Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kananmuna

Pakko ei ole paras muusa – perunaletut ja puolukkagraavattu lohi

22.12.2014 9:08 \ 19 kommenttia \

Pakko. Se on sana, joka ei ole koskaan kuulunut sanavarastooni joulun osalta. Ehkä siksi suhtaudun jouluun ilolla, siihen ei mielikuvissani yhdisty painetta tai stressiä.

perunaletut-ja-puolukkalohi

Sanon lonkalta olevani jouluihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin koristella taloa hyvissä ajoin tai että kotonamme leijailisi koko joulukuun huumaava leipomisen tuoksu. Kuistilla eivät kurkistele tontut vaan puen kodin jouluun varsin maltillisesti. Kynttilöitä, muutama joulukukka, vuosia palvellut tähtilamppu ikkunaan. Koen olevani jouluihminen, koska pidän joulusta ja sen odottamisesta. Siihen ei liity massiivisia valmisteluja, eikä varsinkaan pakkoa yhtään mihinkään.

Aika pitkään joulunaika oli minulle vuoden pisimpiä lomia. Pakkasin laukkuun lahjat ja seitsemät tanssikengät, matkasin valmiiseen pöytään ja nautin mahdollisuudesta tavata vanhoja ystäviä lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa. Odotin vuosittaisia joulupäivän ja tapanin kokoontumisajoja tutussa baarissa vähintään yhtä paljon kuin aattoa. Joulu alkoi siitä, kun ajoin juna-asemalta kotiin tuttua rantatietä ja matkan varrella olevan asutun saaren rantakuusi välkkyi jouluvaloissa valkeuden keskellä. Sen enempää ei tarvittu joulumielen synnyttämiseen.

Matkustussuunta on kääntynyt, nykyään äiti matkaa etelään. Vaikka olemme siirtyneet meidän pöytäämme, edelleen joulusta puuttuu suorittaminen. Emme ole kovin puritaaneja. Kerran vuodessa syön mieluusti jouluruokia, mutta ne vaihtelevat jonkin verran vuosittain. Jokainen saa kertoa toiveensa joulupöytään. Äiti haluaa aina kinkkua, minä kaipaan lanttulaatikkoa, lanko perunalaatikkoa, sisko tähtipullia, mies pateeta ja kaikki rakastavat alkupalakaloja. Lista ei siis ole pitkä, ne sisältyvät menuun, muuten tarjottavat vaihtuvat sen mukaisesti, mitä minua milloinkin huvittaa kokeilla ja mitä sisko haluaa leipoa. Kukin tuo jotain pöytään, emännän vastuu ei ole kovin painava.

Reetta Meriläinen kehotti HS:ssä poistamaan sanavarastosta adjektiivin aito joulusta puhuttaessa. Suosittelen samaa. Olen viettänyt monenlaisia jouluja erilaisilla kokoonpanoilla. Jos jotain olen oppinut niin sen, että ei ole yhtä ainoaa aitoa joulua. Perinteistä on mukavaa pitää kiinni, mutta niissä ei ole mikään pakko roikkua. Omassa joulussani haluan pitää ne, joiden tuottama ilo ylittää niistä koituvan stressin.

Viime vuonna pöytään löysivät perunaletut. Ne ovat kätevä tapa hyödyntää aatosta ylijääneet keitetyt perunat joulupäivänä osana kalapöytää.Ennen joulua herkuttelimme perunaletut Juuren keittokirjasta poimitun puolukkagraavatun lohen kanssa. Kalan graavausohje on kirjan ohjetta topakampi suolan määrässä. Juuren ohjeen vastaisesti graavaan kalaa mieluummin kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka- että lihapuolelle.  Henri Alenin ohjeen mukaisesti käytän suolaa noin 5 % kalan painosta, graavaan kalaa kaksi vuorokautta ja ripottelen suolaa sekä nahka että lihapuolelle.

