Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ruoka

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.

Ihan pilkulleen – pasta carbonara

Pasta carbonara, miilunpolttajan pasta. Klassikko, sellaisena kuin se meillä aina syödään. Kun mies kokkaa, ei improvisoida.
spaghetti carbonaraMiehet eivät osaa näyttelijä Elina Knihtilän mukaan improvisoida keittiössä. Hän perustaa johtopäätöksen omaan mieheensä. Ehkä kahdesta ei ole vielä teoriaksi, mutta sama pätee meillä: Kun mies kokkaa, mennään pilkulleen ohjeen mukaan. Niinpä meillä syödään miehen bravuuri pasta carbonara aina samanlaisena.

Keittokirjamme sivu (kiitos Sikke Sumari), jossa on spaghetti carbonaran ohje, on täynnä rasvatahroja. Roiskeiden perusteella sitä on kokattu usein. Sen meillä tekeekin useimmiten mies. Minä laitan veden kiehumaan ja keitän pastan. Juon ehkä lasillisen viiniä siinä sivussa.

Jokainen carbonarasta kirjoittava väittää lähes poikkeuksetta oman versionsa olevan se ainoa oikea: Näin kaikki sen Italiassakin kokkaavat. Todellisuudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa carbonaraa, vaikka puristit muuta väittävät. Jopa Italiassa joukkoon saatetaan lorauttaa vähän kermaa. Osa käyttää keltuaisia, osa koko munan. Usein keltuainen nostetaan annoksen päälle ja sekoitetaan pastan joukkoon vasta lautasella. Hyvä pancetta ei ole pahitteeksi, mutta pekonikin käy. Makunsa kullakin.

Miehen versiossa pastan joukkoon sekoitetaan koko muna, öljy saa hiukan makua valkosipulista ja joukkoon raastetaan reippaasti parmesania ja pecorinoa. Tällä simppeleistä simppeleimmällä versiolla osallistun bloggaajien marraskuun ruokahaasteeseen, jossa aiheena on pasta. Toivottavasti muutkin ehtivät mukaan, pastanrakastaja halajaa uusia suosikkeja.

MUOKATTU: Innostuin hinkkaamaan täydellistä versiota carbonarasta. Meidän carbonaramme on sittemmin saanut hiukan uuden muodon. Tsekkaa resepti täydelliseen carbonaraan.

Pasta carbonara

kahdelle

200 g spaghettia tai muuta pastaa

1 valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä
60-80 g pancettaa tai pekonia
1 kananmuna
yhteensä noin 60 g parmesania ja pecorinoa (tai pelkästään parmesania)
(suolaa)
mustapippuria myllystä

1. Laita pastavesi kiehumaan, kun vesi kiehuu lisää kattilaan reilusti suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi.

2. Valmista veden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana kastike: Poista valkosipulin kynnestä kuori, pilko pancetta tai pekoni pieniksi kuutioiksi ja raasta juusto. Sekoita juusto ja kananmuna tasaiseksi tahnaksi.

3. Kaada pannulle reilu loraus öljyä ja lisää valkosipulin kynsi. Kuumenna maltillisella lämmöllä ja anna paistua hetki (älä päästä ruskistumaan), jotta öljyä saa makua. Poista valkosipulin kynsi.

4. Lisää pannulle pekoni ja paista rapeaksi.

5. Ota noin desi pastan keitinvettä sivuun, kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle. Lisää kananmuna-juustoseos, rouhi päälle reilusti mustapippuria (ja hiukan suolaa. Huomioi, että varsinkin pecorino on todella suolaista). Lisää joukkoon tarvittaessa pastan keitinvettä ja sekoita kaikki tasaiseksi.

6. Nosta lautasille, raasta päälle juustoa ja rouhi kevyesti mustapippuria.

Juhlakunnossa – Lemon posset -piirakka

Suosikkijälkiruokani juhlakunnossa. Raikas ja sitruksinen sitruunaposset muuntui piirakaksi kahvipöytään.
lemon posset -piirakkaJo jokusen vuoden englantilainen klassikkojälkiruoka posset eli kermavanukas on kiertänyt blogeja ja ruokalehtiä jokseenkin kaikista mahdollisista sitrushedelmistä valmistettuna. Itsekin olen valmistanut sitä paitsi sitruunasta myös limestä ja veriappelsiinista. Sen valtti on raikkauden lisäksi helppous: Kolme ainesosaa ja alle kymmenen minuuttia varsinaista tekemistä.

