Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Valoa etsimässä – Tim Clinchin workshop

Joskus pelkkä viikonloppu on riittävästi kaivamaan esille tekemisen ilo ja antamaan ison annoksen itseluottamusta suunnata siihen suuntaan, mikä tuntuu oikealta. Viikonlopun aikana löysin valon – valokuvaajan parhaan ystävän ja tiukimman haastajan.

kukkakaali

punaviini

Olin ollut jo hetken jumissa kuvieni kanssa. Inspiraatio ja ideat tuntuivat hukkuneen, taidot eivät riittäneet tekemään kuvista sitä, mitä halusin. Tiesin haluavani yksinkertaista, mutta se ei toiminut kuvissa. Orjallisesti stailasin ja lisäsin, kun ei löytynyt rohkeutta ja näkemystä vähentää. Kaipasin sitä läikähtävää iloa, mikä syntyy, kun itsestä tuntuu, että onnistuu. Edes kevään valo ei kaivanut sitä esille, useimmat kuvista tuntuivat lähinnä keskinkertaisilta.

HELSINKI-2-8

Käännökseen tarvittiin yksi kuva luumusta, yhdestä ainokaisesta puulusikassa. Kuva, jossa ei tavallaan ollut mitään, mtta juuri siksi kaikki. Täydellinen valo,  niin mehevä luumu, että siihen teki mieli upottaa hampaansa. Minä en sitä kuvaa ottanut vaan Tim Clinch, neljänkymmenen vuoden kokemuksella ja huikealla portfoliolla varustettu superammattilainen. Keväällä selvisi, että hän tulisi pitämään viikonlopun workshopin ruokastailauksesta ja valokuvaamisesta – tai paremminkin unstylingista. Siitä, miten vähemmän on enemmän. Pelkästään sen luumukuvan perusteella tiesin, että tässä on mies minun ongelmiini.

– No niin sitten kuvaamaan, totesi Tim lyhyiden alkuesittelyiden jälkeen. Ottakaa kuvia, jotka lyövät kasvoille. Jos mieli tekee lisätä vähän yrttejä, unohtakaa se, hän jatkoi. Vähän eksyksissä vilkuilimme toisiimme. Ei mitään ohjeistusta, ei varsinaisia tehtäviä. Mutta juuri se oli jutun juoni. Pakottaa kokeilemaan, puskea pois mukavuusalueelta. Satoja ja satoja kuvia yhden viikonlopun aikana.

carrots

Viikonloppua enempää ei tarvittu tällä kertaa. Löysin uuden itseluottamuksen suunnata kohti sitä, mitä haluan. Rohkeutta poistaa ennemminkin kuin lisätä. Toiset silmät katsoivat kuviani eri lailla. Osa näistä kuvista on Timin käsittelemiä ja siihen liittyivät myös parhaat opit. Jokainen poimi Timin opeista oman tilanteensa kannalta olennaisimmat – opit, jotka pätevät ihan kaikkeen valokuvaukseen, ei vain ruoankuvaamiseen. Minä pyrin muistamaan niistä neljä:

Valokuvaajan tärkein työkalu ovat jalat ja niiden puolivälissä olevat polvet. Usein sama asia näyttää ihan toiselta, kun siihen etsii uuden kuvakulman. Se löytyy vain kyykkimällä, testaamalla ja kokeilemalla. Kun tarpeeksi kyykkii ja kokeilee, alkaa nähdä erilaisia mahdollisuuksia myös niissä nopeissa tilanteissa, jolloin tilanne ei odota. Askel taaksepäin, alaspäin, ylöspäin ja maailma on taas erinäköinen.

Vähemmän on enemmän. Uskalla antaa kuvan pääosan esittäjän loistaa. Karsi turha pois. Usein se tarkoittaa myös napakkaa rajausta. Rajaa kuvaan vain se, joka tuo siihen lisäarvoa. Rajaus on kuvaajan työvälineistä tärkeimpiä. Tim suosii 5*4-tuumaista kuvasuhdetta. Useimmissa kuvissa se toimii erinomaisesti. Käytännössä se tarkoittaa, että kameran peruskuvakokoa leikataan matalammaksi.

