Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kirjat

Ihan Amerikkaa – caesarsalaatti

Caesarsalaatti 
Vaikuttava kirja Amerikan haastavasta viimeisestä vuosikymmenestä pakotti pysähtymään tiedon äärelle. Kirja-arvosteluihin – niihin harvoihin – olen yleensä kokannut jotain kirjan teemaan sopivaan. Caesarsalaatti on saanut alkunsa yritteliään siirtolaisen keittiössä. Niinkuin moni muukin asia maassa, johon monet haluavat tavoittelemaan amerikkalaista unelmaa.

caesarsalaatti

Milloin kirjoista on tullut kertakäyttötavaraa? Parin vuoden takaiset kirjat ovat jo varmuudella päätyneet alekoriin. Sieltä alekorista löysin tämänkin aarteen, ihan liian vähälle huomiolle jääneen HS:n entisen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen kirjan Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia. Kirjan, jota lukiessani oli pakko yhtyä Donneriin: Lukeminen kannattaa aina. Kirja ei ole viihdyttävä. Sen sijaan se on valtavan sivistävä, avartava ja ajatuksia herättävä. Luin sitä lähes kuukauden: Siinä on edettävä pienissä erissä, jotta pystyy sisäistämään sen sisältämän suunnattoman määrän tietoa.

Se on kuvaus siitä, miten maailman johtava supervalta on onnistunut hukkaamaan asemansa aasialaisten tiikerien ja uusien talousalueiden puristuksessa. Maasta, jolla vielä pari presidenttiä sitten oli aikaa miettiä ja puida valtakunnanoikeutta myöten, mitä Monican mekossa oli. Se tuntuu nyt varsin kaukaiselta, kun katsoo millaisten ongelmien kanssa nykyinen presidentti painii. Kirja kuvaa viimeistä vuosikymmentä, jota Mykkänen kutsuu hukatuksi vuosikymmeneksi, sekä laajemmassa kontekstissä että yksittäisten ihmisten kohtaloiden kautta.

Sitten vuoden syyskuun 2001 Yhdysvallat on kirjan mukaan tehnyt mahalaskua sekä taloudellisesti että moraalisesti ja menettänyt liudan liittolaisia sekä maailman sympatian nuoremman Bushin kauden mielivaltaisuudella. Maailman poliisina toimiminen ei ole myöskään ilmaista. Yhdysvaltain puolustusmenot kattavat lähes puolet maailman puolustusmenoista. Se on enemmän kuin 20 seuraavan maan puolustusmenot yhteensä.

Kirja on kuvaus maailman rikkaimmasta ja monella tapaa myös vaikutusvaltaisimmasta mutta kahtiajakautuneesta maasta, jossa monet vähävaraiset menettivät kotinsa holtittoman luotonannon ja kohtuuttomien lainaehtojen kurimuksessa. Maasta, jossa nuorista mustista miehistä joka kolmas joutuu elämänsä aikana vankilaan ja mustien kotitalouksien tulot ovat keskimäärin 58 prosenttia valkoisten tuloista.

Maasta jossa voi ilman sairasvakuutusta kuolla hammasmätään, jonka hoitaminen maksaisi 80 euroa. Samaan aikaan noin 30 000 amerikkalaista kuolee  vuosittain ylihoitamiseen turhien hoitojen seurauksena. Jos Yhdysvallat lappaa rahaa puolustusmenoihin, yhtä lailla kallis on myös sen terveydenhuolto. Järjestelmä maksaa asukasta kohti yli kaksi kertaa enemmän kuin suomalainen järjestelmä.

Yhdysvaltojen kansalaiset ovat saaneet yli 300 Nobel-palkintoa, keksineet sekä Googlen että iPadin ja siellä on maailman parhaat yliopistot. Viime vuosien huonojen uutisten tulvassa on helppo unohtaa saavutukset, joihin tuskin mikään muu maa on pystynyt. Siksi se näyttäytyy kangastuksen kaltaisena paratiisina etelärajan toisella puolella asuville meksikolaisille ja monille muille parempaa elämää etsiville.