Perunaletut

noin 25-30 pientä suupalalettua

250 g puikulaperunaa (tai muuta jauhoista perunaa)
1 dl täysmaitoa tai kermaa
2 kananmunaa
1/2 rkl perunajauhoja
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl pehmeää tai sulatettua voita
ripaus suolaa
ripaus muskottipähkinää

lisäksi voita paistamiseen

1. Keitä perunat ja painele ne siivilän läpi perunalumeksi.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

3. Vatkaa perunalumen joukkoon keltuaiset, voi ja maito. Sekoita joukkoon jauhot ja mausteet.

4. Nostele valkuaisvaahto varovaisesti taikinan joukkoon. Paista samantien voissa kullanruskeaksi molemmilta puolilta.

Graavilohi perusohje

1 kg kalaa
vajaa 50 g (vajaa 5 % kalanpainosta) merisuolaa
2 tl sokeria
nippu tuoretta tilliä

1. Ripottele kolmasosa suolasta nahkapuolelle ja loput tasaisesti lihapuolelle.

2. Ripottele sokeri ja levitä kerros tilliä krouveina paloina.

3. Nosta pussiin, aseta pussi lautaselle ja toinen lautanen painoksi. Anna suolaantua noin 2 vuorokautta. Kääntele muutamaan otteeseen graavaantumisen aikana.

4. Pyyhi ylimääräinen suola huolellisesti pois ja leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi.

Puolukkagraavattu lohi

kahdelle-kolmelle

noin 300 g lohta
vajaa 15 g merisuolaa
ripaus sokeria
noin 1 dl pakastepuolukoita survottuna

1. Graavaa kala graavilohen perusohjeen mukaisesti, mutta jätä pois tilli ja levitä sen sijaan kalan pinnalle survottuja puolukoita.

2. Pyyhi puolukat ja ylimääräinen suola huolellisesti kalan pinnalta.

3. Leikkaa kala ohuiksi siivuiksi.

*****

Over the years I have learned to abandon the idea of perfect Christmas and chosen to stick to those traditions that bring more joy than add stress. Even though I define myself as Christmas person, it does not refer to an impeccable performance or do not include fuzzing about each and every detail but it is more about enjoying the festive season and its spirit. 

Kategoriat: alkuruoat, joulu, kalaruoat, kananmuna \ Tagit: , , , \ 19 kommenttia

Poutapilvenvalkoinen pavlova – täydellisen marengin salat

16.11.2014 14:39 \ 18 kommenttia \

Olen selvästi suhtautunut ihan liian kevyesti marenkiin. En tajunnut matkan täydelliseen valkoiseen poutapilveen olevan täynnä kompastuskiviä. En, ennen kuin aloin opiskella, miksi marenkiin kannattaa käyttää happoa. Nyt tiedän kaikki kikat rapeaan, mutta sitkeään marenkiin.

täydellinen-pavlovaVuosia olen siis huolettomana vatkannut kahta marengin raaka-ainetta, valkuaisia ja sokeria, lykännyt vatkauksen lopputuloksen uuniin ja saanut aikaan marenkeja, joihin olen ollut tyytyväinen. Liikaa tietoa ja kahden raaka-aineen vatkaaminen kiiltäväksi ja jämäkäksi vaahdoksi alkoi tuntua lähes tieteellisentarkalta prosessilta. Todellisuudessa marenki on suhteellisen helppo valmistaa, kunhan muistaa muutaman perussäännön.

Puhtaat astiat. Pienikin rasvatahra kulhossa voi estää vaahtoutumisen. Monet suosittelevat marengin vatkaamiseen lasi- tai metallikulhoa, koska muoviin jää helposti rasvaa pintaan. Osa kokeista neuvoo jopa pyyhkäisemään kulhon pinnan sitruunalohkolla rasvattomuuden varmistamiseksi. Monitoimikoneessani on vain muovikulho ja olen onnistunut sillä aina. Materiaalia olennaisempaa on, että kulho on putipuhdas ja kuiva. Vesi pilaa homman alkuunsa. Sama vaikutus on myös pienelläkin määrällä keltuaista valkuaisen joukossa.

Kahden raaka-aineen sijaan ammattilaisten mukaan paras marenki syntyy neljästä. Kananmunan valkuainen + sokeri + happo + tärkkelys on pinnalta rapean, sisältä sitkeän marengin kaava. Kananmunat  kannattaa käyttää huoneenlämpöisinä, koska ne sitovat kylmiä kananmunia enemmän ilmaa itseensä. Sokerina osa suosii hienokiteisintä sokeria, osa jopa tomusokeria, mutta hyvän marengin saa syntymään vaikka taloussokerista. Ruokosokeri värjää helposti marengin vaaleanruskeaksi. Happo (sitruunamehu tai viinietikka) on Larousse Gastronomiquen mukaan sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus. Tärkkelyksen (peruna- tai maissijauho) puolestaan pitäisi parantaa marengin rakennetta.

