Keskiviikkoisin paljastuu meidän loppuviikon ruokalistamme. Silloin koukkaan sato-osuuteni Kaupunkilaisten oman pellon viikottaisesta sadosta.
Pussin sisällön paljastuttua alkaa kotoinen versio Kokkisodasta – tosin ilman vastustajaa. Miten hyödyntää koko kassillinen mahdollisimman herkullisesti. Kaikkea on käytettävä, mitään ei saa jäädä yli. Loppuviikon ruokalista on vähän kuin palapeli. Jos käytän nyt fenkolin, mitä tekisin huomenna perunoista. Mikä säilyy pidempään, mikä pitää käyttää heti. Olisi sääli, jos hyvät raaka-aineet päätyisivät hävikkiin. Pääosin olen toistaiseksi saanut sisällön kulutettua, yrtit ovat välillä vähän kinkisiä. Ne eivät leikattuina kestä kovin montaa päivää jääkaapissa. Kohti loppukesää kassi vain pullistuu.
Viimeisimmässä sadonjaossa kassiin oli pakattu mm. kilo uusia perunoita, pieni napakka kesäkurpitsa, pinaattia, basilikaa, salaattikerä, kyssäkaali, lanttua, nippu sipulia ja fenkoli. Siinä riittää kahdelle syömistä. Tältä näyttää tämän viikon ruokapalapeli:
Savulohi-fenkolipasta (fenkoli ja pari sipulia) – resepti alla
****
Pinaatti-perunamunakas ja vihreä fetasalaatti (pinaattia,uusia perunoita, salaattikerä, pari sipulia)
****
Broileri-kesäkurpitsapihvit ja tomaattibulgur (kesäkurpitsa, sipuli ja basilika)
Lisäksi ehdimme syödä jo perunoita kalan kanssa, lantun ja kyssäkaalin palastelin iltapalaksi. Ennen seuraavaa sadonjakoa vihanneslaatikot on koluttu tyhjäksi. Alkuviikkoon jää enää perunoita, jotka säilyvät kyllä.
Satopussin fenkoli huusi tarttumaan itseensä ensimmäisenä. Kuvankaunis yksilö, mukana melkein puoli metriä vartta, joka kaupassa myytävistä vihanneksista on aina napsaistu pois. Pidän fenkolista eniten lempeäksi haudutettuna. Raakana se on makuuni helposti turhan ärjyä ja peittää muut maut alleen. Varressa ja tillimäisissä hapsuissa fenkolin maku on hennompi ja ne kannattaa hyödyntää ruoanvalmistamisessa.
Tein nopean savulohi-fenkolipastan. Kuullotin ensin sipulin ja fenkolin mukulan rauhassa makupohjaksi, jotta fenkoli pehmenee kunnolla. Kermaisia pastoja teen aika harvoin, mutta kylmäsavulohelle kerma on hyvä kaveri. Joskin se myös helposti pyöristää maut vähän mitäänsanomattomiksi. Siksi kastikkeen nesteestä puolet on viiniä ja kastikkeeseen kannattaa rouhia ihan reilulla kädellä mustapippuria ja silputa yrttejä.
Tarkoituksena oli laittaa mukaan myös pinaatti, mutta nenä kiinni pannun huumaavissa tuoksuissa unohdin pinaatit pöydälle kauniseen nippuun. Huomenna niistä syntyy lounasmunakas, jonka rinnalle teen tämän kesän lempisalaatin.
Savulohi-fenkolipasta
kahdelle
noin 160-200 g pastaa (esimerkiksi spagettia tai linguinea)
1-2 kesäsipulia
1 pieni fenkoli
öljyä
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta
noin 100 g kylmäsavulohta
fenkolin varsia (jos ei ole, laita enemmän tilliä)
tuoretta tilliä
mustapippuria
suolaa
1. Laita pastavesi kiehumaan. Kastikkeen valmistaminen kestää noin 12 minuuttia eli ajoita pasta sen mukaisesti.
2. Silppua kesäsipuli ja fenkoli, raasta sitruunankuori ja silppua tilli ja fenkolin varsi.
3. Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sipulia ja fenkolia viitisen minuuttia.
