Ruokatrendit eivät tietenkään vaihdu yön yli vuodenvaihteessa. Osa nousussa olleista asioista nousee entisestään, osa alkaa jo hiipua. Keräsin taas viime vuoden tapaan uudet ilmiöt, jotka minua ruokakentässä tällä hetkellä kiinnostavat. Lista ei siis ole piiruakaan objektiivinen ja monta kiinnostavaa ilmiötä kuten vaikkapa pienpanimoiden oluet jää tämänkin listan ulkopuolelle. Miltä sinun listasi näyttää, mikä ruokamaailmassa kiinnostaa juuri nyt?
Päivän tärkein ateria on aamiainen
Tunnustan, en ole oikein brunssi-ihmisiä. Viimeisten vuosien brunssit voi laskea helposti kahden käden sormilla. Rakastan viikonlopun pitkiä hitaita – ja myöhäisiä – aamiaisia, sunnuntain Hesaria ja pyjamaani. Puolen päivän aikaan elimistöni ei ole vielä valmis vastaanottamaan mitään kovin tukevaa. Sitäpaitsi en piittaa lautanen kainalossa jonottamisesta buffetpöydässä, jossa suurin osa antimista ei seisottamisesta ainakaan parane.
Tämä voi olla siis omiin toivomuksiin perustuvaa toiveajattelua, mutta uskon, että seuraava nouseva ateria on aamiainen. Jo muutaman vuoden se on ollut suosittu yritysmaailman tapaamisissa, toisin kuin lounas se ei katkaise päivää tai vie vapaa-aikaa päivällisen tavoin. Esimerkiksi Klaus K:n ylistetty aamiainen kerää joka aamu reippaasti myös muita kuin hotelliasiakkaita.
Myönnän, että olen saattanut povata aamiaisen nousua aikaisemminkin, mutta haluan uskoa olleeni vain kaukonäköinen. Tukholmassa ja erityisesti Lontoossa monet ravintolat ovat auki aamusta yöhön ja tarjoavat herkullista pöytiintarjoiltua aamiaista. Helsingissäkin jo lukuisista ravintoloista ja kahviloista saa kunnon aamiaista, myös viikonloppuisin, jolloin ennen vallalla oli pelkästään brunssi.
Viime vuosien brunssibuumi siirsi sivuun sekä viikonlopun aamiaisen että lounaan. Nyt kuitenkin jopa brunsseistaan kuuluisa Siltanen hylkäsi ne ja tarjoaa nykyisin vietnamilaista ruokaa – myös lauantaisin lounasaikaan, sunnuntaisin ovet pidetään kiinni. Niin uhkarohkea en ole, että povaisin brunssin kokonaan väistyvän, mutta sen ylivalta viikonlopuissa hiipunee ja rinnalle nousee myös muuta.
Aamiaisen noususta todistaa myös puuron kohentunut asema. Pitkään haudutettu puuro palasi kahviloihin ja vuosia aika muuttumattomana säilynyt puurohylly sai uusia tulokkaita. Osin chian tapaisia kokonaan uusia tulokkaita, mutta myös uusia brändejä vanhoihin tuoteryhmiin. Uskon, että myös tänä vuonna vietämme puuron vuotta.
Katse Aasiaan!
Vietnamin nousu alkoi jo viime vuonna ja osin vähän aikaisemminkin. Suosiolle uskaltaa kuitenkin povata jatkoa. Thaimaalaisen keittiön nosti suosioon aikoinaan maahan suuntautunut massaturismi. Sama käynee vietnamiselle ruoalle nyt, kun reppureissaajien jälkeen Vietnamin ovat nyt löytäneet myös muut turistit ja se löytyy kattavasti monien matkajärjestäjien valikoimasta.
Suosittu Rulla esitteli helsinkiläisille vietnamilaiset rullat jo vuonna 2011. Varsinaisia vietnamilaisia ravintoloita on ollut vain jokunen lähinnä Itä-Helsingissä. Se on yllättävää ottaen huomioon, että vietnamilaistaustaisia asuu Suomessa edelleen noin 7000. Viime vuoden loppupuolella Siltasen keittiö muuttui vietnamilaiseksi ja sai nimen Lie Mi. Lisäksi phôkeittoa (lausutaan föö) saa Hannan Soppa -blogin mukaan mm. Codlesta ja Asian Aromasta, Boom Roomista perjantaisin ja vietnamilaispariskunnan pitämästä HKI+ -ravintolasta Torikortteleissa.