Suurin osa ongelmista marengin kanssa kuten vaikkapa nesteen tihkuminen johtuu siitä, ettei marenkia ole vatkattu tarpeeksi kauan. Jos marenki tihkuttaa, sokeri ei ole todennäköisesti ehtinyt liueta kunnolla valkuaisen joukkoon, vaan on jäänyt kiteiksi. Vatkaa ensin valkuaiset vaahdoksi ja lisää sitten sokeri hitaasti noin ruokalusikallinen kerrallaan. Vaahdosta pitää tulla paksua ja kiiltävää. Kun pyöräytät vaikka vatkainta vaahdossa ja nostat sen ylös, vaahdon huippujen pitää sojottaa jämäkästi ylöspäin, eikä taipua päästä. Siitä tiedät vaahdon olevan valmista. Vatkausaika on pitkä, eikä monitoimikoneesta ole haittaa. Vähintään sähkövatkain on välttämätön, käsipelillä ei marenkia vatkaa kasaan kuin masokisti.

Marenkia ei paisteta vaan kuivataan uunissa. Mitä alhaisemmalla lämmöllä sen jaksaa tehdä, sitä varmempaa, että marenki säilyy kauniin valkoisena. Juuri sellaisena poutapilvenvalkoisena kuin sen kuuluu. Yhdessä luottokirjoistani (Täydellinen ohje – Olivian parhaat reseptit) marenki kehotetaan paistamaan 125-asteessa, toiset asiantuntijat puolestaan sanovat, että jopa 100 astetta on liikaa. Kesän ja syksyn mittaan olen tehnyt pavlovaa erikokoisille seurueille. 125 astetta on liikaa varsinkin kaikista suurimmille marengeille. Kuivumisaika on niin pitkä, että noin korkeassa lämpötilassa marenki alkaa saada jo vähän vaaleanruskeaa väriä. Minusta paras lopputulos syntyy, kun kuivattaa marenkia ensin 100 asteessa (koosta riippuen 1 1/2-2 tuntia) ja sen jälkeen 60 asteesessa (1 1/2-2 tuntia). Kaikista suurimman marengin (1 1/2-kertainen annos alla olevaan ohjeeseen) annoin vielä kuivua yön yli uunissa. Näillä lämpötiloilla marenki säilyy kauniin valkoisena. Muista laittaa uuni päälle ennen vatkaamisen aloittamista. Valmis marenkivaahto ei siedä odottelua.

Pavlovan täyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. Kuvan pavlovat on täytetty kerma-tuorejuustovaahdolla, passion-mandarinisiirapilla ja tuoreilla marjoilla. Passion-mandariinisiirapin ja karhunvatukoiden kirpeys taittaa hyvin marengin makeutta. Annostele myös kerma-mascarponevaahtoon sokeria hyvin maltillisesti. Täytä pavlovat vasta juuri ennen tarjoilua ja anna marengin jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä.

Pavlova

noin 8-10 hengelle

Marenki

4 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

1. Kuumenna uuni 100-asteiseksi (nopeamman version teet 120 asteessa, jolloin paistoaika on pari tuntia). Piirrä esim. tarjoiluastian avulla pyöreä ympyrä leivinpaperiin.

2. Erottele yksi kananmuna kerrallaan valkuaiset ja keltuaiset erillisiin laseihin. Kaada valkuaiset sitä mukaa kulhoon. Saattaa nimittäin harmittaa, jos neljännen munan kohdalla pikkuisen keltuaista sekoittuu joukkoon. Joudut aloittamaan homman alusta.

3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

4. Lisää vaahtoon noin ruokalusikallinen kerrallaan sokeria koko ajan vatkaten. Kun sokerista on puolet jäljellä, sekoita joukkoon sokerin joukkoon perunajauho ja lisää seosta ruokalusikallinen kerrallaan vaahdon joukkoon. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Valmiin marenkivaahdon tunnistaa mm. siitä, että jos nostat vatkaimen kohti kattoa, vaahdon huippu on jämäkkä ja osoittaa ylöspäin.

