Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Juhlat arjen keskellä – kello viiden tee ja mango-mandariinikakku

01.04.2015 16:05 \ 15 kommenttia \

Yksi on herännyt talviunesta, toinen tehnyt rohkean päätöksen. Siinä olisi syytä juhlaan kerrakseen. Tosiasiassa keräsin kuitenkin suvun naiset juhlimaan siskoani, josta tulee pian toisen lapsen äiti. Mikä tarkoittaa, että minusta tulee pian toistamiseen täti. Se ensimmäinen on kietonut minut pikkusormensa ympärille – umpisolmulle. 

juhlapöytä

mango-mandariinikakku

Suomen Lähikauppa kannusti juhlatuulelle: Juhlat arjen keskelle uudistetusta Mäkelänkadun Siwasta, josta poimin tarveaineet juhlaan. Postaus on toteutettu yhteistyössä Suomen Lähikaupan kanssa.

Viime aikoina on tullut kutsuttua ihmisiä ihan liian vähän kylään. Olemme asuneet puolivalmiissa nyt jo luvattoman kauan, kun odotamme isompaa taloyhtiön remonttia. Itse näkee vain ne puuttuvat listat ja kaiken keskeneräisen. Sanovat, että silmä tottuu, mutta päivä päivältä alkaa ärsyttää enemmän. Meidän keskiäkäisten serkusten juhlat olivat terveellinen muistutus: Eivät ystävät ole kiinnostuneita puuttuvista listoista tai odota täydellistä kotia. Ne ovat ihan epäolennaisia, olennaista on seura. Olkoon vaan puolivalmis, mutta oven aion taas avata vähän useammin.

Seuraksi kauppareissulle sain sen talvihorroksestaan heränneen. Budjettimme oli sata euroa, josta ison siivun käytimme hedelmä- ja vihannestiskillä. Kärryyn pakattiin mm. tuoretta mangoa, hunajamelonia, kiivejä, mandariineja, pensasmustikoita, passionhedelmiä, piparjuurta, bataattia ja nipuittain tuoreita yrttejä. Pidemmäksi hetkeksi pysähdyttiin myös juustostiskille: Tuhtia kreikkalaista fetaa, parmesania, vuohenjuustoa ja tuorejuustoa. Menu oli kasvispainoitteinen, koska osa joukosta on aika vähälihaisia.

ostoskärryt

Kaksi isoa kassillista ruokaa, josta taoimme tarjottavat. Juhlien lopussa anopin voimariinirasioita tuli ikävä. Kauppakassien sisällöllä ruokittiin nimittäin lopulta myös kotiinjääneet pahnueet ja kuitattiin seuraavan päivän lounas.

ostokset

Pieni anglofiili minusssa on halunnut jo hetken pitää perinteiset teekutsut. Kello viiden tee on brittiklassikko, joka on taas noussut suosioon muuallakin kuin saarivaltakunnassa. Alunperin tarkoituksena oli tehdä vain jotain simppeliä, mutta viikon ajan selailin iltaisin sormiruokaraamattuani Mingelmatia – käsistähän se lähti. Kuuden sijaan huomaa kokkaavansa komppanialle, sen seitsemän sortin sijaan kolmeatoista – kaikkea paitsi sitä teetä.

Linkkaan reseptit menuun sitä mukaa, kun ehdin niitä julkaista. Tämän postauksen lopusta löytyy mango-mandariinikakku, joka on sopivan keväinen vaikkapa pääsiäispöytään.

Menu – Kello viiden tee

Kana-currykolmioleivät

Deviled eggs -kananmunakolmioleivät

Kurkku-fetaleivät

Bataatti-vuohenjuusto-pekonipiiraat / Bataatti-vuohenjuustopiiraat

Toast skagen -kakku

Parmesan-ruohosipuliskonssit

****

Mango-mandariinikakku

Hedelmävartaat

Makeat skonssit, lemon curd ja turkkilaista jogurttia

Mustaherukkamarengit

Pistaasi-ruusunlehtikeksit

Suklaa-minttukeksit

Appelsiini-hunajamadeleinet

****

Passionhedelmällä maustetut kuohuvat

kooste-siwa

Lähes kaikkien tarjottavien reseptit – luottoskonssejani lukuunottamatta – kehittelin näihin juhliin. Tässä seurassa se ei kuitenkaan jännitä. Useamman vuoden ajan meillä serkuksilla oli ruokakerho, jonka sääntöihin kuului, että valmistamaansa ruokalajia ei ole saanut kokeilla koskaan ennen. Aina ei mennyt kaikki ihan putkeen, mutta ikinä se ei iltaa pilannut. Saman rentouden soisin laajenevan omaan ruokavierasasenteeseeni ylipäänsä, ihan vielä en ole niin pitkällä.