Muutenkin aasialainen keittiö saanee huomiota. Oletteko huomanneet., että taas nautitaan thaimaalaisia curryja ja syödään nuudeleita? Jopa kauan unohduksissa ollut Intia on viime aikoina näkynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kansainvälisissä ruokalehdissä. Ehkä se alkaa kohottaa päätään alhosta, johon sen ovat sysänneet kaikki maailman keskinkertaiset curryravintolat.
Toinen suosittu suunta on edelleen Etelä-Amerikka. Meksikon jälkeen matkataan mantereella kohti etelää. Kovassa nousussa on ollut jo jonkin aikaa perulainen keittiö. Vuoden sisään Helsingissäkin avattiin kaksi perulaista ravintolaa, ristiriitaisia arvioita saanut Pastor keskustassa ja perulaisen Rene Porkan La Morena Niemenmäessä. Kumpikaan ei ole kuitenkaan onnistunut nostattamaan varsinaista ilmiötä perulaisesta keittiöstä. Kuuluisin perulaisen keittiön perinneherkuista on ceviche, maailmalta löytyy pelkästään sille omistettuja ravintoloita. Ceviche löytää varmasti tiensä myös kotikeittiöihin, mutta en ole varma, onko perulaisesta keittiöstä laajemmin ilmiöksi. Vielä toistaiseksi kosketuspinta siihen on Suomessa niin olematon, että tie olisi aika pitkä.
Ei pupua vaan pupujen ruokaa
Muutama viikko sitten kirjoitin laajemmin siitä, miten kasvikset, nuo vaatimattomat lisukkeet, ovat alkaneet vallata tilaa lautasiltamme. Suuntaus on niin vahva, että olisi mahdotonta ohittaa trendiä tämän vuoden nousevien ilmiöiden listalta. Trendikäyrien mukaan kyse ei ole pelkästään hetkellisestä ilmiöstä vaan pitkäaikaisemmasta kehityksestä. Kehitys harvoin on suoraviivaista. Jää nähtäväksi, onko vuosi suuremman läpimurron aikaa vai hidastuuko kehitys.
Kasvissyönti on osa suurempaa eettisemmän ja kestävämmän syömisen ajatusmallia. Siihen liittyy myös se, että muun kuin tehotuotetun lihan kysyntä vahvistunee myös Suomessa, eikä kyse ole vain luomusta vaan yleensä inhimillisemmin kasvatetusta lihasta. Tutkimusten mukaan varsinkaan ekologiset syyt eivät ole kovin vahvoja vaikuttimia enemmistön valinnoille, koska oma merkitys maailman mittakaavassa tuntuu mitättömän pieneltä. Eettiset valinnat sen sijaan tuntuvat konkreettisimmilta – minun valintani vaikuttaa – vaikka sitten yksittäisen eläimen elämään.
Päätöstä eettisemmistä ja ekologisemmista valinnoista helpottaa, että lihasta ei välttämättä luovuta kokonaan. Sen osuutta ruokaympyrästä vain pienennetään. Kasvissyönnistä on osin kadonnut ehdottomuus. Enää ei ole vain joko tai.
Uskon, että ainakin yhdessä asiassa mennään tänä vuonna eteenpäin ja se on ravintoloiden kasvisruokatarjonta. Suomen suosituimman vegaanisen ruokablogin Chocochilin Elina kommentoi edelliseen postaukseeni kasvisruoan noususta, että edelleen ravintoloilla on tukevasti kirittävää tällä osastolla. Pääkaupunkiseudulla tilanne ei ole enää aivan synkkä ja tarjooma paranee koko ajan.
Terveellisyys on uusi laihdutus
Kaloreiden laskeminen on so last season – on ollut jo hetken aikaa – ja olemme luopuneet kollektiivisesta kaiken rasvan kattavasta rasvafobiasta. Muuten ei ole selitettävissä vaikkapa hurjasti kaloreita, mutta vain hyviä rasvoja sisältävän mantelijauhon suosio. Ruokavalioita perustellaan yhä enemmän hyvinvoinnilla ja terveellisyydellä. Yksittäisiä ravinteikkaita ruoka-aineita nostetaan edelleen superruokakategoriaan, mutta ei enää välttämättä jauheita ja erikoisuuksia. Yksimielisyyttä siitä, mikä on terveellinen valinta ei kuitenkaan entiseen tapaan ole. Valtavasta määrästä tutkimustietoa poimitaan omaa näkemystä tukevia tuloksia. Yhä useammin ruokavalio nojaa tuntemuksiin, ei tutkimuksiin.