Minulle osa Amerikasta tiivistyy kahteen samasta yliopistosta vaihtoon tulleeseen opiskelukaveriini, joiden kanssa opiskelin yhdessä Wienissä lukuvuoden. Toinen lensi paikan päälle tietämättä, missä Wien sijaitsee. Kuinka selittää ihmiselle, missä sijaitsee Suomi, jos Euroopan kartta ei ole tuttu edes Venäjän vertaa ja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan on hyvin rajallinen? Toinen puolestaan tiesi Euroopan historiasta, taiteesta ja kulttuurista niin paljon, että minä suomalaisen hyvinvointivaltion varsin tasokkaan koulutusjärjestelmän kasvatti tunsin itseni kovin sivistymättömäksi.

Molempien koulutukseen heidän vanhempansa olivat investoineet merkittävän rahasumman. Nykyhinnoilla heidän yliopistonsa vuosimaksu olisi noin 40 000-50 000 dollaria. Neljännesvuosisadassa maksut ovat kallistuneet 439 %, samaan aikaan tulot ovat kirjan mukaan kasvaneet vain 147 %. Koulutus on karannut yhä useamman ulottumattomiin. Mutta niille, joilla on varaa maksaa, on tarjolla parempaa koulutusta kuin missään muualla.

Pysäyttävä, ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen käyntiä kirjastossa tai kirjakaupassa. Omani luen vielä toiseen kertaan. Ja se on aika harvinaista.

******

Mietin pitkään, mikä olisi aidointa Amerikkaa lautasella. Maailman suurimpaan sulatusuuniin mahtuvat maailman kaikki keittiöt, kun siirtolaiset ovat tuoneet vaikutteita kotikeittiöistään. Sitten tajusin, että ehkä juuri se onkin leimallisinta Amerikalle. Siirtolaisuus ja yritteliäät maahanmuuttajat ovat aina olleet merkittävässä roolissa sen suuruuden rakentajina.

Caesarsalaatin kehittäjä, amerikanitalialainen Caesar Cardini tuskin arvasi salaattia tehdessään, että siitä tulisi myöhemmin hänen monialayrityksensä menestyksen pohja. Lago Maggioren poika löysi oman amerikkalaisen unelmansa rakennuspalikat kiireisenä heinäkuun 4. päivänä, kun muut raaka-aineet olivat päässeet loppumaan. Klassikko on kestänyt aikaa jo lähes 90 vuotta.

Siitä, että caesarsalaatti on levinnyt oikeastaan kaikkialle maailmaan on osin kiittäminen Wallis Simpsonia. Hän pääsi maistamaan alkuperäistä salaattia – ei tosin suostunut syömään sitä sormin, kuten Cardini oli sen suunnitellut – ja suostutteli sen jälkeen useat eurooppalaiset keittiömestarit ottamaan sen listoilleen. Wallis, oman aikansa kulinaristi, jakaa kanssani kaksi suosikkia klubileivän ja caesarsalaatin.

Mitä caesarsalaattiin tulee, olen sen suhteen puristi. Kun raaka-aineita on vain muutamia, niiden pitää olla hyviä ja niitä aitoja. Romainesalaattia, ei mitään muita aineksia kuten tomaattia tai punasipulia, joita salaattiin on pahimmillaan sotkettu. Ravintolassa toivon, että krutongit on tehty itse eikä kaadettu salaattiin paketista. Kastiketta ei saa olla liikaa, jotta salaatti säilyttää rapeutensa. Ja parmesan. Sen kuuluu olla lastuina, ohuina suurina lastuina. Harvan ruuan suhteen olen nipo, mutta tässä olen. Caesarsalaatti on hyvä mittari ravintolalle. Parhaimmillaan jumalaista, pahimmillaan todella pahaa.

Salaatin voi valmistella hyvissä ajoin, mutta kastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon vasta juuri ennen tarjoamista, jotta salaatti pysyy rapsakkana ja säilyttää rakenteensa.

Caesarsalaatti

kahdeksalle osana piknikiä, neljälle-viidelle pääruokana

3 ruukkua romainesalaattia
2 viipaletta maalaisleipää
öljyä
pari oksaa timjamia
noin 1 dl parmesanlastuja

Kastike

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1-2 sardelli (tai anjovisfileetä)
1 pieni valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi ja sardelli. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää valkosipuli pienen pieneksi silputtuna, sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

2. Valmista krutongit: Leikkaa leipä kuutioiksi. Laita paistinpannulle öljyä, pari kokonaista valkosipulin kynttä ja pari oksaa tuoretta timjamia. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää leipäkuutiot. Paista kullanruskeiksi. Nosta jäähtymään.

