Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Kuukauden lempiraaka-aine: Puolukka

Puolukka-suolakaramellikakku
Pienen kesätauon jälkeen on taas aika tarttua Divaanin toimituksen lempiraaka-aineeseen. Sesonkiin passelisti se on puolukka, joka on alkaa olla kypsää kaikkialla maassa. Metsään siis. Uusimmassa Divaanissa on taas kolme Suvi Rüsterin herkullista reseptiä puolukasta. 

puolukka

Metsiemme satoisin marja on monipuolinen ja taipuu yhtä lailla suolaiseen kuin makeaan. Se on myös varmasatoinen. Siinä missä mustikka- ja mansikkasatoa ennustetaan uutisia myöden, ei puolukka nouse otsikoihin. Muutamaa viikkoa myöhempää kukkivana se säästyy lähes poikkeuksetta hallatuhoilta.

Happamia sanoi kettu puolukoista olisi nykyistä versiota oikeampi sanonta. Puolukan happopitoisuus on nimittäin jopa pihlajanmarjaa korkeampi. Happamuus tekee siitä poikkeuksellisen hyvin säilyvän. Marja säilyy sisältämänsä bentsoehapon ansiosta hyvin alle viiden asteen lämpötilassa eli käytännössä jääkaapissa.

Tähän reseptiin sain idean Taste of Helsingin suosikkijälkiruoastani eli Juuren suolakaramellikakusta raparperila ja mäntykinuskilla. Raparperin happamuus taittoi täydellisesti liian makeuden kakusta. Tässä versiossa happaman akan roolin hoitaa puolukka.

Englantilaisen keittiön superkeksintöä makean ja suolaisen yhdistävää tuhtia suolakaramellia saa myös valmiina, mutta sen keittäminen ei ole ylivoimainen urakka. Palanutta sokeria ei pelasta mikään eli kannattaa olla tarkkana, ettei sokeri mene yli. Sulatettu sokeri on todella kuumaa ja reagoi välillä voimakkaastikin, kun lisäät voin ja kerman. Ole siis varovainen ja pidä kasvot ja kädet kaukana pannusta. Parhaaseen lopputulokseen pääset suolankukilla (Fleur de Sel) tai hyvällä merisuolalla.

puolukka-suolakaramellikakku

Kakun voit tarjoilla monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan vatkaat päälle ranskankermaa, kumoat satsin puolukoita ja nostat pöytään. Mukavan jälkiruoan saat myös tarjoilemalla koko komeuden purkeissa: Ladot vain kerroksittain kakkua, ranskankermaa ja puolukoita. Näin joutuu tekemään esimerkiksi, jos jättää kakun keskeltä raa’aksi nimim. ensimmäisellä kerralla olisi voinut pitää siellä uunissa vähän kauemminkin…

suolakaramellimuffinssi

Puolukka-suolakaramellikakku

noin 22-senttiseen vuokaan tai useampaan pieneen vuokaan

150 g voita
2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
2 kananmunaa
100 g mantelijauhoa
150 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
1 dl puolukoita
noin 1 dl suolakaramellia (ks. ohje)

Suolakaramelli

50 g sokeria
2 rkl voita
1/2 dl kermaa huoneenlämpöisenä
vajaa 1/2 tl suolankukkia tai hyvää merisuolaa

Päälle

150 g ranskankermaa
2 dl puolukoita
tomusokeria

Vuokaan korppujauhoja ja voita

1. Nosta voi ja kananmunat huoneenlämpöön.

2. Valmista ensin suolakaramelli: Ripottele ohut kerros sokeria paksupohjaisen paistinpannun pohjalle ja nosta pannu keskilämmölle. Anna sokerin sulaa. Kun sokeri on kokonaan sulanut, lisää sitä seuraava erä. Lisää sokeri pannulle muutamassa erässä. Kun kaikki sokeri on sulanut ja tumman meripihkan väristä, lisää pannulle voi puuhaarukalla sekoittaen. Lisää seuraavaksi kerma ja suola. Anna kiehua, kunnes karamelli on tasaista ja saanut väriä. Älä päästä palamaan, keitä maltillisella lämmöllä ja sekoittele keitosta. Jos sinulla on paistolämpömittari, käytä sitä. Kun karamelli on 108-asteista, ota se pois levyltä ja kaada pannulta toiseen astiaan jäähtymään.

3. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka.

4. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan, vatkaa tasaiseksi. Lisää kardemumma ja jäähtynyt suolakaramelli, vatkaa tasaiseksi.

5. Sekoita keskenään mantelijauho, vehnäjauho ja leivinjauhe. Lisää taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja maitoa, lisää tarvittava määrä molempia parissa-kolmessa erässä. Sekoita kevyesti.

6. Sekoita lopuksi kevyesti puolukat joukkoon. Voit halutessasi jättää ne myös kokonaan pois taikinasta.

7. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 40-45 minuuttia (jos paistat taikinamäärän yhtenä kakkuna) tai kunnes kakku on kypsä.

