Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Parempaa jaettuna – mustapaputacot soijasta

Mustapaputacot ovat illanistujaisruoka, joka sopii käytännössä melkein kaikkiin ruokavalioihin ja kaupan päälle  se on myös edullinen ja helppo tarjottava suuremmallekin joukolle. 

mustapaputacot

En harrasta lounaita työpisteen ääressä, syön mieluummin seurassa. Sama soppa maistuu paljon paremmalta, kun sitä syö miehen kanssa saman pöydän ääressä ja vaihtaa samalla päivän kuulumiset. Parhaista ravintolaillallisista en useinkaan muista tarkasti ruokaa vaan seuran. Ystävät kylässä ja aika yksinkertainenkin ateria saa uuden ulottuvuuden. Ruoka vaan maistuu paremmalta jaettuna.

Neljäs ruoka soijasta on kaikille sopiva illanistujaisruoka. Erilaisten reseptikokeilujen jälkeen päädyin tarjoamaan teille mustapaputacoja soijalla. Enää ei ole yhtään syytä olla kutsumatta ystäviä kylään. Aika kohtuullisella pilkkomisella syntyy maukasta ruokaa isommallekin seuruelle ja sitä paitsi mustapaputacot sopivat monenlaisiin ruokavalioihin. Yhtä lailla kasvissyöjille ja keliaakikoille, kun valmistat ne maissitortilloista. Jos seurassa on keliaakikkoja, vaihda tumma soijarouhe vaaleaan. Tummassa voi olla pieniä määriä gluteiinia. Jos jätät juuston pois tai korvaat sen kasvispohjaisilla valmisteilla, ne sopivat myös maitoallergikoille ja vegaaneille.

Kata pöytään mustapapu-soijatahnaa, guacamolea, fetaa ja paahdettua tomaattisalsaa. Tomaattisalsan joukkoon kannattaa pilkkoa muutama paahtamaton tomaatti ilman siemeniä ja valuttaa hiukan salsaa vaikka suodatinpussissa, jos et halua siitä kovin juoksevaa. Lisäksi vähän punasipulia ja tuoretta korianteria. Samat soossit sopivat myös nachoihin ja käytännössä koko kattaus illanistujaisiin syntyy helposti.

Tortilloiksi voit valita joko maissi- tai vehnätortillat. Jos ostat maissitortilloita, valkeat masa harina-jauhoista valmistetut versiot ovat autenttisia ja ainakin minusta paljon parempia. Molemmat voit tehdä myös kotona. Varsinkin vehnätortillat ovat helppoja ja vaivattomia. Maissitortillat ovat ilman prässiä hiukan työläitä, mutta tehtävissä myös ihan kaulimen ja minigrip-pussin avulla. Katso ohjeet linkeistä.

Ohje on tehty purkkimustapavuista, mutta voit tietenkin keittää ne myös itse. Seuraa pakkauksen ohjeita ja ota tilkka keitinlientä talteen. Voit tarvittaessa lisätä sitä tahnaan, jos se uhkaa kuivua.

Mustapaputahna

täytteeksi noin 8-10 tacoon

1-2 dl tummaa soijarouhetta
kasvislientä
1 iso sipuli
kasvisöljyä
2 kypsää tomaattia
1-2 isoa valkosipulin kynttä
2 pkt tai prk mustapapuja (nesteineen noin 285 g / pkt)
1-2 tl anchochilirouhetta
2 tl jeeraa
2 tl savupaprikajauhetta
yhden limen mehu
mustapippuria
suolaa

Lisäksi esim. maissitortilloita, paahdettua tomaattisalsaa, guacamolea, fetaa, punasipulia ja tuoretta korianteria.

1. Keitä soija kypsäksi kasvisliemessä ja valuta huolellisesti, painele ylimääräinen vesi tarvittaessa pois.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi tomaatti pieniksi kuutioiksi.

3. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulisilppua keskilämmöllä noin viitisen minuuttia, lisää valkosipuli ja kuullota vielä muutama minuutti. Lisää pannulle mustapavut. Kuumenna noin viisi minuuttia, kaada puolet pannun sisällöstä sauvasekoittimen kulhoon ja aja tahnaksi. Laita tahna takaisin pannulle papuseoksen joukkoon, sekoita joukkoon myös soija ja kaikki mausteet.

4. Kypsennä vielä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa. Jos tahna uhkaa kuivua, lisää loraus vettä. Tahnan on tarkoitus olla kosteaa, mutta ei juoksevaa.

*****

I don’t do office lunches in my cubicle. I might not remember the details of dishes in a fancy restaurant no matter how great they were, but I never forget with whom I shared them. Simplest of fares raise to the next level when food is shared. 

