Tietoa mainostajalle ›

Blog

Arvovalintoja lautasella – broileripihvit

Kesäkurpitsa-broileripihvit
Syyllistyäkö vai eikö? Maukkaat broileripihvit johtivat henkiökohtaiseen pohdintaan arvovalinnoista ja eettisyyden merkityksestä lautasella.

kesäkurpitsa-broileripihvit-suolaajahunajaa

Seuraan säännöllisesti Guardianin koukuttavaa ruokasivustoa, jossa olen ihastunut mm. Yotam Ottolenghiin. Kun Mikko Takala oli Kauppalehdessä testannut Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjasta kesäkurpitsa-broilerpihvejä, en voinut vastustaa kiusausta. Tekijät, arabi ja juutalainen, ovat kasvaneet Jerusalemissa ja sittemmin luoneet uransa Lontoossa. Vaikka ruoka ei kansakuntia riitaisalla alueella ole pystynyt yhdistämään, nämä kaksi miestä se onneksi on.

Tämäkin resepti – kuten useimmat Ottolenghin reseptit – on erinomainen: Kevyet arkipihvit syntyvät kohtuullisessa ajassa ja niissä on makua. Tekemäni muutokset ovat varsin minimaalisia, lisäsin hiukan mausteita mm. inkivääriä ja laitoin reilummin yrttejä. Oli pakko laittaa kirja tilaukseen, toistaiseksi kaikki netistä löytämäni kirjan reseptit ovat olleet erinomaisia.

Broilerin käyttäminen johti taas kerran pohdintoihin valinnoistani lihatiskillä. Mitä enemmän luen asiasta, sitä suuremmat tunnontuskat tehotuotetun, ylijalostetun broilerin ostamisesta on alkanut tulla. Muutamassa vuodessa sen käyttö on meillä vähentynyt melko olemattomaksi, mutta edelleen sitä meille ostetaan satunnaisesti. Paketti jauhelihaa taisi olla ensimmäinen ostamani erä broilerinlihaa lähes puoleen vuoteen.

Muutama vuosi sitten en juurikaan pohtinut syömistäni ja sen eettisyyttä. Tieto on vaikeuttanut valintoja. Yöpöydällä on joulusta alkaen ollut Syötäväksi kasvatetut. Kutsuttakoon sitä vaikka silmien sulkemiseksi tosiasioilta, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen – ehkä pelkään, että tieto lisää liikaa tuskaa. En ole valmis kasvissyöjäksi ja olen välillä pohtinut, missä menee raja: Mistä olen valmis luopumaan? Uhanalaiset kalat – helppo valinta, vaihtoehtoisia kalalajeja kyllä riittää. Suomen Kuvalehden mukaan esimerkiksi Suomen 73 kalalajista uhanalaisia on 12. Valinnanvaraa on siis edelleen, vaikka jättäisin ankeriaat mereen. Häkkikanaloiden munat ovat helposti korvattavissa vapaan kanan munilla ja luomumunilla. Lihansyönnin osalta rajankäynti onkin huomattavasti vaikeampaa.

Täysin eettistä ja ekologista vaihtoehtoa lihansyönnistä ei taida olla edes olemassa. Riista lienee lähimpänä kaupunkilaisen kuvittelemaa ideaalia, mutta todellisuudessa hirviä ja riistalintuja ei riitä Suomen metsissä täyttämään kaikkien tarpeita. Reaalimaailmassa se olisi vain harvoille mahdollinen valinta. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos kysytään punavihreiltä koulutetuilta naisilta pääkaupunkiseudulla, kasvissyönti vaikuttaa olevan lähes normi. Kuva on kuitenkin harhaanjohtava: Eri lähteiden lukujen perusteella arviolta 96-98 % suomalaisista syö lihaa.

