Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Advettikalenterin ensimmäinen luukku – pakettikortit

Joulun alla minusta kuoriutuu esiin askartelija. Kerran vuodessa kaivan esille askartelulaatikkoni. Liimat, pahvit, nauhat, sinetit ja paperiveitsen.

pakettikortit-suolaajahunajaaTänäkin vuonna blogissa avautuu adventtikalenteri, joulutunnelmissa ollaan siis ainakin viikoittain jouluun saakka. Ihan vain siksi, että joulun odottaminen on ihanaa aikaa. Aion nauttia siitä täysin sydämin, yrittää rauhoittua nauttimaan valmisteluista, pimeyden keskelle syttyvistä valoista ja tuoksuista. Virittää soimaan joululaulut. Juoda lasillisen kuumaa omenaglögiä, monen monta jo ennen joulua. Ja kas, siinäpä kaikki kliseet parissa lauseessa. Mutta se on vaan niin, olen jouluihminen.

Aloitin jouluvalmistelut askartelemalla pakettikortit. Kerran vuodessa askartelijalla joulutunnelman säilymisen salaisuus on yksinkertaisuus. Ei mitään monimutkaista, joka romahtaa kasaan pienellä töytäisyllä, ei taidokkaita leikkauksia. Tämän vuotiset pakettikortit ovat omiaan kaltaiselleni satunnaisnäpertelijälle. Kauniita, mutta äärimmäisen yksinkertaisia.

Työvälineiksi tarvitset sakset tai paperileikkurin, liimaa, mustan tussin ja printterin, jos haluat printata tekstit. Tarvikkeiksi tarvitset nappeja ja muutaman arkin ohuehkoa pahvia, joka menee läpi printteristä. Noin 120-grammainen pahvi taittuu vielä kauniisti.

Olen koonnut Pinterest-taululleni kattavan valikoiman erilaisia, pääasiassa ilmaisia fontteja. Korteissa käyttämäni fontti on Signerica. Myös idea kortteihin sattui silmiin Pinterestissä, valitettavasti linkki ei linkannut verkkosivustolle vaan kuvaan, joten en pääse antamaan kunniaa sille, jolle se kuuluu.

Viime vuoden adventtikalenterissa syntyi adventtikynttelikkö Teema-mukeista, tein pakettikortteja (jokavuotinen perinteeni), marja-pähkinäsuklaata ja mustaherukkaglögiä.

Nautinnollista joulunodotusta!

adventtikalenteri

marja-pähkinäsuklaa glögi

 

*****

It must be the Christmas spirit which takes over me, when I once a year find myself engaged in crafts. Only the most simplest ones, though – for a once-a-year DIY person the simplicity is namely the key for keeping the Christmas spirit. 

Lautaskateutta – arepat ja Don’t Miss a Bite

Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite synnyttää minussa vakavan lautaskateuden. Onnellinen olkoon hän, joka on päässyt elämänsä aikana maistamaan kaikki kirjassa kuvatut makuelämykset. 

arepa

Syksyn kirjamarkkinoilla on ollut tungosta ruokakirjoissa, joiden tekijät ovat tulleet tunnetuksi muusta kuin ruoasta. Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -kirjan erottaa muista se, että sen takana on kosmopoliitti. Rakkaus ruokaan on selvästi ollut pitkäikäinen suhde ja elämä maailmalla on jättänyt jälkensä lautaselle.

Lapsuus mummon luona Bulgariassa ja vanhempien mukana kiertueilla Suomessa, nuoruusvuodet Helsingissä ja sen jälkeen maailmalle. Sammakonreisiä ja moules frites, aamiaiseksi croissatenja Pariisissa, Italian ja Espanjan kautta Yhdysvaltojen länsirannikolle, sieltä New Yorkiin, missä kohtaavat kaikki maailman ruokakulttuurit.