5. Sekoita vaahdon joukkoon sitruunamehu.

6. Levitä marenki pellilla olevan leivinpaperin päälle siten, että marenki jää paperiin piirretyn ympyrän sisäpuolelle.

7. Kuivata marenkia noin kaksi tuntia 100-asteessa, laske sen jälkeen uunin lämpötila 60-70-asteeseen ja kuivata marenkia vielä muutama tunti. Anna marengin jäähtyä ja kuivua rauhassa, ennenkuin nostat sen tarjoilulautaselle.

8. HUOM. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua, ettei pohja kostu ja sitkisty.

Täyte

3 dl kuohukermaa
100 g mascarponea
vaniljaa (jauhetta, myllystä tai sokeria)
ripaus sokeria (jätä pois, jos käytät vaniljasokeria)

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon mascarpone. Mausta vaniljalla ja sokerilla.

Passion-mandariinihedelmäsiirappi

4 kypsää passionhedelmää
1 mandariinin mehu
3/4 dl sokeria

1. Halkaise passionhedelmät ja lusikoi seos kattilaan. Siivilöi siemenet pois.

2. Lisää mehu ja sokeri.

3. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kunnes seoksesta tulee siirappimainen (noin 20 minuuttia).

Lisäksi esimerkiksi

yhteensä noin litra erilaisia marjoja ja minttua

1. Kokoa pavlova juuri ennen tarjoilua: Nosta jäähtynyt marenkipohja tarjoilulautaselle. Lusikoi päälle kerma-mascarponevaahto, lusikoi päälle passionhedelmäsiirappia ohuena nauhana. Koristele tuoreilla marjoilla ja mintulla.

******

A meringue may have a reputation as a difficult to make. But as long as you follow the basic rules it is hard to miss, though. A road to success is paved with clean and dry equipment,  loads of beating and a low oven. Even a minor speck of grease or a tiny bit of egg yolk may ruin the foam. 

Experts say that a perfect meringue is not a two ingredient but a four ingredient wonder. Room-temperature egg whites, sugar, acid and starch. Room-temperature eggs incorporate more air into the foam than cold ones. According to Larousse Gastronomique a little acid such as lemon juice or vinegar helps  to make meringues “crisp on the outside, soft and sticky on the inside”.  Adding some starch such as potato flour or cornstarch is supposed to improve the texture of the foam.

Pavlova, a meringue cake filled with whipped cream, can be overly sweet. Tangy passion fruit mandarine syrup and blackberries balance nicely the sweetness.

Kategoriat: ihan klassikkokamaa, jälkiruoat, kakut, kananmuna, leivonta, marjat, täydelliset \ Tagit: , , , \ 18 kommenttia

Ihan Amerikkaa – caesarsalaatti

16.08.2014 8:39 \ 16 kommenttia \

Caesarsalaatti 
Vaikuttava kirja Amerikan haastavasta viimeisestä vuosikymmenestä pakotti pysähtymään tiedon äärelle. Kirja-arvosteluihin – niihin harvoihin – olen yleensä kokannut jotain kirjan teemaan sopivaan. Caesarsalaatti on saanut alkunsa yritteliään siirtolaisen keittiössä. Niinkuin moni muukin asia maassa, johon monet haluavat tavoittelemaan amerikkalaista unelmaa.

caesarsalaatti

Milloin kirjoista on tullut kertakäyttötavaraa? Parin vuoden takaiset kirjat ovat jo varmuudella päätyneet alekoriin. Sieltä alekorista löysin tämänkin aarteen, ihan liian vähälle huomiolle jääneen HS:n entisen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen kirjan Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia. Kirjan, jota lukiessani oli pakko yhtyä Donneriin: Lukeminen kannattaa aina. Kirja ei ole viihdyttävä. Sen sijaan se on valtavan sivistävä, avartava ja ajatuksia herättävä. Luin sitä lähes kuukauden: Siinä on edettävä pienissä erissä, jotta pystyy sisäistämään sen sisältämän suunnattoman määrän tietoa.