Valo on valokuvaajan paras ystävä, mutta siitä saa paljon enemmän irti ohjailemalla ja suodattamalla sitä. Olen tähän saakka käyttänyt valkoisia ja mustia kapalevyjä, kummatkin edelleen ihan kelpo kamaa kuvaamisessa, mutta sen lisäksi hankin kurssin jälkeen reflektorin sekä suodattimen. Ne ovat tehokkaimmat tavata valaista ja kaunistaa kohteensa, mitä kuvaakin.

HELSINKI-4-8

Raja teennäisen ja taidokkaasti parannetun kuvan välillä on hiuksenhieno, mutta yhtä selvää on, ettei käsittelemätön kuva näytä yhtään miltään käsitellyn rinnalla. Kyse on enemmänkin tehostamisesta kuin parantamisesta. Huonoa kuvaa ei pelasta paraskaan kuvankäsittely, perustan on oltava kunnossa. Käsittelemällä saa kuitenkin kuvaan sopivasti dramaa. Kuvan, joka lyö kasvoille ja vangitsee.

Viikonlopun aikana pääsimme lähietäisyydeltä seuramaan tuntikausia, kun Tim käsitteli kuviamme Lightroomilla, joka on Photoshopiin verrattuna todella intuitiivinen ohjelma, jonka pystyy oppimaan kokeilemalla. Olin käyttänyt sitä noin kuukauden ennen kurssia, mutta jatkossa en koske exposure- tai contrast-säätimiin. Uudet ystäväni löytyvät valikosta alempana, niillä kuvaa voi kirkastaa, tehostaa ja lisätä selkeyttä. Värien rikkaus ja kaunis valo eikä silmiäsärkevä kirkkaus on tyylisuunta, johon haluan kuvia viedä. Se oikea löytyy kokeilemalla. Mikään ei kuitenkaan pelasta, jos lähtötilanteessa kuva ei ole tarkka. Ja joskus olet aikonut koskea siihen saturaatioon, unohda se. Lopputulos on useimmiten teennäinen.

Ja ei, Tim ei pitäisi vihreistä lehdistä kirsikoissani. Kaikkia pahoja tapoja ei siis saatu kitkettyä kerralla, mutta yhden viikonlopun aikana otin valtavan harppauksen haluamaani suuntaan. Ensi vuonna uudestaan. Mieluiten viikko Cadizissa tai vaikka viikonloppu Helsingissä. Janoan lisää oppia ja samaan aikaan sormet syyhyävät kuvaamaan. Haluan kokeilla kaikki opit kotioloissa.
cherries

jonna-1

 

herbs

Kuvauskurssin järjesti Mari Moilasen Rock Your Blog -yritys ja sen hinta oli erinomaisine aterioineen vajaa 500 euroa. Seuraavaa kurssia ei ole vielä aikataulutettu, mutta se on kuitenkin suunnitteilla. Lisätietoa kannattaa etsiä heidän kotisivuiltaan.

Lisää workshopista voit lukea myös 52 Weeks of Deliciousness-, Baking Instinct-, Jotain maukasta-, Isyyspakkaus-,  ja Beach House Kitchen -blogeista.

*****

– And now go and shoot, make those pictures bunch into my face! And if you think about adding some lovely greens, just forget it, said Tim Clinch, a photographer backed by forty years of experience and a stunning portfolio. And off we went with our cameras. Sort of half-lost, but that was the point of the exercise. Push us out of our comfort zone to experiment and explore. 

A month ago I attended a Tim Clinch photography and (un)styling workshop in Helsinki – by dint of a plum or more precisely a picture of a plum in his portfolio. An amazing shot with nothing but a fruit and a wooden spoon but yet everything perfectly in it. An incredible light that just bunched me into my face. 

I had got stuck with photographing for a while, lacking the inspiration and ideas as well as skills to post-produce them. Not knowing where to head and how to make the photos really shine. I wanted simple and strong, but could not quite get there. Developed a bad habit of adding slavishly props and those lovely greens, lacking the confidence and skills going towards the simplicity. Felt sort of helpless with post-production, there is a thin line between overdoing and a subtle refinement.