Ruokaprofessori Johanna Mäkelä totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että yhä tärkeämmäksi osaksi ruokapuhetta on tullut se, mitä ei syödä. Saman ilmiön tunnistan itsekin. Henkilökohtaisia arvovalintoja tehdään laajalla skaalalla: Osa rajaa pois lautaseltaan lihan, toiset kaiken eläinperäisen, osa tonnikalan, jotkut kaiken lihan riistaa lukuunottamatta, toiset eläinlapset, broilerin tai muun paitsi luomulihan. Kiinnostavaa on, kuinka hiljaa suuri lihaasyövä enemmistö tässä keskustelussa on. Lukujen ja varmasti myös meidän kaikkien empiiristen kokemusten perusteella me lihansyöjät olemme kuitenkin edelleen valtava enemmistö.

Pohdintani asian ympärillä on kyllä jonkin verran muuttanut ruokalistaani: Vähintään kerran viikossa pyrin pitämään kasvisruokapäivän, suosin kalaa, broileria lautaselle päätyy vain harvoin ja luomulihan osuus lihaostoistamme on lisääntynyt. Pidän lihasta liikaa – myös grillibroilerista ja pitkään haudutetusta lihapadasta, jotta olisin valmis luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Syyllistyn hiukan siitä, että eettisyyden sijaan valintojani ohjaavat makunautinnot, mutta en kuitenkaan syyllisty tarpeeksi, jotta olisin valmis muuttamaan ruokatottumuksiani kovin radikaalisti. Nämäkin maukkaat pihvit söin hyvällä ruokahalulla. Tunnustan tosiasiat ja hyväksyn, että lautaselleni päätyvien eläinten kohdalla kyse on tuotantoeläimistä. En kaipaa ylenmääräistä inhimillistämistä, mutta toivoisin, että tuotantoeläimiä kasvatettaisiin inhimillisissä olosuhteissa. Mitä se sitten tarkoittaa? Siinä riittää ainakin kaltaiselleni eläinten kasvatuksesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle pohdittavaa.

Näkökulmia on yhtä monta kuin keskustelijoita. Oletteko te pohtineet omaa ruokavaliotanne eettisistä tai ekologisista syistä tai tehneet arvovalintoja pohdintojen seurauksena? Rajaatteko jotain lautaselta pois vai syöttekö kaikkea hyvällä ruokahalulla?

kesäkurpitsa-broileripihvit-1-suolaajahunajaa

Kesäkurpitsa-broileripihvit

6 kpl, kahdelle

250 g broilerijauhelihaa
100 g raastettua kesäkurpitsaa
2 kevätsipulia
sentin-parin pätkä tuoretta inkivääriä
1/2 kananmuna
reilu 2 rkl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteria, minttua, basilikaa)
1/2 tl juustokuminaa
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
lusikankärjellinen cayennepippuria

öljyä paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa, silppua valkosipuli, yrtit ja inkivääri. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Sekoita kaikki aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja taputtele massasta kuusi pienehköä pihviä. Paista öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin.

4. Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 220-asteisessa uunissa kypsiksi (noin 7-8 minuuttia).

facebookissa-lätkä

26 kommenttia “Arvovalintoja lautasella – broileripihvit

  1. Ai tällaiset niistä pihveistä tuli! Herkullisen näköisiä.

    Olen lukenut siitä Syötäväksi kasvatetut kirjasta sen broileriosuuden. Olin lukemastani jokseenkin yllättänyt, mutta en nyt kerro mihin suuntaan. Kantsii lukea se kyllä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 18:12 sanoi:

      Kyllä minä sen vielä aion lukea, haluan uskoa, että tulen yllättymään positiivisesti. Minulle antaa lohtua se tieto, ettei kirjan kirjoittajakaan ole kasvissyöjä, vaan syö luomulihaa eli eiköhän ole olemassa myös minun omatuntoni kannalta oikein hyväksyttäviä tapoja kasvattaa ruokaa – myös lihaa.