Se on kuvaus siitä, miten maailman johtava supervalta on onnistunut hukkaamaan asemansa aasialaisten tiikerien ja uusien talousalueiden puristuksessa. Maasta, jolla vielä pari presidenttiä sitten oli aikaa miettiä ja puida valtakunnanoikeutta myöten, mitä Monican mekossa oli. Se tuntuu nyt varsin kaukaiselta, kun katsoo millaisten ongelmien kanssa nykyinen presidentti painii. Kirja kuvaa viimeistä vuosikymmentä, jota Mykkänen kutsuu hukatuksi vuosikymmeneksi, sekä laajemmassa kontekstissä että yksittäisten ihmisten kohtaloiden kautta.

Sitten vuoden syyskuun 2001 Yhdysvallat on kirjan mukaan tehnyt mahalaskua sekä taloudellisesti että moraalisesti ja menettänyt liudan liittolaisia sekä maailman sympatian nuoremman Bushin kauden mielivaltaisuudella. Maailman poliisina toimiminen ei ole myöskään ilmaista. Yhdysvaltain puolustusmenot kattavat lähes puolet maailman puolustusmenoista. Se on enemmän kuin 20 seuraavan maan puolustusmenot yhteensä.

Kirja on kuvaus maailman rikkaimmasta ja monella tapaa myös vaikutusvaltaisimmasta mutta kahtiajakautuneesta maasta, jossa monet vähävaraiset menettivät kotinsa holtittoman luotonannon ja kohtuuttomien lainaehtojen kurimuksessa. Maasta, jossa nuorista mustista miehistä joka kolmas joutuu elämänsä aikana vankilaan ja mustien kotitalouksien tulot ovat keskimäärin 58 prosenttia valkoisten tuloista.

Maasta jossa voi ilman sairasvakuutusta kuolla hammasmätään, jonka hoitaminen maksaisi 80 euroa. Samaan aikaan noin 30 000 amerikkalaista kuolee  vuosittain ylihoitamiseen turhien hoitojen seurauksena. Jos Yhdysvallat lappaa rahaa puolustusmenoihin, yhtä lailla kallis on myös sen terveydenhuolto. Järjestelmä maksaa asukasta kohti yli kaksi kertaa enemmän kuin suomalainen järjestelmä.

Yhdysvaltojen kansalaiset ovat saaneet yli 300 Nobel-palkintoa, keksineet sekä Googlen että iPadin ja siellä on maailman parhaat yliopistot. Viime vuosien huonojen uutisten tulvassa on helppo unohtaa saavutukset, joihin tuskin mikään muu maa on pystynyt. Siksi se näyttäytyy kangastuksen kaltaisena paratiisina etelärajan toisella puolella asuville meksikolaisille ja monille muille parempaa elämää etsiville.

Minulle osa Amerikasta tiivistyy kahteen samasta yliopistosta vaihtoon tulleeseen opiskelukaveriini, joiden kanssa opiskelin yhdessä Wienissä lukuvuoden. Toinen lensi paikan päälle tietämättä, missä Wien sijaitsee. Kuinka selittää ihmiselle, missä sijaitsee Suomi, jos Euroopan kartta ei ole tuttu edes Venäjän vertaa ja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan on hyvin rajallinen? Toinen puolestaan tiesi Euroopan historiasta, taiteesta ja kulttuurista niin paljon, että minä suomalaisen hyvinvointivaltion varsin tasokkaan koulutusjärjestelmän kasvatti tunsin itseni kovin sivistymättömäksi.

Molempien koulutukseen heidän vanhempansa olivat investoineet merkittävän rahasumman. Nykyhinnoilla heidän yliopistonsa vuosimaksu olisi noin 40 000-50 000 dollaria. Neljännesvuosisadassa maksut ovat kallistuneet 439 %, samaan aikaan tulot ovat kirjan mukaan kasvaneet vain 147 %. Koulutus on karannut yhä useamman ulottumattomiin. Mutta niille, joilla on varaa maksaa, on tarjolla parempaa koulutusta kuin missään muualla.

Pysäyttävä, ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen käyntiä kirjastossa tai kirjakaupassa. Omani luen vielä toiseen kertaan. Ja se on aika harvinaista.