The weekend with Tim was a real game changer. I might not know where I want to be at the end of the day, but I certainly know the next pitstop. It felt like a rare privilege to be taught by him and just one weekend helped me to make great strides in my photography. Now I have the confidence to take things out rather than add them, I found guts to crop boldly when needed, improved my skills with Lightroom and understood the possibilities of reflectors. 

And Tim, I know, you hate those green leafs with cherries. I guess another course is required to weed all the bad habits. A week in Cadiz, maybe. We will meet again, that is for sure.

Luonnon oma lihaliemi – lipstikkamaustevoi

Lipstikan maku on niin lihaisa, että Kuukausiliitteessä Peppi Aralehto nimesi sen taannoin luonnon omaksi lihaliemeksi. Saksalaiset ovat asian ytimessä: Saksaksi lipstikka on Maggikraut. 

entrecote lipstikka-sitruunamaustevoi

Anopin pihalla kasvaa valtava pehko lipstikkaa. Se on vahva yrtti, joka kasvaa helposti melkein metriseksi. Kerran yritin ottaa siitä palasen omaan pihaamme, mutta se ei lähtenyt kunnolla kasvuun, vaan taipui maata myöten ja kuihtui pois. Kasvuun ei ole myöskään lähtenyt suhteeni lipstikkaan. En ole nimittäin käyttänyt lihaisaa yrttiä kertaakaan. Kerran jo kuivasin nipun suolan joukkoon talveksi, mutta unohdin purkin kaappiin ja löysin sen seuraavan vuoden kevätsiivouksessa. Kaupunkilaisten oman pellon ensimmäisessä sadonjaossa tuli kuitenkin myös pieni nippu lipstikkaa. Noviisin oli siis keksittävä käyttöä vahvalle yrtille.

Moni muu lipstikan on jo löytänyt, niin moni, että ainakin vakiokaupassani sitä on usein tarjolla myös ruukussa kasvatettuna yrttinä. Pienestäkin ruukusta riittää moneen, sillä lipstikan annostelussa kannattaa olla maltillinen, se jyrää helposti muut maut alleen.

Tyypillisesti lipstikkaa käytetään keitoissa, verkossa ei voi olla törmäämättä esimerkiksi Mysi Lahtisen kermaiseen lipstikkakeittoon. Lihaisa lipstikka toimii kuitenkin erinomaisesti lihan ja jopa rasvaisen kalan kanssa. Siksi pyöräytin ensin lipstikasta sitruunaisen maustevoin grillatulle entrecôteelle ja seuraavana päivänä tarjosin grillatun kanan kanssa lipstikkatsatsikia.

Ensi viikolla taidan hakea lipstikan taimen ja antaa sille mahdollisuuden. Sanovat sen olevan vaatimattomaan hoitoon tyytyvä ja satoisa. Kuulostaa sopivalta kaltaiseni laiskan viljelijän kasvimaalle. Toisaalta lipstikka on vähän kuin korianteri, se jakaa mielipiteitä. Olen vielä vähän kiikunkaakun sen kanssa. Tässä maustevoissa se oli ihanaa, ensimmäinen erä tsatsikin kanssa päätyi yliannosteluun, mutta toisen erän kanssa pääsin sopuun. Näillä annostuksilla metrin puskaa ei saa käytettyä ikinä.

Lipstikkamaustevoi

kahdelle-kolmelle

50 g voita
2 rkl lipstikkaa silputtuna
vajaa 1/2 luomusitruunan kuori raastettuna
1 pieni valkosipulin kynsi

1 rkl sitruunamehua
ripaus sormisuolaa

1. Kuutioi voi leivin- tai voipaperin päälle. Pehmitä sitä hiukan haarukalla.

2. Silppua lipstikka pieneksi silpuksi, raasta sitruunankuori.

3. Sekoita muut ainekset voin sekaan tasaisesti.

4. Pyöräytä rullaksi ja nosta jääkaappiin odottamaan.

5. Tarjoa lihan tai kanan kanssa.

****

 A weekly crop from a co-op farm sets personal challenges to me, lovage being one of them. Despite impressive bushes in the garden of my mother-in-law, I had been unwittingly omitting this herb with a poetic name and sort of meaty flavour, a flavour that could be described as a nature’s take on a bouillon. Having it in hand, a novice had no options than to embark on a lovage affair, a serious flirtation started with a lemony lovage butter. 