      En ole kauhean puritaani lihansyönnin suhteen – en itseni enkä varsinkaan muiden syömisen kohdalla, mutta olen todennut, että kasvis- ja kalaruoan lisääminen lautasella on avannut mahtavia uusia makumaailmoja ja ei se ainakaan epäterveellistä ole, joten kaikki on ollut kotiinpäin.

  2. Aivan samanlaisia ajatuksia olen mietiskellyt viimeiset pari vuotta. Monia asioita mitä ennen ostelin ihan huoletta, ei enää tulisi mieleenkään. Kasvisruokapäiviä pidän monta monituista kuukaudessa ja ihan huomaamattani, koska kasviksista nyt vaan saa niin älyttömän hyviä ruokia. Tieto lisää tuskaa, tässä tapauksessa vain hyvällä tavalla, kyllä se tietoisuuden lisääntyminen on vaikuttanut hirveästi ostoskorini sisältöön.

    Ja lue sää ensin se kirja ja kerro sitten pystynkö mä siihen tarttumaan, saatan olla vähän liian herkkis.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 19:38 sanoi:

      Minä olen tässä pohdiskellessa oppinut tekemään paljon hyvää kasvisruokaa – tänään mm. lautasella porkkana-vuohenjuustokeittoa, joka on arkisuosikkejani. Eli pohdinnat eivät suinkaan ole rajoittaneet ruokavaliota vaan enemmänkin ehkä laajentaneet makuja lautasella.

      Lupaan lukea sen kirjan ja arvioida, onko se sinulle sopivaa tavaraa.

  3. Hyviä pohdintoja Jonna:-) Punaisesta lihasta en ole koskaan pitänyt mutta kuutisen vuotta sitten jätin kanan ja kalkkunankin pois’vaikka pidin nistä.mutta käynti tehokanalassa ja monet syöpätapaukset perhepiirissä vaikuttivat ratkaisuuni lopettaa myös siipikarjan käytön ja siirtyä yhä enemmän kasvispainotteiseen ruokaan,tosin syön kalaa ja äyriäisiä aina silloin tällöin.Nuo Yotamin kanapihvit kuulostavat kyllä tosi tutuilta; tuollaiset ovat niin suosittuja täällä.Hienot kuvat!Ja tuo kirja pitää kyllä hankkia tai vähintään tehdä taas retki Jerusalemiin jossa on aivan mahtava ruokatori:-)

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 19:42 sanoi:

      Olenkin miettinyt, mistä ruokavaliovalintasi ovat lähtöisin, mutta kyse on siis evoluutiosta, eikä yhdestä radikaalista päätöksestä.

      Jään odottamaan kuvia sieltä ruokatorilta, niitä odotellessa fiilistelen kirjaa, joka toivottavasti tulee pian.

  4. Minulla arvovalinnat näkyvät eniten kaloissa, sekin melko itsekkäältä pohjalta. Olen aidosti surullinen lasteni (ja heidän mahdollisten lasten) puolesta, etteivät he ikinä saa samanlaisia makukokemuksia kaloista mitä minä olen aikoinani saanut: kaikki kalakannat eivät yksinkertaisesti selviä pitkään. En ole pitkään aikaan syönyt muuta kuin kotimaista kalaa, joskus syön ruotsalaistakin, mutta siinä menee raja. Kuitenkin, jos olen jossain ravintolassa jossa on valmismenu (nämä siis yleensä työjuttuja), niin en ole syömättä mitä siellä onkaan tarjolla. Tai ulkomailla syön kalaa mitä on tarjolla, ottamatta kamalan tarkkaan selvää mistä se on peräisin.

    Lihassa suosin luomua, riistaa, ja itseteurastettua lihaa, mutta tässäkään asiassa en ole absoluuttinen. Lihan suhteen kotimaisuus on tärkeä kriteeri, siinä mittakaavassa jo, että olen vähentänyt kodin ulkopuolista lihansyöntiä sen takia, ettei monessakaan lounaspaikassa saa tietoa lihan alkuperästä. Tässäkään en ole absoluuttinen, mutta suunta on selvästi vähenemään päin.

