Kevät. Parsa. Varaslähtö. Hupenevista parsahyllyistä päätellen, en ollut ainoa, joka otti etunojaa kevään parsakauteen viime viikonloppuna. Jokunen puntti saattaa tehdä kauppansa myös pääsiäiseksi. Olen löytänyt täydellisen menetelmän, jolla parsa pysyy kauttaaltaan sopivan napakkana. Ei erikoisvarusteita. Pätkä narua (ei sinistä, kuten kaikki Bridget Jonesinsa aikoinaan lukeneet tietävät), pala leivinpaperia ja uuni. Siinä kaikki.
Olen saattanut ostaa täydellisen katselukirjan keittokirjahyllyyni. Mielettömän kauniin, täynnä toinen toistaan kauniimpia annoksia ja houkuttelevampia raaka-aineita. Kirja väittää, että reseptit on tarkoitettu kotikeittiöihin, mutta luulenpa, että ne on pääosin tarkoitettu muihin kuin minun kotikeittiööni. Ooh, täydellistä omenabriossia. Kyllä, kahden päivän ja viiden komponentin jälkeen.
Kuvittelen hetkittäin olevani taidokas kotikokki, joka selättää monivaiheiset reseptit buddhan tyyneydellä. Tosielämässä saan aikaan kaaoksen keittiössä, kymmeniä tiskaamattomia purnukoita ja toisen mokoman hikikarpaloita otsalle. Tuskan hikeä. Olen kääntänyt hermojeni riittämättömyyden siihen muotoon, etten pidä nyhertämisestä.
Silti Daniel Hummin ja Will Guararan I love NY – ingredients and recipes on jokaisen siihen käyttämäni euron tai punnan arvoinen. Paikallisista tuottajista ja New Yorkin alueen parhaista raaka-aineista kertovassa kirjassa on monimutkaisten taideteosten välissä riittävästi reseptejä, joista olen poiminut tukun ideoita kotikäyttöön. Opin siitä helpoimman mahdollisen tavan tehdä jokseenkin täydellistä napakkaa ja maukasta parsaa. Se jo on melkein pelkästään riittävä syy kuluttaa siihen se reilu kymmenen puntaa, jonka kirjasta käytettynä maksoin.
Metodi perustuu höyryttämiseen, tarkaalleen ottaen höyryttämiseen tiiviissä paketissa. Helppo ja halpa höyryuuni syntyy leivinpaperista. Kyseessä on sama en-papillote-kypsentäminen, jolla blogissa on valmistettu aiemmin siikaa. Parsa tiukasti suljetun leivinpaperin sisään pakettiin ja uuniin. Paketin sisään muodostuva höyry kypsyttää parsan. Makua se saa timjamista, valkosipulista, sitruunasta ja nokareesta voita.
Parsaa en papillote
kahdelle
10-14 tankoa vihreää parsaa
2 sitruunaviipaletta
2 valkosipulin kynttä kuorineen
muutama oksa tuoretta timjamia
2 nokaretta voita
ripaus suolaa
lisäksi: narua (esim. paistinarua tai muuta ruoanvalmistukseen tarkoitettua narua) ja leivinpaperia
1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Katkaise parsan varresta puumainen osa pois ja kuori parsa latvasta lähtien kukintojen alapuolelta.
3. Leikkaa leivinpaperista noin kolme kertaa parsanipun levyinen pala. Niputa parsa 5-7 varren nippuihin löyhästi narulla. Nosta nippu leivinpaperin päälle.
4. Aseta nipun päälle muutama oksa timjamia, valkosipulin kynsi kuorineen (riko rakenne painamalla se veitsen lappeella), sitruunaviipale ja nokare voita. Ripauta päälle hiukan suolaa.
5. Taita leivinpaperi parsanipun yli reunat vastakkain pöytää vasten. Taittele tai rullaa kaikki reunat tiukasti kiinni, jota höyry pysyy paketin sisällä.
6. Laita paketti uuniin ja paista noin 12 minuuttia. Nosta uunista ja anna tekeytyä muutama minuutti paketti edelleen suljettuna.
*****
Every year it is as difficult to wait for an asparagus season. I took the head start on the spring crop and jumped to the gun last weekend with a first bunch. It has flown a long way, but I decided not to mind.
I love NY – ingredients ja recipes by Daniel Humm and Will Guarara has turned out to be an endless source of inspiration. Thanks to the book I wrapped asparagus in the baking sheet and steamed them in the oven. Aspargus en papillote keeps both stems and tips perfectly al dente.
Dänks, tätä metodia täytyy testata nyt pyhinä. 🙂
Minä haluan kuulla, mitä tykkäät. Korkeamman tason (osaamiseltaan) kulinaristi 😉
Tämä on kyllä niin ihana tapa valmistaa ruokaa! Minulla odottaa julkaisua yksi leivinpaperiin kääritty yllätys 🙂
Kerro, kerro… Kalasta tuli ihanaa ja nyt parsasta, mitähän vielä keksisi kieputtaa paperiin.
Voi nam ja slurps, menee heti testiin! Ikinä ei ole liikaa uusia (hyviä) tapoja valmistaa parsaa 🙂
Eikä sitä ehdi sesongin aikana millään syödä liikaa!
Papiljottiparsa vois olla vastaus, kun aina saa tapella noiden kattiloidenkin kanssa kun ei oo sopivan kokoista.
Tai enhän mä tappele keittiössä.
Ai, kyl mää ainakin kiroilen ihan säännöllisesti.
Tämä on oikeasti vastaus kattilaongelmaan. Kattilassakin tosin yleensä höyrytän pastan sellaisessa ritilässä. Mutta ei meilläkään kovin montaa kattilaa ole, johon ne sujuvasti sopivat.
Hauska, (minulle) uusi tapa valmistaa parsaa – kuullostaa hyvältä. 🙂
Minullekin tapa oli uusi. Näppärä, jäi meillä kyllä käyttöön.
Rakastan parsaa, joten onpa ihanaa kokeilla jotain uutta tapaa sen kypsentämiseen. Kiitos taas!
Ps. Luin tässä yksi päivä taas melkein koko blogisi läpi (viimeksi silloin kun löysin blogisi), nämä sinun kuvat ovat niin ihania, ja reseptit herkkuja!
Luulenpa, että meillä kypsyy taas sunnuntaina parsa näin. Höyryttämällä on vaikeaa saada aikaan ylikypsää.
PS Kiitos Reetta, tuosta palautteesta ei voi tulla kuin hyvälle mielelle.
Kuulostaa järtsyn ihanalta, ja heti kun bongasin tän reseptin niin jäi harmittamaan kun en tajunnut tuoda parsaa kaupasta. Senhän kuuluisi ehdottomasti keväällä kuulua jääkaapin vakiovarustuksiin! Kaikki parsajutut on kyllä niin namnam.
Sen todentotta pitäisi olla vakiovaruste, vaikka se toisaalta ei pidä säilyttämisestä. Ehtisiköhän vetää parsaöverit, jos nyt ottaisi tiukan kuurin…