Tarvitseeko viittäkymmentä erilaista raparperipiirakkareseptiä, jos joka vuosi leipoo korkeintaan kaksi? Pari erinomaista riittää, tässä on niistä toinen.
On varmaan kohtuutonta arvioida tarvetta kirjalle, jota ei ole edes lukenut. Sormeni oli jo lähes tilaa-painikkeella tavarapaljouden ahdistaessa. Ikäänkuin Konmarissa olisi joku elämää suurempi viisaus. Kunnes tajusin, etten tarvitse kirjaa. Olen aina tiennyt, että turhan hamstraaminen lähinnä tukkii mielen, eikä minulla ollut pienintäkään aikomusta alkaa ripustella lakanoita roikkumaan henkareihin. Olen sitäpaitsi niin hyvä vähentämään tavaraa, että taloudessa asuva mies lähes istuu tavaroidensa päällä, kun raivauspuuskani iskee. Siihen ei Konmaria tarvita.
Raivokkaiden puuskien välillä olen äärimmäisen hyvä aiheuttamaan kaaosta, vähän kuin puolihuolimattomasti se leviää ympärilleni. Samaan aikaan sisäinen minimalistini ja äärisiistin äidin kasvatti ahdistuu kaikesta irtotavarasta ja pienimmästäkin epäjärjestyksestä. Vielä tavallista enemmän se ahdistaa, kun viettää suuren osan päivästään kotona.
Siksi tein alkuvuodesta pienen päätöksen – kymmenen minuutin askeleen kohti parannusta. Jokaisen päivän päätteeksi järjestän kotiamme kymmenen minuuttia. Niissä minuuteissa ehtii hämmentävän paljon – päivän jäljet järjestykseen. Kun minuutteja kertyy päivä toisensa jälkeen, meillä on nykyään oikeastaan koko ajan perusjärjestys. Ei täydellisen putsplank, mutta riittävän siistiä, että olen (melkein) alkanut kestää jopa yllätysvieraita.
Olen taas karsinut ja vähentänyt – olen niin pitkällä, että puuska on yltänyt jo melkein pyhimpään. Kirjoihin ja lehtiin. Kannoin niitä läjäpäin kierrätykseen, mutta erityisesti lehtipinoissa on vielä karsimisen varaa. Ollaan ydinkysymyksen äärellä: Tarvitseeko ihminen lukemattomia raparperipiirakkareseptejä, kun vuodessa piirakoita syntyy korkeintaan kaksi. Viime vuodesta alkaen tämä on ollut niistä toinen: Aloitan raparperikauden joko tällä Helsingin Sanomista löytyneellä piirakalla tai britakakulla. Piirakka on tuhti ja mehevä ja se säilyy hyvänä useamman päivän. Olen hiukan vähentänyt muruseoksen sokerin määrää, koska minusta alkuperäinen oli turhan makea.
Raparperipiirakka
Muruseos
100 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
Piirakka
2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
100 g suolaista voita
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
600 g raparperia paloina
1. Suojaa noin 25*35-senttinen vuoka leivinpaperilla. Kuumenna uuni 160 asteeseen (kiertoilma). Jos et käytä kiertoilmaa, nosta lämpötilaa noin 20 asteella.
2. Tee ensin muruseos. Nypi kaikki ainekset kulhossa nopeasti kokkareiseksi seokseksi. Nosta pakastimeen odottamaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin.
3. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
4. Kiehauta kattilassa maito, kerma ja voi niin, että voi sulaa. Kaada nauhana kananmuna-sokerivaahdon joukkoon samalla vatkaten.
5. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi jauhot taikinaan. Sekoita varovasti nostellen.
6. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun vuokaan. Ripottele päälle ensin raparperit ja niiden päälle reilu kerros muruseosta.
7. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsää.
Mulla on myös päivän päätteeksi pieni siistimishetki, laitan samalla aina sohvan vauvanviihdytysaseman valmiiksi 🙂
Ei ole meilläkään koti päässyt kaaoksen valtaan vielä vaikka ei joka päivä ehdi tarttumaan imurin varteen.
Niin ja ne raparperit! Tänään aion käydä takapihan puskalla tai lähetän mummun sinne.
