Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Nopea Arkiruoka

Kasvisruokaa koko perheelle

Yhteistyössä Gummerus
Yhä useampi meistä on lisännyt kasvisten osuutta lautasellaan ja kaipaa apua reseptivalikoimansa kasvattamiseen. Käytännönläheinen kasvisruokakeittokirja Kasvisruokaa koko perheelle haluaa auttaa erityisesti lapsiperheitä arjen ruokahaasteissa. 

kasvisruokaa koko perheelle

Kun pieni kaksikuukautisemme on aikuinen, saattaa olla, että liha on ylellisyystuote ja kasvissyönti valtavirtaa. Nelivuotiaalle kummipojalleni linssikeitto on jo nyt ruokaa, ei kasvisruokaa ja hän sanoo nam, kun tarjolla on papupataa. Yksivuotias siskonpoika ihastui nyhtökauraan. Heidän maailmansa näyttää erilaiselta kuin oma lapsuuteni, jolloin kasvissyönti oli lähes tuntematon käsite. Lapsuuteni kasvisruokaa olivat pinaattikeitto, pinaattiletut ja kasvissosekeitto – niitä ei tosin silloin mielletty kasvisruoaksi. Ne olivat vain ruokaa. Oman lapseni lapsuuden kasvisruoka näyttää ehkä toisenlaiselta, mutta yhtä lailla toivon, etteivät hänellekään ateriat ole korostetusti kasvisruokaa, vaan hyvää, tavallista ruokaa.

Kun mikkeliläinen market kertoo kasviperäisten tuotteiden olevan nopeimmin kasvava tuoteryhmä, ei enää voida puhua helsinkiläisen puna-viherkuplan marginaalisesta ilmiöstä. Samaan aikaan kun Helsingissä käydään kiihkeää keskustelua vegaanisen vaihtoehdon tarjoamisesta päiväkodeissa, raportoi Kesko 25 prosentin kasvun kasviperäisten tuotteiden – eli juuri vegaanisten tuotteiden – myynnissä, suomalaisissa kaupoissa jonotetaan herneen ja kauran proteiineihin perustuvaa vaihtoehtoa lihalle, myydään ei-oota kasvisvaihtoehdoissa. Pelkästään S-ryhmä on myynyt yli 6 miljoonaa kiloa edellisvuotta enemmän kasviksia.

Tyypillisesti tulevaisuutta ennustettaessa lyhyen tähtäimen muutos yliarvioidaan ja pitkällä tähtäimellä muutoksen suuruus aliarvioidaan, mutta kasvissyönti on noussut marginaalista valtavirtaan nopeammin kuin useimmat meistä uskoivat. Avainsana on fleksaaminen: Meitä kaikkiruokaisia kasvisruokapäivien viettäjiä on yhä enemmän. Emme kieltäydy lihasta, laitamme surutta ribsit grilliin, mutta olemme lisänneet kasvisruokaa arjessamme.

Kasvisruokapäivien taustalla on itselläni niin eettisiä kuin jossain määrin myös ekologisia syitä, mutta osaksi arkea ne ovat päässet yksinkertaisesti sen vuoksi, että kasvisruoka on hyvää ja siitä tulee fyysisesti hyvä olo. Vielä pöydässämme ei istu yhtään kasviksia ylenkatsovaa leikki-ikäistä tai teini-ikäistä, joka kyseenalaistaisi näkemykseni. Voi olla, että sekin päivä tulee, mutta toistaiseksi kasvisruokapäivien määrää on rajoittanut jälkikasvun makumieltymysten sijaan takaraivoon iskostunut lihapainoitteinen arkivalikoima. Arjessa ruoan suhteen mennään automaattiohjauksella ja edelleen liha ja kala ovat minulle se helppo normaali. Kasviksista ei tule uutta normaalia, ellei kapea repertuaarini laajene erityisesti nopeiden arkiruokien osalta. Vaihtoehtojen pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun seison vihannesosastolla ja papuhyllyllä ilman kauppalistaa.

