Joulupöydän kunkku ei ole meillä kinkku, vaan kaikista eniten odotan kaloja – silliä, silakkaa ja tietenkin lohta. Monessa muodossa, mutta ehdottomasti myös klassisesti graavattuna.
Jo muutamana vuonna blogissa on julkaistu adventtikalenteri. Se on samalla itsellenikin tapa laskeutua jouluun. Sopivasti joululeivontaa, askartelua. Ei stressin puolelle, mutta juuri sen verran, että pääsee tunnelmaan. Postauksen alta löydät suosikkini viime vuosien adventtikalentereista.
Tänä vuonna ensimmäiset tähtilamput on juuri ripustettu ikkunaan, muutamasta hyasintista työhuoneessa voi välillä käydä ottamassa sopivan annoksen joulun tuoksua. Tämän vuoden ensimmäinen luukku paljastaa ohjeet klassikkoon – jota meillä tosin syödään ympäri vuoden, mutta silti se kuuluu kiistatta joulupöytään, mutta useimmiten myös itsenäisyyspäivän alkupaloihin.
Hyvän graavilohen salaisuus on maltillinen suola ja maltti ajan kanssa. Tiukka suolakerros kalan päällä ja lyhyt graavausaika johtaa siihen, että suola hyökkää pinnasta voimallisesti, mutta sisus ei ole suolautunut juuri ollenkaan. Kaksi vuorokautta graavautumassa ja 5 % suolaa kalan painosta on hyvä nyrkkisääntö tasaisesti graavautuneeseen kalaan. Suola kannattaa myös levittää sekä liha- että nahkapuolelle, kala graavautuu siten paremmin kauttaaltaan.
Graavilohi
1 kg lohta
50 g suolaa
ripaus sokeria
ripaus valkopippuria (mieluusti myllystä)
reilusti tilliä
(rosepippuria kehyesti rouhaistuna)
1. Poista kalasta ruodot.
2. Levitä suolaa tasaisesti ensin nahkapuolelle ja sen jälkeen lihapuolelle.
3. Ripauta hyvin kevyesti sokeria ja vähän valkopippuria lihapuolelle. Leikkaa sen jälkeen krouvisti reilusti tilliä ja levitä se kalan pinnalle. Ripottele halutessasi päälle myös hieman rosepippuria.
4. Nosta kala pakastepussiin, sulje pussi ja nosta kala lautasen päälle. Aseta painoksi toinen lautanen ja nosta kala graavautumaan kahdeksi vuorokaudeksi jääkaappiin. Kääntele kalapalaa välillä.
5. Ota kala jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ylimääräinen suola ja leikkaa kala ohuiksi siivuiksi. Nosta tarjolle ja koristele tillillä .
Minäkin keskityn joulupöydässä aina kaloihin ja joka vuosi pohdin myös sitä, voisiko pääruoan skipata kokonaan…. Perinteinen graavilohi puolustaa tosiaan paikkaansa myös yltäkylläisessä joulupöydässä ja on superhyvää vaikkapa saaristolaisleivän päällä. Sitä tekisikin mieleni juuri nyt!
Meillä menee graavilohta ruisleivän tai saaristolaisleivän päällä ympäri vuoden. Sen luokan herkku se on. Pääruoka jää koko ajan vähemmälle, vaikka kinkku onkin hyvää ja lanttulaatikko maistuu kerran vuodessa.
Jes, joulukalenteri! Täällä heti yksi innokas lukija ja jouluilija 🙂 Graavilohi on meidän joulupöydän tärkeimpiä lautasia – kala on meilläkin kunkku, vaikka kinkku onkin hyvää!
Minäkin olen innokas jouluilija, minulla on jo lista, mitä kaikkea haluaisin tehdä, mutta hyvällä omatunnolla siitä varmaan putoaa paljom ennen joulua pois 🙂 Graavilohi on minullekin ehdottomasti yksi odotetuimpia juttuja, enkä pistä pahakseni sillejä enkä silakkaakaan.
Oi, graavilohi on parasta. Minä en syö kuin joitain jouluruokia ja niitäpä on laatikot, graavi ja rosolli. Kinkkuun en vilkaisekaan kun ei nyt muutenkaa kuulu ruokavaliooni. Muut kyllä syövät, mutta graavilohi on mulle “kinkku” 🙂
Vaikka minä syön myös kinkkua, kyllä silti kalat ovat minullekin se juttu ja laatikoista lanttulaatikko on ylivoimainen ykkönen. Rosollin päälle en juuri välitä, sen sijaan tämän vuoden joulupöytään taitaa tulla punajuuri-pähkinäsalaatti, johon ihastuin tuossa muutama viikko sitten.
Meilläkin panostetaan enemmän ns. kylmään pöytään, eli juuri kaloihin (graavit, mädit, silakat, sillit jne jne).
Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän niitä on alkanut arvostaa.
Kinkku on ihanaa, mutta niin on joulun kalat ja äyriäiset! Äiti tekee parhaan graavilohen, minä taas jostain syystä onnistun aina graavisiian kanssa. (ja siihen pitää saada päälle parmesania ja rosépippuria)
Eipä ole ikinä tullut edes mieleen laittaa parmesania graavisiikaan, tuo homma on ehdottomasti testattava.
Mulla on tänä jouluna sellainen tilanne, että nämä raa-at ja raakakypsennetyt kalat ja mädit ovat nou-nou-listalla, ja olen yrittänyt pääni puhki keksiä, että mitä mä sitten syön!
Minulla on samasta useamman vuoden kokemus – ei syöjänä vaan kokkina. Se ei ole ihan helppoa.
Mä tein aikoinani sen ratkaisun, että söin vain, niinkuin ennenkin.
Ja sait aikaan kaksi tervettä lasta ja mahtavaa lasta – että ei se huono tilanne ole sekään 🙂
Pingback: Luukku 1 Tähtikranssi
Pingback: JOULUINEN HÄRÄNHÄNTÄPATA – Liemessä