Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Alkuruoat

Kasvisruokaa joulupöytään – Punajuuripyörykät soijasta

19.12.2014 16:02 \ 2 kommenttia \

Pehmeä sisus ja rapea kuori. Paljon, paljon punajuurta. Falafeleista innoituksensa saaneet punajuuripyörykät täydentävät meillä tänä vuonna joulupöydän alkupalapöytää.  

punajuuripullat

Otin soijahaasteen vastaan, koska halusin laajentaa omaa kasvisruokarepertuaarini ja kokeilla, voisiko tällainen soijaskeptikko oppia pitämään siitä. Teen suhteellisen paljon kasvisruokaa. Koska olen sekasyöjä, proteiinia lisääviin lihankorvikkeisiin ei ole tarvinnut turvautua. Syksyn mittaan olen päässyt ennakkoluuloistani ja onnistunut kokkaamaan monta hyvää ateriaa. Punajuurimakaronilaatikkoa arkeen, kasviskaalikääryleitä, vihreää currya, mustapaputacoja illanistujaisiin.

Eniten mietin, voisiko meidän sekasyöjien joulupöydässä oikeasti olla soijaa. Kasvisruoalle tuli kuitenkin tavallista suurempi tarve joulupöydässämme kuin arvasinkaan. Pöytään istuu jossain vaiheessa pyhiä yksi, jonka osalta raaka kala on tänä vuonna kielletty, joten alkupalapöytä alkoi kaivata täydennystä. Kalanrakastajien perheessä se tahtoo olla melko kalaisa.

Jo valmiiksi kypsät soijapapuhiutaleet sopivat syötäväksi esimerkiksi jogurtin päällä sellaisenaan, mutta sain ajatuksen liottaa niistä kikherneiden tapaan kasvispullien pohjan. Testailin liottamista ja keittämistä syksyn mittaan. Muutamassa tunnissa soijapapuhiutaleet pehmenevät riittävän pehmeäksi, jotta niistä saa ajettua massan. Voit hyvin liottaa niitä myös kylmässä vedessä yön yli.

Jouluiseksi versioksi soijapapupullat taipuivat punajuuresta. Toisin kuin falafeleissa, joissa rakenne syntyy kikherneistä ja maku yrteistä, näissä pääosaa näyttelee yön yli uunissa paahdettu punajuuri, minkä vuoksi myös rakenne on erilainen. Sisältä todella pehmeä, pinnalta rapsakka, kun maltat uppopaistaa pullia riittävän kauan, maussa on tuhdisti punajuurta.

Pullien valmistaminen on hiukan pidempi projekti, suurin osa ajasta tosin ei ole aktiivista kokkausta eli tämä ei lipsahda joulustressin puolelle. Ensin punajuuret paahdetaan yön yli pehmeäksi, sen jälkeen ne ajetaan massaksi yhdessä soijapapuhiutaleiden kanssa ja lopuksi pullat uppopaistetaan. Jos paistat kinkun matalassa lämpötilassa, punajuuret sopivat paahtumaan sen rinnalla.

Tarjoan nämä alkuruokapöydässä vuohenjuustokastikkeen, mutta ensimmäisen erän söimme arjen pääruokana. Vuohenjuustosta saat kastikkeen ohentamalla pehmeää vuohenjuustoa esimerkiksi kermalla.

Punajuuripyörykät

10 pyörykkää

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl soijapapuhiutaleita
3 keskikokoista punajuurta
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 suurehko oksa tuoretta rosmariinia
nippu tuoretta timjamia
1 rkl balsamicoa
noin 2 rkl vehnäjauhoja

lisäksi karkeaa merisuolaa vuoan pohjalle, rypsiöljyä uppopaistamiseen

1. Kuumenna uuni 100 asteeseen (jos paistat kinkun vielä matalammassa lämpötilassa, menevät punajuuret siinä samalla).

2. Pese punajuuret huolellisesti, ripottele vuoan pohjalle ohut kerros merisuolaa, nosta punajuuret suolakerroksen päälle ja paahda uunissa yön yli. Liota soijapapuhiutaleita kylmässä vedessä vähintään kolme tuntia – voit liottaa myös niitä yön yli.