Juuri suomeksi julkaistu Kasvisruokaa koko perheelle (Mera vego – mat för hela familjen) on kahden perheenäidin – lasten ravintoterapeutin sekä toimittajan ja bloggaajan – vastaus siihen, miten lisätä kasviksia ruokavalioon ja löytää uusia lempiruokia. Sara Ask ja Lisa Bjärbo ovat koonneet kirjaan kaikkiaan 60 reseptiä, nopeita parinkymmenen minuutin arkiruokia ja vähän enemmän vaivaa vaativia ruokia viikonloppuun. Nekin ovat pääosin melko helppotöisiä. Ruokien pohjalla on lakto-ovo-vege-ruokavalio eli niissä käytetään myös maitotuotteita ja kananmunia kasvisten lisäksi, mutta suuri osa resepteistä on mahdollista toteuttaa myös vegaanisena.

Useita kymmeniätuhansia kappaleita Ruotsissa myynyt kirja on vahvimmillaan nopeissa arkiruuissa. Kirja on korostetun tavallinen ja ymmärtää arjen päälle: Ainesosaluettelot ovat lyhyitä, reseptit suoraviivaisia ja niistä on karsittu vaikeasti saatavat raaka-aineet. Ruoka on  riittävän tavallista ja maltillisesti maistettua, jotta sen voisi kuvitella maistuvan myös useimmille lapsille, jotka tunnetusti ovat äärimmäisen epäluuloisia uusien makujen edessä ja samalla riittävän yksinkertaista, jotta useimmat meistä pystyvät valmistamaan jokaisen kirjan resepteistä. Kasviksia on käytetty sen verran monipuolisesti, että se pakottaa ainakin minut laajentamaan ostoslistaani vihannesosastolla.

Valmistin kirjan ohjeilla melkein viikon kasvislounaat, pääosin itselleni. Oheinen ruoka pääsi kuitenkin lapsiraadin ja kahden kasvispainoitteisesti syövän aikuisen arvioitavaksi ja läpäisi syynin. Tyhjät lautaset ja santsikierros kaikissa ikäryhmissä ovat vahvoja viestejä. Aikuiselle ruoat on maustettu turhankin maltillisesti, useimmissa lapsiperheissä taidetaan kiittää sitä. Resepti on hyvä kuva kirjasta: Helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka syntyy vajaassa puolessa tunnissa ja maistuu koko perheelle. Vähän arkisenoloinen oloinen kirja olisi saattanut jäädä minulla kaupassa huomaamatta, mutta viikon testin perusteella se pääsee meillä ehdottomasti käyttöön. Kaikki tarvitsevat arjenpelastajia, niitä kansien välistä löytyy useampiakin.

Lue lisää kirjasta Gummeruksen verkkosivuilta – sieltä löydät myös kirjaa myyvät verkkokaupat. Lisäksi kirja on laajasti saatavilla kirjakaupoista, tavarataloista ja marketeista.
punainen linssi-kookoscurry

Punainen linssi-kookoscurry

neljälle (kirjan mukaan neljälle, meillä tästä söi ensin neljä ja sen lisäksi riitti minulle vielä kahdeksi pieneksi lounaaksi)

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3-4 tl punaista curryä (kirjassa 1-2 tl)
öljyä
4-5 dl vettä
2 dl kuivattuja punaisia linssejä
4 dl kookosmaitoa
2 rkl tomaattisosetta
1/2 kukkakaali (reilu 250 g) (tai parsakaalia, vihreitä papuja tms.)
noin puolikas rasia (noin 35 g) tuoretta pinaattia
1-2 dl cashewpähkinöitä
suolaa
mustapippuria
tuoretta korianteria (ei ollut kirjassa, mutta toimii aina)
1 limetti (halutessasi)

lisäksi riisiä ja halutessasi naanleipää

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna kattilassa öljyä keskilämmöllä ja lisää sipulisilput sekä punainen currytahna. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

2. Lisää kattilaan punaiset linssit, vesi, kookosmaito ja tomaattisose. Keitä noin viisitoista minuuttia.

3. Linssien kypsyessä keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Irrottele kukkakaali reiluiksi kukinnoiksi.

4. Lisää kattilaan kukkakaalin kukinnot ja keitä vielä viitisen minuuttia tai kunnes kukkakaali on kypsää, mutta edelleen napakka. Sekoita lopuksi tuore pinaatti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna pinaatin pehmentyä hetki.

