Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Lisukkeet

Mausta tinkimättä – yrttinen possunkylkirulla ja fregola

Jätän näpertämisen muille, minun keittiössäni kokataan ruokaa, joka ei vähästä hätkähdä. Sellaista, joka ei vaadi neljää kättä ja kemistin pikkutarkkuutta. 

possunkylkeä-ja-fregulaa

Mitä enemmän kokkaa, sitä kunnianhimoisemmaksi tulee. Haluaa ylittää itsensä, kokeilla uusia juttuja. Muutama kierros katastrofeiksi kääntyneitä petit fourseja sekä jokseenkin rumia leipomuksia ja tajusin, etten saa mitään tyydytystä täydellisten annosten näpertämisestä tai yltiökulinaarisista kokeiluista. Keskimäärin yritykset johtavat katastrofiin ja kiukkuun. Ne päättyisivät myös perheriitaan, ellen asuisi lehmänhermoisen miehen kanssa, joka ymmärtää, milloin viedä biojätteet sen enempää kommentoimatta.

Tunnustin tosiasiat ja ymmärsin, mikä tuo minulle iloa keittiössä. Voin mieluusti haudutella tuntikausia täydellisen mehevää ja mureaa possua ja maun osalta asetan riman korkealle. Rentouttavinta on kokata rehevää ja rustiikkia ruokaa. Sellaista, joka ei pienistä hätkähdä ja jonka onnistumista ei tarvitse turhia panikoida. Sen sijaan olen ihan liian laiska puurtamaan lautaselle hirveää määrää komponentteja, hifistelemään ylenmäärin asettelun kanssa tai näpertämään pikkutarkkoja koristeita leivonnaisiin. Kourallinen tuoreita yrttejä kaunistaa kyllä sitten vähän ronskimmankin annoksen.

Possunkylkirulla ja kasvisfregola on juuri sopivan suurpiirteistä ruokaa. Possunkylkirulla muhii itsekseen samalla, kun kokki syventyy sunnuntai-Hesariin, kylkiäisinä syntyy makuliemi fregolan pohjaksi ja tomaatit paahtuvat jälkilämmössä. Ei näpertelyä, eikä hifistelyä. Ruokaa, jonka jokainen meistä saa aikaan ilman kirosanoja. Mausta tinkimättä.

Fregola (tai fregula) on sardinialainen erikoisuus, paahdettu pienijyväinen pasta. Paahtamisen ansiosta siinä on vähän enemmän makua kuin peruspastassa. Sen voi keittää normaalisti tai valmistaa risoton tapaan. Tyypillisimmillään siitä tehdään patamainen pasta yhdessä simpukoiden kanssa (hyvä resepti löytyy esimerkiksi Soul Kitchen -blogista). Tässä ohjeessa se keitetään viittä vaille valmiiksi ja kypsennetään loppuun pannulla yhdessä kasvisten sekä possusta ja juureksista irronneen makuliemen kanssa.

Ihastuin fregolaan ravintola Tocassa, joka tarjosi sitä maukkaan tomaattisena yhdessä kalan kanssa. Ravintoloitsija kertoi kuljettaneensa pastan halki mantereen Italiasta, mutta onneksi sitä saa vähän lähempääkin. Ei tosin kovin laajalti, mutta ainakin Hella&Herkku pitää sitä vakiovalikoimassaan. Jos et löydä fregolaa, korvaa se orzolla tai jollain muulla pienijyväisellä pastalla.

possunkylki

 

Yrttimaustettu porsaankylkirulla

neljälle

noin 1 kg luutonta ja nahatonta porsaankylkeä
2-3 isoa oksaa rosmariinia
1/2 ruukkua timjamia
4-5 kynttä valkosipulia
suolaa
oliiviöljyä
porkkana
pala juuriselleriä
1 sipuli

lisäksi paistinarua, foliota

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa porsaankylki kirjamaiseksi eli keskeltä halki, mutta jätä se päästä kiinni. Vähän kuin se olisi avattu kirja.

2. Revi kulhoon tai sauvasekoittimen myllyyn lehdet rosmariinistä ja timjamista ja kuori valkosipulit. Aja ne pieneksi silpuksi. Lisää sen verran oliiviöljyä, että seoksesta tulee tahnamainen.

3. Hiero porsaan pintaan suolaa. Levitä porsaankylki levyksi samoin kuin avaisit kirjan ja levitä yrttitahna kyljen sisäpintaan. Pyöritä kylki napakaksi rullaksi, pyyhkäise käsiin tarttunut yrttitahna possun pintaan ja sido rulla paistinarulla useammasta kohdasta.

4. Nosta se korkeareunaiseen uunivuokaan. Laita uunivuokaan myös kuoritut juurekset isoina paloina, lisää vuoan pohjalle muutama sentti vettä ja peitä vuoka foliolla.

5. Nosta vuoka uuniin ja paista lihaa kolmisen tuntia. Ota vuoka pois uunista, nosta liha sivuun. Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Siivilöi liemi talteen, puserra kevyesti juureksista makua liemeen.  Nosta tyhjään vuokaan liha ja laita se uuniin siksi aikaa, että se ruskistuu pinnasta.