Eletty elämä ja maut näkyvät kirjan sivuilla ja on kirjan vahvuus. Aluksi rönsyilevä kuva on melko sekasortoinen, maasta ja mausta toiseen. Tiiliskivi vaatii perusteellisempaa tutustumista, ennenkuin runsauden keskeltä alkaa erottaa mielenkiintoisia uusia reseptejä. Kesti kauan ennen kuin aloin innostua kirjasta. Tositoimiin se on päässyt vasta kerran, reseptien toimivuus vaatii enemmän testaamista. Ensimmäisessä testatussa reseptissä oli selkeä mittasuhdevirhe.

Arepat merkitsin kirjasta testiin heti ensisilmäyksellä. Oikeaoppisiin arepoihin käytetään omia jauhojaan, masa arepaa (tai masarepaa). Todennäköisesti helpommin löytäisi neulan heinäsuovasta kuin Helsingistä masa arepaa, joten ilman sen suurempaa etsimistä nakkasin ostoskärryyn masa harinaa eli valkoista maissijauhoa. Se on lähin korvike.

Suurimmassa osassa arepareseptejä nesteenä ei käytetä maitoa, vaan useimmiten vettä, eikä joukkoon myöskään välttämättä sekoiteta juustoa. Koska makumaailmasta tulisi silloin hyvin masa harina -jauhojen takia maissitortillamainen, päädyin testaamaan Jordanovan vähän rikkaampaa reseptiä. Reseptin mittasuhteet eivät toimineet, vaan taikina jäi aivan liian löysäksi ja liisteriseksi. Olen muokannut oheisen reseptin mittasuhteet niin, että taikinasta tulee kimmoisa ja käsiteltävä. Samalla muokkasin reseptin myös sen kokoiseksi, että esimerkiksi tyypillisen kokoinen mozzarellapallo tulee käytettyä kokonaan. Herkästi pilaantuvana sitä on turha jättää jääkaappiin pyörimään.

Kirjassa arepat tarjottiin skandinaavishenkisesti graavilohella, avokadolla ja ranskankermalla. Itse tein jääkaapin jämistä lattarimman sovelluksen latomalla päälle salsaa tuoreista tomaateista, avokadoa ja kuivalla pannulla paahdettua chorizoa. Käytännössä maissileipäset voi päällystää melkein millä hyvänsä, esimerkiksi mustapaputahnalla, grillatulla kanalla tai pulled porkilla.

Arepat

noin 10 pienehköä leipästä

2 1/2 dl (täys)maitoa
2 rkl voita
noin 2 1/2 dl masa harina -jauhoja
125 g mozzarellaa
suolaa

1. Kuutioi tai raasta mozzarella. Mitä pienemmäksi sen kuutioit, sitä helpommin saat sen sulamaan taikinaan.

2. Sekoita suola ja noin 2 dl masa harina -jauhoja kulhossa.

3. Kaada maito kattilaan ja nosta kuumenemaan hellalle, laita joukkoon ruokalusikallinen voita, keitä kunnes voi on sulanut ja on kuumentunut kiehumispisteeseen. Ota pois levyltä juuri ennen kiehahtamista.

4. Kaada maito jauhojen joukkoon koko ajan puuhaarukalla sekoittaen, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

5. Sekoita joukkoon mozzarellakuutiot, vaivaa voimakkaasti, jotta juusto sulaa taikinan joukkoon. Heti kun taikina on jäähtynyt sen verran, että kärsit laittaa käden kulhoon, vaivaa taikinaa käsin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Taikinasta pitäisi tulla kimmoisa ja sen verran jämäkkä, että siitä on helppo painella ohuehkoja leipäsiä.

6. Anna taikinan vetäytyä viitisen minuuttia.

7. Jaa taikina kymmenen osaan, pyöritä ne palloiksi ja painele kukin pallo ohuehkoksi leipäseksi.

8. Paista arepat voissa keskilämmöllä kullanruskeaksi.

9. Tarjoa kuumana esim. avokadon, tomaattisalsan ja pannulla paistetun chorizon (laita chorizoviipaleet kylmälle pannulle, kuumenna pannu ja paista kunnes rasva on irronnut chorizoviipaleista, anna jäähtyä ja murusta pienehköiksi palasiksi) kera.

