Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Juustot

Piknik purkissa!

Kevään ensimmäisessä piknikmenussa kaikki on purkissa. Niin suolaiset kuin makeatkin. Rinnalle oikein hyvä leipä. Edes erillisiä astoita ei tarvita, kun kakun voi lusikoida suoraan purkista. 

piknik-purkissa

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa. Tein heidän tuotteistaan kesäisen piknikmenun – vaikka kesä vielä hiukan antaakin odottaa itseään.  Etelässä piknikkausi alkaa perinteisesti vapusta – eikä siihen ole enää montaa viikkoa. Tulisikohan kesä nopeammin, jos sen lavastaa? Rakensin pihalle kesäisen tunnelman, ehkä se auttaa.

Kevät on koetellut tänä vuonna tavallista enemmän. Ensin lupaus tulevasta keväästä ja sitten päälle takatalvi. Mutta nyt aurinkoa, vihdoin! En välittänyt kovista varjoista kuvissa, en vähän vilakasta tuulesta. Ulos oli päästävä, kun saimme nauttia ensimmäisestä aurinkoisesta lauantaista miesmuistiin. Pihalle, pihalle. Hetkeksi omenapuun alle. Jos tarkasti katsoo, jossain jo vihertääkin, myös pihamme vallanneen sammalvuoteen ulkopuolella. Ensimmäiset sinivuokot ja krookukset kukkivat jo. Vaikka tulihan se takatalvi taas – ulkona sataa jalkarättejä juuri nyt. Rankaisuna liiasta optimismista.

Piknikin suolaiseen purkkiin ladoin hyvään oliiviöljyyn marinoitumaan kerroksittain tuorejuusto-fetapalloja ja paahdettuja kasviksia. Kesäkurpitsaa, paprikaa ja kirsikkatomaatteja. Juustopallo on pehmeän levitettävä. Se sipaistaan leivälle ja päälle nostellaan kasviksia. Melkein kuin ateria yhdestä purkista.

Crème Bonjourin tuorejuustoista valitsin juustopalloihin yhden suosikeistani, kreikkalaisen valkosipulin. Halusin palloihin tuhdisti valkosipulia, joten lisäsin vielä yhden kynnen. Puolet pallosta on maustamatonta fetaa, jolle tuore valkosipuli antaa sopivasti potkua.

marinoidut juustopallot

Useampikin purkillinen tätä herkkua on muutoin edullista valmistaa, mutta hyvään oliiviöljyyn kannattaa vähän panostaa. Mitä sitten on hyvä oliiviöljy?, kysyi kälyni. Se on juuri sellaista, mistä itse pidät. Mikä maistuu suussa hyvältä sellaisenaan, maistuu hyvältä myös tässä purkissa. Jos emmit hyllyllä, pidä ainakin huoli, että valitset neitsytoliiviöljyä. Kalleintakaan ei kannata valita – tähän ruokaa lutrataan öljyä urakalla ja aika suuri osa jää siitä purkin pohjalle.

Joka kesä meillä on joku vierasruoka, jota tarjotaan monille vieraille kesän mittaan. Viime vuonna se oli salaatti halloumista ja paahdetuista varhaisperunoista, sitä edeltävänä kesänä avokado-porkkanasalaatti ja tabbouleh. Tässä purkissa oli kaikki ainekset tämän kesän vierasvaraksi, viimeisiä juustopalloja ja kasviksia jaettiin kristillisellä tasajaolla maistiaissa.

Makea purkki on limejuustokakku purkitettuna. Purkkiversiossa on parikin etua perinteiseen kakkuun nähden. Ensinnäkin siihen ei tarvita ollenkaan liivatetta, joten rakenne säilyy varmasti ilmavana ja kuohkeana. Toiseksi sen valmistaminen ei ole samalla tavalla aikakriittistä kuin liivatteen kanssa pelatessa. Voit toki valmistaa sen hyvissä ajoin, mutta se ei ole välttämätöntä, koska kakun hyytymistä ei tarvitse odotella. Ohjeen sokerimäärä on liukuva – minusta limen happamuus on ihanaa ja siksi laitan sokeria vain puolisen desiä. Jos ruokaseurasi on makeaan taipuvainen, 3/4 desilitraa sokeria taitaa olla tarpeen.

limejuustokakku purkissa
Voit koristella purkit melkein millä tahansa kauden marjoista tai hedelmistä, valitse mansikan sijaan vaikka mustikka tai mango kanssa. Tiedän – ihan vielä ei ole mansikkasesonki, mutta espanjalaiset syvänpunaiset marjat yllättivät minut positiivisesti. Niissä oli kunnon mansikkainen maku.

