Kasvikset, nuo vähän ylenkatsotut lisukkeet, ovat valtaamassa yhä suurempaa tilaa lautasiltamme. Kasvissyönti ei ole välttämättä lisääntymässä radikaalisti, mutta kasvisten syönti on.
Vuosia valistusta. Paukutusta ekologisilla vaikutuksilla, eettisillä näkökulmilla tehotuotantoon liittyen. Nytkö se on sitten tuottanut tulosta? Briteissä tehdyssä tutkimuksessa 20 % vastaajista sanoi syövänsä aiempaa vähemmän lihaa esimerkiksi taloudellisten, eettisten tai ekologisten syiden vuoksi, toiset 35 % harkitsi kulutuksen vähentämistä (YouGov survey, joka on toteutettu Eating Better Alliancen toimeksiannosta).
Vaikka tutkimus onkin toteutettu sellaisen tahon toimeksiannosta, joka on perustettu kannustamaan lihansyönnin vähentämiseen, Guardianin uutisoiman tutkimuksen tulos kertonee ainakin suunnasta. Esimerkiksi maailman toiseksi kovimmat lihansyöjät eli amerikkalaiset ovat alkaneet vähentää lihan osuutta lautasella, kulutus on vähentynyt jo lähes vuosikymmenenen. Kasviksista on tullut kiinnostavia.
Eturivin kokit ja ruokatoimittajat ja trendikäs Lähi-idän keittiö – nousevan ympäristötietoisuuden rinnalla – tekivät sen, mitä vuosien päähänpaukuttaminen ei saanut aikaan. Raaoilta videoilta on helppo ummistaa silmänsä, mutta miksi poistaisi lautaseltaan herkullista ruokaa. Sellaista kasvisruokaa nykyään yhä useammin saa ja se on tehnyt kasvisten syömisestä houkuttelevaa. Porkkanaa ei keppiä.
Vain muutama vuosi sitten eräs eturivin ravintoloitsija totesi ääneen, että kasvissyönti on marginaalinen ilmiö, eikä pelkästään kasviksista saa hyvää – ne kun ovat lisukkeita ja sellaisina pysyvät. Ainakaan pääkaupunkiseudulla harva ravintola voi enää ylenkatsoa kasvissyöjiä, monelle on kunnia-asia tarjota erinomaista kasvisruokaa. Osalle se on kilpailuetu. Niin paljon on parissa vuodessa tapahtunut. Trendinenästään tunnetut herrat Relander ja McCormick eivät panostaisi muun ruoan rinnalla kaupungin parhaaseen kasvisruokaan keväällä avautuvassa The Cock -ravintolassaan, ellei sille olisi kysyntää.
Yksi Suomen suosituimmista ruokablogeista, Chocochili, on vegaaninen. Elina Innasen Vegaanin keittiössä myytiin joulumyynnissä loppuun useista kirjakaupoista ja toista painosta odotellaan. Yksittäissotanta Amazonin myyydyimmistä kirjoista paljastaa 20 myydyimmän kirjan joukossa olevan viisi kasvisruokaan keskittyvää – tosin vielä useampi välttelee resepteissään gluteenia. Ruotsalaisten keittokirjaikoneiden, Anna ja Fanny Bergenströmin, uusimmassa – heidän omien sanojensa mukaan viimeisessä suuressa – keittokirjassa käytetään paljon aiempaa vähemmän lihaa ja keskitytään kasviksiin, ympäristösyistä.
Kasvissyönti on edelleen pienen vähemmistön valinta. Eri lähteiden mukaan noin viitisen prosenttia suomalaisista ilmoittaa olevansa kasvissyöjiä. Yhä useampi sekasyöjä sanoo kuitenkin, että haluaa syödä vähemmän lihaa. Vähemmän, mutta kenties parempaa ja eettisempää. Harva sekasyöjä on valmis luopumaan lihasta kokonaan. Sen sijaan kasvisruokaa suosivien, mutta harkitusti liharuokaa käyttävien joustavien kasvissyöjien määrä on Vegaaniliiton mukaan kasvanut, samoin on kasvanut muutaman kerran viikossa kasvisruokaa syövien sekasyöjien määrä. Lihansyönnin väheneminen on avannut markkinaa myös erilaisille proteiinin korvikkeille.