    Mitä siihen Elina Lappalaisen kirjaan tulee, minusta on mielenkiintoista miten monella tapaa ihmiset sen lukevat. Minä luin sen sillä tavalla, että syön entistä paremmalla halulla kotimaista lihaa 😉 Tietyt kulutustottumukset ehkä muuttuivat vähän sen myötä (meillä suositaan esim. Snellmannia ja Pajuniemeä entistä enemmän), mutta mitään sellaista siinä ei tullut esiin minkä takia olisin vähentänyt lihansyöntiä entisestään.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 20:45 sanoi:

      Olen todella positiivisesti yllättynyt sekä sinun että Ankeriaan kommenteista liittyen kirjaan. Haluan nimittäin uskoa, että lihaa voi tuottaa myös eettisesti. Ja jos sinun kriteerisi täyttyvät, en usko, että minulla on mitään ongelmaa.

  5. Hyvä juttu taas, Jonna.

    Meillä syödään aika paljon luomua, mutta sitä ei valita kaupassa laadun kustannuksella. Usein luomuvihannekset jäävät hyllyyn surkean laadun takia. Lihaa ostamme jonkin verran pieniltä tiloilta, broileri on jäänyt kauppaan jo vuosia. Kalaa söisimme enemmän, jos sitä olisi riittävän tuoreena tarjolla.

    Olin opiskeluaikana ja jonkin vuoden sen jälkeenkin lähes kasvissyöjä, mutta takaisin kaikkiruokaiseksi siirryttyäni olen huomannut, että kroppa toimii sekaeväällä paremmin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 20:50 sanoi:

      Kiitos Luimupupu.

      Meillä luomulihaa ostetaan lähinnä eettisistä syistä, mutta luomuvihanneksia ostan aika harvakseltaan. Itse tosin viljelen ihan luomusti, mutta se on niin pieni siivu kulutuksestamme, ettei sitä voi laskea.

      Olen todennut, että kalan tuoreuden paras takuu on riittävän vilkas kalatiski. Meidän lähellämme on kauppa, jossa on varmaan yksi pk-seudun parhaista kalatiskeistä ja se on onni se.

  6. Hyvä kirjoitus ja läheltä liippaavia pohdintoja. Meillä on lähinnä terveyssyistä yritetty välttää liiallista punaisen lihan syöntiä, mutta olen aikamoinen pihvifani joten täysin en siitäkään suostu luopumaan. Kasvisruokaa kokkaan koko ajan enemmän ja enemmän, en tiedä ohjaavatko minua eettiset vai terveydelliset syyt? varmaankin enemmän ne terveydelliset. Kasvisruoka kun on usein kevyempää ja ravintorikkaampaa 🙂 Kanaa syömme ehkä kerran viikossa, sitäkin voisi syödä vähemmän ja kalaa pitäisi syödä huomattavasti enemmän, mutta olen kalan suhteen aika nirso. Mieskään ei oman kalastusharrastuksensa takia suostu ihan mitä tahansa syömään ja on erityisen tarkka kalan alkuperästä.

    Kiitos että jaksat nähdä vaivaa näiden syvällisten postauksen kanssa, niitä on aina mielenkiintoista lukea ja ne saavat minutkin pohtimaan omia valintojani 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 20:56 sanoi:

      Kiitos Annemi, näitä postauksia on mahdottoman mielenkiintoista kirjoittaa, koska tulee usein luettua aika paljon ja oppii kaikkea uutta matkan varrella.

      Kalastusharrastuksen ansiosta teillä saadaankin sitten ainakin tuoretta kalaa silloin kuin sitä syödään. Kyllä meilläkin kasvisruoka on lisäntyynyt myös terveyssyistä tai ehkä fiilissyistä, kasvisruoan syömisestä jää mukavan kevyt ja energinen olo.

