Paljonko on paljon? Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin parisataa euroa kuukaudessa. Kuukauden seurannan perusteella meidän perheessämme siihen menee paljon enemmän, keskimääräiseen kuluttajaan nähden olemme erityisesti ravintolapalveluiden suurkuluttajia.
Lupaukseni mukaisesti pidin helmikuussa tarkasti kirjaa ruokaan kuluttamastamme rahasta – kirjasin ylös kaiken muun paitsi työpaikkalounaat
Viikko 1
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan tavaraa. Enemmänkin päinvastoin. Sen sijaan kulutuksemme esimerkiksi ravintoloihin on kasvanut eksponentiaalisesti. Olkoon se investointini kotimaiseen kysyntään, lähes jokainen ravintolaillalliseen käytetty euro rasvaa talouden rattaita Suomessa.
Arkemme on ollut viime aikoina aika juoksemista, ulkona syöminen ja lauantaiset kahvilareissut ovat miehen ja minun laatuaikaa. Pysähdymme hetkeksi ja kysymme, mitä kuuluu. Molemmat tapaamme mieluusti myös ystäviä hyvän ruoan ääressä – aika usein ravintolassa. Jos lähellämme olisi enemmän tarjontaa, saattaisimme käydä enemmänkin ulkona.
Ensimmäiselle viikolle osui hääpäivä, jota juhlistimme pitkän kaavan mukaan BasBasissa. Siihen upposi noin puolet reilusta 300 eurosta, jonka käytimme kuukauden aikana ravintolaan. Kahden hengen illallinen viineineen maksoi 165 euroa. Myöskin lauantai meni laiskottelun puolelle ja lauantain myöhäinen aamiainen nautittiin kahvilassa (25 euroa).
Kuukauden seurannan perusteella viikko oli meille tyypillinen kauppalaskun osalta: Arjessa kauppaan menee muutama kymppi, viikonloppuna huomattavasti enemmän. Viikonloppuna saimme ruokavieraiksi siskoni perheineen, jolle kokkasimme pitkän kaavan mukaan simpukoita ja lihapullapastaa – ja niin reilusti, että jämiä taidettiin syödä molemmissa perheissä useamman päivän ajan.
Viikon kauppalasku 107,94 euroa
Ravintolalasku 190 euroa
Viikko 2
Olen jäämässä vähän pidemmäksi aikaa poissa töistä. Tietenkin kuvittelen saavani maailman valmiiksi ennen poisjääntiäni – kuten ennen jokaista kesälomaa ja vuodenvaihdetta, mutta kertoimella kymmenen. Kuukausi onkin ollut aika työvaltainen, kokkailu jäi minimiin. Se näkyi ruokalistassa erityisesti helmikuun toisella viikolla: Viikonlopun jämiä, nopeita munakkaita, ulkona syömistä. Ensimmäisen kerran kauppaan ehdittiin vasta loppuviikosta. Kauppalaskua kevensi voittamani ammattikokin valmistama illallinen, jonka pääsimme tarjoamaan ystävillemme. Kuluissa on siten yksi ateria tavallista vähemmän.
Samaan viikkoon osui entisen työkaverin läksiäisburgerit, miehen kaveripäivällinen ravintolassa, väsyneen illan noutopizza, lauantain aamupala kahvilassa.
Viikon kauppalasku 67,52 euroa
Ravintolalasku 90 euroa
Viikko 3
Sanotaan, että Suomessa eletään siinä mielessä harvinaista ajanjaksoa, että ruoan hinta on laskenut hintakilpailun seurauksena. Kyse on kuitenkin pidemmän aikavälin kehityksestä erityisesti jos kulutuksen suhteuttaa tuloihin. Jo EU-jäsenyys pudotti ruoan osuutta kulutuksestamme: Ennen jäsenyyttä suomalaiset kuluttivat keskimäärin 17 prosenttia tuloistaan ruokaan, muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan osuus on pudonnut noin 12 prosenttiin. Eurooppalaisen mittapuun mukaan se on suhteellisen alhainen osuus, vaikka ruoka on Suomessa monia muita Euroopan maita kalliimpaa. Pidemmän aikavälin tarkastelussa tehotuotanto, lannoitteiden ja torjunta-aineiden kehittyminen sekä uudet kasvilajit ovat leikanneet ruokamenot murto-osaan vaikkapa sadan vuoden takaisesta, jolloin ruokaan (juomat ja tupakka mukaanlukien) kulutettiin noin 60 prosenttia tuloista. Yhä edelleen vaikkapa monissa itäisen Euroopan maissa kulutetaan ruokaan yli tuplasti Suomea enemmän suhteessa tuloihin. (lähteet mm. Tilastokeskus ja Huili-lehti)
Järkevästä kuluttamisesta on vedetty yhtäläisyysmerkit halpaan hintaan. Meidät on kuluttajina koulittu ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mukaan ajattelemaan ensisijaisesti hintaa, kun arvioimme ruokaa. Huomasin saman asenteen hiipivän mieleeni, kun kauhuissani listasin kuukauden ruokamenoja. Ikäänkuin olisin epäonnistunut järkevyydessä, kun lasku hiipi viikko viikolta korkeammaksi. Tunsin tarvetta selitellä laskun kokoa. Vakuuttaa ettemme ole mitään ökyilijöitä, meillähän syödään ihan tavallista ruokaa. Samaan aikaan saarnaan kuitenkin siitä, että haluan syödä maukasta ruokaa, johon on käytetty hyviä raaka-aineita ja haluan tukea eettisempää ruoantuotantoa. Ne arvot sopivat aika huonosti yhteen halvimman ostoskorin kanssa.