Sasu Laukkonen julkaisi Instagramissa kuvan normi-illan ruokarajoitteista Chef & Sommelier -ravintolassa. Ei gluteenia, laktoosia, lammasta, vuohta, maitoproteiinia, kurkkua, porkkanaa, lihaa. Pelkästään gluteenittomia yhden illan serviisien aikana viisi, kaikki tuskin keliaakkoja.
Mielenkiintoista on nähdä, kantaako yksi tämän hetken kuumimpia ruokatrendejä gluteenittomuus vai ovatko gluteenin välttely tai raakaruokainnostus karppauksen ja muiden vastaavien ruokavalioiden tapaan ohimeneviä ilmiöitä. Joka tapauksessa gluteenittomuus on jo niin vahva trendi, että lähikauppamme myyjän mukaan paljon tuotteita on poistunut, kun hyllytilaa on raivattu gluteenittomille vaihtoehdoille.
Fiinistelystä rennompaan suuntaan
Fine dining ei tarkoita aina valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja, jäykistelyä tai pokkurointia. Mutta Michelin-tähdistä intoilun jälkeen fine diningiin on lyöty turhan tärkeilyn leima. Vähän surullinen huippuravintoloiden sulkemisbuumi tai niiden päivittäminen asteen suoraviivaisempaan suuntaan ovat yhdistelmä kohti rennompaa syömistä suosivaa trendiä ja alakuloista taloustilannetta.
Ihmiset eivät ole kyllästyneet hyvään ruokaan, mutta ainakin itse olen hiukan kyllästynyt ylenmääräiseen hössötykseen ruoan ympärillä. Jotain on pielessä, jos annoksen ainesosien kertominen vie kauemmin kuin sen syöminen. Kuten ystäväni totesi, jos raaka-aineen laatua ei maista ilman tarinaa sen takana, onko se todella hyvä raaka-aine. Kuulen mielellään, mitä lautasellani on, mutta jokaisen mausteen alkuperää minun ei tarvitse tietää.
En ole kyllästynyt erinomaiseen palveluun tai laadukkaista raaka-aineista huolellisesti valmistettuun ruokaan. Olen syönyt erinomaisia pitkiä illallisia. Jos olisin ruoan ääressä itkevää sorttia, olisin saattanut niiden edessä pilahtaa itkuun. Minua eivät haittaa valkoiset pöytäliinat. Otan milloin tahansa vastaan kutsun Savoyhin ja pistän parhaan mekon päälle, mutta en jaksa piperrystä ja pönötystä, enkä sitä, että ruoan sijaan pääosaan nousee tarina.
Olen istunut vaivaantuneena, kun tarjoilija on kyykistynyt viereeni kuvailemaan, millaiselle metsäpolulle ruoan ja juoman minut mielikuvissa tulisi johdattaa ja kuvaillut metsälampea, jolle saavumme. Paitsi, että istuimme Helsingin keskustassa. Lautasella oli peuraa, niin pieni palanen, että viiden ruokalajin illallisen jälkeen minulla oli edelleen nälkä.
Suomalaiset ovat päässeet hyvän ruoan makuun. Vaikka ruokailu siirtyy asteen rennompaan suuntaan, se tapahtuu mausta tinkimättä. Vähemmän taideteoksia lautasella, ronskimpaa ruokaa, mutkattomampaa palvelua. Ruokaa, jonka voi maksaa omasta kukkarosta. Siltä näyttää ravintolavuosi 2015.
******
A short overview of what is happening in the world of food in 2015. It lacks all objectivity and is purely based on five phenomenas I have been paying attention to lately. Almost science, isn’t it?
Eat your veggies – and brekkie. Honing vegetarian alternatives was not really an issue couple of years ago for restaurants in Finland. All the sudden many restaurants have started to consider delicious veggie alternatives as a competitive advantage. In too many places they are still pants, though. Considering the fact that meat has started to fall out of favour I dare to claim that more and more restaurants get inventive with veggies and meat-free dishes sooner than later.
It is about time. Breakfast menus, porridge, eggs benedict. Eat your brekkie, not just brunch. As a lover of lazy breakfasts I say a warm welcome to the breakfast trend that is attacking the dominance of weekend brunch.
All eyes in Asia. The rising star of the year will most probably be Vietnam, the former underdog of Asian cuisine now truly found by tourists. Noodles and thai curries are back on plates and after years of negligence even India, which reputation was spoiled by all those mediocre curries, seems to be bubbling under. So all eyes in Asia albeit there are couple of challengers like Peru fighting over the souls of food lovers.