  7. Kalakysymys on tosiaan aika helppo. Tonnikalaa en laita suuhuni enää lainkaan, ja muutenkin kalalistat on kovassa syynissä, vaikka absoluuttisen oikeita valintoja siinäkin on vaikea tehdä aina. Liha on monimutkaisempi juttu: syön sitä nykyisin yhä vähemmän, iso osa arkiruoasta perustuu kasviproteiinille ja kalalle. Kuitenkin minulle maistuu joskus myös broileri ja kunnon nauta.

    Olen omin silmin nähnyt ja todennut, miten liharotuinen pahnapohjaisissa pihatossa kytkemättömänä kasvatettu nauta elää, ja uskon sen kasvatustavan eettisyyteen. Luomuun suhtaudun toiseksi parhaana vaihtoehtona. Pyrin lihassa nykyään vähemmän mutta laadukkaampaa -ajattelutapaan, ja vähentää pitääkin, jos meinaa lompakkonsa kestävän laadukkaan lihan. Onneksi lihaa en kaipaa kuin silloin tällöin. Se taas onko nautojen kasvattaminen millään tavalla, koskaan ekologista, on eri juttu, ja siihen ajattelu- ja valinnantekemiskapasiteettini ei toistaiseksi oikein riitä.

    Annan itselleni anteeksi sen, että olen vain ihminen, joka pystyy tekemään yhden päätöksen kerrallaan ja miettimään näitä isoja vastuullisuuskysymyksiä pikku hiljaa ajatuksiani laventaen . Suhtaudun epäilevästi niihin, jotka väittävät jokaisen ostoksensa olevan täysin eettinen ja ekologinen eikä hävikkiäkään koskaan synny. Vastuullisuus ruoassa on valtavan laaja seitti, joka ulottuu niin moneen suuntaan, että minä en ainakaan osaa sitä ratkaista edes omissa valinnoissani edes 70%sti vaikka töissä näitä asioita päivittäin pohdinkin. Niinpä en ole heittämässä ensimmäistä kiveä kenenkään valintojen edessä. Asioita pohtivien ja vastuullisuutta harrastavien ei pitäisi tuomita kenenkään valintoja ääneen vaan johtaa edestä omalla esimerkillä.

    Ja en siis missään nimessä pidä sinua tuomitsevana vaan pohtivana ja johtavana. Tuli vain nyt sanottua, kun ruokajeesuksia riittää, ja ylimielinen jeesustelu ja osoittelu jos mikä vieraannuttaa perusruoanostajan ajattelemasta näitä asioita. Kiitos hyvästä ja pohtivasta jutusta. Ja Syötäväksi kasvatetut on hyvä ja perusteellinen kirja, joka välttää aika hyvin yllämainitun ylimielisen jeesustelun. Kaikkien lihaa syövien pitäisi lukea se – ja pitäisi pystyä lukemaan se. Koska on hyvä tajuta, mitä lautaseltaan suuhun lappaa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.05.2013 at 22:35 sanoi:

      Amen, sinä olet Mari niin oikeassa. Nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin pahimmillaan jeesustelussa annetaan ymmärtää. Olen sanaton hienon kommenttisi edessä, olet onnistunut sanomaan siinä aika lailla kaiken, mitä itsekin halusin sanoa. Heittäköön joku muu ensimmäisen kiven, minun ruokavaliollani siihen ei ole varaa, enkä koe siihen tarvetta. Valintoja voi tehdä vain omalla lautasellaan, ei muiden puolesta.

      Ja nyt on niin, että minun on varmaan tartuttava siihen kirjaan jo tänään.

      • Amen takaisin ja kiitos ja anteeks 🙂 Lipsahti kommentti vähän pitkäksi, kun aina vähän kiehahtelen ”jos minä teen näin, sinunkin tulee tehdä näin, tai saan katsoa sinua halveksuvasti” -tyyppisten kirjoitusten äärellä, mutta en jaksa lähteä siihen juupas-eipäs -keskusteluun yleensä mukaan. Nyt tarjoutui oiva tilaisuus vähän päästellä. Ja btw. erinomainen resepti jäi ruokakeskustelun jalkoihin, vasta nyt muistin tsekata senkin!

