipuuro kuulostaa ihanan kevytkenkäiseltä ja marjapuuro taas järkevältä 😉 Ruismarjapuuroa en itse muista koskaan maistaneeni.

  11. Meillä tuota pinkkiä puuroa kutsutaan vispipuuroksi. Tosin itse en siitä pidä, mutta mieheni rakastaa. En ole älynnyt, että mehusta voisi koko puuroa tehdä, itse väsään sen aina äidin pihalla kasvamista ja äidin keräämistä ja mulle toimittamista marjoista. 🙂

    Äidit ovat parhautta. <3

    • Mitä sitä ihminen söisi ilman äitejä. Minä olen ainakin saanut perusoppini ruoanlaittoon äidiltä – ja yhä edelleen näitä ihania ruokatuliaisia.

  12. Meilläkin syötiin vispipuuroa. lappapuuro on tuntematon käsite. Äidit <3

  13. Aika kovettu äitee sullakin!

    Nyt mun murrekorva tinnittää… mun mielestä meillä puhutaan sekaasin sekä vispipuurosta, että mariapuurosta?

  14. Vispipuurona tunnetaan tämä herkku meillä 🙂 kauniita kuvia!

  15. Sanna on 25.11.2012 at 12:55 sanoi:

    Äiti teki pienenä ruispiolukkapuuroa, joka oli kuulemma herkkuamme. En muistanutkaan. Nyt syksyllä uudelleen tutustuminen kannatti, sillä on kyllä hyvää. On myös kummipoikasi herkkiä, joten saat hyvän syyn kokeilla ruispuolukkapuuroa. Bussilla matkustaminen on jo opettelun alla. 😀

    • Eli siis meillä tosiaan on keitetty myös ruismarjapuuroa, en muistanutkaan. Ai, sekin on kummipoikani herkkua. Poika taitaa tosin olla aika kaikkiruokainen. Olen kyllä pysäkillä vastassa, bussiin vaan 😉 Vai pitäisikö odottaa ensimmäisen vuoden täyttymistä…

  16. Mulle tämä mehusta keitteleminen on erinomaisen tuttua, lieneekö syys äitini kokkauslaiskuudessa. Säilöntälaiskuutta sen sijaan sillä ei ole koskaan ollut, niinpä niitä kotimehuja sai kyllä lapsosna lipitellä.

    Itse olen (varokaa, blogireality-tasoinen tunnustus tiedossa) vienyt lappapuurolaiskuuden kirkkaasti seuraavalle tasolle: Myllärin luomulla on erinomainen luomuvispipuuroaines, jossa on ryynit, kuivatut puolukat ja vatut + sokerit pussitettuna. Ei muuta ylimääräistä. Enää tarttee vain jaksaa mitata litra vettä, keitellä hetki ja vatkata. Harmi vaan, että se ei ihan joka kaupassa ei tule vastaan.

    • Kun nuo äidin keitokset on käytetty loppuun, taidan ottaa tuon Myllärihomman testiin – puolukka-vadelma kuulostaa niin hyvältä. Oikotiet onneen kannattaa aina hyödyntää…

      Lapsena en ehkä osannut arvostaa niitä kotimehuja, nykyään sitten sitäkin enemmän 😉

  17. pinea on 26.11.2012 at 19:02 sanoi:

    Herkullisen näköistä! Meillä marjapuurona tunnettiin ruispuolukkapuuro, vispipuurona tämä kuohkeampi versio.

    • Vispipuuro on aina ihanaa. Näyttää siltä, että vispipuuro on ylivoimainen voittaja tässä kisassa ja yllättäjä lappapuuro kiri kakkoseksi.

  18. Pingback: Kesän tuoksu: Mansikkavispipuuro | Herkkusuu.fi

  19. Etsin juuri reseptiä vispipuuroon mehusta, ja olin hyvin iloinen kun löysin sen sinun blogista, olenhan lukija 🙂
    Tämän jutun kun luin niin törmäsin sanaan seljankukkamehuun. Ahaaa! Täällä Saksassa seljankukka kasvaa, ja olen tehnyt sitä monesti siirappia. Täti Suomessa väittää, ettei selja kasva Suomessa. Nytpäs voin kysyä sinulta: onko näin?

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 23.10.2016 at 22:04 sanoi:

      Eeva, onpas mukavaa saada sinulta kommentti tänne. Anteeksi, etten ole vastannut aiemmin, minulla on ollut ongelmia kommentoinnin kanssa blogissa.

      Selja ei ymmärtääkseni kasva Suomessa, lähin paikka on Ruotsi. Mutta en ala väittämään vastaan, jos joku viisaampi on eri mieltä 🙂

      • Juu ei mitään, itse vasta nyt kerkesin katsomaan, joko olit vastannut 🙂

        Varmaan se sitten on näin, ettei selja kasva Suomessa. Sitä en tiennyt että kasvaa Ruotsissa, mutta se selittää miksi Ikeassa on myynnissä seljankukkasiirappia!

        Ainakin seljaa mielessä pitäen täytyy sanoa että onneksi asun Saksassa, meillä nimittäin kasvaa selja osana pensasaitaa joka ympäröi tonttia. Ensi keväälle heti muistiin, että kokeilen ton seljankukkavispipuuron, raportoin sitten 🙂

        Hyvää syksyä sinne!

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 31.10.2016 at 7:35 sanoi:

          Onpas onnekasta. Keski-Euroopan ilmastolla on puolensa 🙂 Jään odottamaan raporttia. Nykyään onneksi seljankukkamehua saa hyvin Suomestakin kaupoista ja olen ihan ihastunut siihen. Jos toimii, menee ehdottomasti testiin täälläkin.

          • Tätini Suomessa iloitsee aina kun tuon seljankukkasiirappia, hän laitaa sitä salaattikastikkeisiin, erityisesti kaalisalaatissa se maistuu hyvältä!

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 04.11.2016 at 10:23 sanoi:

            Eipä olisi tullut edes mieleen, mutta tuohan on loistoidea. Juuri sopiva makeus, mutta myös makua mukana.

Post Navigation