Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Valuva taivas – burrata

Oletko jo maistanut burrataa? Mozzarellasta ja kermasta valmistettua juustoa, jonka keskusta on täydellisen valuva. Kuin pala taivasta lautasella. 

burrata

Alunperin Apulian maakunnassa kehitetty juusto on mahdollisesti syntynyt mozzarellan valmistamisesta syntyvien ylijäämäpalojen hyödyntämisestä. Hävikistä syntyi kuitenkin jos mahdollista vielä isosiskoaan koukuttavampi juusto.

Ulkokuori on kokonaan mozzarellaa. Valmistusvaiheessa mozzarellasta venytetään pussi, joka täytetään kerman ja mozzarellapalojen sekoituksella, sen jälkeen pussinsuu rullataan tiukasti kiinni. Kerman ja mozzarellan yhdistelmästä syntyy pehmeän kermainen keskusta – käytännössä siis vähän kermaisempi ja pehmeämpi mozzarella.

Netissä löytyy läjäpäin ohjeita burratan valmistamiseen itse. Pikaisia versioita, joissa lähinnä lämmitetään hiukan mozzarellaa ja sekoitetaan se pieninä paloina kerman kanssa. Pitkän kaavan mukaan tehtyjä aidompia, joissa mozzarellakin taiotaan maidosta saakka. Pikaiset reseptit eivät ainakaan kuvien perusteella tuota samanlaista lopputulosta kuin valmiina ostamani pallo, joka on ulkoa kiinteä kuin hyvä mozzarella, mutta sisältä kermaista poutapilveä – valuvaa, mutta ei juoksevaa tai nestemäistä.

Burrataa saa Suomesta vain harvoista paikoista. Itse ostan sen Lentävästä Lehmästä Hakaniemen hallista. Mies tosin kielsi paljastamasta asiaa, koska jo nyt on ihan tuurissaan, saako juustopallon mukaan. Lentävä Lehmä tilaa sitä viikoittain, mutta joka viikko sitä ei saada silti myyntiin.

Myös hintansa puolesta burrata on luksuskamaa, 250 gramman pallo maksaa esimerkiksi hallissa yli kahdeksan euroa, arvokasta herkkua siis ja siksi myös kovin harvinaista meidän ruokapöydässämme. Arvokimpaletta ei kannata käsitellä mitenkään, eikä varsinkaan kypsentää. Kypsentäessä valuva rakenne menee ihan hukkaan. Helläkätisesti vain revitään juusto palasiksi, pilkotaan rinnalle kypsiä tomaatteja, lorautetaan hyvää oliiviöljyä päälle, rouhitaan vähän pippuria ja suolaa. Muutama lehti basilikaa. Siinäpä se, pala taivasta.

*****

Burrata cheese has some highly addictive qualities: A firm yet tender outer shell out of mozzarella which reveals a sublimely creamy and milky heart when ripped in two. 

Ruokapalapeli – savulohi-fenkolipasta

Keskiviikkoisin paljastuu meidän loppuviikon ruokalistamme. Silloin koukkaan sato-osuuteni Kaupunkilaisten oman pellon viikottaisesta sadosta. 

savulohi-fenkolipasta

Pussin sisällön paljastuttua alkaa kotoinen versio Kokkisodasta – tosin ilman vastustajaa. Miten hyödyntää koko kassillinen mahdollisimman herkullisesti. Kaikkea on käytettävä, mitään ei saa jäädä yli. Loppuviikon ruokalista on vähän kuin palapeli. Jos käytän nyt fenkolin, mitä tekisin huomenna perunoista. Mikä säilyy pidempään, mikä pitää käyttää heti. Olisi sääli, jos hyvät raaka-aineet päätyisivät hävikkiin. Pääosin olen toistaiseksi saanut sisällön kulutettua, yrtit ovat välillä vähän kinkisiä. Ne eivät leikattuina kestä kovin montaa päivää jääkaapissa. Kohti loppukesää kassi vain pullistuu.