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 23.05.2013 at 18:15 sanoi:

          Ei mitään anteeksipyytelyjä. Minusta on mahtavaa, että päästelit. Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin monenlaiset näkökulmat samaan asiaan. Minun on tietenkin helppo sanoa, kun ollaan niin samoilla linjoilla. Joka tapauksessa en usko yhteen totuuteen enkä yhteen tapaan elää. Kukin tehköön omat valintansa, moralisoimatta muita. Olen itse tämän asian kanssa niin ymmällään, että siksi pohdiskelen tätä aika ajoin myös blogissa ja luen kiinnostuneena muiden ajatuksia asian ympäriltä.

          Btw. resepti on oikeasti tosi hyvä, kannattaa kokeilla!

  8. Hieno kirjoitus! Pitäisi itsekin rohkaistua lukemaan tuo kirja.

    Kaikkien ylläolevien hyvien pohdintojen jälkeen on vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa, mutta niihin on helppo yhtyä.. Muutama vuosi sitten en näitä vielä pohtinut, mutta pikkuhiljaa on alkanut omat valinnat mietityttämään. Juuri tuo broileri on se minkä kanssa tunnontuskia on viimeaikoina ollut, muiden suhteen on ollut helpompi tehdä valintoja parempaan suuntaan.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.05.2013 at 18:43 sanoi:

      Voidaan vaihtaa sitten mielipiteet kirjasta, kun ollaan luettu se. Kai se tartuttava siihen nyt yhteistuumin.

  9. Annaleena/ Pata porisee on 23.05.2013 at 14:37 sanoi:

    Hieno kirjoitus jälleen. Meillä vaikuttaa valintoihin tuotteiden saatavuus ja hinta. Haluan tarjota lapsille monipuolista ruokaa enkä halua opettaa mitään sääntöjä mitä voi syödä ja mitä ei. Broilerin käyttö on vähentynyt huomattavasti, mutta ei se kokonaan katoa meidän ruokalistalta. Se on niin helppoa, hyvää ja edullista 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 23.05.2013 at 18:11 sanoi:

      Luulen, että suuren osan suomalaisista valintoihin vaikuttaa saatavuus ja hinta. Maassa, jossa ruoka on näinkin kallista, olisi sinisilmäistä väittää muuta. Ja kyllä nuo asiat vaikuttavat meilläkin. Nostan hattua lasten kaikkiruokaiseksi opettamiselle, jos hankkeesi onnistuu, tulet kiittämään siitä itseäsi vielä monet kerrat 😉

  10. Saman asian kanssa on itse tullut tuskailtua. Ystäväni opiskelee agronomiksi ja opiskeluihin kuului vierailu broileri kasvattomossa ja siihen loppui kuulemma broilerin ostaminen. Meillä tosin on ruokavalio jo rajoittunut kala- ja äyriäisallergioiden takia, että broilerista en kasvavien lasten kanssa vielä luovu. Kasvissyöjäksi itsestäni ei myöskään ole. Lähestyvän töihin paluu mahdollistaa miettimään valintoja uusiksi kun rahaakin on hiukan enemmän kuin hoitovapaalla käytössä.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.05.2013 at 18:42 sanoi:

      Kala-allergia rajaa aika paljon lihansyönninrajoittamismahdollisuuksia, jos ei halua kasvissyöjäksi. Ymmärrän oikein hyvin, miksi pöydässänne pysyy edelleen broileri. Olen ilahtuneena pistänyt merkille, että lähikaupastamme on alkanut saada maissikanaa muutoinkin kuin kokonaisena. Kahden hengen taloudessa kokonainen kana alkaa jossain vaiheessa tökkiä.

