En syö ruokaa vain siksi, että se on terveellistä. Sen sijaan syön usein ja erittäin mielellään ruokaa, joka on hyvää ja terveellistä. Juuri sellaista kuin tämä punajuurimakaronilaatikko. Siinä on paljon vitamiineja, tuhdisti proteiinia. Eikä yhtään lihaa. Ja maku? Sen on hyväksynyt sekä leikki-ikäinen että lihaasyövä mies.
Kun VegeSun pyysi minua kehittämään viisi reseptiä soijasta – yhden kuukaudessa tästä jouluun saakka, innostuin samantien. Lihansyönnin vähentämisessä en ole nimittäin kertaakaan käynyt “korvikkeiden” puolella. Olen pyrkinyt lisäämään esimerkiksi papuja ruoankäytössä, mutta jotenkin jättänyt soijapavut kokonaan huomiotta. Ennen kesäkuun testipakettia se ei ollut löytänyt tietä keittiööni.
Halusin oppia tekemään soijasta hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, en pelkästään ravitsevaa ja terveellistä. Kovin hankalaa se ei ole, mutta pari asiaa olen toistaiseksi oppinut.
Ensinnäkin soija on juuri niin hyvää kuin millaiseksi sen maustaa. Toisekseen soijassa ei ole juuri ollenkaan rasvaa, josta ruoka saisi makua tai mehevyyttä. Maku ja mehevyys on siis rakennettava ruokaan sen muista raaka-aineista.
Soija on itsessään melko mautonta, mutta siihen on helppo saada makua. Kun esimerkiksi soijarouheen keittää vahvassa kasvis- tai lihaliemessä ja maustaa reilulla kädellä, se on hyvää. Juuri niin hyvää kuin millaiseksi sen on maustanut. Ensimmäisillä kerroilla olin mausteiden kanssa turhan varovainen. Soija tarvitsee kunnolla yrttejä ja mausteita tuekseen. Myös runsas kasvisten käyttäminen palkitsee. Muuten ruoasta tulee helposti vähän mitäänsanomatonta.
Naudan jauhelihassa rasvaa on 10-17 %, sitä korvaamaan usein käytettävässä tummassa soijarouheessa on 0,5 %. Käytännössä se on siis lähes rasvatonta. Soijasta tehtäessä ruoka on vähärasvaista, vaikka paistaessa lorauttaisi vähän reilumminkin öljyä. Esimerkiksi punajuurimakaronilaatikossa kannattaa kuullottaa sipuli reilussa lorauksessa öljyä, käyttää vähintään kevytmaitoa, eikä täysmaitokaan ole liioittelua. Rasva on olennainen osa ruoanlaittoa, koska se saa maut esille ja mehevöittää ruoan.
Halusin tehdä soijasta helposti lähestyttävän arkiruoan. Siksi valitsin lähtökohdaksi useimpien lapsiperheiden arkiklassikon, makaronilaatikon. Sen tekemiseen kykenee jokainen, joka osaa pilkkoa sipulin ja keittää makaronit. Sen suurempia taitoja ei tarvita.
Punajuurimakaronilaatikko on saanut innoituksensa ravintola Juuren Taste of Helsingissä tarjoamasta maukkaasta laatikosta. Tämä on kuitenkin paljon arkisempi versio. Terveellinen ja maistuva arkiruoka, jossa on paljon makua punajuuren ja vuohenjuuston ansiosta. Vuohenjuuston voi hyvin korvata myös muulla juustolla, jos sen maku ei miellytä.
En ole niin arjesta vieraantunut, etten ymmärtäisi, ettei arjessa käytetä kahta tuntia ruoanvalmistamiseen. En minäkään käytä. Punajuuret voi kypsentää edellisenä iltana. Ne kypsyvät uunissa itsekseen tunnissa. Seuraavana päivänä aikaa kuluu ruoanlaiton aloittamisesta 20 minuuttia siihen, kun laatikko on uunissa. Sen jälkeen loppu on odottelua.
Ruoka on 2 1/2-vuotiaan kummipojan hyväksymä. Totesi syödessään: “Hyvää”. Söi lautasen tyhjäksi ja pyysi pakkaamaan vielä mukaan kotiinkin. Lapsi on tosin ilahduttavan kaikkiruokainen, maistaa ennakkoluulottomasti ja rakastaa punajuurta. Myös perheen mies antoi hyväksynnän: “Siis mitä ei ole lihaa? Täähän on aika jees”. Se on kehu.