From fat-free to gluten-free. After years of dieting and an all-encompassing fat-phobia the next in the line of banning is gluten. Eating grain-free, whole and unprocessed food is assumed to gain even more popularity in eating habits. If in doubt, check next to the shelf-stable staples at your local supermarket. You will find loads of new kids in town.
Fun instead of fine dining. Just wondering if the emphasis is misplaced, if it takes longer to explain the ingredients on your plate than to eat them. Eating out in 2015: Less fuzz, more earthy food.
Tätä listakatsausta on odotettu! 🙂 Kiva, että teit sen taas.
Mä luulen, että myöskään lähi-idästä ei vieläkään päästä eroon. Ihmisethän on vasta löytämässä esim. sumacin. Aasiassa korealainen ruoka myös edelleen nousussa. Kasvisten joukosta myös varsinkin kaikki pavut linssit + viljat.
Maito! Juomista maito palaa suosioon.
Voi kiitos, siis oikein odotettu!
Lähi-Itä on aika vahva trendi ja jatkaa ihan varmasti. Mielenkiintoista nähdä, päästäänkö sumakkiin asti, mutta mm. granaattiomenan suosiosta on kyllä kiittäminen tätä trendiä.
Aasian olisi voinut luetella melkein kokonaan, Koreakin on ollut tuloillaan jo pitkään, mutta luulen, että suureen suosioon pääsee Vietnam ihan puhtaasti siitä syystä, että niin iso joukko suomalaisia saa nyt kosketuksen siihen kaukomatkoillaan. Vietnam taitaa löytyä kaikkien matkanjärjestäjien listoilta.
Koskaan en oo maitoa juonut, enkä juo 🙂
Aah, tätä sun jo perinteeksi noussuta listausta on niin kiva lukea!
Uskon tähän sun listaan. Ja vaikka en aamu(virkku)ihminen ole, olen silti huomannut itsessänikin pientä heräämistä aamiaisen suhteen 🙂 SItäpaitsi aloin nyt himoita tuota sun kuvan aamupalaleipää ja puuroa.
Ja fiilistelen (luonnollisesti) kasvisten lisääntymistä ihmisten lautasilla ja harkitumman lihansyönnin edistymistä.
Lisäksi, mä olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin samaa mieltä noista ravintolahifistelyjutuista. Ei vois oikeen enää nappaa jotkut tarinat. Onks kaikes aina pakko olla tarina?
Rulla-ravintolaa en oo muuten vielä kokeillut, enkä tehnyt rullia kotona, mutta into on kasvanut ja uskon vielä uskaltavani hyökätä ystäväni filippiniläisen äidin rullareseptin kimppuun 🙂
…mun listalle pääsisi kyllä myös ne pienpanimo-oluet. Tykkään itse, enkä usko, että niiden suosio ja kiinnostus niitä kohtaan vielä laskee massan joukossa (henk koht olen vasta tänä talvena löytänyt tumman oluen).
Minä en ole pienimmässäkään määrin aamuvirkku, enkä aamuihminen, mutta siksi ehkä juuri siksi olen viikonlopun hitaiden aamiaisten ystävä. Minun elimistöni ei halua brunssia brunssiaikaan. Brunssi ei varmasti väisty, mutta minusta on hienoa, että aletaan saada vaihtoehtoja. Joku aika sitten lauantailounasta ei saanut juuri missään, kun kaikkialla oli vain brunssi.
Kaikista eniten inhoan sellaisia tekemällä tehtyjä selvästi mainostoimiston keksimiä tarinoita. Tehkää ylivoimaisen hyvää ruokaa, se riittää, ei tarvita tarinoita. Huonoa ruokaa taas ei pelasta tarinat.
Minullakin on Rulla-ravintola testaamatta, Kauppahallin rullia olen maistanut, samoin Lie Messä. Jälkimmäiset eivät olleet kovin kummoisia, mutta Kauppahallissa olivat erinomaisia.
Minä haluaisin olla oluen ystävä, vieläköhän sellaiseksi on mahdollista tulla.
Viikonloppuaamiaisista tykätään täälläkin, iPad-Hesarin kera.
Joskus olen miettinyt, oppisinko tykkäämään oluista jos asuisin jonkin aikaa Belgiassa.