I cooked simple no fuss black bean tacos that suit more or less to all diets with only minor adjustments. Simple yet delicious, and even if you would prepare everything from the scratch – which I encourage you to do – you can bang a meal out in a relatively little time. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä. Lokakuussa syntyi lämmittävää voimaruokaa eli vihreää currya soijapaloilla.
Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Puurohyllyn klassikoita – Riisipuuro ja karamellisoidut omenat

Puuro. Väittävät sen olevan muodissa, mutta minun pöydässäni se on klassikko. Pysynyt tukevasti lempiruokien listalla vuosikymmeniä.

karamelliomenat-ja-riisipuuro

Pop up -puurobaareja, uusia tuotemerkkejä puurohyllyllä hakemassa kasvua tuoteryhmässä, joka ei ole saanut suurta huomiota vuosiin. Puuroa kahviloiden ruokalistalla. Vuoden lopussa minulla on ollut tapana kerätä vuoden kiinnostavimpia ilmiöitä. Tänä vuonna tuolle listalle nousee itseoikeutusti puuro.

Opiskeluvuosina söin mieluusti viikon puuroa, jos se oli hinta uudesta kivasta hameesta. En edes kovin vastentahtoisesti. En karsastanut koulun ohrapuuropäiviä ja edelleen jos hotelliaamiaisella tai kahvilassa on hyvää haudutettua puuroa, valitsen sen lähes poikkeuksetta. Ihan joka viikko en puuroa keitä, mutta kerran-pari viikossa haen sitä aamupalaksi työpaikan alakerran ruokalasta. Tähtään sinne vähintään riisipuuropäivänä.

Puurohyllyssäni on kotona kauraa, ruista, ohraa, mannaa, riisiä, spelttiä. Se on siis vähän kuin vähän muodista tipahtanut vaatekaappi. Nyt kuuluisi ilakoida chiansiemen- ja kvinoapuuroista ja hurahtaa gluteiinittomiin vaihtoehtoihin. Taidan kuitenkin olla tässä asiassa vähän sukua mielensäpahoittajalle. Joskus vanhassa on vara parempi. Haluan uskoa, että kattilassani kiehuu klassikoita. Sellaisia, joita syömme senkin jälkeen, kun gluteiini pääsee taas pannasta ja kvinoavillitys tasaantuu.

Keitin riisipuuron viikonloppuaamun aamupalaksi. Karamellisoiduilla omenilla ja paahdetuilla mantelilastuilla se on ylevä päivän aloitus. Ohjeeseen otin vinkkiä Truly Kiran Kiran vinkistä, että omenat voi karamellisoida myös päinvastoin kuin tavallisesti. Sen sijaan, että sulattaa ensin pannulla sokerin ja lisää voin siihen ja vasta sen jälkeen omenat, voi ensin sulattaa voin, kuullottaa siinä omenoita ja vasta sen jälkeen lisätä sokerin. Ensimmäinen tapa antaa minusta enemmän karamellin makua omenoihin, jälkimmäinen on helpompi. Puuroon en karamellisoi omenia aivan yhtä tuhdisti kuin vaikkapa jälkiruoaksi. Siksi oheisessa reseptissä on myös vähemmän voita ja sokeria kuin jälkiruokaresepteissä.

Voit katsoa karamellisoidun ananaksen reseptistä ohjeen perinteiseen karamellisointiin.

Riisipuuro

kahdelle

1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
noin 6-7 dl maitoa
suolaa
nokare voita

1. Huuhtele riisit siivilässä kylmällä vedellä.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää riisit ja keittele keskilämmöllä, kunnes vesi on melkein imeytynyt riiseihin.

3. Lisää maito, kuumenna kiehuvaksi, lisää nokare voita, laske lämpötilaa ja hauduta alhaisella lämpötilalla noin tunti. Lisää tarvittaessa maitoa. Hyvän puuron rakenne on sellainen, että sen voi kaataa kattilasta. Ei juokseva tai vetinen, mutta kostea.

4. Mausta lopuksi suolalla.

Karamellisoidut omenat

2 keskikokoista omenaa
iso nokare voita (vajaa 50 g)
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
kanelia
kardemummaa

lisäksi mantelilastuja paahdettuina

1. Lohko omenat ja poista siemenkodat.

2. Sulata voi pannulla, nosta omenat pannulle ja paista kunnes ne ovat pehmenneet (reilu viisi minuuttia).

3. Lisää sokeri, suola, kaneli ja ripaus kardemummaa. Paista vielä pari minuuttia. Nostele puuron päälle, hyödynnä myös liemi.

*****

It seems that the shelf of flakes in my cupboard is an porridge equivalent to an out-dated wardrobe. No raved quinoa or chiaseeds but traditional rolled oats, semolina, barley, rye flakes and small grain rice instead. For the information of all porridge fashionistas I regard them as black. Always in fashion. Also after the ban of gluten will be canceled and quinoa will not be sold as a cure for all ailments. 

I have been a bit of an old bore in my relationship with quinoa and other newcomers, but as an affectionate porridge lover I embrace this something of a renaissance of this old friend, though. All the sudden the supply of long-simmered porridge have namely improved remarkably also outside my domestic circuit.

Only a small knob a butter or berries. That is how I mostly prefer my plateful, but in a need for little something for my sweet tooth I made a rice porridge a tab nobler by topping it up with caramelized apples. Over the years I have learned the path to a smooth and velvety texture; simmering a porridge at low heat for at least an hour and keeping the consistency pourable instead of thick or lumpy.