Purkit kylmälaukkuun ja piknikille! Koska molemmissa purkeissa on käytetty maitotuotteita, jotka pilaantuvat herkästi, nämä piknikherkut kannattaa pakata kylmälaukkuun ja säilyttää jääkaapissa ennen pakkaamista.

Tuorejuusto-fetapallot ja paahdetut kasvikset yrttiöljyssä

3 purkillista (á 3 desilitraa), kolmelle-kuudelle riippuen kuinka paljon sinulla muuta tarjolla

100 g Crème Bonjour -tuorejuustoa, Kreikkalainen valkosipuli
100 g vahvaa fetaa
1 valkosipulin kynsi
1 oksa rosmariinia
muutama oksa timjamia
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
mustapippuria

2 keskikokoista paprikaa
noin 10 kirsikkatomaattia
1/2 kesäkurpitsa
3 oksaa rosmariinia
nippu timjamin oksia
3 valkosipulin kynttä
yhden sitruunan kuori

vajaa pullo oliiviöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa

lisäksi hyvää leipää

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Halkaise paprikat kahteen osaan, poista siemenet, valkoiset osat ja kanta. Nosta paprikat kuoripuoli ylöspäin uunipellille ja paahda kuumassa uunissa ylätasolla, kunnes kuori on mustunut ja kupruilee.

3. Nosta paprikat tiiviiseen pussiin ja sulje pussi tiukasti. Pussiin muodostuva höyry auttaa irrottamaan kuoren. Anna jäähtyä pussissa kädenlämpöiseksi.

4. Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin siivuiksi. Sivele palat molemminpuolin oliiviöljyllä ja paista kuumalla parilapannulla grilliraidat kesäkurpitsoihin. Älä kypsennä niitä, vaan jätä napakaksi. Nosta jäähtymään.

5. Silppua yksi valkosipulin kynsi mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna purkissa feta haarukalla ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi. Sekoita joukkoon yrtit ja valkosipuli. Pyöritä tahna pienehköiksi palloiksi (noin 12 juustopalloa). Nosta jääkaappiin odottamaan.

6. Poista paprikoista kuoret ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi.

7. Kokoa purkit, nostele jokaiseen purkkiin melko tiiviisti kerroksittain kasviksia ja juustopalloja. Laita kuhunkin purkkiin reilu siivu sitruunankuorta, 1 oksa rosmariinia, muutama oksa timjamia ja kevyesti rikottu valkosipulin kynsi. Sitruunan kuoresta saat hyvän siivun vaikkapa kuorimaveitsellä. Vältä leikkaamasta mukaan valkoista osaa. Rouhi kevyesti mustapippuria purkkeihin.

8. Laita jokaiseen purkkiin ruokalusikallinen valkoviinietikkaa ja täytä oliiviöljyllä. Kääntele kevyesti ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään muutamaksi tunniksi.

9. Tarjoa hyvän leivän kanssa. Juustopallo levitetään leivän päälle ja juuston päälle nostellaan marinoituja kasviksia.

10. Purkki säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

 

Limejuustokakku purkissa

neljä noin 2 desilitran purkillista

Pohja

50 g digestivekeksejä tai kaurakeksejä
25 g voita
lusikankärjellinen inkivääriä

Täyte

1 1/2 dl kuohukermaa
200 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa
1 limen mehu ja kuori raastettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta tai 1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 – 3/4 dl sokeria

lisäksi marjoja tai hedelmiä

1. Hienonna keksit pieneksi muruksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä. Lisää pehmeä voi ja aja tasaiseksi.

2. Painele pohjataikina purkkien pohjalle mahdollisimman ohueksi kerrokseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Raasta seokseen limen kuori ja purista mehu. Maista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria.

4. Levitä seos varovaisesti purkkeihin ja painele se tiiviisti pohjan päälle. Pyyhi reunat puhtaaksi kevyesti kostutetulla paperilla. Nosta kylmään.

5. Koristele marjoilla tai hedelmillä, ennen kuin pakkaat purkit mukaan.

 

******

This spring has been uncommonly sneaky. First a promise of spring, a lovely sunny day and just when you start to believe that the summer is just around the corner, you get a penalty for an overoptimism – the recurring wintry weather. So on the first sunshiny and warm Saturday in (my) living memory I kind of staged the summer. Packed a picnic in jars and sat for a (little) while under our apple tree spotting signs of spring. Crocuses and hepaticas. It is coming — the summer – I am not losing my faith – quite yet. 