Gluteenittomuusmania tulee kohta korvista ulos. Keliakia on vakavasti otettava sairaus mutta kaikille trendipelleilyille en jaksa kohta edes nauraa. Tämä olkoon ainoa puolijulkinen kommenttini aiheeseen, luimupupulassa en ole ajatellut aiheesta kirjoittaa.
Belgia saattaisi auttaa asiaan, mutta ihan yhtä hyvän siedätyksen kai pystyisi tekemään täälläkin. Niin hyvää (ilmeisesti) olutta sää täältäkin.
Ystäväni, jolla on keliakia, totesi, että villityksen paras puoli on, että nykyään gluteenittomia vaihtoehtoja saa kattavasti, mutta haittapuoli se, ettei ymmärretä, että keliaakikolle gluteeni on oikeasti haitallista – myös jälkiruoassa. Minä toivon myös, että tämä villitys vähän rauhoittuu ja jäljelle jäävät ne, joilla oikeasti on gluteeniyliherkkyys.
Uskon aasialaisen ruoan, mm. muunkin japanilaisen kuin sushin nousuun. Kasvisruoka on myös nousussa.
Ruokarajoitteisuus alkaa jo jopa ärsyttää. Tajuan hyvin esim. keliakian aiheuttavan ehdottomia rajoituksia, mutta aika moni tosiaan diagnosoi itseään ja päättelee aika kevein perustein gluteenin olevan kaiken pahan alku ja juuri vaikka vetämättömän olon syynä saattaa olla vaikkapa liian yksipuolinen ruokavalio. Työkaverikin syö vain rahkaa, proteiinipatukoita ja säilykehedelmiä…
Olen ollut siellä metsälammella parikin kertaa, vähän huvittuneena ja ärsyyntyneenä yhtä aikaa. Ruoka sinänsä oli hyvää, mutta tarinointi meni liian pitkälle…. Rento ruokailu ja edulliset raaka-aineet ovat niin kotona kun ravintoloissa pinnalla varmasti vielä useita vuosia, ihan taloustilanteenkin takia.
Ravintoloiden uskon tekevän annoksista entistä some-ystävällisempiä. Ei piperrystä, mutta esillepano houkuttelevaksi. Asiakkaat hoitavat osaltaan markkinointia jakamalla kuvia.
Olen samaa mieltä, että Aasia tulee nousemaan tasaisesti, ihan varmasti myös muu japanilainen kuin sushi. Nyt puhutaan jo ihan luontevasti yakitoreista ja yakinikuista.
Sinänsö omiin tuntemuksiin luottamisessa on hyviä puolia, mutta nyt niiden perusteella tehdään radikaaleja muutoksia ruokavalioon. Esimerkiksi kaikkien täysjyväviljojen hylkääminen ja vaihtaminen gluteenittomiin vaihtoehtoihin on minusta aika muutos. Kuitenkin esimerkiksi täysjyväviljalla on useissa tutkimuksissa todettu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Minua tavallaan hymyilyttää se ehdottomuus, millä esimerkiksi ravintotieteen vuosien tutkimukset sivuutetaan ja todetaan esimerkiksi lautasmallin olevan teollisuuden talutusnuorassa rakennettu. Lautasmalli pohjaa hyvin samantapaisiin ajatuksiin kuin New Nordic -ruokavalio, joka saa maailmallakin tutkimuksessa peukaloa.
Se tarinaosuus siinä sopassa on minulle yksinkertaisesti liikaa. Se tekee hyvästä ateriasta teennäisen kokemuksen, joka oli enemmän vaivaannuttavaa kuin nautittavaa.
Kiinnostava näkökulma tuo someystävällisyys. Sen jälkeen kun on vaahdottu kuvia ottavista asiakkaista, ehkä aletaan nähdä niiden arvo. Helsingissä on parikin ravintolaa, jotka voivat kiittää löytymisestään somea.
Veikkaan trendiksi vuodelle 2015 myös punaista lihaa. Tämä tasapainottavana tekijänä postauksessa mainitulle kasvistrendille. Silloin kun syödään punaista lihaa, sen halutaan olevan jotain erityistä ja ainakin erityisen hyvää (ks. esim. ravintola Grotesk). Erilaisia ruhonosia tullee myös paremmin saataville, esimerkiksi flank steak tai sitten jotakin lihallista superhifistelyä kuten wagyu-nauta.
Niin ikään veikkaan trendiksi burgereita (joo, katuruoka on jo, mutta ihan ravintoloissa).
Sittenpä vielä oluiden ja ruoan mätsääminen, pienpanimo-oluet kyllä, nehän jo mainittiin.