Punajuurimakaronilaatikko
noin kahdeksalle-kymmenelle
reilu 600 g raakoja punajuuria
300 g makaronia
2 dl tummaa soijarouhetta (VegeSun)
4 dl vahvaa kasvislientä (kuutiosta tai jauheesta)
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
2 oksaa rosmariinia
nippu timjamia
3 kananmunaa
3-4 dl kevyt- tai täysmaitoa
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä
noin 75 g kovaa vuohenjuustoa (esim. kuttucheddaria)
noin 75 g emmentalia
1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita punajuuret kuorineen paistopussiin ja kypsennä niitä uunissa noin tunti tai kunnes ne ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hetki, kuori ja raasta ne hienolla terällä mahdollisimman pieneksi raasteeksi. Tämän voit hyvin tehdä jo edellisenä iltana. Voit myös kypsentää punajuuret illalla, sammuttaa uunin tunnin jälkeen ja jättää ne uuniin muhimaan yön yli.
2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja öljyä vuoka esimerkiksi rypsiöljyllä.
3. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi suolatussa vedessä (tai kasvisliemessä).
4. Keitä soijarouhetta vahvassa kasvisliemessä reilu viisi minuuttia, tai kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan, mutta rouhe on edelleen kosteaa.
5. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia, kunnes se pehmeää ja läpikuultavaa. Lisää pannulle muutamaksi minuutiksi valkosipuli. Sekoita soijarouhe kuullotetun sipuliseoksen joukkoon. Silppua joukkoon reilusti rosmariinia ja revi timjaminlehtiä. Mausta mustapippurilla.
5. Sekoita makaronit, sipuli-soijarouheseos ja raastetut punajuuret tasaiseksi seokseksi. Mausta mausteet, lisää tarvittaessa. Tarkista myös suola ja kaada seos voideltuun vuokaan.
6. Sekoita kananmunat noin kolmeen desiin maitoa ja raasta joukkoon muutama ruokalusikallinen (tai halutessasi reilummin) vuohenjuustoa. Kaada muna-maito-juustoseos vuokaan. Sekoita hiukan, jotta juusto ei jää laatikon pinnalle. Lisää tarvittaessa maitoa. Laatikossa on sopiva määrä nestettä, kun näet maidon nousevan näkyviin toiselta laidalta, kun kevyesti kallistelet vuokaa. Sopiva maidon määrä riippuu mm. siitä, kuinka kosteaksi jätit soijan.
7. Paista laatikkoa 200 asteessa noin 50-60 minuuttia. Raasta laatikon pinnalle juustoraastetta emmentalista ja vuohenjuustoa. Laita laatikko takaisin uuniin ja paista kunnes juustopinta on sulanut ja kauniisti paistunut.
Postaus on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.
VegeSunin tuotteet valmistetaan eurooppalaisesta, geenimuuntelemattomasta soijasta.
Onpa hassua kuinka usein ja miten synkassa meidän ruoka-ajatukset toimii…ei oo nimittäin eka kerta 😀 Juuri tänään olen tekemässä illalliseksi makaronilaatikkoa 🙂 Taidanpa lisätä pari punajuurta ja vuohenjuustoa joukkoon.
Meilläkin syödään tänään vielä tätä. Viimeinen eilisen jämä 😉 Tein tämän pariin otteeseen ja huomasin, että punajuurta kannattaa laittaa aika paljon. Se jotenkin hukkuu sinne helposti.
Ostin ison nipun isoja punajuuria. Nyt uunissa.Toivottavasti määrä on tarpeeksi. En punninnut… Kohta syödään 🙂
Eli kohta täällä jännitetään, mitä tykkäät 😀
Syöty on ja todella hyvää oli! Tehdään varmasti toistekin.
Tiedätkö, taisi olla ensimmäinen kerta, kun tämä plikka ei laittanut ketsuppia makaronilaatikkonsa päälle 🙂
Jotenkin punajuuri ja ketsuppi ei kuulostakaan taivaassa solmitulta liitolta 😀
Tavallistakin mahtavampaa kuulla, että resepti toimi, soijan kanssa ollaan kaveerattu vasta sen verran vähän aikaa.
Soijarouhe on tosi monipuolista.Mulla oli vielä Suomessa asuessa 5 kilon säkki soijarouhetta,jonka olin saanut tuttavien soijavalmistetehtaalta(joka sitten paloi…)joka ei loppunut millään,ja lopuksi jaoinkin sitä eri tuttaville.Siitä tuli tehtyä vaikka mitä ja just tuon tapaisiin juttuihin se onkin tosi hyvä:)
Sinultahan saankin tietenkin kaikki hyvät vinkit soijan käyttöön.
Himpura, tää kuulostaa toooosi hyvältä! Se Juuren versio vei kielen mennessään, uskon että tämäkin.
Juuren versio on ylellisempää, monimutkaisempaa ja aika paljon rasvaisempaa 😉 Kehuja kuulin tänään myös kummipojan äidiltä, joka kyseli reseptiä tuliaisia maistettuaan.