Nopea tuoretomaattisalsa

1 rasia kirsikkatomaatteja
1/2 punasipuli tai 1 salottisipuli
1 pienehkö valkosipulin kynsi
1/2 punainen chili tai chilirouhetta
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria
ripaus sokeria
1/2 pienen limen mehu

1. Kuutioi kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, silppua yrtit. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua hetki.

 

*****

Since locating a needle in a haystack is more probable than finding the authentic masa arepa flour in Helsinki I broke all the rules of the authenticity and replaced that impossible-to-find-ingredient with masa harina, its closest substitute.

The most traditional arepa recipes bear a certain resemblance to corn tortillas when made from masa harina,  so I chose to try out a slightly tweaked version in which hot milk is used as a liquid instead of water and a ball of mozzarella is shredded into the dough which is then kneaded as long as it takes to mozzarella to melt. The cheese gives the dough a somewhat chewy texture and makes arepas rich and moist. 

Kirja on saatu arviointikappaleena WSOY:ltä Blogatin kautta.

Pannu kuumana – Kuhaa meunière ja yrttinen fenkoli-spelttirisotto

Ranskalainen klassikko pistää pannun testiin. Kauniin ruskea ja tasainen paistopinta puhuu selvää kieltä pannun paisto-ominaisuuksista. Jotain sen kertoo tosin myös paistajasta. Itse tahdon olla turhan malttamaton kalan kääntämisessä. 

kuha-meuniere

Poisson Meunière eli kalaa myllärin vaimon tapaan viittaa ranskalaisen klassikon perinteisessä versiossa kalan kuorruttamiseen käytettävään vehnäjauhoon. Sen tehtävänä on pitää kala mehevänä jauhokuoren alla. Ruoka valmistetaan Ranskasta useimmiten merianturasta, mikä tahansa valkolihainen kala kuitenkin käy, vaikkapa kuha erinomaisesti.

Minun versioni on jauhon verran kevyempi, koska minusta hyvä kala ei kaipaa jauhokuorta. Ruskistetusta voista, sitruunasta ja kapriksista muodostuva kastike on reseptin juju. Sen syntyy vähän kuin sivutuotteena kalan paistamisen aikana. Helpoista helpoin klassikko siis, mutta voita ei kannata säästellä, vähästä ei riitä kastikkeeksi.

Tein kalan rinnalle yrttisen fenkoli-spelttirisoton. Speltin sijaan voit oikein hyvin käyttää ohraa. Spelttiä saa vähän heikonlaisesti, mutta ohraa löytyy jokseenkin jokaisesta kaupasta.

Sain Pyrexiltä kokeiltavaksi heidän uuden Attraction-sarjan paistinpannunsa ja kattilansa. Kaapissani oli tilaa pinnoitetulle kattilalle, jossa keitän mieluusti kaiken maitopohjaisen. Paistamisessa suosin hiiliteräs- ja valurautapannuja, koska ne kestävät erinomaisesti kuumia lämpötiloja, mutta kaapissamme on aina myös yksi pinnoitettu pannu sen vaivattomuuden takia. Huomaan, että mies tarttuu lähes poikkeuksetta siihen.

Olen testaillut pannua nyt erilaisiin ruokiin, jotka vaativat kuumempaa käsittelyä. Pannussa on syntynyt mm. erinomaista munakasta, joka perimätietojen vastaisesti kuuluu paistaa nopeasti kuumalla pannulla. Kuhaa meunière sai pannussa kauniin ruskean ja tasaisen paistopinnan. Ajan kanssa selviää, miten pannu selviää pinnoitettujen pannujen koetinkivestä, kulutuksen kestosta.