Kakkujen kanssa en taida koskaan päästäkään. Aina jännittää, jääkö raa’aksi, tuleeko kuivaa tai lässähtääkö ja koristelu viimeistään niittaa homman. Mango-mandariinikakku on kuitenkin aika huoleton kakuksi. Siinä on niin paljon tuoretta mangoa ja turkkilaista jogurttia, että kuivaksi sitä ei saa millään, eikä se ole ihan yhtä herkkänahkainen paiston suhteen kun monet muut. Koristelukin on yksinkertainen, mutta silti kakku kerää kyllä katseet.

Mango-mandariinikakku

20-22-senttiseen vuokaan, 8-10 hengelle

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1/2 dl mandariinimehua
1/2 mandariinin kuori raastettuna
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
3/4 pienestä mangosta

Kuorrutus

1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
1-2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl tomusokeria

Karamellisoidut mandariinit

3 mandariinia (varaa neljäskin, mandariini voi olla kinkinen leikattava)
2 1/2 dl vettä
3 1/2 dl sokeria

lisäksi voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

1. Valmista karamellisoidut mandariinit: Leikkaa mandariinit ohuiksi siivuiksi. Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa ja keitä mandariineja sokeriliemessä noin puoli tuntia. Nosta siivut leivinpaperille peitetylle uunipellille siten, etteivät ne ole yhtään päällekkäin. Kuumenna uuni 100 asteeseen ja kuivata mandariineja puolisen tuntia. Voit valmistaa mandariinit myös jo edellisenä päivänä. Säilytä ne rasiassa jääkaapissa siten, että siivujen välissä on aina leivinpaperia, etteivät ne tartu toisiinsa

2. Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Nosta myös kananmunat huoneenlämpöön, jos säilytät niitä jääkaapissa. Kuori mango ja leikkaa se pienehköiksi kuutioiksi. Purista mandariinin mehu. Voitele ja korppujauhota vuoka. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

3. Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten. Lisää jogurtti, mandariinin mehu ja kuori.

4. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita jauhot taikinaan.

5. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

6. Paista 180 asteessa noin 35-40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

*****

An afternoon tea with the ones you cannot choose but still love to bits. My sister is having a baby at any day now, which gave us a reason to gather together with my cousins to celebrate the second time mother-to-be. 

I guess it sort of started with “Hey gals, would you fancy coming over here, I will make little something. No fuss or anything, just glad to see you”.  A week in the company of my finger food bible, Mingelmat, extended the menu beyond simple – a high tea. Yes, indeed. Thirteen sorts, everything but tea.

 

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Suomen Lähikaupan kanssa. Uudistettu Mäkelänkadun Siwa löytyy Helsingin Käpylästä entisestä Amerin talosta.

Kannattaa kurkata myös Juliana Harkin kuvaamaan arjen todellisuuteen. #siwaihmiset (www.siwaihmiset.fi) on lämminhenkinen kokoelma tavallisia suomalaisia – Siwan asiakkaita ja työntekijöitä – kautta maan ja heidän ajatuksiaan elämästä. Jäin hiukan koukkuun ja luin kaikki lyhyet tarinat löytääkseni mm. muotihullun Lapista, kauniin rouvan Kaivopuistosta, jonka kasvojen uurteita valo helli ja turkulaisen nuoren naisen, jonka mielestä elämä on liian lyhyt rumien miesten kanssa tanssimiseen. 

Kategoriat: brunssi, jälkiruoat, kakut, leivonta, pääsiäinen, ruoka, yhteistyöt \ Tagit: , , , , , \ 15 kommenttia

Kantapään kautta – Mokkapalat

27.03.2015 17:07 \ 13 kommenttia \

Lapsuudenkodissani on aina saanut leipoa ja laittaa ruokaa sielunsa kyllyydestä. Kokeilla, onnistua, mutta myös epäonnistua. Kerätä opit kantapään kautta.
mokkapalat

Muisti on omituinen otus. Tiedän kyllä leiponeeni monet onnistuneet mokkapalat nuoruusvuosina. Silti kaikista kirkkaimmin muistan ne ensimmäiset, kun kahvin sijaan sotkin kuorrutteeseen kahvinporoja.