8. Anna jäähtyä. Vatkaa ranskankerma kevyesti vaahdoksi, levitä kakun pinnalle. Siivilöi puolukoiden joukkoon kevyesti tomusokeria ja nostele ne keoksi kakun päälle. Tomusokeria kannattaa käyttää aika maltillisesti. Kakku on melko makea, puolukoiden happamuus raikastaa kokonaisuuden.

Katso myös muut kuukauden lempiraaka-aineet:

Sitruuna

sitruunapannacotta-suolaajahunajaa

Avokado

grillattu-avokadoleipä-suolaajahunajaa

Raparperi

raparperi-rahkapiirakka-suolaajahunajaa

Ahven

paistetut-ahvenet-ja-hernepyree-suolaajahunajaa

Kymmenen kirosanaa ja yksi kakku – mantelikakku

Sitruunainen mantelikakku

manteli-sitruunakakku

Olen varma, että leipojat ovat jotenkin eri rotu. He mittaavat siistissä keittiössä vaa’alla ainekset grammantarkasti, muistavat nostaa kaiken tarvittavan huoneenlämpöön hyvissä ajoin, lukevat ohjeen kokonaan ennen aloittamista. Eivät sovella, eivätkä laita voin sekaan kananmunia sokerin sijaan, kun eivät jaksa tarkistaa reseptiä toistamiseen.

Olen sellainen omissa mielikuvissani ennen kuin aloitan leipomisen. Parhaimmillani olen leipojana, kun itsevarmana selailen keittokirjoja ja lehtiä varmana siitä, että tässä keittiössä syntyy kakku kuin kakku. Jos vain viitsisin.

Todellisuus tarkoittaa yleensä hirvittävää määrää kiroilua – kymmenen kirosanaa ei keskivertokakun ollessa kyseessä riitä. Sohvalla kärsivännäköisenä istuvaa miestä, joka ei kestä kuunnella meuhkaamistani. Hirvittävää manausta: “Taas tämä h****n kakku menee pilalle. Minä en enää kyllä koskaan leivo. En koskaan!”

Yllätykseksi jopa itselleni uunista useimmiten kuitenkin ilmestyy ihan kelpo kakku. Onneksi. En nimittäin suhtaudu epäonnistumisiin tyynesti. Haluaisin kyllä toteuttaa zeniläistä lähestymistä, mutta kuulun siihen persoonallisuustyyppiin, jonka kiukku voimaannuttaa. Ne tyynet leipojatyypit, joiden keittiössä jauhot eivät tipu lattialle ja joiden valkuaiset vaahtoutuvat aina täydellisesti, eivät varmaankaan tarvitse kiukkua noustaakseen alhosta.

Sitruunakakku on ollut suunnitelmissa jo hetken. Parasta ennen -päivää lähestyvä turkkilainen jogurtti ja laatikon pohjalla pyörineet mantelijauhot olivat tämän reseptin lähtökohtina. Tavoitteena oli tehdä mantelinen sitruunakakku, mutta lopputulos oli ehkä enemminkin sitruunainen mantelikakku, niin tukevasti pähkinä maistuu kakussa.

Jauhoina käytin pääasiallisesti mantelijauhoja, jotta kakusta tulisi mahdollisimman mehevä. Mantelijauhon ansiosta kakku on kostea ja kestää herkullisena myös seuraavaan – ja sitä seuraavaan – päivään. Ohjeisessa ohjeessa on aika maltillisesti sokeria, koska en halunnut kakusta kovin makeaa. Voit huoletta nostaa määrää hiukan halutessasi.

Kakku toimii ihan sellaisenaankin, mutta voit laittaa tarjolle sen kanssa esimerkiksi tomusokerilla makeutettua turkkilaista jogurttia tai jäätelöä. Anopin puskista poimitut punaviinimarjat sopivat hyvin rinnalle. Mihin ne nyt eivät sopisi?

Sitruuna-mantelikakku

20-24-senttiseen vuokaan

4 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna)
120 g voita
150 g sokeria
1 vaniljatangon siemenet
3-4 luomusitruunan kuori raastettuna (vajaa 1 dl)
140 g mantelijauhoa
80 g vehnäjauhoa
300 g turkkilaista jogurttia
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

pinnalle mantelilastuja ja tomusokeria

1. Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Voitele ja korppujauhota noin 20-24-senttinen kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.

2. Kuutioi kulhoon pehmeä voi ja lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja vaniljatangon siemenet. Vatkaa kunnes saat vaaleaa vaahtoa, noin viitisen minuuttia.

3. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten voi-sokerivaahtoon.

4. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

5. Lisää voi-sokeri-keltuaisseokseen ensin jogurtti ja sen jälkeen mantelijauhot. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda ja sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.

