Tänään ilmestyi uusi Etiketti, Alkon asiakaslehti, jossa olevaan juttuun haastateltiin myös minua.
Ilmaiseksi Alkon kassan vierestä poimittavissa oleva Etiketti on nykyään niin laadukas, että nappaan uuden numeron poikkeuksetta mukaan käydessäni viiniostoksilla. Tekijöiden joukkoon on poimittu maan parhaita ruokatoimittajia ja -valokuvaajia. Käykää kurkkaamassa Alkossa tai verkossa.
Satttumien kautta päädyin haastateltavaksi lehteen. Jutun voitte käydä lukemassa kokonaisuudessaan lehdestä, mutta halusin avata vähän, miksi juuri nämä kuvat päätyivät lehteen ja linkata reseptit, koska niitä ei Etiketistä löydy.
Köyhät ritarit
Olemme saaneet olla pienestä pitäen apuna keittiössä. Kun muutin kotoa, plakkarissa oli keittotaito ja tärkeimmät ruoanlaittovälineet. Meillä ei kokattu gourmetruokaa, mutta oikein maukasta kotiruokaa. Juuri sellaista kuin köyhät ritarit. Klassikkoainesta nykyään.
Kohta klassikkoainesta alkaa olla myös yksi blogiajan hienoimmista jutuista eli ruokabloggaajien yhteinen Hävikistä herkuksi -tempaus, joka alkoi kuukauden mittaisena kampanjana, mutta taisi jäädä elääkseen. Ainakin meillä kotona. Mikään ei ole kalliimpaa ruokaa kuin roskiin heitetty ruoka. Köyhät ritarit on oiva esimerkki siitä, miten tähteistä saa taiottua vaikka mitä.
Chili
Parasta ruoka on hyvässä seurassa. Tein chilin ensimmäisen kerran meidän serkusten juhliin. Siitä se lähti kiertämään suvussa ja on ollut meilläkin vierasvarana jo monet kerrat. Se on nimittäin harvinaisen emäntäystävällinen ruoka. Laitetaan hautumaan viisi tuntia ennen juhlia ja annetaan muhia. Mitä kauemmin sitä parempi. Esivalmistelut vievät hiukan aikaa, mutta loppu on vaivatonta. Pata on ruokaa, joka ei vähästä hätkähdä. Se onnistuu aina. Vieraiden istuessa pöytään nostetaan pata keskelle ja kerätään kiitokset.
Parsapiirakka
Parsapiirakka on leivottava joka vuosi heti, kun parsakausi käynnistyy kunnolla. Mutta vasta nimenomaan keväällä. Vaikka kaikkea – myös parsaa – saa nykyään koko lailla ympäri vuoden, maut ovat parhaimmillaan sesongin aikana. Sitäpaitsi raaka-aine ikäänkuin ylevöityy, kun sitä joutuu hiukan odottamaan. Parsaa keväällä, uusia perunoita alkukesästä, veriappelsiineja talvella. Raparperia, kotimaisia omenoita, oman pihan porkkanoita. Yritän syödä mahdollisimman pitkälle sesongin mukaan ja se näkyy myös blogin resepteissä.
Karitsa-punajuuriburgerit
Näiden hampurilaisten siivittämänä lensin Tukholmaan. Osallistuin niillä reseptikilpailuun ja pääsin Michael Björklundin valitsemana Pohjoismaiden loppukilpailuun toteuttamaan annoksen ammattikeittiössä. Harjoittelin juuressipsien tekemistä ennen kisaa niin paljon, että tuoksuin viikon paistorasvalle. Se ei riittänyt voittoon, mutta Björklund kehui niitä täydellisiksi. Olemattoman kokkiurani tähtihetkiä.
Annoksen onnistuneimpia osia olivat mallassämpylät. Niistä tuli niin hyviä, että siskoni silloin kaksivuotias epäili mummon auttaneen. Ei kovin vahva luotto kummitädin taitoihin, mutta ihan itte tein ja sittemmin olen leiponut niitä ihan vain sellaisenaan syötäväksi. Mallas syventää vaalean leivän makua.
Etiketti on tosiaan kehittynyt huimasti vuosien takaisesta ja siinä on paljon hyvää asiaa sekä reseptejä. En tiennytkään, että siitä on myös sähköinen versio!
Harppaus on todellakin ollut melkoinen. Sähköinen versio on siitä kätevä, etten jaksa säilöä paperilehtiä, mutta sähköisestä versiosta voi helposti kaivaa vanhoja reseptejä.
Huomasin tutut kasvot lehdessä, hienoa! Miten Jonna saat kuvat onnistumaan pimeinä talvipäivinäkin?
En valitettavasti saa 🙂 Luonnonvalo on ainoa keino eli käytännössä kuvaan lähinnä viikonloppuisin. Jos on pienikin pilkahdus valoa, jalustalla saa ihmeitä aikaan. Seuraavaksi haluaisin opetella kuvaamaan myös keinovalolla, toistaiseksi ne kuvat lähinnä ärsyttävät.
Itse tykkään etiketistä paljon ja aina lähtee uusin lehti mukaan. Täytyypä heti katsastaa sähköinen versio!
Kyllä minäkin sen poikkeuksetta poimin mukaan. Arvostan, että ovat panostaneet laatuun sisällössä, koska se jos mikä vie juoma- ja ruokakulttuuria eteenpäin.