4. Mittaa pannulle viiniä ja nosta lämpötilaa, kiehuta kovalla lämmöllä muutama minuutti.
5. Lisää kerma ja sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää lohi. Keitä vajaa viisi minuuttia keskilämmöllä.
6. Mausta mustapippurilla, suolalla (maista ensin kala on jo itsessään suolaista) ja tuoreilla yrteillä.
7. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa heti.
*****
Every Wednesday I have my own private Ready Steady Cook episode. No opponents, though. Just me – and a bag full of vegetables from our co-op field in Korso. For a two a bag of vegetables is a bountiful portion, but then again it urges to add more vegetables to our daily regimen.
The most beautiful Florence fennel with a small, young bulb and fresh and bright feathery leaves lured me to grab it first out of all those beauties in my bag. When eaten raw fennel has a bit too assertive flavour to my taste, but it can be tamed down by sautéing it as I did in a simple pasta dish with summer onions, fennel and cold smoked salmon.
*****
Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävän ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat pääasiassa ammattilaiset. Lisäksi jäsenet tekevät vuosittain talkootyötä kymmenen tuntia. Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveista, jakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä.
Tuo Kaupunkilaisten oma pelto ja ruokaosuuskunnan toiminta kuullostaa kiinnostavalta!
Se on, superhyviä raaka-aineita ja läheltä. Suosittelen lämpimästi.
Minulle käy kesällä usein torilla tai kaupassa niin, että haalin kaikki ihanat ja kotona alan sitten pähkäilemään, että mikä pitää tehdä ensimmäiseksi, mitä voi säilyttää jääkaapissa vielä hetken. Kaikkea tekisi mieli tehdä heti, mutta kahden hengen ruokatalous ei vedä napoihinsa kaikkea kerralla. Mutta kiva näin, että on runsauden pula. Talvella joskus miettii, että mitä viitsisi ottaa, mikä on laadukasta ja järkevän hintaista.
Minä taas olen yrittänyt pitäytyä kohtuudessa ja listoissa, mutta varsinkin marjojen suhteen se useimmiten jää yritykseksi. Onneksi niitä voi napsia ihan sellaisenaan – ja olen niiden syömisessä rajaton.
Tää pasta (ja kuva!) on super ihanan näköistä. Minä <3 fenkoli. Ja on pitänytkin sanoa sulle, että olet kehittynyt tosi paljon kuvaajana. Huomaa, että se kurssi tuotti tulosta (ja olit jo tosi hyvä ennen sitäkin).
Mistä muuten tuo tausta on? Olen kuumeisesti yrittänyt sellaista löytää, mutta mistään ei ole vielä tullut vastaan. Nyt tuli taas kauheasti asiaa, pitäisi kommentoida useammin :).
Kira
Kiitos Kira, nyt sanon oikein sydämeni pohjasta. Näin kommentin päivällä kännykässä, enkä päässyt vastaamaan, mutta koko päivän on hymyilyttänyt. Niin pienet asiat tekevät ihmisen iloiseksi, tämä teki minut. Minustakin nimittäin tuntuu, että opin siellä kurssilla yhtä sun toista. Omista kuvista toki usein näkee ne jutut, joiden haluaisi olla toisin, niin tästäkin. Mutta pasta on todella hyvää 🙂
Tuo tausta on ihan maalattu levy, ostin sen blogikirppikselta. Siihen on sudittu erisävyisiä sinisenharmaita ja harmaita. Se on ihan luottotausta. Aina jos ei oikein lähde, otan sen, saa ruoan värit esiin.
Sitä aina ruudun toisella puolella ihailee muiden tekeleitä mutta harvemmin sitten kehuu konkreettisesti itse tekijää. Oon ottanut henkilökohtaisesksi missioksi parantaa tätä tapaa. Kiva, että lämmitti mieltä!
Pitää varmaan lähteä maalikauppaan. Kerran yritin jotain maalailla, mutta ei siitä kovin hyvä tullut. Täytyykin ryhtyä testailemaan eri maaleja oikein urakalla 🙂
Tai kysyt jostain Facebookin kirpputoriryhmästä jämäpurkkeja harmaansävyissä.
Hieno missio, pitää tehdä sama korjausliike.