Meilläkin on yritetty tsempata kasvisruokien lisäämistä arkiruokarepertuaariin, joten tämä menee ehdottomasti testaukseen! Mulla jäi jostain ihme syystä Juuren låda syömättä, oliko se muuten lihalla vai ilman?
En minäkään olisi tajunnut sitä testata, ellei Kulinaarimuruja-Jaana olisi sitä niin kovasti meille hehkuttanut. Se oli kokonaan lihaton versio, lähinnä makaronia ja punajuurta- ja kermaa sekä smetanaa…, kun olen vilkuillut ohjetta Juuren keittokirjasta.
Tätä on kyllä pakko kokeilla – soijarouhetta löytyykin sopivasti kaapista, kun sain sitä “köyhäinavustuksena” Blogiringin toimiston tytöiltä 😀
Se Juuren loota on superhyvää, mutta aika monimutkaiselta vaikuttaa – eli ehkä tästä on hyvä lähteä kokeilemaan. Löysin viimein hyvän gluteenittoman makarooninkin, joka ei muussaannu keitettäessä, jeeee!
Konkreettista “köyhäinavustusta” – ja hyvää sellaista 😉
Tämä on huomattavasti yksinkertaisempi versio todellakin. Tänään kävin Juuressa lounaalla ja siellä oli hyvää punajuurimureketta. Eli kyllä ne pojat punajuurensa osaavat, mutta olihan se raaka-ainelista kirjassa ihan hengästyttävä kotikokille.
Jeeeee gluteiinittomalle makaronille, se olisi asia, jota itse kaipaisin melkein eniten. Aika monet muut jutut pystyy kuitenkin helposti kiertämään.
Voi ihana punajuuri! meillä syötiin tänään pitkästä aikaa punajuurta, tuli heti syksyinen fiilis. Itse olen kesän grillimässäilyjen jälkeen yrittänyt siirtyä arkena enemmän kasvisruokaan ja nyt on ollutkin kivasti inspistä kokata kasviksista – soijarouhetta on meilläkin kaapissa mutta unohdan aina että sitä voisi käyttää esim. jauhelihan sijaan! tämäpä oli siis hyvä muistutus 🙂
Kummasti vähän kevyempi ruoka, sopat ja kasvisruoka maistuu kesän jälkeen. Vaikka helteellä ei kauheasti jaksanut syödä, kyllä tuossa kesän mittaan ehti kuitenkin ihan tukevasti nautiskella grilliherkuista.
Jospa minäkin pääsisin tämän reseptin avulla irti jo kymmenen kertaa tänä kesänä tehdystä punajuuriruoasta: lantteja pannulle ja vuohenjuustoa perään.
Resepti kuulostaa, Jonna, loistavalta!
Se punajuurilantti-vuohenjuustohässäkkä oli aivan täydellinen lounas. Ei siitä tarvitse päästä eroon!
Oot saanut jo parhaimmat kehut miesväeltä aika leveällä ikähaitarilla, että mitäpäs minä tässä….
Itte tein miljoonahevosessa gulassin vegeversion soijapaloista… teinitytöt jutteli toisilleen: maista, tosi hyvää, aivan kuin tässä olis lihaa… 🙂
Gulassi. Ihan sama mistä. Maistuisi. Täällä nimittäin sataa kuin Esterin persauksesta… Se sinun miljoonahevosesi oli kyllä melkoinen ponnistus, olet yhden sortin hullu – ihana sellainen…
Mieskään ei heti tajunnut sitä lihanpuutetta. Kyseli vaan, että millä tavalla tämä nyt sitten poikkeaa, oot vaan pannu makaronilaatikkoon punajuurta? Ei olisi ehkä huomannut lihanpuutetta ellen olisi vinkannut. Oletti kai automaattisesti, että makaronilaatikossa on lihaa.
No aika kovan olet kyllä tehnyt. Tämä menee ehdottomasti ensi viikon listalle. Kasvimaan kautta siis, punajuuretkin taitavat olla jo vähitellen hyvän kokoisia.
Pakko raportoida ihan vain punajuurikateutta aiheuttaakseni, että näin Hannelen pihalla elämäni suurimmat punajuuret. Väitti niiden olevan suuria, kun ovat jotain pitkulaista lajiketta. Yhdestä teki kahden hengen lounaan. Minä olen ainakin kade, teillä on tietenkin superpunajuuret myös…
Meillä on niitä pitkulaisia kans! En tosin tiedä, kuinka valtavia Hannele on saanut aikaiseksi, se kun on sellainen puutarhavelho 🙂
No kyllä te olette sellaisia puutarhavelhoja kaikki 🙂
Pingback: Voimaruokaa - vihreä curry soijasta - suolaa & hunajaa
Pingback: Parempaa jaettuna - mustapaputacot soijasta - suolaa & hunajaa