Viimeisimmässä sadonjaossa kassiin oli pakattu mm. kilo uusia perunoita, pieni napakka kesäkurpitsa, pinaattia, basilikaa, salaattikerä, kyssäkaali, lanttua, nippu sipulia ja fenkoli. Siinä riittää kahdelle syömistä. Tältä näyttää tämän viikon ruokapalapeli:

Savulohi-fenkolipasta (fenkoli ja pari sipulia) – resepti alla

****
Pinaatti-perunamunakas ja vihreä fetasalaatti (pinaattia,uusia perunoita, salaattikerä, pari sipulia)

****
Broileri-kesäkurpitsapihvit ja tomaattibulgur (kesäkurpitsa, sipuli ja basilika)

Lisäksi ehdimme syödä jo perunoita kalan kanssa, lantun ja kyssäkaalin palastelin iltapalaksi. Ennen seuraavaa sadonjakoa vihanneslaatikot on koluttu tyhjäksi. Alkuviikkoon jää enää perunoita, jotka säilyvät kyllä.

Satopussin fenkoli huusi tarttumaan itseensä ensimmäisenä. Kuvankaunis yksilö, mukana melkein puoli metriä vartta, joka kaupassa myytävistä vihanneksista on aina napsaistu pois. Pidän fenkolista eniten lempeäksi haudutettuna. Raakana se on makuuni helposti turhan ärjyä ja peittää muut maut alleen. Varressa ja tillimäisissä hapsuissa fenkolin maku on hennompi ja ne kannattaa hyödyntää ruoanvalmistamisessa.

Tein nopean savulohi-fenkolipastan. Kuullotin ensin sipulin ja fenkolin mukulan rauhassa makupohjaksi, jotta fenkoli pehmenee kunnolla. Kermaisia pastoja teen aika harvoin, mutta kylmäsavulohelle kerma on hyvä kaveri. Joskin se myös helposti pyöristää maut vähän mitäänsanomattomiksi. Siksi kastikkeen nesteestä puolet on viiniä ja kastikkeeseen kannattaa rouhia ihan reilulla kädellä mustapippuria ja silputa yrttejä.

Tarkoituksena oli laittaa mukaan myös pinaatti, mutta nenä kiinni pannun huumaavissa tuoksuissa unohdin pinaatit pöydälle kauniseen nippuun. Huomenna niistä syntyy lounasmunakas, jonka rinnalle teen tämän kesän lempisalaatin.

Savulohi-fenkolipasta

kahdelle

noin 160-200 g pastaa (esimerkiksi spagettia tai linguinea)

1-2 kesäsipulia
1 pieni fenkoli
öljyä
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta
noin 100 g kylmäsavulohta
fenkolin varsia (jos ei ole, laita enemmän tilliä)
tuoretta tilliä
mustapippuria
suolaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kastikkeen valmistaminen kestää noin 12 minuuttia eli ajoita pasta sen mukaisesti.

2. Silppua kesäsipuli ja fenkoli, raasta sitruunankuori ja silppua tilli ja fenkolin varsi.

3. Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sipulia ja fenkolia viitisen minuuttia.

4. Mittaa pannulle viiniä ja nosta lämpötilaa, kiehuta kovalla lämmöllä muutama minuutti.

5. Lisää kerma ja sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää lohi. Keitä vajaa viisi minuuttia keskilämmöllä.

6. Mausta mustapippurilla, suolalla (maista ensin kala on jo itsessään suolaista) ja tuoreilla yrteillä.

7. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa heti.

*****

Every Wednesday I have my own private Ready Steady Cook episode. No opponents, though. Just me – and a bag full of vegetables from our co-op field in Korso. For a two a bag of vegetables is a bountiful portion, but then again it urges to add more vegetables to our daily regimen. 

The most beautiful Florence fennel with a small, young bulb and fresh and bright feathery leaves lured me to grab it first out of all those beauties in my bag. When eaten raw fennel has a bit too assertive flavour to my taste, but it can be tamed down by sautéing it as I did in a simple pasta dish with summer onions, fennel and cold smoked salmon. 

*****

Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävän ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat pääasiassa ammattilaiset. Lisäksi jäsenet tekevät vuosittain talkootyötä kymmenen tuntia. Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveistajakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä. 