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia huolella vähintään viitisen minuuttia, jotta se saa hyvää makeutta. Lisää loppuvaiheessa pannulle valkosipuli.

4. Kuori punajuuret, pilko ne muutamaan osaan. Aja punajuuret, kuullotettu sipuli sekä soijapapuhiutaleet hienoksi rouheeksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimen myllyllä.

5. Sekoita massaan mausteet ja vehnäjauho. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Massassa on kaikki vehnäjauhoja lukuunottamatta käytännössä kypsää eli voit maistaa sitä oikein hyvin.

6. Kuumenna öljy 170-180 asteeseen. Paista pullat muutaman pullan erissä. Määrä riippuu siitä, kuinka suurta kattilaa käytät. Olennaista on, että öljy pysyy koko ajan riittävän kuumana. Anna paistua niin kauan, että pullat saavat väriä ja kuoresta tulee rapsakka.

7. Tarjoa vuohenjuustokastikkeen tai moussen kanssa.

 

*****

In a need to have more veggie alternatives on our Christmas menu I came up with beetroot veggie balls inspired by falafels. I used soya flakes instead of chick peas just to keep the the veggie ball together while deep-frying yet the main ingredient is one of my favorite ingredients of the festive season namely the beetroot. In our Christmas table the delicious beetroot balls will be served with chèvre mousse or sauce.  

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä. Lokakuussa syntyi lämmittävää voimaruokaa eli vihreää currya soijapaloilla. Marraskuussa kaikille sopiva illanistujaisruoka eli mustapaputacot.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Kategoriat: alkuruoat, kasvisruoat, yhteistyöt \ Tagit: , , , , , \ 2 kommenttia

Lautaskateutta – arepat ja Don’t Miss a Bite

26.11.2014 19:01 \ 8 kommenttia \

Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite synnyttää minussa vakavan lautaskateuden. Onnellinen olkoon hän, joka on päässyt elämänsä aikana maistamaan kaikki kirjassa kuvatut makuelämykset. 

arepa

Syksyn kirjamarkkinoilla on ollut tungosta ruokakirjoissa, joiden tekijät ovat tulleet tunnetuksi muusta kuin ruoasta. Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -kirjan erottaa muista se, että sen takana on kosmopoliitti. Rakkaus ruokaan on selvästi ollut pitkäikäinen suhde ja elämä maailmalla on jättänyt jälkensä lautaselle.

Lapsuus mummon luona Bulgariassa ja vanhempien mukana kiertueilla Suomessa, nuoruusvuodet Helsingissä ja sen jälkeen maailmalle. Sammakonreisiä ja moules frites, aamiaiseksi croissatenja Pariisissa, Italian ja Espanjan kautta Yhdysvaltojen länsirannikolle, sieltä New Yorkiin, missä kohtaavat kaikki maailman ruokakulttuurit.

Eletty elämä ja maut näkyvät kirjan sivuilla ja on kirjan vahvuus. Aluksi rönsyilevä kuva on melko sekasortoinen, maasta ja mausta toiseen. Tiiliskivi vaatii perusteellisempaa tutustumista, ennenkuin runsauden keskeltä alkaa erottaa mielenkiintoisia uusia reseptejä. Kesti kauan ennen kuin aloin innostua kirjasta. Tositoimiin se on päässyt vasta kerran, reseptien toimivuus vaatii enemmän testaamista. Ensimmäisessä testatussa reseptissä oli selkeä mittasuhdevirhe.

Arepat merkitsin kirjasta testiin heti ensisilmäyksellä. Oikeaoppisiin arepoihin käytetään omia jauhojaan, masa arepaa (tai masarepaa). Todennäköisesti helpommin löytäisi neulan heinäsuovasta kuin Helsingistä masa arepaa, joten ilman sen suurempaa etsimistä nakkasin ostoskärryyn masa harinaa eli valkoista maissijauhoa. Se on lähin korvike.