Two sorts of cheesy jars. One reinvention of a wheel, lime cheesecake in a jar. The other one, a salty bite, marinated roasted vegetables and soft cream cheese balls spread on an artisan bread,  got me from the first bite. The last chunks of veggies and cheese balls needed to be divided one by one, both of us wanted a share alike. 

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa.

Jyväjemmari – pilahvi freekehistä

Jyvämaailman nuorikko kahdessakin mielessä on freekeh. Erityisesti Lähi-idässä käytetty muinaisvilja on ruokamaailman uusin villitys kvinoan jälkeen, jonka se kepittää esimerkiksi kuitupitoisuudessa. Nuorikko se on myös siinä mielessä, että se korjataan raakana, mikä selittää sen vihertävän värin. 
pilahvi freekehista

jyvatKäytin työmatkan ainoan vapaahetken Englannissa paikallisessa ruokaupassa ja kävin hyllyt läpi freekehiä metsästäen ja lensin takaisin Suomeen jyvät jemmattuna matkalaukkuun. Vain noin viikko Suomeen tuloni jälkeen luin, että freekehiä saa myös Helsingistä ilmeisesti ainakin Hämeenkadun Kaiku-kaupasta, jolla on myös verkkokauppa. Lienee vain ajankysymys, kun se rantautuu vähän laajemmin hyllyille.

Freekeh on durumvehnälajike, joka kerätään raakana ja sen jälkeen kuivataan ja paahdetaan. Ennen teollista valmistusta freekeh paahdettiin avotulella. Edelleen siinä kuuluisi olla hiukan paahteinen ja pähkinäinen maku. Helsingin Sanomissa Helsingin yliopiston viljateknologian lehtori Tuula Sontag-Strohm toteaa freekehin vaikuttavan saksalaisen vihreän spelttiviljan ja turkkilaisen vihreän bulgurin sukulaiselta. Myös spelttiä korjataan Saksassa alkukaudesta vihreänä ja käytetään mm. keitoissa.

Freekehin terveellisyys perustuu kahteen asiaan, joiden ansiosta sitä ennustetaan terveystietoisten seuraavaksi kvinoaksi. Ensinnäkin siinä on täysjyväviljana paljon ravinteita ja kuituja – jälkimmäisiä kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi kvinoassa. Sen lisäksi sillä on hyvin alhainen glykeeminen indeksi eli sen hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, mikä tarkoittaa, että se pitää kylläisenä pitkään. Tämä tuli todettua ihan käytännössäkin. Sunnuntailounas livahti iltapäivän puolelle, seuraavan kerran nälkä tuli vasta myöhään illalla – osansa saattoi tosin olla myös jälkiruoaksi syödyllä mokkapalalla.

Rakenteeltaan freekeh muistuttaa minusta eniten ohraa tai spelttiä, maun sanotaan olevan bulgurmainen. Ihan suoraa makusvastinetta en löydä, mutta ruoan kannalta hienoa on, että freekehissä itsessään on paljon makua. Sitä myydään kokonaisina jyvinä tai rikottuna. Löysin kaupasta vain rikotun lajikkeen, joka on lukemani perusteella hiukan kokonaista puuromaisempi rakenteeltaan.

Freekehiä käytetään mm. keitoissa ja padoissa tai lisäkkeenä, mutta tein siitä pilahvin Donna Hayn vanhan numeron innoittamana. Loppujen lopuksi siinä on kai kolme samaa ainesosaa jäljellä alkuperäisestä reseptistä, tärkeimpänä tilli. Se oli raikas lisä pilahviin, vaikka miehen mukaan sitä ei pitäisi päästää kalaruokien ja uusien perunoiden ulkopuolelle.

Resepti lähti liikkeelle siitä, että halusin tuhota kalakeitosta ylijääneen puolikkaan fenkolin, kaapissa oli kanaa ja kasvislisänä sai toimia parsakaali. Olen päättänyt sisällyttää arkiruokaan enemmän kasviksia. Koska olen huono tekemään erillisiä salaatteja, on sotkettava kasvikset mukaan varsinaiseen ruokaan. Pilahvi on oiva hävikkiruoka, koska sinne voi upottaa yhtä sun toista – esimerkiksi juuri viikonlopun kanan jämät, mutta yhtä hyvin tästä voisi tuunata kasvisversion vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja lisäämällä lisää kasviksia kattilaan. Esimerkiksi vihreät pavut olisivat erinomainen lisä.