Helsingin kouluissa on kerran viikossa kasvisruokapäivä, on ollut jo muutaman vuoden ajan, vaikka asiasta keskusteltiin taas värikkäästi valtuustossa viime kesänä, kun noin kolmannes valtuustosta halusi kasvisruokapäivän kieltämistä. Tämän keskustelun varjossa osalta valtuutettuja on saattanut jäädä huomaamatta, että yhä useammat koululaiset valitsevat kasvisruoan oma-aloitteisesti. Tarjolla on varmaan paljon muutakin kuin demarien Ilkka Taipaleen manaamaa ruusukaalia. Kasvisruoan kulutus esimerkiksi korkeakouluissa on lisääntynyt viime vuosina selkeästi. Ruokapalveluyritykset sanovat syyksi sen, että kasvisruoan makuun ja ulkonäköön on alettu panostaa. Muutakin kuin porkkanaa, ei keppiä. Hyvää ruokaa, ei kauhuvideoita.
Viikoittainen kasvisruokapäivä, pari kasvislounasta viikoittain. Liharuokien jatkaminen pavuilla ja linsseillä, jotta pienestä määrästä lihaa saadaan paljon makua. Samalta on alkanut kuulostaa myös oma ruokavalioni. Olen ihan liian laiska ja lihanhimoinen kasvissyöjäksi. Syön vähintään muutaman kerran viikossa kasvisruokaa, mutta edelleen syön lihaa tai kalaa useampana päivänä viikossa kuin kasvisruokaa. Kaikkiruokaisuus on käytännön kannalta helppo valinta – ja sitä paitsi pidän lihasta. Ei siis kovin jaloa, mutta kovin inhimillistä. Jos tarkastelee omia ruokailutottumuksiaan, meille useimmille minä pidän siitä on vahvimpia perusteita.
Lihansyönnin väheneminen on kohdallani tapahtunut vähän huomaamatta. Tajusin yhtäkkiä ostaneeni koko syksyn aikana hämmentävän harvoin lihaa, naudan kokolihaa kai kahdesti, molemmilla kerroilla juhliin, jauhelihaa yhtä harvoin. Broilerin syönti on jonkin verran lisääntynyt, kun eettisempiä vaihtoehtoja on tullut tarjolle, mutta eniten on lisääntynyt papujen ja linssien kulutus. Enemmän maun perässä kuin varsinaisesti tietoisena valintana: niistä on helppo kokata todella maukasta ruokaa ja kaupan päälle saa vielä hyvän olon – fyysisesti, kevyen mutta kylläisen. Usein myös jatkan liharuokia pavuilla.
Jos minulta olisi kysytty kaksi vuotta sitten, olenko valmis lisäämään kasvisten syöntiä ja vähentämään lihan osuutta lautasella, olisin vastannut kieltävästi. Pidin kaikenmaailman korvikkeita käyttävää sisaren perhettä hiukan ituhipahtavina ja osaa heidän kokkauksistaan asteen epämääräisinä. Ravintoloiden kasvisruokavaihtoehdot eivät keskimäärin olleet kovin houkuttelevia, lounasravintoloista puhumattakaan.
Yhtäkkiä työmaaruokalassa alettiin tarjota erinomaista kasvisborssia, juurespihvejä, joita jäin kaipaamaan työpaikkaa vaihtaessani ja kasviskaalikääryleitä, joissa ei kerrankin ollut sieniä, mausteista papupataa ja kunnollista kasviscurrya. Kun halusimme pikaruokaa, nappasimme mukaan falafelejä. Yhden parhaista lounaistani poimin Ottolenghin delistä Lontoosta, toinen toistaan herkullisempia kasvissalaatteja ja tahnoja.