3. Kokoa salaatti: Revi salaatti krouvisti. Sekoita joukkoon kastiketta. Reseptin kastikemäärä on turhan reilu annokselle, mutta pienempää annosta on hankalaa tehdä. Sekoita joukkoon krutongit ja parmesania.

 ******

Caesar Cardini could surely not anticipate that he was creating a basis for his own conglomerate when he invented caesar salad from what was left after a hectic 4th of July celebration.

Wallis Simpson was too royal to eat the salad with hands as Cardini meant it to be eaten. But as soon as she was given a fork she was so pleased that she persuaded the chefs of several grand European hotels to take it to their menu. And it has stayed on menus for almost 90 years. 

I am a purist when it comes to the caesar salad. Only the original ingredients. Nothing more, nothing less. There are certainly several recipes which claim to be the original. This is the one I have sticked with – even though not quite like the original since I like mine without Worcherster sauce. Romaine hearts, mature parmesan, home-made croutons and sauce. When there are only so few ingredients, it pays off to be picky. 

Terästettynä, kiitos – klubileipä chipotlemajoneesilla

Klassikko saa mukavan takapotkun, kun sitä terästää hiukan chilillä. Maailmassa ei liene kovin montaa ketjuhotellia, jonka listalla ei olisi tätä yli vuosisadan sinnitellyttä klubitalojen ikiklassikkoa. Mitäköhän Wallis Simpson olisi tykännyt lempileipänsä saamasta chipotle- ja korianteriterästyksestä?

klubileipä-chipotlella

Klubileipään löytyvät ainekset varmaan jokaisesta lähikaupasta. Kanaa, pekonia, salaattia ja tomaattia. Paljon muuta ei tarvita. Tutun kombon lisäksi siivutin leivän väliin myös avokadoa. Todellinen juju on kuitenkin Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirjasta poimimani chipotlemajoneesi. Se antaa juuri sopivan takapotkun helposti hiukan pliisuksi jäävälle perinteiselle klubileivälle.

Majoneesi on aina herran haltuun, mutta ohjeessa voi oikaista myös käyttämällä valmismajoneesia pohjana ja sekoittamalla siihen chipotlea ja valkosipulia.

Jos päätät lähteä liikkeelle alusta, Jennin mukaan sauvasekoittimella tuopissa on aika varma metodi. Tositaiturit tietenkin tekevät majoneesinsa haarukalla. En ole yksi heistä. Totuuden nimissä meillä käytetään useimmiten majoneesina ihan surutta hyvää valmistavaraa.

Sauvasekoitin ja tuoppi kuvaa minusta hyvin Jennin uutta kirjaa. Siinä ei turhaan fiinistellä ja hifistellä, vaan kokataan mutkatonta ja maistuvaa ruokaa kunnon raaka-aineista. Oikaistaan silloin, kun se ei vaikuta makuun. Kirjan reseptit – joita on synti nimittää roskaruoaksi – klaaraa, vaikka ei olisi superharrastaja. Kirja löytää varmasti paikkansa tuhtia ruokaa arvostavissa kotikeittiöissä.

Jos olet viitseliäällä tuulella paahda valkosipulit kokonaisena uunissa. Se antaa pehmeämmän maun. Jennin resepti on nopeampi, mutta pannulla paistaminen tekee öljystä hiukan tunkkaisen makuista. Sen takia oheisessa reseptissä valkosipuli käy pannun kautta, mutta öljyn jätin toisella kokeilukerralla pannulle. Älä anna valkosipulin ruskistua, ettei siitä tule kitkerää. Majoneesissa on ihan tiukka potku, mutta leivän muut ainekset tasapainottavat kyllä tulisuutta.