5. Rouhi kevyesti cashewpähkinät ja tarjoa curry riisin, pähkinärouheen, tuoreen korianterin ja limetin kera. Jos olet viitseliäs, voit paahtaa pähkinät linssien kypsyessä.

yhteistyo

Sara Askin ja Lisa Bjärbon Kasvisruokaa koko perheelle on julkaistu Ruotsissa vuonna 2014 ja on juuri julkaistu suomeksi. Se on saatavilla laajasti kirjakaupoista, tavarataloista ja marketeista sekä verkkokaupoista. Suosittu kirja on saanut naapurissa jo jatko-osan, jonka Gummerus julkaisee Suomessa ensi vuonna.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Gummeruksen kanssa. 

 

Hyvä haarukka – katkarapupasta

Katkarapu-fenkolipasta

hyvällä-ruokahalulla-suolaajahunajaa

Tajusin kantapään kautta milloin ruoka maistuu parhaalta: Ensimmäinen suupala viikon flunssan jälkeen. Olen potenut ja potenut siihen pisteeseen, että aloin ymmärtää kaikkia sohvanpohjalla pikkuvaivoista vinkuvia miehiä. Olin pahempi. Paljon. Kun viikon ajan kaikki syöminen on ollut pakkopullaa, maku- ja hajuaisti ovat vain häivähtävä muisto, eikä missään tunnu pienintäkään ruokahalun merkkiä, tietää olevansa kipeä.

Suhtautukaa siis tähän pastaan terveen kriittisesti: Se oli ensimmäinen haarukallinen muuta kuin maustamatonta jogurttia tai puuroa lähes viikkoon. Onko se nyt ihme, jos se maistuu hyvältä? Mutta se maistui, niin hyvälle, että kaavin leivällä viimeiset maut lautaselta. Italialaisten mukaan ihmisellä, joka osaa nauttia ruoasta, on hyvä haarukka (una buena forchetta). Olen saanut omani takaisin, elämä voittaa.

Katkarapu-fenkolipasta

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle

200 g pastaa
500 g kuorimattomia katkarapuja
1/2 fenkoli (voit laittaa kokonaisenkin, jos olet fenkolin ystävä)
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili tai chilihiutaleita
2 tomaattia
1/2 dl valkoviiniä
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kuori katkaravut. Muutoin kastike syntyy noin kymmenessä minuutissa eli sitä kannattaa alkaa tehdä samoihin aikoihin, kun laitat pastan veteen.

2. Pilko valkosipulit ja chili. Siivuta fenkoli ohuenohuiksi siivuiksi.

3. Kuumenna loraus öljyä kattilassa tai paistinpannulla. Kuullota fenkolia, valkosipulia ja chiliä, kunnes ne ovat pehmenneet, älä päästä ruskistumaan.

4. Lisää tomaatit ja viini pannulle, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna muutama minuutti. Lisää katkaravut, kuumenna ne. Älä keitä yhtään kauempaa, etteivät ne sitkisty.

5. Kaada keitetty pasta kastikkeen sekaan, lisää reilusti silputtua lehtipersiljaa joukkoon.

Kuivakaapin uumenista – aglio, olio & peperoncino

Spaghetti aglio, olio & peperoncino
Tyhjyyttään kumiseva jääkaappi pakottaa luovuuteen. Mitä teillä syödään sellaisina päivinä?

spaghetti-aglio,-olio-&-peperoncino-suolaajahunajaa

Tiedättehän naistenlehtien vakiojuttutyypin “Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?”. Ette halua kurkistaa jääkaappiini, juuri nyt se pursuaa mm. epäonnistuneita marmeladeja – kasoittain epäonnistuneita marmeladimakeisia. Sen sijaan aloin pohtia, mitä hätävararuokaa meidän ruokavarastoistamme syntyy aina. Pohdintaa saneli pakko. Jos käyttää lauantain pikkujouluhuumassaan sen pohtimiseen, pystyykö goottikynsillä kääntämään huomion juurikasvusta, eikä sunnuntaina jaksa vääntäytyä edes lähikauppaan “kun siellähän tuulee vaakasuoraan”, on tyydyttävä vakiovaraston antimiin. Mitä teillä syödään, jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään?

