Ettei nyt vaan sattuis mittään. Kun kaksi kaupunkilaista lähtee mökille, sietää todellakin toivoa, ettei mitään sattuisi.
Ensimmäinen vuorokausi luonnon keskellä menee vähän peukalo keskellä kämmentä. Puolenkymmentä puhelua appiukolle on standardi. Kaasujääkaappi, aurinkopaneelit. Kerran vuodessa kun käy, niksit ovat vähän hukassa.
Mutta ainakin syntyy tarinoita. Niin kuin sekin kerta, kun kaupunkilaiset karkottivat lepakkoa popmusiikilla. Eläintieteilijäystävän siunaama metodi tepsi, järvinaapureiden siunauksesta en ole ihan varma.
Varminta on pysyä vanhoissa menetelmissä. Tulen nyt ainakin saa syttymään. Useimmiten. Ainakin pienten ponnistelujen jälkeen.
Kun istuu nuotion ääressä, vaikka hiipuvankin sellaisen ja huomaa pohtivansa, miten ihmiskunta keksi alkaa kypsentää ruokaa tulen avulla. Tai kuka keksi, että lisäämällä suolaa ruoan säilyvyys ja maku paranevat. Viimeistään silloin tietää tyhjentäneensä pään täysin kaikesta muusta.
Ihan pian sen jälkeen päätyy tuijottamaan järvenselkää ja saattaa päästää suustaan kliseisen lauseen: Kyllä luonto on kaunis.
Suolaa ja tulta. Paljon muuta ei tarvita hyvään kalaan. Lohen rinnalle tein perinteiset mummon kurkut. Siihen uusia pottuja ja nokare voita. Samana päivänä pellosta nostetut siiklit. Harvinaista herkkua kaupunkilaiselle.
Mummon hölskytyskurkut
kahdelle
puolikas kurkku tai pieni avomaankurkku
1-2 rkl etikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
reilusti tillisilppua
1. Kuori kurkku, mutta jätä siihen hiukan vihreitä raitoja. Siivuta se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä.
2. Sekoita etikan sekaan suola ja sokeri. Sekoita sen aikaa, että sokeri liukenee. Laita purkkiin kurkkusiivut, kaada päälle etikkaliemi ja tillisilppu. Ravista kunnolla.
3. Anna maustua hetki kylmässä.
******
Everytime it takes a while for a city dweller to conform to a lack of many modern conveniences in a summer cottage. However after a while you found yourself staring at the scenery and it just pops out of your mouth, the cliché: Nature is just so beautiful.