Suurimmassa osassa arepareseptejä nesteenä ei käytetä maitoa, vaan useimmiten vettä, eikä joukkoon myöskään välttämättä sekoiteta juustoa. Koska makumaailmasta tulisi silloin hyvin masa harina -jauhojen takia maissitortillamainen, päädyin testaamaan Jordanovan vähän rikkaampaa reseptiä. Reseptin mittasuhteet eivät toimineet, vaan taikina jäi aivan liian löysäksi ja liisteriseksi. Olen muokannut oheisen reseptin mittasuhteet niin, että taikinasta tulee kimmoisa ja käsiteltävä. Samalla muokkasin reseptin myös sen kokoiseksi, että esimerkiksi tyypillisen kokoinen mozzarellapallo tulee käytettyä kokonaan. Herkästi pilaantuvana sitä on turha jättää jääkaappiin pyörimään.

Kirjassa arepat tarjottiin skandinaavishenkisesti graavilohella, avokadolla ja ranskankermalla. Itse tein jääkaapin jämistä lattarimman sovelluksen latomalla päälle salsaa tuoreista tomaateista, avokadoa ja kuivalla pannulla paahdettua chorizoa. Käytännössä maissileipäset voi päällystää melkein millä hyvänsä, esimerkiksi mustapaputahnalla, grillatulla kanalla tai pulled porkilla.

Arepat

noin 10 pienehköä leipästä

2 1/2 dl (täys)maitoa
2 rkl voita
noin 2 1/2 dl masa harina -jauhoja
125 g mozzarellaa
suolaa

1. Kuutioi tai raasta mozzarella. Mitä pienemmäksi sen kuutioit, sitä helpommin saat sen sulamaan taikinaan.

2. Sekoita suola ja noin 2 dl masa harina -jauhoja kulhossa.

3. Kaada maito kattilaan ja nosta kuumenemaan hellalle, laita joukkoon ruokalusikallinen voita, keitä kunnes voi on sulanut ja on kuumentunut kiehumispisteeseen. Ota pois levyltä juuri ennen kiehahtamista.

4. Kaada maito jauhojen joukkoon koko ajan puuhaarukalla sekoittaen, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

5. Sekoita joukkoon mozzarellakuutiot, vaivaa voimakkaasti, jotta juusto sulaa taikinan joukkoon. Heti kun taikina on jäähtynyt sen verran, että kärsit laittaa käden kulhoon, vaivaa taikinaa käsin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Taikinasta pitäisi tulla kimmoisa ja sen verran jämäkkä, että siitä on helppo painella ohuehkoja leipäsiä.

6. Anna taikinan vetäytyä viitisen minuuttia.

7. Jaa taikina kymmenen osaan, pyöritä ne palloiksi ja painele kukin pallo ohuehkoksi leipäseksi.

8. Paista arepat voissa keskilämmöllä kullanruskeaksi.

9. Tarjoa kuumana esim. avokadon, tomaattisalsan ja pannulla paistetun chorizon (laita chorizoviipaleet kylmälle pannulle, kuumenna pannu ja paista kunnes rasva on irronnut chorizoviipaleista, anna jäähtyä ja murusta pienehköiksi palasiksi) kera.

Nopea tuoretomaattisalsa

1 rasia kirsikkatomaatteja
1/2 punasipuli tai 1 salottisipuli
1 pienehkö valkosipulin kynsi
1/2 punainen chili tai chilirouhetta
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria
ripaus sokeria
1/2 pienen limen mehu

1. Kuutioi kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, silppua yrtit. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua hetki.

 

*****

Since locating a needle in a haystack is more probable than finding the authentic masa arepa flour in Helsinki I broke all the rules of the authenticity and replaced that impossible-to-find-ingredient with masa harina, its closest substitute.