En alkanut valita kasvisruokaa sen takia, että se on kasvisruokaa. Aloin valita tarjolla olleista vaihtoehdoista maukkainta ruokaa, joka sattui olemaan kasvisruokaa. Minun ja kasvisruoan välissä oli ollut sienillä täytetty paprika. Kyllä mieluummin valitsen edelleen lihapullat kuin sen. Sen sijaan hyviä falafelejä en ohita koskaan, miksipä hyvää ruokaa ohittaisi. Sellaista kasvisruoka yhä useammin on.
Katso blogin kaikki kasvisruoat.
*****
Years of banging in the head with horror videos and now the meat consumption has finally started to decrease. In a survey made in Britain over 20 % of the respondents said that they are eating less meat than before and additional 35 % are considering the same. Even the most devoted carnivores namely Americans have been cutting down their consumption of meat for nearly a decade.
Or is it the carrot rather than the stick that has contributed more to this evolution? Since chefs like Ottolenghi have started to present inventive veggie food that does not fall short from meaty alternatives taste wise the meat has started to fall out of favour. If you ask me, I vote for the latter – namely the carrot approach combined with the raising awareness of sustainability issues.
Lähteet mm. Guardian, New York Times, Savon Sanomat, Vegaaniliitto, Helsingin Sanomat, YLE
Hyvä ruoka on hyvää ruokaa, riippumatta mistä se on tehty. 🙂 Kasvisten lisääminen pitää tosiaan tehdä houkuttelevaksi, ituhippien sormienheristelyt ja ympäristöjeesustelu ei saa ainakaan minussa toivottua vaikutusta aikaiseksi, päinvastoin.
PS: Tuo Bergenströmien kirja pitää hankkia!!
Ainakin itsellä kesti hetki, että opin tekemään itse hyvää kasvisruokaa. Nyt se jo sujuu paremmin, vaikkei repertuaari ihan huisi ole.
PS Se on kyllä tsekattava, uudessa Lantliv Mat&Vinissä oli heidän reseptiikkaansa, joista ensimmäiset olen jo testannut.
Niin, ainakin minulle on sinänsä sama mitä siinä lautasella on, kunhan se on oikeasti mielenkiintoista ja hyvää ruokaa. En minä ankeannäköistä liharuokaakaan syö vaan siksi että siinä on lihaa. vastaavasta syystä en syö ankeannäköistä kasvisruokaakaan 🙂 Kun ruokaa on yllinkyllin kuten suomessa, mieliteot ratkaisevat. Herkullisen näköinen annos on helppo valita. . 🙂 Hyvin puhuttu.
Aika luonnollinen juttu. Herkullista ruokaa on vaikea vastustaa, pakkopullaa (jopa valistusrintamalla) kyllä.
Ruokaa on todellakin yllinkyllin – useimmilla meistä – ja silloin mieliteot ohjaavat – useimmilla meistä. Mutta muutosta on selvästi ilmassa eli saatavilla on niin hyvää kasvisruokaa, että se voi tulla isoksi mieliteoksi. Osin on toki niinkin, että makuaisti kehittyy ja sitä myötä myös mieliteot muuttuvat. Minun on esimerkiksi säännöllisesti saatava Fafa’sin falafelejä. Koska hyvää ruokaa on vaikeaa vastustaa.
Hyvin tehty kasvisruoka on hyvää. Syön etupäässä kasvisruokaa,mutta olenkin onnellisessa asemassa kun lähiruokana on niin hyvä kasvivalikoima ja täälläpäin muutenkin syödään todella paljon kasvisruokaa.. Lihasta en pitänyt edes lapsena,vaikka kasvoin kunnon karnivorien perheessä;minulle kelpasi vain kana. Olin vuosia ilman lihaa ja sitten söin taas kanaa,mutta 7 vuotta sitten lopetin kokonaan myos kanansyönnin(kanalassa käynnin jälkeen;D)
Apropo falafelit;oletko koskaan kokeillut JustVegen falafeleita? Minusta ne olivat vieläkin paremmat kuin Fafas’sin…..