Pyrex Attraction-sarjan juju on irrotettava kahva. Kattiloissa ja pannuissa on kiinteästi molemmin puolin pienet kahvat, mutta sen lisäksi toiselle puolelle voi napsauttaa kiinni irrotettavan pidemmän kahvan. Pidin irrotettavaa kahvaa etukäteen turhana kikkailuna, mutta se on osoittautunut käytössä käteväksi ja napakaksi. Esimerkiksi vesi on helppoa kaataa pois yhden napakan kahvan avulla, kun toisella kädellä voi pitää kiinni kannesta. Säilytettäessä kattilat ja pannut vievät vähemmän tilaa, kun niissä on vain pienet kahvat molemminpuolin ja irtokahva sopii vaikka laatikon nurkkaan. Kattilat ja pannut vaikuttavat kestävän hyvin pinoamista.

Aloita ruoan valmistaminen spelttirisotosta, sen kypsyminen vie yli puoli tuntia, kala kypsyy nopeasti ruoan valmistamisen loppuvaiheessa.

Kuhaa Meunière

kahdelle

2 isohkoa kuhafilettä
noin 4 rkl voita
1-2 rkl kapriksia
1/2 sitruunan mehu
suolaa
lehtipersiljaa

1. Poista kalasta ruodot ja anna sen lämmitä puolisen tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

2. Laita noin puolet voista pannulle ja anna sen ruskistua kevyesti. Nosta fileet pannulle ja paista kunnes toinen puoli on kauniin ruskea.

3. Käännä kalat, lisää pannulle kaprikset sekä tarvittaessa voita.

4. Paista kunnes kala on kypsää, valele kalaa ruskistetulla voilla paistamisen aikana. Purista päälle sitruunan mehu, mausta kala kevyesti suolalla.

6. Silppua päälle lehtipersiljaa, tarjoa pannulla oleva sitruunalla maustettu ruskistettu voi kalan kastikkeena.

Yrttinen fenkoli-spelttirisotto

kahdelle

1 salottisipuli tai pieni sipuli
rypsiöljyä
2 dl esikypsytettyjä spelttihelmiä (tai ohraa)
noin 1 l kasvislientä yrttien keittovedestä (2 kasvisfondia tai liemikuutiota maustamiseen)
1 fenkoli
1/2-1 ruukkua tilliä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruohosipulia
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna kattilassa reilusti vettä. Keitä siinä yrttejä muutama minuutti, muista hyödyntää myös fenkolin vihreä osa ja mahdolliset oksat. Nosta yrtit pois reikäkauhalla ja lisää kattilaan vettä sen verran, että sitä on noin litra. Lisää kasvisliemikuutiot tai -fondia. Kuumenna kiehuvaksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, siivuta fenkoli mandoliinilla tai terävällä veitsellä.

3. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli ja kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää valkosipuli ja fenkoli, kuullota hetki. Lisää speltti, kuullota hetki.

4. Ala lisätä kuumaa nestettä kauhallinen-pari kerrallaan. Jatka kunnes speltti on kypsää. Aika riippuu käyttämistäsi ryyneistä, mutta omiani kypsyttelin noin 40 minuuttia.

5. Silppua sillä välin yrtit pieneksi silpuksi. Sekoita ne spelttirisoton joukkoon, mausta mausteet ja lisää tarvittaessa suolaa ja rouhi joukkoon kevyesti mustapippuria.

 ******

Poisson meuniére which translates as a fish in the style of miller’s wife due to the thin flour crust in which the fish is covered in the original recipe in order to prevent the fish from drying out. In France it is traditionally made of a Dover sole,  but since I prefer to eat local seafood, I chose a pike-perch, but any white fish will do.

My subtle tweak to the classic French recipe is to leave the fish fillet uncoated, the real crowd pleaser is namely the brown butter lemon sauce with capers and flat-leaf parsley. The simple six ingredient one pan dish tastes like one for special occasions, but is so easy that nothing can possibly go wrong.  Just don’t skimp on the butter. 

 

yhteistyössä

Tuotteet testiin toimitti Pyrex ja reseptit on laadittu heidän käyttöönsä.