Sama ohje toimii varmasti myös täysjyväriisillä, ohralla tai risottospeltillä. Muista katsoa kypsymisajat ja muokkaa ohjetta sen mukaan.  Freekehin kypsymisaika on 45 minuuttia eli ihan pikaruoasta ei ole kyse, mutta toisaalta kaikki syntyy yhdessä kattilassa, eikä aktiivinen kokkausaika ole kymmentä minuuttia enempää. Meillä tämä täyttää vielä arkiruoan valmistusajan. Odotellessa voi vaikka silmäillä päivän uutiset.

Pilahvi freekehistä

kahdelle reilu annos

2-3 rkl öljyä
1/2 fenkoli
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 3/4 dl freekehiä (tai ohraa, rikottua risottospelttiä, täysjyväriisiä)
5 dl kanalientä
1 kypsä broilerin rintafilee tai koipi
noin 2 1/2-3 dl pieniä parsakaalin nuppuja
1/2 sitruunan kuori
yhteensä noin 1 dl tilliä ja lehtipersiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
vajaa 75 g fetajuustoa

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Siivuta fenkoli ohuiksi siivuiksi.

2. Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipulit sekä fenkoli ja kuullota maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää freekeh ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa ja keitä kannen alla 40 minuuttia. Tarkista välillä, että kattilassa on riittävästi nestettä.

4. Freekehin kiehuessa revi broileri paloiksi ja leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi. Raasta sitruunan kuori ja hienonna yrtit.

5. Lisää kattilaan sitruunankuori, broileri ja parsakaali, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä vielä viitisen minuuttia tai kunnes parsakaali on kypsää, mutta edelleen napakkaa. Voit keittää pari viimeistä minuuttia ilman kantta niin freekeh hiukan kuivahtaa. Se jää joka tapauksessa risottomaiseksi eikä riisin tapaan irtonaiseksi.

6. Sekoita joukkoon yrttisilppu, nostele lautasille ja murenna päälle fetaa.

*****

Freekeh, an ancient grain, is picked when it is still young and green, after picking it is dried and roasted – traditionally over wood fire. It carries similarities to spelt and turkish green bulgur. This early summer variety is high in fibre, proteins and minerals and low in glycemic index. A combination that might make it the next quinoa for health conscious foodies.

Arkista naatiskelua – Gastronaatti, kotijuusto ja uunikuivatut tomaatit

Jos kuvaisin yhdellä sanalla Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satu Koiviston juuri ilmestynyttä Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin -keittokirjaa, sana olisi arkinen. Se on kehuista kaunein. Maailma on nimittäin täynnä keittokirjoja täynnä tyrmääviä reseptejä niihin hetkiin, kun on aikaa kokata. Sadun kirjassa ratkotaan pääosin niitä viikon viittä muuta päivää.

paahdetut-tomaatit-ja-kotijuusto

Edullista, helppoa, perusterveellistä ruokaa, jossa raaka-aineet käytetään juuresta naattiin. Kasvikset ja juurekset ovat saaneet kirjassa ilahduttavan suuren roolin. Entinen kala-kasvissyöjä tuntee vihannesosastojen annin ja osaa hyödyntää niitä monipuolisesti. Navetan eteläpäädyn kasviksilla, isän kalastamalla kalalla, perunalla ja tankkimaidolla kasvatettu eteläsavolainen maatalontyttö on myös onnistunut säilyttämään hienon vanhanajan kunnioituksen raaka-aineita kohtaan.

Koivistojen perheessä syödään ilmeisen hyvin, se ei kuitenkaan tarkoita vaivalloista tai monimutkaista saatika kallista. Kirjan mukaan salaisuus on etukäteisvalmistelu. Kun seuraavan viikon ruokia valmistelee etukäteen viikonloppuna tai edellisenä iltana tai jatkaa ruokaa kekseliäästi seuraavana päivänä, itsetehty ruoka on nopeasti pöydässä myös arkena.

Poimin kirjasta muutaman ohjeen, joista koostin aterian kirjan hengen mukaisesti. Hyödynsin raaka-aineet kokonaan, valmistelin ruoat etukäteen ja tein samalla satsilla parin päivän ruoat. Ensimmäisenä päivänä salaatin, seuraavana päivänä pastaa. Kahden päivän arjen ruokapalapeli tuli ratkottua kerralla.

Laitoin edellisenä iltana kotijuuston valumaan ja maustoin sen oman pihan viimeisillä ruohosipuleilla, jotka ovat vielä onnistuneet vastustamaan syksyn kylmyyttä. Kotijuusto on omaan makuuni turhan mieto ilman yrttejä. Maustan sen aika tuhdisti yrteillä ja käytän terveyssuosituksia enemmän suolaa. Mielestäni mieto juusto kaipaa makua molemmista.