6. Ota liha pois uunista, sammuta uuni ja hyödynnä jälkilämpö tomaattien paahtamisessa pastaa varten. Pyörittele kirsikkatomaatit kevyesti oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja revi tomaattien päälle vähän tuoretta timjamia ja nosta uuniin paahtumaan siksi aikaa, kun liha jäähtyy ja valmistat pastan.

7. Anna lihan jäähtyä. Poista sen jälkeen paistinarut ja leikkaa liha paksuiksi kiekoiksi. Laita liha kylmälle pannulle ilman rasvaa, kuumenna pannu ja paahda molemmille puolille kiekkoa kaunis paistopinta juuri ennen tarjoamista. Kylmälle pannulle laittamisen juju on siinä, että silloin osa rasvaisen palan rasvasta sulaa pannulle.

Fregola kasviksilla

kahdelle

2 dl fregolapastaa (tai muuta pieni jyväistä pastaa kuten orzoa)
8 kirsikkatomaattia
1 valkosipulin kynsi
puolikas kesäkurpitsa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
puolikkaan luomusitruunan kuori raastettuna
noin 40 g tuoretta pinaattia
tuoretta timjamia (tai basilikaa tai lehtipersiljaa)
porsaan paistolientä

1. Paahda kirsikkatomaatit yllä olevan ohjeen mukaan uunin jälkilämmössä.

2. Keitä pasta viittä vaille al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Huuhtele se kylmällä vedellä lävikössä.

3. Pastan kypsyessä kuutioi kesäkurpitsa noin sentti*sentti kuutioiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja laita pannulle myös valkosipulin kynsi (kokonaisena, mutta rakenne kevyesti rikki painettuna).

4. Kuullota öljyssä hetki kesäkurpitsaa, lisää joukkoon pasta ja kauhallinen kerrallaan porsaan paistolientä (korkeintaan muutama kauhallinen, ettei pastasta tule yltiörasvaista). Raasta joukkoon sitruunankuori (valkoinen osa), mausta suolalla ja pippurilla. Pyöräytä joukkoon myös tuoreet pinaatit. Kun ne ovat pehmenneet, kaada joukkoon kirsikkatomaatit uunista liemineen ja mausta pasta tuoreilla yrteillä.

 ******

I am not the one to conduct obscure culinary experiments or fine-tune every single detail on the plate to the perfection. More I cook, more I start to get satisfaction out of perfectly wonderful instead of perfect.

I have had my rounds of disastrous petit fours and all those ambitious forays that ended up to an organic waste bin. It is not about relinquishing my standards, but more about facing the facts. Hours of peculiar cake decoration is obviously not my cup of tea, I am more for rustic and tasty meals that do not require a pedantry of a chemist. I keep my bar high when it comes to taste. The rest is not worth a hassle.

Parmankinkku-rosmariiniperunat

Parmankinkku-rosmariiniperunat grillissä ja aioli
Vähän näpertelyä, paljon makua vastineeksi vaivasta.

parmankinkku-rosmariiniperunat

Alkusesongissa perunoille ei raaski tehdä muuta kuin keittää. Tässä vaiheessa kesää voi niitä jo huoletta käyttää grillin kautta.

Perunat keitetään ensin kypsiksi ja kääräistään sen jälkeen rosmariinin kera parmankinkun sisään. Loppusilaus grillissä. Grillin kautta käy myös aiolin valkosipuli. Sen maku pehmenee grillatessa. Ei siis kannata säikähtää reseptin puolikasta sipulia.

Loppuviikoksi ennustettiin kahdenkymmenen asteen ympärillä huitelevia lämpötiloja. Sehän haiskahtaa siltä, ettei grilliä työnnetä vielä hetkeen talviteloille.

Idean parmankinkun ja perunan yhdistämiseen nappasin Koti ja keittiö -lehdestä. Resepti on muuttunut matkan varrella mm. paljon makua antavan rosmariinin ja aiolin verran.

PS Blogi on korjauksen alla. Tarkoitus on saada se toimimaan paremmin myös mobiililaitteissa. Siellä täällä näkyy siis jonkin aikaa mm. englanninkielisiä tekstejä, eivätkä asettelut ole kunnossa. Linkki kommentointiin on tällä hetkellä vain artikkelin alussa. Pian toivottavasti homma pelittää taas entistä paremmin.