6. Nostele lopuksi taikinan joukkoon valkuaisvaahto muutamassa erässä.

7. Kaada taikina kakkuvuokaan. Ripottele pinnalle kerros mantelilastuja ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

facebookissa-lätkä

Juurta jaksain – leipäjuuri

Yövieras, hetken heila vai uusi elinikäinen asuinkumppani, jolle etsitään hoitopaikkaa lomareissujen ajaksi?

leipäjuuri

Nähtäväksi jää, jaksanko ruokkia riittävästi ja herätellä hellästi, mutta nyt on hapanjuuret laitettu porisemaan. Liekö suhteemme pysyvä?

Kivistön Liisan vinkistä hyppäsin mukaan Pain de Martinin hapanjuurikouluun ja tuloksena on nyt juuri, jonka taidan pakata mukaan kesälomamatkalle – ja todennäköisesti unohdan sen sille tielle.  Ideana on käymällä saadaan aikaan luonnonhiivaa ja happoja (maitohappoa ja etikkahappoa). Juuri paitsi nostattaa taikinan myös antaa sille makua ja parantaa leivän rakennetta.

Olen pari kertaa aiemminkin tehnyt juuren, mutta minulla on paha tapa unohtaa ne – terveisin nimim. homehtuneet rusinat. Nyt pääsin juuren kanssa maaliin asti eli lupaavasti kuplii.

Kannattaa lukaista Pain de Martinin kesän hapanjuurikoulu läpi. Hän selittää kattavasti, miten homma toimii ja saa sen kuulostamaan helpolta ja loogiselta. Juureni koostuu koulun opetusohjelman mukaisesti puoleksi vehnästä ja puoleksi rukiista. Lyhennettynä tein juuren seuraavasti:

Päivä 1. Sekoitin 1 rkl ruisjauhoja, 1 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl vettä kannellisessa purkissa. Annoin käydä seuraavaan päivään huoneenlämmössä. Laitoin purkin päälle kannen, mutta en sulkenut sitä tiiviisti, jotta juuri saa happea. Näin kesällä huoneenlämpö riittää käynnistämään käymisprosessin, mutta talvella kannattaa etsiskellä tavallista lämpimämpää paikkaa kotoa. Jääkaapin päällä, kylpyhuoneen lattialla?

Päivä 2: Lepopäivä, lasi viiniä leipurille ja pitkä nuuhkaisu purkista. Lupaava hapahko tuoksu ja ihan pienesti alkaa jo kuplia. Sekoitin hiukan juurta. Annoin edelleen käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Päivä 3: Ruoka-aika. Lisäsin juuren joukkoon 1/2 rkl ruisjauhoja ja 1/2 rkl vehnäjauhoja sekä 1/2 rkl vettä. Pain de Martinin leipäkoulussa ei lisätty kuin jauhoja, mutta koska oma juureni meni siten turhan kuivaksi, lisäsin myös hiukan vettä. Heléne Johansson kuvasi oikeaa rakennetta kirjassaan jähmeäksi.

Päivä 4. Lisää ruokaa purkkiin: 1 1/2 rkl vehnäjauhoja, 1 1/2 rkl ruisjauhoja ja 3 rkl vettä. Annoin käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Päivä 5. Tuoreen leivän tuoksu lähestyy päivä päivältä. Otin hapanjuuresta 1 1/2 rkl kulhoon, lisäsin 1/2 dl ruisjauhoja, 1/2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl vettä. Annoin seoksen käydä seuraavaan päivään.

Päivä 6. Esitaikina kupli lupaavasti ja pääsin vaivaamaan ensimmäistä hapanjuuresta alkunsa saanutta leipääni.

Juurihoito: Ohjeiden mukaan juurta tulee ruokkia noin kerran viikossa lisäämällä purkkiin yhtä paljon vettä ja jauhoja, jos ei leivo juuresta. Jos jaksaa tehdä viikoittain leipää, nokare uudesta taikinasta säilytetään juureksi.

*****

Olin pyhästi päättänyt pitää juuren hengissä, mutta ehkä sitä ei ihan vielä kannata lisätä testamenttiin. Unohdin nimittäin ottaa osan juuresta seuraavaa kertaa varten heti ensimmäisellä leivontakerralla. Joten kuuden päivän hapattamisen lopputulema hurahti kokonaisuudessaan ensimmäiseen leipään. Onneksi juuresta leipomani spelttileipä oli lupaava alku. Rakenteeltaan hiukan liian tiivis, koska speltti imee enemmän nestettä kuin tavalliset vehnäjauhot, ja susiruma, mutta ihanan rapeakuorinen ja maukas. Ja mikä tärkeintä, juuri toimi eli kohotti taikinan ja leivän. Uusi juuri on jo porisemassa, vaikka matkan varrella ehdinkin epäillä olevani leipätumpelo.

spelttileipä

 

ihan-klassikkokamaaIhan klassikkokamaa -postaussarjassa opettelen ruoanlaiton ja leivonnan perustekniikoita ja klassikkoruokalajeja. Hapanjuuri – tuo leivän herkkähipiäinen perusta – on ollut opettelun alla jo hetken. Pain de Martinin hapanjuurikoulun lisäksi kannattaa lukaista myös Jauhot Suussa -blogin kattava katsaus hapanjuuren saloista.