  11. Laura on 28.05.2013 at 12:29 sanoi:

    Minä olen miettinyt eettisyyttä ja ekologisuutta, monesti tuntuu ihmisten sekoittavan ne. Kuten Mari yllä toteaa, naudan liha lienee eettinen valinta, mutta broileri lienee ekologinen. Naudanlihan hiilijalanjälkihän on moninkertainen broileriin verrattuna. Lisäksi luomukasvikset on ekologinen valinta, mutta onko se eettinen. Onko se oikein, että me länsimaissa suosimme luomua, jonka sato on pienempi peltopinta-alaa kohden, kuin tehotuotetun. Samalla maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka olisivat onnellisia edes siitä tehotuotetusta porkkanasta. Huhhuh, valinnat ovat tosiaan vaikeita ja tieto lisää tuskaa. Minunkaan tarkoitus ei ole jeesustella, olen vain pyöritellyt näitä mielessäni. Teki niin tai näin, aina asiat voi tehdä myös paremmin. Kunhan itse on tietoinen omista valinnoista.

    Me olemme onnellisessa tilanteessa, koska miehen metsästysharrastuksen ja yhteisen kalastusharrastuksen takia ei lihaa ja kalaa juurikaan tarvitse ostaa. Olen sitä mieltä, että ihminen on peto, joten lihaa saa syödä. Sitä tulisi kuitenkin miettiä, kuinka paljon. Pidämme yleensä useita lihattomia päiviä viikossa ja olen erityisesti yrittänyt olla lapselle korostamatta, että ruoka on kasvisruokaa, ettei hän alkaisi tulevaisuudessa erotella kasvis- ja liharuokaa. Ruoka on aina ruokaa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 28.05.2013 at 14:04 sanoi:

      Olet todellakin asian ytimessä. Näissä asioissa ei ole helppoja vaihtoehtoja ja yksiselitteisiä vastauksia. Luin juuri mielenkiintoisen tutkimuksen siitä, miksi ekologisuus ei todellisuudessa ole vaikuttanut ihmisten ostokäyttäytymiseen, vaikka siitä erityisesti muutama vuosi sitten puhuttiin valtavasti. Ihmisten mieltämä palkkio ekologisuudesta on niin kaukainen ja epäkäsitettävä, ettei se vaikuta kuin pienen joukon käyttäytymiseen. Ajatuksella naapurin citymaasturi voi pilata oman pyöräilyn hyödyt ja oman toiminnan osuus maailman pelastamisessa on niin mitättömän pieni, ettei sitä pidetä vaikuttavana ratkaisuna maailman mittakaavassa. Eettisyys on käsitettävämpi ja palkinto on lähempänä (esim. mielikuvat onnellisista eläimistä), että se vaikuttaa helpommin. Tosin edelleenkin lukujen perusteella kuitenkin pienemmän osan toiminnassa.

      Kaiken tiedon pohjalta edes omien valintojen tekeminen ei ole helppoa – saati että alkaisi ohjeistaa ympäristöä oikeista valinnoista.

      Kiitos Laura, todella pohditusta ja mielenkiintoisesta kommentista.

  12. Carita on 14.01.2017 at 8:01 sanoi:

    Piti tulla vielä erikseen kiittämään mahtavasta ohjeesta! Nää on meidän tyttären ehdoton lempiruoka 7kk-> (muokattuna) ja edelleen kun on päiviä kun mikään ei maistu, syö taaperomme 1v11kk näitä 6!!! Joten kiitos!!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.01.2017 at 9:04 sanoi:

      Tiedätkö, tämä kommentti ei olisi voinut parempaan saumaan osua. Ostin juuri tarvikkeet ja ajattelin muokata 8 kk-vauvallemme. Ihanaa, että tästä on tullut teille lempiruoka, toivottavasti niin käy meilläkin. Kiitos siis sinulle hyvänmielen kommentista 🙂

Post Navigation