Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Italialainen

Pizzaa!

Pizzapohja

pizzataikina

Kotonatehty pizza ei omilla opeillani ole ikinä noussut lähellekään kunnon pizzauunissa paistettuja lättyjä. Pohjasta on tullut enemmän pullamainen kuin rapea. Hyvää kyllä, mutta Putte’s (ja moni muu) on pessyt tuotokseni mennen tullen.

Kun vanha työkaverini kertoi perustavansa ravintolapäivänä pizzerian kotiinsa, ihmettelin hänelle ääneen, miten hän saa pohjan onnistumaan kotiuunissa. Aina kannattaa avata suunsa. Sain Minnalta hyvät ohjeet ja illalla paistui omassa kotiuunissa kaikkien aikojen paras pizza.

Koulukuntia on monia tässäkin asiassa, mutta liityin nyt kaksinkertaisen kohotuksen koulukuntaan, niin hyvää pizzasta tuli. En ole muistanut ostaa durumjauhoja, joten olen käyttänyt pohjaan 00-jauhoja. Minnan oppien mukaan hyvän pohjan salaisuus on hyvä sitko, kohottaminen kahteen kertaan ja oikeat jauhot (durum). Lisäksi pohja pitää kaulita todella ohueksi – ohuemmaksi kuin kuvan pizzassa. Kuva on otettu harjoitteluvaiheessa, hyvää valoa ei saa jättää käyttämättä. Laitan taikinaan aika vähän hiivaa ja annan sen kohota kaikessa rauhassa.

Pizzakivi ei varmaan olisi pahitteeksi, mutta sen puutteessa olen kuumentanut uunipellin kuumaksi, vaikka se esimerkiksi Bon Appetit-lehdessä haastatellun pizza-asiantuntijan mukaan onkin ihan huuhaata. Mutta oletan, että kuuma pelti käynnistää pohjan kypsymisen nopeammin, vaikka ei pizzakivenä toimikaan.

Uunien pizzatoiminnot yhdistävät alalämmön ja kiertoilman jonkinlaisena yhdistelmänä. Koska minulla ei ole kiertoilmaa, olen todennut, että omassa uunissani paras lopputulos syntyy yhdistelmällä alalämpö, esikuumennettu pelti, pellin sijoittaminen uunin alaosaan, ohueksi kaulittu pohja ja riittävän pitkä paistoaika. Pizza jää päältä reunoista hiukan kalpeanaamaksi, mutta pohja saa alapuolelta mukavasti väriä ja rapsakoituu. Edelleen tietenkin parhaat pizzat saa paikoissa, joissa ne paistetaan kiviuunissa, mutta kyllä tällä meidän lähiöpizzeriat pesee.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkkinne hyvään pizzaan kotiuunissa?

pizza

Ravintolapäivänä kannattaa suunnata Veräjämäkeen. Minnan Mutti di Mare – ravintolassa pääsee nimittäin maistamaan oppiäitini erinomaista pizzaa osoitteessa Jokiniementie 36-38 C klo 12-17. Tomaattisoossit on keitelty pitkän kaavan mukaan Hakaniemen torin kypsistä tomaateista ja täytteinä laatutavaraa. Pääsin maistamaan testiryhmässä ja käyn ehdottomasti santsikierroksella myös ravintolapäivänä.

Pizzapohja

kaksi keskikokoista pizzaa

2 dl vettä
1/4 pkt tuoretta hiivaa
1/4 tl suolaa
loraus oliiviöljyä
noin 4 1/2 dl 00-jauhoja

1. Liota hiiva veteen, sekoita joukkoon suola ja oliiviöljy.

2. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikinaan huolellisesti kunnon sitko.

3. Kohota liinan alla kaksinkertaisesti.

4. Nosta taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa siitä ilmakuplat pois. Jätä taikina pöydälle ja kohota vielä kertaalleen taikinakulhon alla.

5. Kuumenna uuni 230-250 asteeseen ja anna pellin kuumentua uunissa samalla.

6. Kaulitse taikina todella ohueksi. Nosta se kuumalle uunipellille ja levitä nopeasti täytteet päälle – tai jos olet taitavampi kuin minä nosta täytteet ensin pohjan päälle ja hivuta sitten koko komeus kerralla uuniin. Jos tekee muutaman pienemmän pizzan, se onnistuu kyllä, mutta pellillistä on jo hiukan haastavaa nostella täytteineen.

7. Paista pizzaa vähintään 250 asteessa alalämmöllä uunin alaosassa, kunnes juusto ja reunat ovat saaneet sopivasti väriä.

Hyvä haarukka – katkarapupasta

Katkarapu-fenkolipasta

hyvällä-ruokahalulla-suolaajahunajaa

Tajusin kantapään kautta milloin ruoka maistuu parhaalta: Ensimmäinen suupala viikon flunssan jälkeen. Olen potenut ja potenut siihen pisteeseen, että aloin ymmärtää kaikkia sohvanpohjalla pikkuvaivoista vinkuvia miehiä. Olin pahempi. Paljon. Kun viikon ajan kaikki syöminen on ollut pakkopullaa, maku- ja hajuaisti ovat vain häivähtävä muisto, eikä missään tunnu pienintäkään ruokahalun merkkiä, tietää olevansa kipeä.