Mutkaton ja rento Amsterdam – pari ravintolatärppiä

Usein työmatkoilla syöminen on vähän niin ja näin. Leipä siellä, toinen täällä. Välillä käy tuuri ja saa ruokaseuraa. Parhaimmillaan hyvän ruoan ystäviä.

Muutaman päivän työmatkalla Amsterdamiin kävi juuri niin hyvä tuuri. Kaksi iltaa, kaksi erinomaista ateriaa, loistoseurassa. Halusimme rentoa ja mutkatonta, mutta maukasta. Toinen suositus oli hotellista, toinen paikallisilta tutuilta. Molemmat osuivat nappiin.

En kanna kameraa työmatkoilla, joten pahoittelut heikoista puhelimella otetuista kuvista.

Cafe Loetje

Johannes Vermeerstraat 52

cafe-loetje

20 vuotta naapuruston suosikkina toiminut rento ja tunnelmallinen Café Loetje näyttää huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Eurooppalaiseen henkeen tummalla puulla paneloitu ravintola onnistuu näyttämään klassikolta, joka on ollut paikallaan aina. Paikan täyttää puheensorina, iltaisin syömään tullaan selvästi kaveriporukoissa.

Silmämääräisesti valtaosa asiakkaista näyttää tilaavan klassisen pihvin ja kulhon ranskalaisia tai vihreää salaattia. Se on kuulema listan ylivoimaisesti suosituin annos. Mitäpä sellaista korjaamaan, mikä ei ole rikki voisi olla ravintolan lihaisan ja kohtuuhintaisen menun tunnuslause.

Ruoka on hyvää, annokset niin suuret, että minun vatsani ei vedä enempää kuin pääruoan. Valtavan porsaanschnitzelin, joka on paljon rujohkoa ulkonäköään paremmanmakuinen.

Paikallisten suosiossa oleva ravintola on niin suosittu, että sinne kannattaa suunnata ajoissa tai varautua odottamaan. Me menimme hiukan liian myöhään ja odotimme melkein puolitoista tuntia lasillisen äärellä baarissa, keskiviikkoiltana. Pöytävarauksia ravintola tekee vain yli kuuden hengen seurueille, muut odottavat sulassa sovussa.

Lasku yhdeltä odottelun aikana nautittujen viinilasillisten kera vajaa 30 euroa. Tänne palaan, kun seuraavan kerran matkustamme Amsterdamiin miehen kanssa.

Sama Sebo

P Cornelisz Hooftstr 27

300 vuotta yhteistä historiaa. Maa, joka nykyään tunnetaan Indonesiana, oli satojen vuosien ajan hollantilaisten siirtomaa. Sen seurauksena Hollannissa erityisesti Amsterdamissa on huikaiseva tarjonta indonesialaista ruokaa. Olisi siis naiivia väittää, että onnistuimme nappaamaan juuri sen parhaan kaikista, mutta erinomaisen valinnan teimme joka tapauksessa, kun päädyimme hotellin kokin suosituksesta Sama Seboon. Yksi kaupungin vanhimmista indonesialaisista ravintoloista muistuttaa enemmän perinteistä amsterdamilaista oluthuonetta kuin etnistä ravintolaa, mutta ruoka on ainakin länsimaalaisen näkökulmasta autenttista ja palvelu lämmintä ja aurinkoista.

Jaoimme Rijstafelin (noin 30 euroa/henkilö) päästäksemme maistelemaan erilaisia makuja. Pöydälle aseteltiin melkein koko ravintolan tarjonta, kulho toisensa perään. Varsinkin liharuoat olivat erinomaista, hyvin kypsennettyjä, meheviä ja maukkaita, kasvisversiot olivat  sen sijaan vähän puuduttavimpia ja kaipasivat esimerkiksi tuoreita papuja. Ihastuin erityisesti ravintolan curryyn.

Suositusta ravintolasta kannattaa varata pöytä etukäteen.

******

I was lucky enough to have a bunch of food-loving colleagues with me on our business trip to Amsterdam.  They loved to eat – more precisely to eat well. We were not after Michelin-starred fine-dining spots but laid-back bistros around the corner.

Cafe Loetje

Johannes Vermeerstraat 52
Cafe Loetje is one of those ‘if it ain’t broke don’t fix it’ places. It looks like it would have been on its spot for decades unchanged and untouched, much more than those twenty years it has served the meat loving locals its hearty fare. Bowls of fries (I refuse to use a prefix french on the Dutch territory) and traditional steaks are carried to the tables. It must be the Dutch version of comfort food. The laid-back and easy-going bistro is full of laughter and life. It is a place I will go back to with my hubby when in Amsterdam.

The popular eatery only takes reservations for groups of more than six persons, so go early or be prepared to wait. 

Sama Sebo

P Cornelisz Hooftstr 27
One of the results of three hundred years of shared colonial history is a plentiful choice of Indonesian eateries throughout the Netherlands. It would be naive to claim having been able to spot the absolute best one, but Sama Sebo – often claimed to one of oldest in town – is certainly worthy of note. Book ahead.