Epäonnistumisista oppii. Muistan laittaa uunin ajoissa lämpiämään yhden lättänäksi vatkatun äitienpäiväkakun jälkeen. Samassa yhteydessä opin, että jauhot nostellaan taikinaan hellävaraisesti käsipelillä ei vimmatusti sähkövatkaimella vatkaamalla.

Vuosien tauon jälkeen pyysin äidiltä sen saman reseptin, jolla mokkapalat aina leivottiin meillä. Juuri niin hyviä kuin muistinkin – parempia ilman poroja täytteessä.

Mokkapalat

uunipannullinen, uunipellille 1 1/2-kertainen annos

2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1 1/2 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)

Kuorrutus

2 rkl sulatettua voita
4 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
2 rkl kaakaota (sokeroimatonta)
3 dl tomusokeria

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Suojaa uunivuoka leivinpaperilla.

2. Sulata voi. Sekoita kulhossa jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaakaojauhe.

2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja kananmunat toisessa kulhossa sähkövatkaimella jämäkäksi vaahdoksi. Olet vatkannut riittävän kauan, kun voit piirtää taikinalla taikinan pinnalle esimerkiksi kahdeksikon ja se pysyy näkyvissä koko piirtämisen ajan. Pyöräytä vähän taikinaa vatkaimiin ja piirrä valuvalla taikinalla kuvio.

3. Lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voi puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen.

4. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan puuhaarukalla ja pallovatkaimella käsin sekoittaen. Sekoita varovasti ja vain sen verran kuin on välttämätöntä, että kaikki ainekset ovat tasaisesti taikinan joukossa.

5. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia.

6. Anna jäähtyä ennen täytteen levittämistä.

7. Keitä kahvi ja sulata voi.

8. Sekoita kulhossa keskenään sulatettu voi, kahvi ja kaakaojauhe. Lisää siivilän läpi muutamassa erässä tomusokeri. Levitä kuorrutus kuumana hiukan jäähtyneen taikinalevyn päälle.

*****

As a child I was allowed to experiment in the kitchen, stumble and try to my heart’s content. In all fairness I am convinced that I baked several rounds of perfectly tasty mocha squares but yet again I only recall the time I mixed ground coffee instead of coffee to the frosting mixture. Never made the same mistake twice, though. Selective nature of memory, blunders are the ones you remember. 

Kategoriat: helpot ja nopeat, ihan klassikkokamaa, kakut, leivonta \ Tagit: , \ 13 kommenttia

Puhdistus – Pataleipä

07.02.2015 9:51 \ 16 kommenttia \

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia. Alkaa syödä terveellisesti. Viettää tipatonta tammikuuta. Ostaa kuntosalikortti. En tehnyt mitään mainituista. Päätin kuitenkin viettää älä osta (paljon) mitään (tavaraa) -kuukautta. Täydellisen ostolakon sijaan erittäin harkitsevaa kulutusta. Vain tarpeeseen. 

pataleipä

Vaikka en aikonut viettää joulua kaapissa, innostuin käymään läpi nurkkiin kerääntynyttä tavaraa urakalla ennen joulua. En ole himoshoppaaja – en ole ollut enää useampaan vuoteen. Silti kaappien perkaamisesta seurasi ähky. Niin paljon kaikkea. Läjäpäin lukemattomia kirjoja. Tavaraa, jonka olemassaoloa en edes muistanut.

Tammikuu on takana. Ostokset jäivät minimiin.  Olen käynyt ruokakaupassa ja tankannut auton. Sen lisäksi olen ostanut muutaman syntymäpäivälahjan kummilapsille, niistäkin suurin osa käsittää laatuaikaa kummitädin kanssa kulttuuririennoissa.

Olo on jotenkin puhdistunut. Kaapit eivät vielä riittävästi. Rikkookohan puhdistavan vaikutuksen, jos on luvannut itselleen, että kuukauden ostamattomuuden saa palkita uudella laukulla?

Todellisuudessa en edes kaipaa mitään palkintoa. Kulutuksen vähentäminen ei tuntunut uhraukselta, enemmänkin rauhoittavalta. En edes avannut Nyt alen loppukiri – maileja, käynyt verkkokaupoissa tai ostoskeskuksissa. Sen sijaan kävin lauantailounailla, pitkästä aikaa elokuvissa ja kaivoin kaapista jämälangat – täydellisen neulottavat silkki-kashmirit. Miten sellaisia aarteita voi unohtaa kaapin perälle?