Rehellisyyden nimissä meillä tilanne ei yleensä ole kovin huono. Yritän välttää hamstraamista, sillä keittiössämme on yksi paha puute: Vähäinen kaappitila. Jokusen ruokalajin saan silti aina syntymään kuivakaapin uumenista löytyvistä raaka-aineista. Spaghetti aglio, olio & peperoncino on yksi vakiovaihtoehdoistani tiukoissa tilanteissa. Ei ehkä kovin jouluinen vaihtoehto tähän hetkeen, mutta juuri siksi niin hyvää. Jaksaa sitten syödä lanttulaatikkoa aattona.

raaka-aineet-spaghetti-aglio-&-olioon-suolaajahunajaa

Saku Tuomisen mainiosta Aglio & olio -kirjasta olen oppinut 1:10:100-muistisäännön: Litra vettä, 10 g suolaa (n. 1 rkl) ja 100 g pastaa per ruokailija, silloin kun pasta syödään pääruokana. Jos keität vain yhden tai kahden hengen annosta, vettä kannattaa laittaa reilummin. Suolan määrä kuulosti aluksi minusta aika hurjalle. Italiaisten kokkien mukaan pastan keitinveden pitäisi muistuttaa lähes merivettä suolaisuudessaan. Suurin osa suolasta päätyy keitinveden mukana viemäriin, sen vuoksi sitä tarvitaan paljon antamaan makua pastaan.

Laitan tässä pastaruoassa pastaa normaalia annosta enemmän, koska käytännössä kastikkeena on lähinnä oliiviöljy. Muuten laitan noin 100 g pastaa jokaiselle, tässä pastaa tarvitaan nälkäiselle 125 g, jos muuta ei ole tarjolla. Alkuperäisessä ohjeessa ei käytetä lehtipersiljaa, mutta itse lisään sitä joukkoon usein. Välillä käytän tuoretta chiliä, välillä chilihiutaleita, kumpia kaapista sattuu löytymään.

Kuivakaapeista syntyviin aarteisiin aion jatkossa poimia ideoita myös Kivistössä-blogin arjen avuksi tarkoitetusta Syömään!-sarjasta, jossa on ehditty keittämään tätä samaa pastaa sekä tymäkkää nuudelilientä.

Pastaa aglio, olio & peperoncino

kahdelle

250 g pastaa – mieluiten spaghettia
3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
kuivattuja chilihiutaleita tai 1 tuore chili (määrä riippuu vahvuudesta, mutta laita niin, että saat makua)
noin 1-2 rkl silputtua silolehtipersiljaa
mustapippuria
reilusti raastettua parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu lisää reilusti suolaa. Jos laitat suolan aiemmin, se valuu vain turhaan pohjalle, eikä anna makua.

2. Laita pasta kiehumaan ja ala valmistaa kastiketta. Laita öljy kylmälle pannulle ja lisää joukkoon valkosipulit pienenä silppuna ja chilihiutaleet. Kun öljy on kuumaa, valkosipulit ovat kauniisti kuullottuneita. Tämä on aika helppo keino estää niiden palaminen. Tämän ruokalajin voi nimittäin pilata ainoastaan polttamalla valkosipulin kitkeräksi.

3. Kaada keitetty pasta pannulle kastikkeen joukkoon ja kääntele öljy ja mausteet huolellisesti pastan joukkoon. Lisää joukkoon persilja ja reilusti parmesania. Rouhi joukkoon mustapippuria.

facebook
Arjen helpot ohjeet ja muut suosikit myös Facebookissa