Suhtautukaa siis tähän pastaan terveen kriittisesti: Se oli ensimmäinen haarukallinen muuta kuin maustamatonta jogurttia tai puuroa lähes viikkoon. Onko se nyt ihme, jos se maistuu hyvältä? Mutta se maistui, niin hyvälle, että kaavin leivällä viimeiset maut lautaselta. Italialaisten mukaan ihmisellä, joka osaa nauttia ruoasta, on hyvä haarukka (una buena forchetta). Olen saanut omani takaisin, elämä voittaa.

Katkarapu-fenkolipasta

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle

200 g pastaa
500 g kuorimattomia katkarapuja
1/2 fenkoli (voit laittaa kokonaisenkin, jos olet fenkolin ystävä)
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili tai chilihiutaleita
2 tomaattia
1/2 dl valkoviiniä
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kuori katkaravut. Muutoin kastike syntyy noin kymmenessä minuutissa eli sitä kannattaa alkaa tehdä samoihin aikoihin, kun laitat pastan veteen.

2. Pilko valkosipulit ja chili. Siivuta fenkoli ohuenohuiksi siivuiksi.

3. Kuumenna loraus öljyä kattilassa tai paistinpannulla. Kuullota fenkolia, valkosipulia ja chiliä, kunnes ne ovat pehmenneet, älä päästä ruskistumaan.

4. Lisää tomaatit ja viini pannulle, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna muutama minuutti. Lisää katkaravut, kuumenna ne. Älä keitä yhtään kauempaa, etteivät ne sitkisty.

5. Kaada keitetty pasta kastikkeen sekaan, lisää reilusti silputtua lehtipersiljaa joukkoon.

Rakkautta ensimmäisestä haarukallisesta – artisokkarisotto

Latva-artisokka-tryffelirisotto

artisokkarisotto-suolaajahunajaa

Helpompaa luksusta ei pöytään saa. Hankalin osuus on se, että pääraaka-aine vaatii keikan Hakaniemen halliin. La Favorita Fishin tryffelillä maustettua latva-artisokkatahnaa tuo maahan Roiniset. Olin ikionnellinen, kun bongasin purkin heidän hyllyssään. He kertoivat, että tuotetta saa lisäksi Liike51:stä Tapanilasta, Hella & Herkusta Museokadulta, Keittiöelämää-liikkeestä Tampereelta ja Ruukinkylän Herkusta Fiskarsista. Ensikokeilun tein alunperin Tampereen Keittiöelämää-liikkeestä ostetuilla tuliaisilla ja se oli rakkautta ensimmäisestä haarukallisesta. Tahna on vahvasti addiktoivaa: Annosta on lisättävä koko ajan ja mikään ei kohta enää riitä. Nykyisin hukutan kahden hengen risottoon jo lähes puolikkaan purkin.

Satuin katsomaan Top Chefin jakson, jossa kokattiin italialaista ruokaa ja vierailevana tuomarina oli Tukholman Operakällarenin ylistetty Stefano Catenacci. Hänen ruokansa kelpaa kuninkaallisillekin: Mies on vastuussa prinsessa Madeleinen ja Chris O’Neillin hääillallisesta. Totesinkin, että hänen vinkkinsä kelpaavat myös minulle. Hän opasti, että risoton tekemisessä olennaista on, että vähitellen lisättävä liemi on kiehuvan kuumaa. Silloin riisinjyvät kypsyvät tasaisesti, eikä haalea neste aina pysäytä kypsymistä hetkeksi. Olen myös oppinut, että vähintäänkin yhtä olennaista on maltti: Neste pitää lisätä pieninä annoksina ja malttaa keittää neste vähiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä.

Jos katsot tarkasti risoton kuvaa, näet ensisatoni risoton pinnalla. Aiemmin istuttamani valkosipulin kynnet ovat olleet tuotteliaita ja puskevat versoa tulemaan sitä mukaa, kun ehdin niitä käyttää. Kuudesta kynnestä kolme lähti versomaan todella nopeasti, yksi myöhäisherännäinen vasta parissa viikossa ja pari ei ollenkaan, mutta jo neljästä kynnestä tulee mukavasti versoa ruokiin silputtavaksi. Versoissa on sopivan kevyt valkosipulin vivahde, joten ne eivät jyrää muita makuja alleen.

Latva-artisokka-tryffelirisotto

(tulostettava versio reseptistä)
pääruokana kahdelle, väliruokana tai alkuruokana kolmelle

2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
1 pieni valkosipulin kynsi
2 1/2 dl risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
6 dl kanalientä (kuumenna 7 1/2 dl voit tarvita sitä enemmän)
3 rkl tryffelillä maustettua latva-artisokkatahnaa (La Favorita Fish)
noin 1 dl raastettua parmesania
1 rkl voita
mustapippuria
(suolaa)

1. Pilko salottisipulit ja valkosipulin kynsi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää risottoriisi ja valkosipuli, kuullota muutama minuutti.

3. Lisää kattilaan valkoviini, keitä kunnes se on lähes imeytynyt riisiin. Lisää vähitellen kauhallinen kerrallaan kiehuvan kuumaa kanalientä. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on lähes imeytynyt.

4. Kun olet keittänyt riisiä noin kymmenen minuuttia, lisää artisokkatahna. Voit aloittaa pienemmästä määrästä ja lisätä sen jälkeen, kun olet maistanut risottoa.

5. Keitä kunnes riisi on al dente, mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. Lisää lusikallinen voita kiillottamaan risotto sekä raastettu parmesan.

facebookissa-lätkä