****


Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävään Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ehtii vielä mukaan täksikin satokaudeksi. Juuri nyt vietetään sadonjaoissa kolmen viikon kasvutaukoa, sen jälkeen niitä on viikoittain pitkälle syksyyn. Tänä vuonna saatavissa on myös erityisesti pienelle perheelle sopivia puolikkaita sato-osuuksia eli saat satoa, joka toinen viikko.

Ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat pääasiassa ammattilaiset. Lisäksi jäsenet tekevät vuosittain talkootyötä kymmenen tuntia. Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveista, jakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä. 

Nuolaise ennen kuin tipahtaa – Mansikka-vesimelonimehujäät

Mansikka ja vesimeloni on raikas yhdistelmä. Hellepäivinä erityisesti jäädytettynä. Mansikoita saa ympäri vuoden, mutta mikään ei voita kotimaisia. Ulkomailta tuodut lajikkeet on jalostettu ennen kaikkea kestämään kuljetusta, useimmiten maun kustannuksella. 

mansikka-vesimelonimehujää

Lämmennyt sää on kypsyttänyt nyt hiukan myöhässä olleen kotimaisen sadon ja mansikkakausi pääsee todenteolla vauhtiin. Mahdollisimman suuri osuus omasta viidestä mansikkalitrastaan kannattaa syödä nyt. Sen verran suomalaiset Satokausikalenterin mukaan mansikkaa syövät, noin kolmanneksen määrästä tuoreena.

Kesän jälkkäreiden kuuluu olla raikkaita ja nopeita valmistaa. Yleensä mansikkakauteen osuu myös kesän ihanimmat helteet ja aurinkoiset päivät. Siksi osallistun juuri tällä reseptillä, viilentävillä mansikka-vesimelonimehujäillä, Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liiton järjestämään kisaan kesän parhaasta mansikkareseptistä.

Mehujäät ovat kohtuullisen maltillisesti makeutettuja, mikä toimii, kun käytät makeita kotimaisia mansikoita ja valitset kokoonsa nähden painavan vesimelonin. Se yleensä kertoo sen mehukkuudesta ja makeudesta. Sokerin määrää on helppo säädellä oman maun ja marjojen makeuden mukaan.

Pelkän sokerin sijaan käytän myös glukoosisiirappia jäätelön valmistuksessa. Se vähentää jäätelön tai mehujään hileisyyttä, joka tyypillisesti vaivaa kotijäätelöä ja pitää samalla jäätelön hiukan pehmeämpänä. Kotitekoinen jäätelö jäätyy muuten helposti kivikovaksi. Glukoosisiirappia löytyy useimmista suuremmista ruokakaupoista. Se ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen siirappi.

Mansikka-vesimelonimehujäät

noin kuusi- kahdeksan jäätelötikkua

250 g mansikoita
350 g vesimelonia (paino ilman kuoria)
2-3 oksaa minttua
1/2 dl vettä
1/2 dl glukoosisiirappia
3/4 dl sokeria

1. Laita kattilaan vesi, glukoosisiirappi ja sokeri. Kuumenna ja ja keitä sen aikaa, että sokeri sulaa. Anna jäähtyä

2. Silppua minttu pieneksi silpuksi.

3. Laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tasaiseksi.

4. Jos vesimelonissa on siemeniä, neste kannattaa siivilöidä.

5. Kaada neste mehujäämuotteihin, laita tikut ja nosta pakastimeen jäätymään vähintään 4-5 tunniksi. Olen jäädyttänyt nämä aina yön yli.

6. Mehujäät saa parhaiten irti muoteista valuttamalla muotin päälle kuumaa vettä.

*****

Strawberries and watermelon make a perfect summer refreshment – even more refreshing when frozen. Making homemade ice pops is a failsafe process: Dissolve sugar into a small amount of boiling water, blend strawberries, watermelon and fresh mint thoroughly into a smooth mix, strain to remove seeds, add sugar , pour into molds, freeze for at least four hours and enjoy a summer on a stick.