Kun saman jälkiruoan kääntää piirakaksi, se ei enää ole yhtä vaivaton, mutta edelleen yhtä herkullinen ja raikas. Pelkästä kermasta valmistettuna tortusta tulisi turhan tuhti, kevensin täytettä reilusti turkkilaisella jogurtilla ja olin maltillinen sokerin kanssa, jotta posset ei menetä raikkauttaan.

Hyydytettyjen piirakoiden ja kakkujen osalta olennaista on maltillinen liivatteen käyttö. Yliannos liivatetta tekee täytteestä kuohkean sijaan tiiviin. Juustokakussa valtaosa täytteestä on todellisuudessa jo valmiiksi kiinteää. Sen vuoksi liivatetta tarvitaan vain nimeksi. Hyvän kaavan liivatemäärän laskemiseen ja maukkaan sitruunajuustokakun löydät aiemmasta postauksesta.

Tässä piirakassa sen sijaan täyte on juokseva eli ilman liivatetta homma leviää samantien. Kolme liivatelehteä pitää kakun kasassa, mutta yhtään vähempää ei kannata käyttää. Kannattaa myös varata aikaa kakun hyydyttämiseen, muutamassa tunnissa se ei ehdi hyytyä, varminta on tehdä piirakka edellisenä päivänä ja antaa sen hyytyä yön yli.

Lemon posset -piirakka

normaaliin isoon piirasvuokaan, noin kuudelle-kymmenelle

Mantelinen piirakkataikina

70 g tomusokeria
120 g kylmää voita
25 g mantelijauhoa
ripaus suolahippuja
ripaus vaniljajauhetta (100 %)
1 kananmuna
200 g vehnäjauhoja (mielellään kakkujauhoja)

Lisäksi esimerkiksi kuivattuja herneitä.

1. Siivilöi kulhoon tomusokeri ja kuutioi kylmä voi, nypi nopeasti tasaiseksi

2. Lisää mantelijauhe, suola ja vaniljajauhe ja nypi nopeasti sekaisin.

3. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Vältä turhaa vaivaamista jokaisessa vaihessa. Sekoita aina vain sen verran, että saat ainesosat tasaisesti sekaisin.

4. Siivilöi taikinaan vehnäjauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina kiekoksi, kääri tuorekelmuun ja nosta lepäämään jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Voit hyvin antaa taikinan levätä yön yli.

5. Voitele piirakkavuoka. Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen pyöreä levy, joka peittää vuoastasi kunnolla sekä pohjan että reunat. Nosta levy kaulimen avulla piirakkavuoan pohjalle ja painele se tiiviisti kaikkialle vuokaan, leikkaa ylimääräinen reuna pois (ja paista se vaikka pikkuleiviksi).

6. Nosta pohja noin tunniksi kylmään. Kylmä taikina ei lähde valumaan reunoilta uunissa niin helposti.

7. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Pistele pohjataikinaan haarukalla reikiä. Leikkaa taikinapohjan päälle leivinpaperista sopiva pala ja kaada päälle kuivatut herneet.

8. Paista pohjaa 15 minuuttia ja poista sen jälkeen herneet ja paperi ja paista sen jälkeen pohjaa vielä reilu viitisen minuuttia tai kunnes se on kypsä ja saanut hiukan väriä.

9. Anna jäähtyä.

Lemon posset -täyte

3,3 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl sitruunamehua (noin 2-3 isohkoa luomusitruunaa)
3 liivatelehteä
3 dl turkkilaista jogurttia

koristeluun esim. tuoreita marjoja, pistaasia, marenkia, vaahtokarkkeja

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

2. Purista sitruunoista mehu.

3. Laita kattilaan kerma ja sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Keittele maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia sen jälkeen, kun seos on kiehahtanut.

4. Nosta kattila levyltä ja puserra liivatteista huolellisesti ylimääräinen vesi, ota kattilasta noin desi kuumaa seosta ja sekoita siihen liivatteet huolellisesti. Kaada liivateseos kattilaan ja sekoita. Lisää sitruunanmehu ja anna keitoksen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi. Sekoita sekaan jogurtti ja kaada seos paistetun ja jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Nosta kylmään hyytymään yön yli.

5. Koristele esimerkiksi tuoreilla marjoilla, murennetulla marengilla, pistaasipähkinöillä tai vaahtokarkeilla.

HUOM.

Toisin kuin vaikkapa juustokakussa, jossa täyte on jo valmiiksi melko jämäkkää, tässä piirakassa täyte on juoksevaa siinä vaiheessa, kun se laitetaan piirakan päälle, joten se tarvitsee sekä enemmän liivatetta että myös aikaa hyytyäkseen kunnolla. Varman päälle pelaat hyydyttämällä sitä yön yli.