The most traditional arepa recipes bear a certain resemblance to corn tortillas when made from masa harina,  so I chose to try out a slightly tweaked version in which hot milk is used as a liquid instead of water and a ball of mozzarella is shredded into the dough which is then kneaded as long as it takes to mozzarella to melt. The cheese gives the dough a somewhat chewy texture and makes arepas rich and moist. 

Kirja on saatu arviointikappaleena WSOY:ltä Blogatin kautta.

Kategoriat: alkuruoat, brunssi, helpot ja nopeat, leivät \ Tagit: , , , \ 8 kommenttia

Arkista naatiskelua – Gastronaatti, kotijuusto ja uunikuivatut tomaatit

13.10.2014 13:00 \ 24 kommenttia \

Jos kuvaisin yhdellä sanalla Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satu Koiviston juuri ilmestynyttä Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin -keittokirjaa, sana olisi arkinen. Se on kehuista kaunein. Maailma on nimittäin täynnä keittokirjoja täynnä tyrmääviä reseptejä niihin hetkiin, kun on aikaa kokata. Sadun kirjassa ratkotaan pääosin niitä viikon viittä muuta päivää.

paahdetut-tomaatit-ja-kotijuusto

Edullista, helppoa, perusterveellistä ruokaa, jossa raaka-aineet käytetään juuresta naattiin. Kasvikset ja juurekset ovat saaneet kirjassa ilahduttavan suuren roolin. Entinen kala-kasvissyöjä tuntee vihannesosastojen annin ja osaa hyödyntää niitä monipuolisesti. Navetan eteläpäädyn kasviksilla, isän kalastamalla kalalla, perunalla ja tankkimaidolla kasvatettu eteläsavolainen maatalontyttö on myös onnistunut säilyttämään hienon vanhanajan kunnioituksen raaka-aineita kohtaan.

Koivistojen perheessä syödään ilmeisen hyvin, se ei kuitenkaan tarkoita vaivalloista tai monimutkaista saatika kallista. Kirjan mukaan salaisuus on etukäteisvalmistelu. Kun seuraavan viikon ruokia valmistelee etukäteen viikonloppuna tai edellisenä iltana tai jatkaa ruokaa kekseliäästi seuraavana päivänä, itsetehty ruoka on nopeasti pöydässä myös arkena.

Poimin kirjasta muutaman ohjeen, joista koostin aterian kirjan hengen mukaisesti. Hyödynsin raaka-aineet kokonaan, valmistelin ruoat etukäteen ja tein samalla satsilla parin päivän ruoat. Ensimmäisenä päivänä salaatin, seuraavana päivänä pastaa. Kahden päivän arjen ruokapalapeli tuli ratkottua kerralla.

Laitoin edellisenä iltana kotijuuston valumaan ja maustoin sen oman pihan viimeisillä ruohosipuleilla, jotka ovat vielä onnistuneet vastustamaan syksyn kylmyyttä. Kotijuusto on omaan makuuni turhan mieto ilman yrttejä. Maustan sen aika tuhdisti yrteillä ja käytän terveyssuosituksia enemmän suolaa. Mielestäni mieto juusto kaipaa makua molemmista.

Yön yli kuivuivat uunissa myös tomaatit ja jääkaapissa kohosi sämpylätaikina, johon käytin juuston valmistamisesta ylijääneen heran ja tyhjentelin jauho- ja hiutalehyllyn jämät. Uunikuivatuissa tomaateissa maut tiivistyvät tuhdin tomaattisiksi. Kuivaaminen taikoo makua myös talven ankeisiin tomaatteihin. Yhdellä uuninlämmityksellä kannattaa kuivattaa tomaatteja vähän isompi erä, ne säilyvät jääkaapissa useamman päivän.