Parmankinkku-rosmariiniperunat

kahdelle

3-4 suurehkoa uutta perunaa
4-5 siivua parmankinkkua
1 oksa rosmariinia
öljyä
suolaa
mustapippuria

1. Keitä perunat kypsiksi ja lohko ne kolmeen-neljään osaan.

2. Leikkaa parmankinkkusiivut kolmeen kapeaan ja pitkään osaan.

3. Voitele perunalohkot öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla.

4. Laita muutama rosmariininlehti jokaisen perunalohkon kylkeen ja kääräisen parmankinkku perunan ja rosmariinin ympäri.

5. Grillaa perunoita, kääntele ja varmista, että kinkku ruskistuu kaikilta puolilta.

 

Aioli

1 dl majoneesia
1/2 valkosipuli grillattuna (ei siis puolikas kynsi)

1. Leikkaa valkosipulista hattu pois ja lorauta leikkauspinnan päälle hiukan öljyä.

2. Kääräise folioon ja grillaa noin puoli tuntia tai kunnes valkosipulin kynnet ovat pehmentyneet.

 

 *******

Boil potatoes, cut them to wedges, wrap a a strip of prosciutto around each wedge and put them on the grill to get a smoky flavor. Serve with aioli.

Vielä on kesää jäljellä – papu-fetasalaatti

Alkukesän ihmisen mielestä juhannuksesta alkaa alamäki, loppukesän ihminen ei ole juhannukseen mennessä huomannut kunnolla kesän edes alkaneen. 

papu-fetasalaatti

Olen jälkimmäistä tyyppiä. Koen ohimeneviä kesän pilkahduksia, kun tuomet alkavat tuoksua ja syreenit kukkia. Kunnolla tajuntaan se ei kuitenkaan uppoa. Lomakin tupsahtaa eteen aina vähän puolihuolimattomasti. En ehdi kunnolla aloittaa aamujen laskemista, kun mieli ei ole vielä laskeutunut kesään.

Nyt pitkän ja helteisen loman jälkeen olen kesätunnelmissa. Onneksi loppukesän ihmiselle kesää on vielä jäljellä. Melkein parasta koko kesässä ovat nimittäin elokuun pimeät mutta lämpimät illat, kun voi istua vähän liian pitkään ulkona. Parhaimmillaan hyvässä seurassa ja roseelasillisen kera.

Paluu arkeen on toki alkanut tänäkin vuonna, mutta aion ottaa kesäilloista kaiken irti. Jos ennustuksiin on uskominen tänä kesänä on luvassa paljon lämpimiä elokuun iltoja. Ja jos kalenteriini on uskominen, luvassa on myös paljon roseeviiniä. Elämä on palannut kaupunkiin.

Kesän sato alkaa kunnolla kypsyä. Alkukesästä kuvittelee kaipaavansa parsaa, kun sen sesonki on ohi, mutta loppukesän sato vie kaiken huomion. Mullasta pukkaa koko ajan kaikkea maukasta. Kuten vaikkapa vihreitä papuja, vihdoin niitä kotimaisia, täydellisen napakan vihreitä eikä ruskeapilkkuisia kenialaisia, jotka oikeastaan useimmiten kannattaa jättää ostamatta.

Tässä salaatissa on papujen ystävälle purtavaa. Vihreiden papujen lisäksi myös purkillinen papusekoitusta. Viitseliäs ja ennakoiva kokki liottaisi ne, mutta aina ei ehdi. Purkistakin saa. Kannattaa valita papusekoitus, jossa on ainakin kikkerneitä ja paria muuta lajiketta. Napakat kikherneet sopivat salaattiin hyvin sekä makunsa että rakenteensa puolesta.

Idea reseptiin on Soppa365 -lehdestä, johon Sanomien ruokatoimittajat ovat yhdistäneet voimansa – mukana myös ikisuosikkini Hanna Jensen. En ole vielä päässyt oikein verkkopalveluun kiinni, mutta kesän lehdestä poimin monta vinkkiä kotikeittiöön. Salaatti ei taaskaan säilynyt muuttumattomana alla olevaan reseptiin saakka. Sitä on tehty meillä pariin otteeseen ja tässä versio, josta taidan pitää kiinni.

Papu-fetasalaatti

kahdelle

100 g vihreitä papuja
1 kesäsipuli varsineen
1 pieni (noin 200 g) purkki papusekoitusta
100 g fetaa
2 rkl sitruunamehua
2-3 rkl oliiviöljyä
pari kourallista rukolaa
3 oksaa timjamia
1 pieni oksa rosmariinia
mustapippuria
suolaa

1. Poista vihreistä pavuista päät. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia tai kunnes ne kypsiä, mutta edelleen napakoita. Kaada vesi pois ja huuhtele pavut nopeasti kylmällä vedellä.

2. Viipaloi sipuli ohuiksi siivuiksi, valuta säilykepavuista neste. Sekoita oliiviöljystä, sitruunamehusta ja yrteistä marinointiliemi. Mausta se suolalla ja pippurilla. Laita säilykepavut ja sipuli kulhoon, kaada päälle marinointiliemi ja anna maustua kymmenisen minuuttia.

3. Kokoa salaatti lautaselle. Jos salaatti joutuu  odottamaan sekoita kaikki muut ainekset kulhossa, mutta lisää rukola ja feta vasta juuri ennen tarjoilua.

*******

In the early summer I go all mad about new potatoes and asparagus, but actually first as late as August the selection of seasonal vegetables can truly be embraced. Finally it is time  for e.g. green beans. Man, I have been waiting for those slim beauties.