Viikon kauppalasku 107,34 euroa
Ravintolalasku 14,50 euroa
Viikko 4
Viimeisellä viikolla söimme pääasiallisesti kotona. Arkena perusruokaa itse tehtynä, viikonloppuna kokkasimme huolella molempina päivinä. Mies lauantaina vieraille, minä osuuteni nyyttikesteihin. Sunnuntaipäivällinen pitkän kaavan mukaan kahdestaan.
Viikkoon mahtui vain yksi ravintolakeikka, 25 euron falafelit Fafa’sissä. Se on meille aika tyypillistä ravintolakuluttamista, ulkona syöminen ei automaattisesti tarkoita kalliita ravintoloita, vaan useammin jotain kohtuullisen edullista. Sushia tai sitä street foodia, jonka suosion ammattilaiset parjaavat karkoittavan fine diningin, keittämisen kuningaslajin, jolla kerätään tähdet taskuun.
Viikon kauppalasku 105,28 euroa
Ravintolalasku 25 euroa
Mitä koko lysti maksoi?
Kun selaan kuukauden kauppakuitteja, totean meidän elävän aika lailla kuten tammikuun lopun postauksessa kuvasin. Lihaa syömme maltillisesti, kalaa voisimme syödä enemmän, mutta sitä on osunut onneksi ruokalistalle viikoittain. Arjen ruokalaskun pienuutta selittää paljolti se, että jääkaappi ammennetaan viikonlopun jäljiltä mahdollisimman tyhjiin ennen kauppakeikkaa. Täydennykseksi tarvitaan lähinnä leipää, jogurttia ja hedelmiä. Arkiruoka on usein keittoa tai muuta simppeliä, josta riittää muutamaksi päiväksi. Sesongit näkyvät ruokakorissamme: Helmikuussa kotiin on kannettu mm. kilokaupalla appelsiineja, kiivejä ja mandariineja.
Ruokalasku on pääasiallisesti ihan kunnon ruokaa, mutta toki mukaan mahtuu myös herkkuja, hyviä juustoja viikonlopuksi ja se pakollinen berliininmunkki (#keittiöpaheeni). Onneksi vain yksi. Pääosin ihan tavallista ruokaa, mutta myös esimerkiksi useampi purkillinen tyyriimpiä San Marzanon tomaatteja, kun täydensin varastojamme. Suosimme lähikauppojamme. Se ei ehkä ole halvin vaihtoehto, mutta ajansäästössä ja palvelussa ne ovat lyömättömiä.
Kiire näkyi kasvaneena ruokalaskuna. Niinä viikkoina, jotka olivat kaikkein kiireisimpiä, noutoruoka ohitti kotiruoan. Huomaan, että kiireessäkin meillä helpommin liu’utaan noutoruoan kuin einesten pariin. Loppukuusta kun oli vähän normaalimpi tilanne palasin taas hellan ääreen ja lasku oli kokonaisuutena merkittävästi alkukuuta pienempi.
Kauppalasku vastasi pitkälle ennakko-odotuksiani ja oli maltillinen, vaikka samaan kuukauteen onnekkaasti osui ruokavieraita lähes joka viikonlopuksi. Kokonaisuutena summa oli kuitenkin suurempi kuin odotin, varsinkin jos ynnää kokonaisuuteen lounaat. Molemmat syömme työnantajan tukeman varsin kohtuuhintaisen lounaan (noin 6 euroa) useimpina päivinä viikossa.
******
Kuukauden kauppalasku 388 euroa
Kuukauden ravintolalasku 315 euroa
Yhteensä 703 euroa
******
Jo ilman lounaita kokonaissumma on 700 euroa. Melkein tuplasti keskiarvoa enemmän. Se on aika paljon. Ensimmäinen ajatus oli alkaa listata, miten säästämme jatkossa. Se mielikuvien järkevä hintavetoinen kuluttaja kolkutti takaraivossa – se joka syö ulkona kerran vuodessa juhlapäivänä, koska kotona tekee halvemmalla. Kieltäydyn kuitenkin tekemästä sitä, ikäänkuin palveluihin ja ruokaan panostaminen olisi jotenkin syntisempää ja vähemmän järkevä tapa kuluttaa. En ole kuukauden aikana ostanut juuri mitään kynsilakkaa, leikkokukkia tai sukkahousuja suurempaa. Sen sijaan käytämme rahaa siihen, että syömme ravintolassa ja kahviloissa. Hiljennän takaraivon kuiskauksen toteamalla tämähän vastaa juuri eetostani: Vähemmän roinaa enemmän elämyksiä.
Mitä ajatuksia postaus sinussa herätti, mikä ohjaa sinun valintojasi kaupassa tai ravintolassa? Onko tapamme kuluttaa irvikuva järkevyydestä vai vastaako se sinun näkemyksiäsi?
******
Ruokalaskuaan ovat suunnitelleet ynnäävänsä monet muutkin bloggaajat. Linkitän postauksia tähän sitä mukaa, kun niitä julkaistaan:
Tätä (keittiö)elämää -blogissa ruokittiin kuukauden ajan viisihenkinen perhe samoin kuin myös Kärähtäneet-blogissa.