Chipotle on varmasti monille uusi tuttavuus. Vasta viime aikoina olen bongannut tämän tulisen tuttavuuden itsekin kaupan hyllyltä. Se on savustettu ja kuivattu jalapenochili, jota myydään kuivattuna tai makean mausteisessa adobokastikkeessa. Itse olen onnistunut löytämään vain kastikkeessa myytävää tölkkitavaraa. Ehkä tarjonta on laajentumassa. Huomasin nimittäin, että suuri suomalaisetkin maustehyllyt vallannut valmistaja oli tuonut Ruotsissa valikoimiin mm. kuivatut chipotle moritat, anchot ja guajillot. Saman firman Suomen sivuilta en niitä vielä löytänyt.

Chipotle myydään harmittavan suuressa tölkissä, jossa loput ei kovin kauaa avaamisen jälkeen säily. Nannalta oppineena laitoin loput pienissä erissä pakkaseen. Vielä, kun muistaisi kaivaa nyssykät sieltä esille. Arkinen siskonmakkarasoppa sai ihan uuden potkun, kun silppusin kattilaan yhden chipotlen.

Klubileivät chipotlemajoneesilla

kahdelle

4 isoa siivua hyvää leipää
1 avokado
2 kypsää tomaattia
2 siivua pekonia
1 broilerin rintafilee
jääsalaattia tai muuta salaattia
tuoretta korianteria

Chipotlemajoneesi

1 keltuainen
2 chipotlechiliä
3-5 valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 rkl limen mehua
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Valmista ensin majoneesi. Kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet, kymmenisen minuuttia. Laita korkeaan kulhoon kuullotetut valkosipulin kynnet, chipotlechilit ja kananmunan keltuainen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla.

2. Laita pekonit kylmälle pannulle, laita levy päälle ja paahda pekonit rapeaksi. Nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

3. Paista kana kypsäksi paistinpannulla tai grillaa se.

4. Paahda leivät leivänpaahtimessa tai voilla sipaistuna pannulla. Levitä leiville chipotlemajoneesia, asettele muutama salaatinlehti toiselle leivälle, muussaa avokado toiselle leivälle. Nostele sisään vielä pekonit ja siivutettu kana, ripottele tuoretta korianteria ja kokoa leivät. Kiinnitä cocktailtikuilla ja leikkaa kahteen osaan.

********

I am just wondering if Wallis Simpson would mind that I gave a little kick to her specialty. Chipotle mayonnaise and coriander are my secret ingredients in the revised version of the clubhouse classic. Sorry Wallis, I know you have been praised for your club sandwich, but mine is a tough competition. 

facebookissa-lätkä

Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirja on saatu näytekappaleena.

Auringon maku – Rosmariini-sitruunakakku

Käsissäni saattaa olla tämän kevään kaunein keittokirja. Masterchefistä ja Truly Kira -blogista tunnetun Kira Åkerström-Kekkosen uuden keittokirjan pääosassa ovat Kiran kekseliäät reseptit ja Tomi Parkkosen auringonpaisteiset kuvat. Ja tietenkin Hanko. 

kirja-auringonmaku

Auringon maku on syntynyt Kiran, Tomin ja Christer Lindgrenin yhteistyönä. Pohjana ovat Kiran reseptit, kuvat ovat hankolaistuneen Tomin ja välitekstit Christerin käsialaa. Yhdistävänä tekijänä on kaikkien kolmen rakkaus Hankoon. Kesäkaupungin inspiroimana on syntynyt kesäisiä reseptejä kauden parhaista raaka-aineista. Taitavan valokuvaajan linssin läpi kaupunki ja sen luonto näyttävät vielä todellisuuttakin kauniimmilta. Kirjan sivuilta paistava aurinko saa kaipaamaan kesää.

Kirja on vahva näyttö Kiran taidokkuudesta. Kekseliäitä reseptejä, joissa on hyödynnetty myös vähemmän käytettyjä, mutta kuitenkin saatavilla olevia, kotimaisia makuja esimerkiksi mustaherukanlehtiä, ketunleipää, kehäkukkaa ja ruusunmarjoja.  Vaikka kirja on tehty jo viime kesänä, trendinenä on ollut sen verran tarkka, että kirjaan on onnistuttu poimimaan paljon nousussa olevia raaka-aineita kuten lehtikaalia, härkäpapuja, shisoa ja seljankukkaa ja menetelmiä kuten pikkelöintiä. Raaka-aineina ovat kuitenkin pääosin vanhat tutut kotimaiset vihannekset, marjat, kalat, lihat ja sienet.