Oikeasti muutamassa minuutissa saa hämmentävän paljon aikaan. Tuohon viihdytysasemaan otan mielellään vinkkejä vastaan, meillä viihdytään parhaiten sylissä. Mikä sekin on ihanaa, mutta joskus olisi ihanaa saada kädet vapaaksi. Tosin mitä minä täällä valitan, parhaillaan vedellään unia jo toista tuntia ja äiti ennätti vähän blogata ja hortoilla takapihalla nokkosia piirakkaan 🙂
Meidän raparperit olivat anopin puskasta. Oma on ihan säälittävä. Tavoitteena on siirtää se tällä viikolla otollisempaan paikkaan ja samalla istuttaa sille kaveri viereen.
Hiukan hymyilytti, kun luin tämän kirjoituksesi. Pohdin gradussani viisi vuotta sitten, että kuinka monta jouluaiheista ruokalehteä on jo liikaa?. Tänä keväänä tartuin tuumasta toimeen ja vein keräykseen ruokalehtiä vuodelta 2004 saakka. Yksi laatikollinen olisi vielä tuolla odottamassa.
Sesonkiherkkujen, kuten raparperin, kanssa tulee helposti palattua aiemmin hyviksi todettuihin ohjeisiin. Niistä tulee se oikea fiilis ja niiden tekemistä odottaa, kun maassa on hanki (tai ainakin sataa räntää…). Vaikka mukavaahan se on kokeilla jotain uutta. Koskaan ei tiedä mistä ohjeesta tulee itselle se uusi perinne.
Joululehdet. Vielä suurempi paheeni kuin raparperipiirakat. Minulla oli varmaan vastaava kokoelma, mutta onnistuin karsimaan niitä aika tavalla. Oikeasti joulupöydässämme ei vaihdu kaikki joka vuosi, eikä niitä reseptejä ehdi ikinä testaamaan. Joka vuosi yleensä pöytään nousee muutama uusi juttu ja ne löytyvät aika helposti vaikka senkin vuoden lehdistä 🙂
Joka vuosi testaan usein jonkin uuden raparperireseptin ja sitä kautta on löytynyt uusia suosikkeja, kuten aivan mahtava raparperi-vadelmagalette, mutta en tule ennen kuolemaani ennättämään testaamaan niitä kaikkia piirakkareseptejä, joita olin repinyt talteen…
Ihana piirakka.Hih,yhden Konmari-videon seurauksena vaatekaappini näyttävät nyt siistimältä,mutta kirjaa en kyllä ostaisi..
Minulla kyse ei ole siitä, etten osaisi, mutta pitäisi vielä ehtiä. Kahdesti vuodessa käyn vaatekaapit kylmästi läpi ja yleensä kaapit ovat aika sotilaallisessa järjestyksessä – en kestä epäsiistejä kaappeja…
Tuon kymppiminuuttisen aion ottaa käyttöön heti tänään. Eilen otin käyttöön raparperipiirakan reseptin – joku tärkeysjärjestys pitää sentään pitää.
ps. resepti oli erinomainen, kiitos!
Eikö olekin, kiitokset menevät Hesariin, joten voin estoitta kehua!
Ensin nautinnot, sitten jaksaa niitä velvollisuuksiakin. Joku roti sentään 🙂
Voi kuinka tykkäänkään tästä sinun ruokafilosofiastasi! Itseäni myös joskus suorastaan ahdistaa se, kun tulee hamstrattua erilaisia ruokalehtiä, mutta kaikki monet reseptit kuitenkin hukkuvat ja unohtuvat sinne pinojen uumeniin. Siksipä sinun blogisi on nykyään ensimmäisten joukossa, kun tarvitsen ideoita leivontaan ja ruuanlaittoon. Olet valinnut blogiisi hyviä ja toimivia reseptejä, kiitos sinulle siitä 🙂 Nuo molemmat raparperireseptit menevät varmasti testaukseen tänä kesänä!
Kiitos ihanasta palautteesta :-), sunnuntai on astee aurinkoisempi sen ansiosta..
Minulla on edelleen pinoittain lehtiä, mutta kun kaipaan ideoita, usein päädyn kuitenkin verkkoon, kun lehtien selailu vie niin kauan aikaa eikä sitä suosikkia siihen hätään löydy. Vähän auttaa, että olen järjestänyt lehdet sesonkien mukaisiin pinoihin, mutta edelleen niitä sietää kyllä vähentää. Eli samassa jamassa ollaan.
Suosittelen testaamaan myös rapaperi-vadelmagalettea, se on piiras, joka on myös pakko tehdä joka vuosi.
Järjettömän hyvä piirakka. Tätä täytyy tehdä useammin. Kiitos!
Miten ihana kuulla! Meilläkin tämä on vakiokamaa.