******

Mietin pitkään, mikä olisi aidointa Amerikkaa lautasella. Maailman suurimpaan sulatusuuniin mahtuvat maailman kaikki keittiöt, kun siirtolaiset ovat tuoneet vaikutteita kotikeittiöistään. Sitten tajusin, että ehkä juuri se onkin leimallisinta Amerikalle. Siirtolaisuus ja yritteliäät maahanmuuttajat ovat aina olleet merkittävässä roolissa sen suuruuden rakentajina.

Caesarsalaatin kehittäjä, amerikanitalialainen Caesar Cardini tuskin arvasi salaattia tehdessään, että siitä tulisi myöhemmin hänen monialayrityksensä menestyksen pohja. Lago Maggioren poika löysi oman amerikkalaisen unelmansa rakennuspalikat kiireisenä heinäkuun 4. päivänä, kun muut raaka-aineet olivat päässeet loppumaan. Klassikko on kestänyt aikaa jo lähes 90 vuotta.

Siitä, että caesarsalaatti on levinnyt oikeastaan kaikkialle maailmaan on osin kiittäminen Wallis Simpsonia. Hän pääsi maistamaan alkuperäistä salaattia – ei tosin suostunut syömään sitä sormin, kuten Cardini oli sen suunnitellut – ja suostutteli sen jälkeen useat eurooppalaiset keittiömestarit ottamaan sen listoilleen. Wallis, oman aikansa kulinaristi, jakaa kanssani kaksi suosikkia klubileivän ja caesarsalaatin.

Mitä caesarsalaattiin tulee, olen sen suhteen puristi. Kun raaka-aineita on vain muutamia, niiden pitää olla hyviä ja niitä aitoja. Romainesalaattia, ei mitään muita aineksia kuten tomaattia tai punasipulia, joita salaattiin on pahimmillaan sotkettu. Ravintolassa toivon, että krutongit on tehty itse eikä kaadettu salaattiin paketista. Kastiketta ei saa olla liikaa, jotta salaatti säilyttää rapeutensa. Ja parmesan. Sen kuuluu olla lastuina, ohuina suurina lastuina. Harvan ruuan suhteen olen nipo, mutta tässä olen. Caesarsalaatti on hyvä mittari ravintolalle. Parhaimmillaan jumalaista, pahimmillaan todella pahaa.

Salaatin voi valmistella hyvissä ajoin, mutta kastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon vasta juuri ennen tarjoamista, jotta salaatti pysyy rapsakkana ja säilyttää rakenteensa.

Caesarsalaatti

kahdeksalle osana piknikiä, neljälle-viidelle pääruokana

3 ruukkua romainesalaattia
2 viipaletta maalaisleipää
öljyä
pari oksaa timjamia
noin 1 dl parmesanlastuja

Kastike

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1-2 sardelli (tai anjovisfileetä)
1 pieni valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi ja sardelli. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää valkosipuli pienen pieneksi silputtuna, sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

2. Valmista krutongit: Leikkaa leipä kuutioiksi. Laita paistinpannulle öljyä, pari kokonaista valkosipulin kynttä ja pari oksaa tuoretta timjamia. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää leipäkuutiot. Paista kullanruskeiksi. Nosta jäähtymään.

3. Kokoa salaatti: Revi salaatti krouvisti. Sekoita joukkoon kastiketta. Reseptin kastikemäärä on turhan reilu annokselle, mutta pienempää annosta on hankalaa tehdä. Sekoita joukkoon krutongit ja parmesania.

 ******

Caesar Cardini could surely not anticipate that he was creating a basis for his own conglomerate when he invented caesar salad from what was left after a hectic 4th of July celebration.

Wallis Simpson was too royal to eat the salad with hands as Cardini meant it to be eaten. But as soon as she was given a fork she was so pleased that she persuaded the chefs of several grand European hotels to take it to their menu. And it has stayed on menus for almost 90 years. 

I am a purist when it comes to the caesar salad. Only the original ingredients. Nothing more, nothing less. There are certainly several recipes which claim to be the original. This is the one I have sticked with – even though not quite like the original since I like mine without Worcherster sauce. Romaine hearts, mature parmesan, home-made croutons and sauce. When there are only so few ingredients, it pays off to be picky. 

Kategoriat: hävikistä herkuksi, helpot ja nopeat, ihan klassikkokamaa, kananmuna, kirjat, salaatit \ Tagit: , , , \ 16 kommenttia