Ruokaa rajoitukset eivät tietenkään koskeneet, mutta yritin kuitenkin tyhjentää myös kuivakaappeja. Täysissä kaapeissa hyvätkin raaka-aineet hautautuvat ja jäävät käyttämättä. Timantit voivat olla ikuisia, mutta jauhot eivät. Kaivoin yhden blogin ensimmäisistä – ja samalla kaikkien aikojen suosituimmista – resepteistä esiin ja tein pitkästä aikaa vaivaamatonta pataleipää. Tällä kertaa pelkän vehnän sijaan käytin myös spelttiä ja halusin testata, miten ohje toimii tuorehiivasta, koska sitä on minulta muutamaan kertaan kysytty. Tuore hiiva soveltuu yhtä lailla, kuivahiivassa olennaista on muistaa käyttää kädenlämpöistä nestettä.

Vaivaamaton leipä jakaa koulukuntia. Toisten mielestä vain vaivaamalla leipään saa kunnon sitkon ja hapanjuurileipojat kaipaavat leivästä puuttuvaa hapanjuuren syvää makua. Niin toki onkin, mutta padassa paistettuna vaivaamattomaankin leipään tulee hyvä rakenne, eikä maku ole ollenkaan hullumpi. Maku tulee pitkästä – yli 12 tunnin – kohottamisesta huoneenlämmössä. Parasta leivässä on kuitenkin padassa paistamisesta muodostuva mielettömän rapea kuori. Huhujen mukaan myös Chef & Sommelierin talonleipä paistetaan valurautapadassa.

Edellisessä postauksessa vaivaamattomasta leivästä on vaihekuvat, joista on helppoa seurata, miltä taikinan kulloinkin tulee näyttää, jos tulee uskonpuute. Tämän leivän kanssa se ajoittain tuppaa tulemaan, koska taikinan olomuoto on prosessin aikana kaikkea kiinteästä kuplivaan. Mutta lopussa aina kiitos seisoo, tuoreen leivän tuoksun muodossa.

Pataleipä

4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl spelttijauhoja
vajaa 1/4 pkt hiivaa
1 1/2 tl suolaa
4 dl vettä

lisäksi reilusti jauhoja pöydän ja liinan jauhottamiseen

1. Liota hiiva veteen, lisää loput ainekset ja sekoita taikinaksi. Älä vaivaa. Peitä tuorekelmulla ja leivinliinalla. Anna kohota huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Kun taikina on kohonnut riittävästi, siinä on kohtuullisen paljon kuplia pinnassa ja se on olomuodoltaan löysähkö.

2. Laita reilusti jauhoja pöydälle tai leivinalustalle. Taikina tarttuu joka tapauksessa yleensä jonkin verran eli jos sinulla on leivinalusta, käytä sitä. Kaada taikina kulhosta jauhotetulle pöydälle, painele siitä ilmakuplat pois painelemalla se neliönmuotoiseksi levyksi. Nosta kulmat keskelle, pyöräytä leivänmuotoiseksi.

3. Jauhota reilusti leivinliina (todella reilusti, taikina tarttuu tiukasti) ja nosta taikina liinan sisällä kulhoon kohoamaan. Opin lukijalta, että taikinan voi kohottaa myös öljytyssä kulhossa leivinliinalla peitettynä.

4. Laita pata uuniin kansi päällä ja kuumenna uuni 230 asteeseen. Kuumenna pataa vielä noin 20 minuuttia sen jälkeen. Olennaista on, että se on tulikuuma.

5. Kippaa taikina pataan, laita kansi päälle ja nosta paistumaan 30 minuutiksi. Ota kansi pois ja paista vielä noin 10-15 minuuttia ilman kantta.

6. Pudota leipä padasta ritilän päälle jäähtymään.

*****

While the very concept of New Year’s resolutions is not uncommon for most of us, I myself cannot really remember making that many of them. The piles of unread books and stuff that I hardly could recognise as mine (even though their location in my closest slightly hinted that they might belong to me) made me break the habit of not committing any acts of self-improvement starting Jan 1st. After burrowing into our closets before Christmas I decided to have a personal Buy (next to) nothing month in January. Not that I would be a shop-a-holic otherwise, but still a month without almost any consumption felt liberating and sort of cleansing – like a mental detox. 

Even though food (together with other daily necessities and services) were excluded from my experiment, I also went systematically through our kitchen cabinets and used ingredients that were under risk of going bad. Diamonds might be forever but flours are not. I emptied my bag of spelt flour to a no knead bread – a simple loaf which might not require any kneading but time it certainly requires since the thing of this bread is a slow fermentation. 

Kategoriat: leivät, leivonta, ruoka \ Tagit: , , \ 16 kommenttia