Kiistakapula – Kesäkeitto

Kesäkeitto jakaa perheitä. Syytän hienon keiton maineen pilaamisesta koulukeittiöitä kautta maan. Pakastevihanneksista keitetyllä ylikypsällä kammotuksella ei ole mitään tekemistä kesäkeiton kanssa. Tuoreista kauden kasviksista valmistettuna keitto on herrojen herkkua.

kesäkeitto

Meidän parisuhteessamme kesäkeittorintamalinja kulkee keskellä. Onneksi lapsuudenperheessä ymmärretään hyvän päälle. Kattilallinen ei silti synny ilman kinastelua. Kuoritaanko perunat, kermaa vai maitoa, suurustetaanko, saako soppaan laittaa tilliä. Olemme äitini kanssa kaikissa näissä asioissa eri leireissä. Yhtä mieltä on kuitenkin helppo olla siitä, että paras keitto syntyy tuoreista kasviksista, jotka jätetään napakoiksi.

Sain erävoiton: Äitini tunnusti, että keitin harvinaisen maukkaan keiton – edes oksa tilliä ei sitä pilannut. En kuori kesäperunoita, pesen ne vain huolellisesti, kypsennän kasvikset kasvisliemessä napakoiksi ja lorautan lopuksi keittoon kermaa, enkä missään tapauksessa suurusta keittoa. Kesäkeittoon ei vehnäjauhoja sotketa.

Vaikka muutoin valmistammekin erilaisen sopan, yhtä äidiltä opittua kikkaa käytän minäkin: Kuullotan aluksi kesäsipulit liemessä kypsentämisen sijaan. Kasvislimi ja sipuleiden kuullottaminen antavat makua liemeen. Toisin kuin koulunkeitossa, jossa liemi maistui vain lämpimältä maidolta.

Kesäkeittoa voi fiinistellä keittämällä jokaisen raaka-aineen erikseen ja nostamalla ne sen jälkeen jääveteen odottamaan keiton kokoamista ja loppukuumennusta. Erinomaisen keiton keittää kuitenkin myös laittamalla kaikki samaan kattilaan, kunhan on tarkkana kypsymisaikojen kanssa.

Hienon keiton maine on pilattu koulukeittiöiden ylikypsillä pakastevihanneskammotuksilla. Ylikypsät, löysät kasvikset eivät maistu yhtään sen paremmilta, vaikka ne laittaisi itse kattilaan – tuoreet toki pakastettuja versioita paremmilta. Kypsyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsymisen vaikuttaa, minkäkokoisia kasvispalat ovat. Alla olevat kypsennysajat pätevät reiluhkoille kesäkasvispaloille.

Kesäkeitto

kolmelle

1-2 kesäsipulia
5 kesäperunaa
3 porkkanaa
1/2 kukkakaali
1/2 litraa herneitä
loraus rypsiöljyä
3/4 l kasvislientä
1 – 1 1/2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
yrttejä (esim. tilliä, kesäsipulin varsia tai persiljaa)

1. Silppua sipulin vaalea osa, jätä vihreä osa talteen ja mausta sillä lopuksi keitto.

2. Pese perunat ja porkkanat huolellisesti. Pilko ne reiluiksi suupaloiksi, silvo herneet ja leikkaa kukkakaalista pienehköjä nuppuja.

3. Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää kattilaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat puoliksi kypsiä.

5. Lisää kattilaan porkkanat, keitä minuutti, lisää kukkakaalin nuput ja keitä kolme minuuttia, lisää herneet ja keitä vielä minuutti.

6. Lisää kattilaan kerma, mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle kesäsipulin vihreät varret ja yrttejä.

*****

School cafeterias across the nation are to blame for a controversy caused by a humble vegetable soup, which now divides families. Frozen vegetables overcooked in milk taste just as disgusting as they sound. That is the way the soup has been prepared in school kitchens over generations. This miserable concoction has nothing to do with the real thing. 

As a direct translation, summer soup, precisely captures, the traditional Finnish soup is in all its simplicity about embracing and celebrating the very first baby vegetables of the season. They are gently boiled al dente in a tasty vegetable broth, the soup is then finished with a generous amount of heavy cream and fresh herbs. Simple yet delicate.