Seuraavana päivänä tuoreet sämpylät tuoksuivat tunnin kuluttua siitä, kun tulin töistä kotiin. Salaatti valmistui muutamassa minuutissa. Tunsin itseni poikkeuksellisen käteväksi emännäksi. Edullista arkiruokaa, josta kelpaa naatiskella. Kirjan nokkelan nimen kantasana on ollut juuri savolainen naatiskelu. Samalla Gastonaatin loppu viittaa kätevästi myös naatteihin, jotka päätyvät käyttöön kirjan resepteissä mm. porkkanan naateista valmistettavassa pestossa.

Tein kuvaan alkuruoka-annoksen, mutta ruoaksi tein lopulta vähän suuremmat salaattiannokset. Seuraavana päivänä pilkoin loput tomaatit kymmenen minuutin pastaan, jonka tein aglio, olio & peperoncino -luottoreseptillä. Mukana vain tällä kertaa myös uunikuivattua tomaattia. Kotijuustosta riitti myös leivän päälle.

Kenelle? Tavalliselle kotikokille. Kirjan reseptit ovat helppoja ja selkeitä, niissä oikaistaan huoletta. Tämä sopisi varmaan hyvin myös kotoa muuttavan kainaloon mukaan omaan ensimmäiseen omaan keittiöön, jos saaja pitää kasviksista. Kannustava kirja rohkaisee kokeilemaan ja luottamaan omaan makuun. Satun mutkaton rakkaus ruokaan on tarttuvaa sorttia.

Kotijuusto

kahdelle pariksi kerraksi

1 l täysmaitoa
vajaa 1/2 dl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
ruohosipulia tai muita yrttejä

1. Purista sitruunasta mehu.

2. Kiehauta maito nopeasti koko ajan sekoittaen, ettei se pala pohjaan.

3. Nosta hellalta, sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna heran erottua noin 15 minuutin ajan. Nostele juustomassa siivilään reikäkauhalla. Jos neste on edelleen valkoista, hera ei ole kokonaan erottunut. Kiehauta nopeasti uudestaan ja toista sama. Heran tunnistat siitä, että se on hiukan vihertävää.

4. Mausta juustomassa suolalla ja tuoreilla yrteillä.

5. Kastele harso, nostele juustomassa harson sisään ja nosta se harson sisässä juustomuottiin tai siivilään.  Laita paino päälle ja nosta jääkaappiin valumaan mielellään yön yli.

6. Käytä juustonvalmistuksessa irronnut hera vaikka sämpylöiden nesteeksi.

 

Uunikuivatut tomaatit

kahdelle kahteen ruokaan

noin 8-10 tomaattia
timjamia
oliiviöljyä
suolaa

1. Halkaise tomaatit. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille, valuta niiden päälle oliiviöljyä, ripottele tuoreen timjamin lehtiä ja ripottele suolaa.

2. Paahda uunissa 100 asteessa yön yli (noin 8 tuntia). Jätä uuninluukku hiukan raolleen, niin kosteus poistuu uunista ja tomaatit kuivuvat kunnolla.

 

Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin on saatu arvostelukappaleena.

*******

Just an ordinary weekday.  There are five of them in every week. At the residence of family Koivisto they are savored with great food. Nothing fancy, nothing expensive or really labor- or time-intensive. Gastronaatti, a newly-published cookbook by Satu Koivisto editor-in-chief of Finnish food magazine Maku, puts the pieces of midweek cooking puzzle together with good planning, advance preparations and utilizing the quality ingredients to the last bite.

There are only rare fares that come together on their own while the matron of the house is sleeping. A salad with home-made fresh cheese and oven-dried tomatoes requires only less than half an hour active cooking in the previous night before bedtime, the rest is happening on its own in the oven and fridge overnight. If willing to spend a little more time you should also take advantage of a whey that is separated from curds in cheese making. It can substitute other liquids in baking giving extra flavor to a bread. 

Kategoriat: alkuruoat, helpot ja nopeat, juustot, kasvisruoat, kirjat \ Tagit: , , , , \ 24 kommenttia