Minikokoiset leivokset.
Vikana vielä riskiheitto: Deli-tyyppiset mestat, joista voi ostaa esimerkiksi leipää mukaan ja joissa voi lounastaa, mutta myös illastaa.
Lihassa varmasti vähemmän, mutta parempaa. Se olisi aika luonnollinen tasapainottava trendi. Silloin kun halutaan syödä lihaa, halutaan syödä hyvää lihaa, eikä kuivaa känttyä. Jo Ruotsissa saa paremmin erilaisia ruhonosia, joten ihmettelisin, jos ne eivät laskeutuisi tännekin pian.
Burgeritrendi on vahvana päällä jo nyt, eikä sille näy vielä loppua. Se sopii aikaan: edullista, rentoa ja maukasta. Helppo tuunata melkein mihin tahansa ruokavalioon.
Oluet, ehdottomasti. Minikokoiset leivokset on mielenkiintoinen heitto, niistäkin on puhuttu ja ilmeisesti osa leipomoista on ottanut valikoimiinsa. Sopii ajankuvaan täydellisestä itsehillinnästä. Ja hei, todella toivon, että riskiheittosi toteutuisi. Lisää delejä ja myös keskustan ulkopuolelle!
Olipa hyvä teksti, kiitos!
Entisenä aamiaisen skippaajana olen opetellut sen hommelin uudelleen ja samalla keksinyt pakastimen sisällölle käyttöä. Syön klumpin paksua luomujugurttia oman omppusoseen tai raparperihillon tai jäisten karviaisten (vaatii hunajaa mukaan!) kanssa ja ropsin päälle siemeniä tai pähkinöitä. Vaikka mukaan tarvitaankin vielä liikaa kahvia niin päivä alkaa nykyään paljon paremmin! Muita ahaa-elämyksiä: http://haipakka.com/2014/10/08/ruokaretkeilya/
Aamiaisen skippaamisvaihe minullakin oli elämässäni, mutta nyt en käynnisty ilman. Arkisin jotain aika pientä, viikonloppuisin ajan kanssa ja pidemmän kaavan mukaan. Mutta käytännössä melkein joka aamu luonnonjogurttia.
Mielenkiintoisia valintoja, tänä vuonna useampi on minulle vähän vieraampi, ja toisaalta taas jokunen tavallinen itsestäänselvyys, kuten tuo aamiainen. Mutta erityisen hyvin minulle sopii hyvin se, ettei hössötetä eikä piperretä liikaa, eli soisin juuri sen tavallisen kunnon ruuan suosion nousun. Saataisikohan me joskus esim. River Cottaget Suomen televisioon, olisi jo aika. Ne ovat täynnä juuri sellaista hyvää ruokaa hyvistä raaka.-aineista, ilman mitään vaahtoja ja kikkailuja.
Eihän niitä tarinoita oikeasti kestä kukaan. Jos haluaa tietää mistä ruoka on peräisin, ei se tarkoita sitä että tarvitsee jotain polkuja ja korsia kuvitella mielessä. puhumattakaan että niitä joku muu alkaa kuvailla. Minä en onneksi ole käynyt tuollaisissa paikoissa syömässä.
Minä en osaa trendejä ennustaa, syömme edelleen pääasiassa riistaa, itsekasvatettuja kasviksia ja kotimaisia marjoja., ja mahdollisimman sesonginmukaisesti. Luulisin että se säilyttää suosion pidempäänkin, muuallakin kuin meidän pöydässä.
Pikkuhuomio, minä olen sitä mieltä että kanat olisi hyvä kasvattaa kanamaisesti, possut sikamaisesti jne., eli ei inhimillisesti. Inhimillinen voi olla sopimatonta eläimille (tiedän kyllä mitä tarkoitit, sori saivartelu)..
Ehkä tavallinen itsestäänselvyys on kokonaisuudessaan hyvä käsite kuvaamaan tämän hetken trendejä, viime vuosina vaan ne itsestäänselvyydet ovat kadonneet kaiken hössötyksen alle. Sesongit, hyvät raaka-aineet – tavallaan itsestäänselvyyksiä kaikki. Ne eivät tarvitse ympärilleen tarinoita.
Ja olen samaa mieltä tuosta inhimillisyydestä – en tarkoita sillä eläinten ylenmääräistä inhimillistämistä, vaan niiden lajityyppillisten ominaisuuksien huomioonottamista ja kunnioittamista. Eläimellisyys ei kuulosta kovin hyvältä 🙂