Yön yli kuivuivat uunissa myös tomaatit ja jääkaapissa kohosi sämpylätaikina, johon käytin juuston valmistamisesta ylijääneen heran ja tyhjentelin jauho- ja hiutalehyllyn jämät. Uunikuivatuissa tomaateissa maut tiivistyvät tuhdin tomaattisiksi. Kuivaaminen taikoo makua myös talven ankeisiin tomaatteihin. Yhdellä uuninlämmityksellä kannattaa kuivattaa tomaatteja vähän isompi erä, ne säilyvät jääkaapissa useamman päivän.

Seuraavana päivänä tuoreet sämpylät tuoksuivat tunnin kuluttua siitä, kun tulin töistä kotiin. Salaatti valmistui muutamassa minuutissa. Tunsin itseni poikkeuksellisen käteväksi emännäksi. Edullista arkiruokaa, josta kelpaa naatiskella. Kirjan nokkelan nimen kantasana on ollut juuri savolainen naatiskelu. Samalla Gastonaatin loppu viittaa kätevästi myös naatteihin, jotka päätyvät käyttöön kirjan resepteissä mm. porkkanan naateista valmistettavassa pestossa.

Tein kuvaan alkuruoka-annoksen, mutta ruoaksi tein lopulta vähän suuremmat salaattiannokset. Seuraavana päivänä pilkoin loput tomaatit kymmenen minuutin pastaan, jonka tein aglio, olio & peperoncino -luottoreseptillä. Mukana vain tällä kertaa myös uunikuivattua tomaattia. Kotijuustosta riitti myös leivän päälle.

Kenelle? Tavalliselle kotikokille. Kirjan reseptit ovat helppoja ja selkeitä, niissä oikaistaan huoletta. Tämä sopisi varmaan hyvin myös kotoa muuttavan kainaloon mukaan omaan ensimmäiseen omaan keittiöön, jos saaja pitää kasviksista. Kannustava kirja rohkaisee kokeilemaan ja luottamaan omaan makuun. Satun mutkaton rakkaus ruokaan on tarttuvaa sorttia.

Kotijuusto

kahdelle pariksi kerraksi

1 l täysmaitoa
vajaa 1/2 dl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
ruohosipulia tai muita yrttejä

1. Purista sitruunasta mehu.

2. Kiehauta maito nopeasti koko ajan sekoittaen, ettei se pala pohjaan.

3. Nosta hellalta, sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna heran erottua noin 15 minuutin ajan. Nostele juustomassa siivilään reikäkauhalla. Jos neste on edelleen valkoista, hera ei ole kokonaan erottunut. Kiehauta nopeasti uudestaan ja toista sama. Heran tunnistat siitä, että se on hiukan vihertävää.

4. Mausta juustomassa suolalla ja tuoreilla yrteillä.

5. Kastele harso, nostele juustomassa harson sisään ja nosta se harson sisässä juustomuottiin tai siivilään.  Laita paino päälle ja nosta jääkaappiin valumaan mielellään yön yli.

6. Käytä juustonvalmistuksessa irronnut hera vaikka sämpylöiden nesteeksi.

 

Uunikuivatut tomaatit

kahdelle kahteen ruokaan

noin 8-10 tomaattia
timjamia
oliiviöljyä
suolaa

1. Halkaise tomaatit. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille, valuta niiden päälle oliiviöljyä, ripottele tuoreen timjamin lehtiä ja ripottele suolaa.

2. Paahda uunissa 100 asteessa yön yli (noin 8 tuntia). Jätä uuninluukku hiukan raolleen, niin kosteus poistuu uunista ja tomaatit kuivuvat kunnolla.

 

Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin on saatu arvostelukappaleena.

*******

Just an ordinary weekday.  There are five of them in every week. At the residence of family Koivisto they are savored with great food. Nothing fancy, nothing expensive or really labor- or time-intensive. Gastronaatti, a newly-published cookbook by Satu Koivisto editor-in-chief of Finnish food magazine Maku, puts the pieces of midweek cooking puzzle together with good planning, advance preparations and utilizing the quality ingredients to the last bite.

There are only rare fares that come together on their own while the matron of the house is sleeping. A salad with home-made fresh cheese and oven-dried tomatoes requires only less than half an hour active cooking in the previous night before bedtime, the rest is happening on its own in the oven and fridge overnight. If willing to spend a little more time you should also take advantage of a whey that is separated from curds in cheese making. It can substitute other liquids in baking giving extra flavor to a bread.