Vaikutteita resepteihin on poimittu maailmalta, mutta ideat on usein onnistuneesti käännetty kotoiseen muotoon. Tillitortilloiden sisään kääräistään polentamuikkuja, kaprismajoneesia ja varhaiskaalia. Flatbread leivotaan riihirukiista ja täytteenä on savumuikkuja, uusia perunoita ja curry-sinappiranskankermaa. Caesarsalaatti valmistetaan varhaiskaalista. Toivon totisesti, että joku meidän pihan marjapuskista paljastuu ensi kesänä karviaispensaaksi. Haluan ehdottomasti kokeilla esimerkiksi karviaislimonadia.

Muutamien reseptien yhteydessä oli parin lauseen esipuhe reseptistä tai sen synnystä. Vastaavan olisin mielellään lukenut jokaisen osalta. Christer Lindgrenin kirjoittamat mielenkiintoiset noin sivun mittaiset välitekstit liittyvät nimittäin kirjan konseptin mukaisesti Hankoon. Muutama sana lisää resepteistä olisi täydentänyt kirjaa hyvin.

Kirjan reseptit eivät ole selailun perusteella ylivoimaisen vaikeita jonkin verran kokkaavalle kokikokille, mutta innokkaampikin harrastaja löytää niistä varmasti roppakaupalla uusia, tuoreita ideoita. Reseptiikan toimivuutta olen ehtinyt testata vasta muutaman reseptin verran. Ensimmäiset reseptit valikoituivat kokeiluun lähinnä sillä perusteella, että niihin saa kätevästi raaka-aineet jo nyt.

Leivoin kirjasta sunnuntailounaalle jälkiruoaksi rosmariini-sitruunakakun. Tein sen uskollisesti reseptin mukaan, tosin pienempään vuokaan puolikkaana annoksena. Kirjassa kakku tarjottiin paahdettuna mustikkavoin, mustikoiden ja kermavaahdon kera. Meillä se syötiin tomusokerilla maustetun turkkilaisen jogurtin ja mustikoiden kera. Parasta se oli minusta ilman mitään lisukkeita. Raikkaan sitruunainen kuivakakku onnistui reseptiä seuraamalla nappiin.

Alkuruoaksi testaamaani valkosipulikeittoon en saanut toivomaani samettista rakennetta. Syy tuskin oli reseptissä, vaan minun olisi pitänyt käyttää pienempireikäistä siivilää. Nyt suutuntuma jäi hiukan rakeiseksi.

Olen selaillut kirjaa viikon verran ja tässä taitaa olla pitkästä aikaa keittokirja, jonka voisin kokata lähes kannesta kanteen. Kirja osuu täydellisesti makuhermooni. Odotan jo uutta satoa. Kirjassa on uskallettu pitäytyä niin tiukasti kiinni sesongissa, että monia raaka-aineita saa odotella vielä muutaman kuukauden. Hyvä niin. Onneksi ulkona vihertää jo.

rosmariinisitruunakakku

Sitruuna-rosmariinikakku

halkaisijaltaan noin 16-senttiseen torvivuokaan

50 g voita
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunankuori raastettuna
1 rkl rosmariinia
ripaus suolaa
2 kananmunaa
100 g ruokosokeria
100 g vehnäjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta

Lisäksi korppujauhoja ja voita vuoan voiteluun ja korppujauhottamiseen

Tarjoiluun esimerkiksi mustikoita ja tomusokerilla maustettua turkkilaista jogurttia

1. Voitele ja korppujauhota vuoka. Kuumenna uuni 150 asteeseen.

2. Sulata voi kattilassa, sekoita sulaneen voin sekaan oliiviöljy, raastettu sitruunankuori ja silputtu rosmariini.

3. Sekoita erillisessä kulhossa leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan.

4. Vatkaa kananmunat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi.

5. Nostele kevyesti muna-sokerivaahdon sekaan ensin puolet jauhoseoksesta ja sitten puolet öljy-voiseoksesta. Toista vielä toisen kerran eli kunnes kaikki ainekset ovat taikinassa.

6. Kaada vuokaan. Paista 150 asteessa, kunnes kakku on kypsä ja kullanruskea. Kakku kypsyy noin 35-40 minuutissa

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

facebookissa-lätkä