Kiitos JustVege-vinkistä, sielläpäin tulee liikuttua sen verran harvoin, etten ollut siitä edes kuullut. Otan ehdottomasti testattavien listalle.
Hienoa, että Helsingistä alkaa saada näin paljon hyvää ruokaa – myös kasvisruokaa.
On ollut kyllä ihan mahtavaa huomata, miten paljon enemmän kasvisruoka ja sen tekeminen kiinnostaa ihmisiä nykyään. Kyllä sen huomaa jo Chocochilin koko ajan kasvavissa kävijämäärissäkin 🙂
Odottelen itse vielä sitä, että hyvää kasvisruokaa opittaisiin valmistamaan myös ravintoloissa. Enimmässä määrin se alkaa olla jo hanskassa, mutta ei se silti ole mikään itsestäänselvyys edelleenkään.
Luulenpa, että muutos tulee pian myös ravintoloihin. Kun kysyntä kasvaa, siihen kannattaa panostaa. Minusta hyvä esimerkki on esimerkiksi tuo The Cock – kaupungin paras kasvisruoka nähdään kilpailuetuna ravintolassa, joka ei kuitenkaan vähimmässäkään määrin ole kasvisruokaravintola.
Ja hienoa, että yhä useampi löytää Chocochilin, sieltä olen poiminut säännöllisesti ideoita kasvisruokaan.
Niin mielenkiintoinen aihe!
Koulujen kasvisruokapäivä on jotenkin yksi suuri vitsi, on niin kivikautista ajatella että “lihaa pitää saada pöytään!”.
Mietin, että ajattelenkohan itse asian jotenkin kylmästi – että liha on vain yksi raaka-aine muiden joukossa (olkoonkin sitten peräisin ihan elävästä eläimestä). Ja aika monesti sen maku pystytään pilaamaan joko taitamattomalla valmistuksella tai puuttuvalla maustamisella. Että nauttiiko joku ihan oikeasti laitoskeittiön lihakeitosta tai jauheliha-jostain? En siis itse jaottele ruokia ollenkaan kasvis- ja liharuokiin, ja jotenkin on niin jännä että näin tehdään vielä nykypäivänäkin esim. näitä koulujen ruokalistoja tehdessä.
Mulle on ihan sama onko tortillan välissä jauhelihaa, soijarouhetta tai sienitäytettä kunhan se maistuu hyvälle. Ja ruoan alkuperä on mahdollisimman eettinen. En tiedä mitä tällä yritän sanoa, mutta ei se mitään 😀
Minua hiukan hymyilytti lukea valtuustokeskustelua aiheesta – siis yksi päivä viikossa. Samaan aikaan lapset listaavat mm. pinaattiletut lempiruokien listalle. Sukupolvien kuilu voi tässä olla vielä yllättävän suuri.
Huomaan ihan saman – en luokittele ruokia lihapitoisuuden mukaan. Ehkä vähän sen takia kasvisruoan lisääntyminen lautasilla kävi vähän puolihuolimattomasti. Osin takana on tietoista päätöstä eli halusin oppia tekemään hyvää kasvisruokaa, mutta se, miten mielellään valitsen sitä vaikka lounaalla yllätti minut itsenikin. Ja kuitenkin teen enimmäkseen valintoja maku edellä.
Ja kyllä viestisi oli oikein kirkas – minäkin valitsen mielellään mahdollisimman eettistä ruokaa, mutta en ole valmis tinkimään mausta 🙂
Pingback: Ruokavuosi 2015 - katse kristallipalloon - suolaa & hunajaa